Tämän viikon treenikiikut alkoivat jo sujua flunssan jälkeen. Kohtuullisen mukavaa huomata, että voimat alkavat palautua ja vaikka pientä yskää on vielä, niin treenit ovat jo ihan ”kunnon” treenejä” viime viikon löppöilyn jälkeen.
Tiistaina treenit Salmiksessa olivat vielä hieman hataralla pohjalla. Treenasimme yläpartsilla pitkiä reittejä, mutta minulla oli vielä sen verran voimaton olo, etten uskaltanut lähteä liidaamaan. Tarkoituksenani oli kiivetä ihan oman kunnon mukaan ja niinpä pääsin partsilla kolme vitosen reittiä ja takaseinällä puhtaasti ylärillä sinisen 6b+n, jota uumoilen seuraavaksi liidikohteeksi. Vähän harmitti oma suoritus, mutta toisaalta flunssan jälkeen voimat olivat poissa.
Perjantaina liidit saivat edelleen jäädä ja keskityin projektoimaan 3D seinän 6a-6b+ reittejä. Seinä on minulle aika haastava, koska se on sekä korkea, että muodoltaan raskas. Toisaalta siis melkoista voimatreeniä! Olin tyytyväinen kuin pääsin 5Ct puhtaasti ylös ja yhden 6An.
Lauantaina oli vuorossa rainbow-bouldertreenit!! 😀 On kyllä aikas yllättävää, että olen innostunut boulderoinnista 😀 En itsekään ymmärrä miten siinä niin pääsi käymään. Päätin kiivetä tällä kertaa kaikki keltaiset reitit ja mahdollisimman monta vihreää. Sinänsä keltaiset ovat helppoja minulle, joten kovin suuri ei työ ollut, mutta vihreissä riittikin jo sitten työsarkaa. Muutaman pääsin ihan puhtaasti toppiin. Voihan tosiaan olla, että ihan kohta kiipeilen jo oransseja reittejä kuin pieni apina! 😀 Kahden tunnin boulderin jälkeen teimme lopuksi köysitellen yläkerran takaseinällä 6b:tä. Kiipesin jälleen puhtaasti sinisen 6b+n että kyllä sitä nyt jo pitäisi päästä liidaamaankin!
Sunnuntaina sitten vuorossa ihan oikeat liiditreenit, mutta voimat alkoivat olla jo vähän loppu kolmen päivän treeniputken jälkeen. Liidasimme alakerrassa parit vitoset, mutta yläkaton ja ankkurin klippaus näillä voimilla jännitti. Seuraavaksi siirryimme yläkertaan 3D seinälle jatkamaan yläriprojektointia kutosten parissa. Piti liidatakin, mutta lapsikuoro yläkerrassa piti meidät poissa takaseinältä. 3D-seinällä on kyllä monta haastavaa ja hauskaa reittiä ja niin kauan tehtiin, ettei seinässä enää kiinni pysynyt 😀 Ai että miten siistiä!
On mahtavaa kun on mahdollisuus päästä kiipeilemään näinkin usein. Hankin Kiipeilyareenalle 30 kerran kortin ja Konalaankin olisi tarkoitus hankkia kymppikortti, sen verran tulee sielläkin nykyään pyörittyä. Viime aikoina olen tosin paljon pohtinut sitä, mikä on minulle paras ja ominainen tapa kiivetä: voimatreeniä boulderoiden, vaikeita reittejä projektoiden vai peruskunto-treeninä kutosten kiipeäminen sen 100 metriä kerrallaan. Pakko myöntää, että viimeinen vaihtoehto on tällä hetkellä houkuttelevin. Kenties se johtuu kävelytaustasta tai siitä, etten saa kiipeilystä täysin tyydyttävää koko vartalon treeniä vielä.. No, se ja sama – heti kun mahdollisuus on, aion hakeutua viralliseen valmennustiimiin. Siitä se oma taito lähtee kasvamaan! Salaisuus hyväksi kiipeilijäksi tulemiseen on varmastikin kaikki kolme metodia ja aika. Luonnollisesti.
Lifedream Colliet 