Treenikiikkuja vko 2: lentsua ja saikkua

Tämän viikon kiipeilyt eivät sitten menneet ihan putkeen, kun tiistaiaamulla heräsin kurkku kipeänä. Illalla nousi kuume ja vasta perjantaina alkoi olla tunne, että tauti on selätetty. Tällä hetkellä sunnuntaina olo on lähinnä puolitukkoinen, mutta muuten hyvä. Niinpä tarinat jäävät suhteellisen lyhyeksi tällä viikolla 🙂 Minun piti perua tiistain kuntosalitreenit, keskiviikon boulderointi ja torstain liiditreenit. Eilen kävin kuitenkin valokuvaamassa ystävääni Hanna-Kaisaa Konalassa kun hän treenasi ja meillä oli hurjan hauskaa! Yhtään ei haitannut, vaikka en itse päässyt seinälle.

img_7684
Konalan Boulderkeskus

Tänään lähden varmistamaan Saria Salmikseen illaksi, joten pikku hiljaa alkaa elämä taas helpottamaan. Olen todella harvoin kipeä, kenties kerran parissa vuodessa ja ystäväni ovatkin hämmästelleet kuinka sellainen voi minuun iskeä 😀 Toisaalta monilla tuntuu tauti pitkittyvän, joten yritän olla varovainen, ettei mitään ikäviä jälkitauteja ilmenisi. Hyötyliikuntaa tulee kyllä kotonakin tehtyä väkisin kun koirat pitää hoitaa ja puita kantaa tupaan. Juuri nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että selvisin tämän taudin kanssa vähällä.

Koska ulkona on minusta jotenkin maaliskuinen eli keväinen ilma, plussakeli ja lumi lotisee saappaan alla, alkaa olla jo toiveikas mieli ulkokauden avaukselle kiipeilyssä!! 😀 No joo, taitaa olla vähän aikaista vielä…  Minua on aina motivoinnut ihmisten aito ilo ja intohimo asioihin ja kun viettää aikaansa innostuneiden ihmisten seurassa – sitä itsekin huomaa olevansa tohkeissaan milloin mistäkin. Vaikka olen kiivennyt vasta 8kk ajan, niin tuntuu siltä, että olen saanut lajin parista ihan oikeita ystäviä. 🙂 Tämän viikon sairaslomapäivien aikana olen kuitenkin ehtinyt soittelemaan, viestittelemään ja näkemään myös niiden ystävien kanssa, joita en ole ehtinyt kuluneen 8kk aikana treffaamaan niin usein. Jos tälle lentsulle jotakin merkitystä haluaisi hakea, niin se olisi aika hyvä. On ihanaa huomata miten paljon rakastavia ihmisiä sitä elämässä onkaan läsnä ja, että uusiakin ystäviä tulee eteen kaiken aikaa. 🙂 Se on mahtavaa! ❤

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s