Tänä viikonloppuna ajelin Salmisaareen perjantain lisäksi myös lauantaina ja sunnuntaina. Jessen kanssa viikonloppukiikut sisälsivät lähinnä yläkerran takaseinän uusien reittien tutkailuja ylärillä.
Lauantaina kiipesimme takaseinällä 13 reittiä, joista suurin osa kutosia. Olin tosi tyyytyväinen kun 6a:t menivät puhtaasti ja 6btkin vain yhdellä välikiikulla. Takaseinän reitit ovat aika hauskoja ja haastavia. Uskon, että niitä on myös hauskaa liidailla sitten kun tuntumaa varsinkin vaikeisiin reitteihin tulee enemmän. 6A:t ovat varmasti liidikamaa jo muutaman harjoittelun jälkeen. Yläpartsilla Jesse yritti saada minut innostumaan vihreästä 6b:stä, mutta reitin vaikea kohta jäi minulta vielä suorittamatta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin jäi fiilis, että oma kunto ja taso on nousussa tasaisen varmasta 6a:sta 6b:n suorittajaksi. Noin niinkuin ehkä. Riippuen reitistä. Ja päivästä. Säästä. ja ja. Ehkä.
Sunnuntaina mukana oli myös Sari, joka pitkästä aikaa pääsi yläröimään. 🙂 Jatkoimme takaseinän parissa, mutta ylättäen omat voimat olivat ekasta reitistä alkaen ihan olemattomat. Käsivarsia särki ja muutenkin vilutti. Niinpä varmistelin muita ja tein muutaman helpon vitosen. Yläpartsilla jatkoin tappavan tylsää vauhtia: molemmat 5ct ja lopuksi keltaista TASKUrallia 6a. Yllättäen se menikin yhdellä välikiikulla ja sain siihen jonkinlaisen tuntuman. Vielä viime viikollahan reitti oli ihan ”täysi mahdottomuus”. Niinpä saatoin olla sentään jolleensakin ylpeä sunnuntain yrityksestäni olla oikea kiipeilijä.
Kolme päivää putkeen neljän tunnin kiikkutreenejä veti kyllä kaikki energiat, varsinkin kun elämässä on juuri nyt töidenkin puolesta menossa vähän rankempi viikko tai kaksi. Yritän siis lepäillä iltaisin ja käydä rauhallisilla lenkeillä koirien kanssa. Seuraava liiditreeni on tulossa perjantaina, joten liian pitkäksi ei lepo pääse onneksi venymään 😉
Lifedream Colliet 