Treeniä, treeniä ja vähän sontaa. Vkot 4& 5

fafd9a8f92a261c570c0586c9c9627a01

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet kuin siivillä, enkä ole blogiakaan ehtinyt päivittämään. Treenikiikkujan päiväkirjat kulkee kumminkin mukana ja lyhyt kuvaus siis treeneistä tulossa. Kiipeily on painottunut nyt lähinnä boulderointiin – seikka mikä ei lakkaa hämmästyttämästä 😀 Olin niin varma, ettei boulderointi olisi minun juttuni, mutta toisin näyttää käyneen!

Tiistai 24.1 Konala. Kaverin kanssa boulderointia. Paikka alkaa olla jo minulle tuttu ja erilaisia projekteja kesken useita. Olen ottanut tavoitteeksi tahkoa kaikki 6A:t mutta eihän ne kaikki vielä mene. Olin kuitenkin erityisen iloinen kun ensimmäinen 6A+ meni aika helposti. Projektoin myös putken sinistä 6C:tä, jota siis en pääse edes puoleen väliin vielä, mutta jestas että tekee hyvää vatsalihaksille roikkua seinässä pää alaspäin 😀 Pieni videon pätkäkin löytyy facebooksivuilta tai instagramista tuolta reitiltä. Rankka on, mutta ehdottomasti sen väärtti.

3d2ccd1fe968e1647e46d3e2ab05d87b1Torstai 26.1 Salmis. Boulderointitreenit, joiden aikana lämmittelin keltaisilla reiteillä ja projektoin vihreitä. Pari vaikeaa vihreää reittiä jäi kesken, mutta toisaalta pari projektia sain valmiiksikin! Voimat loppuvat boulderoidessa käsistä nopeasti ja se vähän masentaa. Toisaalta uskon, että voimat kyllä kertyvät nopeastikin kun nyt käyn treenaamassa useamman kerran viikossa.

Lauantai 28.1 Isatis Open. Ystäväni pyysi minua valokuvaamaan boulderkisoihin Isatikseen. En ole koskaan käynyt siellä,, joten uteliaana lähdin paikkaan tutustumaan. Olikin kokoa ja näköä paikalla 😀 Ehdottomasti pitää joskus päästä itsekin kiipeämään. Tällä kertaa keskityin täysin kuvaamiseen. Kuva-albumi tapahtumasta löytyy facebook sivuilta. Tapahtumana kiipeilykisat tuntuvat olevan melkoisen eeppisiä kun musiikki soi (nytkin live DJ paikalla) ja jengi tohkeena yrittää tehdä parastaan. Nautin suunnattomasti ihmisten kuvaamisesta ja siitä, miten valokuvauksellisia kiipeilijät ovat.

8aeb607c712f946f70e9037299394bf81

Keskiviikko 1.2 PK-treenit Salmis. Salmiksella liidi/pk-treeneissä. Tarkoitus oli yrittää liidata sininen yläkerran takaseinän 6b+ ja siten taas nostaa vähän omaa tasoa, mutta toiveeksi mokoma jäi. Ylärillä reitti kyllä menee, mutta voimat eivät riitä vielä liidaamiseen. Onneksi sain Hanna-Kaisan innostumaan pk-treeneistä ja niinpä siirryimme sitten peruskunnon pariin ylärillä. Jengiä oli ihan mahdottomasti paikalla, joten jouduimme vähän säätämään reittejen kanssa mutta kiva saldo kuitenkin: 3 x 6A, 4 x 5A hänkki, 8 x 5b hänkki ja lopuksi vielä 10 x 5C. Hiki lensi pitkästä aikaa ja olin todella tyytyväinen!

Torstai 2.2 Liiditreenit Salmiksella. Sarin kanssa päädyimme alakertaan liidaamaan korkeita seiniä. En ole koskaan liidannut reittejä suoraa päätä ja tällä kertaa ei ollut yläriäkään, jotta olisin päässyt kokeilemaan reittejä etukäteen. Liidipää ei ole flunssan jälkeen ollut oikein kunnossa ja jännitti ihan tosissaan lähteä liidamaan vierasta 5Ctä, vaikka otteet näyttivätkin hyviltä. Reitillä oli pientä kattoa, mutta ei mitenkään mahdottoman oloinen yritys. Sarin kannustamana lähdin yrkkäämään, mutta noin puolessa välissä jalat alkoivat sheikata niin pahasti, että oli tultavva jatkon varaan rauhoittumaan. Tein reitin peräti kolme kertaa, kunnes vikalla kerralla pääsin puhtaasti. Reitti ei ole vaikea, mutta olin ylpeä saatuani pääni kasaan. Yhden 5An liidasin kuin vettä vain ja naureskelin, että tältä sen varmaan pitäisi tuntua 😉

3743fcd059cf2a287b7c68d493b0a6411Lopuksi liidasin toisen 5Cn – punaisen reitin salin puolella. Jälleen mukava kahvaralli, mutta voimat loppuivat tässäkin kesken. Tiedä sitten jännitänkö niin, että voimat kuluu siinä vai missä vika. Kuitenkin erittäin ylpeänä siitä, että ensimmäistä kertaa liiidasin alakerran salin seiniä. Tasan vuosi sitten kävimme ystävieni kanssa ensimmäistä kertaa kiipeilemässä itsevarmistavilla ja tuolloin tuntui aikas kaukaiselle ajatukselle, että itse olisin viereisiä liidiseiniä joskus projektoimassa 😉

Sunnuntai 5.2 bouldertreenit Salmiksella. Tänään sitten Sarin kanssa kauan odotetut bouldertreenit. Voi, että miten hyvä fiilis!! Lämmittelin keltaisilla ja tein sitten yhtä lukuunottamatta KAIKKI vihreät reitit, sekä ensimmäisen oranssin reitin positiivisella seinällä. Tuli ensimmäistä kertaa itselleni tunne, että nyt on aika siirtyä eteenpäin myös boulderoidessa. Oranssit reitit ovat minulle vielä tosi vaikeita, ja niitä onkin pakko projektoida ote kerrallaan. Se muuttaa treenien koostumusta ja lisää pettymysten määrää, mutta kun siihen etukäteen valmistautuu niin tuskinpa haittanee. Mieletöntä on huomata itsessään tason nousu ja toisaalta myös se, että tekniikkakin on parantunut jo näinkin lyhyessä ajassa (noin kukaudessa). Kahden tunnin treenien jälkeen siirryimme ylärille ja kiipesin tohkeissani vielä muutamia kutosia, että viimeisetkin energiat sain seinälle puristettua. Mahtavaa!

Muutamia valokuviakin otin Sarista boulderoimassa, koska hän oli niitä jo aikaisemmin pyytänyt. Olen niin iloinen kun voin auttaa ystäviäni saamaan muistoja itsestään heille rakkaan harrastuksen parissa. Valokuvauksen motivaatio on minulle juurikin siinä!

Sananen vielä muita kuulumisia: kaiken kiipeämisen lomassa olen kerennyt tallillekin pitkästä aikaa. Haaveilin jo loppuvuodesta siitä, että pääsisin Marjon luo auttelemaan ja nyt siihen on siunaantunut tilaisuus! Viime viikon sunnuntaina tein tallit sillä aikaa kun Marjo veti maaston metsässä ja eilen lauantaina oli niinkin energinen olo, että siivosin kolme tallia (22 boksia!) reilussa kolmessa tunnissa. Nautin niin kätteni jäljestä ja tutusta puuhasta! Tutut ovat rutiinit vesien ja heinien laitossa, mutta pari uutta hevosta on tallille puolen vuoden aikana tullut ja ihmisiäkin. Hevosten tuoksu ja olemus ovat minulle rakkaita ja niitä on ollut kovin ikävä. Kuitenkin – jälleen – juuri treeninä boksien siivoaminen on minulle se tärkein juttu. Kun Scooter soi korvissa, on kottikärryjen työntely melkoisen palkitsevaa puuhaa! 🙂

7372fae1ae10b8cd4336e2843e74148d1

Kotona koirat elelevät vanhaan malliin. Ronjalla on juoksu ja siitä syystä Jukka ja Ramses aiheuttavat pientä pään vaivaa. Yöllä herään herkkään ulinaan, kun Jukka laulaa Ronjalle serenadeja. Muuten kaikki ovat pysyneet terveinä ja jopa vanhukset 12-vuotiaat Rosie ja Wilya puhkuvat vielä energiaa. Totuus kuitenkin on, että aika niiden kanssa on rajallinen. Nautitaan siis jokaisesta päivästä!

Kevättä odottelen jo intona ja myös ulkokiipeilyjä huomaan päivittäin kaipaavani. Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä, mutta agilityyn ja tokoon verratuna motivaationi lajin suhteen on aivan toista luokkaa. Lieneekin totta se, että kun itselleen sopiva liikuntamuoto löytyy, voi liikunnasta – ihan tavoitteellisestakin – tulla elämäntapa.

 

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s