Treenikiikkuja vko 14

Tämän viikon kiikut supistuivat vain eilisiin liiditreeneihin. Oli tarkoitus korkata ulkokausi, mutta harmillisesti kiikkukaverini sairastui kevätflunssaan. Seurasi hirmuinen soitto- ja viestirumba muille kavereille, mutta kaikilla oli jo suunnitelmat sovittuna (tajusin muuten, että kiikkukavereita on jo jokunen 🙂 ). Ilmat olivat niin hyvät, että oli pakko nauttia luonnosta sitten muissa riennoissa.

Pe 7.4 Liiditreenit, Salmisaari. Eilen treffattiin Hanna-Kaisan kanssa Salmisaaressa ja lämmiteltiin muutamilla vaijereilla. Hämmästeltiin uusia reittejä alakerrassa. H-K halusi kokeilla liidata hänkkiseinän 6A+, jota oli edellisissä treeneissä mennyt ja hienostihan se meni yhdellä välikiikulla! Katselin kauhistuneena menoa ja pidin köyttä vähän liian tiukalla. En tiedä miksi ole alkanut jännittää tyttöjen puolesta vaikeilla reiteillä, olen ihan kipsissä varmistaessani, vaikka tyttöjen omaa päätä ei paljon huimaa 😀 Ja hyvä niin!

20170407_123155[1]
Avokadosalaatti eväänä tällä viikolla töissä! NAM! 🙂

Itselläni oli siis jo reilun viikon tauko liidissä ja se kyllä näkyi. En halunnut lähteä kokeilemaan hänkkiseinää ja siitä seurasi hieman tiukkaa sanailua siitä tulisiko minun haastaa itseäni enemmän vai ei. Pidän kuitenkin kantani tässä asiassa: olen aloittanut kiipeilyn vasta viime vuoden kesäkuussa, boulderointia ja voimatreeniä olen harrastanut tammikuusta. Vaikka peruskunto ja kestävyys ovat todella hyvällä mallilla, niin liidi ja hänkki yhdessä ovat kompastuskiveni. Pää ei pysy kasassa kun tiedän jo etukäteen, että kroppa ei kykene toppaamaan. Projektointi jatko kerrallaan puolestaan on jotenkin typerää. Koen myös, ettei minulla ole todellakaan mitään kiirettä kiivetä vaikeita seiniä – onhan minulla koko elämä aikaa kehittyä lajissa! Voimatreeniä tulee sitten boulderoinnin puolelta, vaikka sekin on yhtä tuskaa 😀

Kiipesin aulan vihreän 5Cn ja sitten kokeilimme uusia reittejä aulan kulmassa. Vaaleanpunainen 5b oli ihan hauska ja meni puhtaasti, mutta sininen 6A+ oli yhden välikiikun veroinen. Vaikein kohta oli toiseksi viimeisen jatkon jälkeen, kun olisi pitänyt uskaltaa hypätä otteeseen. Levon jälkeen se meni kevyesti, mutta seuraavalla kerralla menee varmasti alusta asti puhtaasti. Tämä siis suoran seinän flash-yritys. Liidipää ei ole taas mukana menossa tauon jälkeen!

20170403_174854[1]
Tällä viikolla kokeilin tällaista! Oli hyvää ja helppoa!! Kyytipoikana kasvispyöryköitä, höyrytettyä porkkanaa ja linssejä.

Reitin jälkeen oli kuitenkin olo, että voisin kokeilla hänkkiseinän sinistä 6A:ta, josta tytöt aikanaan aloittivat seinän reittien purkamisen. Pääsin neljännelle jatkolle, mutta sitten olikin jo edettävä jatko kerrallaan. Toisen pikkukaton ylityksen alla totesin, että ei oo mun juttu. Roikuin jatkossa ja katsoin ylitystä sillä silmin, että ei kestä kroppa eikä pää. Turhautti ja ketutti ihan olan takaa, mutta ajattelin, että ehkä se menee sitten kun on taas useampi kiikkutreenipäivä takana ja kroppa sekä mieli lämmin ajatukselle. Kun katselen kisaseinällä liidaavia huomaan pohtivani saankohan koskaan päätäni kuntoon liidissä. Toisaalta tiedän, että pelko kulkee käsikädessä fyysisen jaksamiseni kanssa, joten mitä enemmän voimaa ja tekniikkaa minulla on pysyä seinässä – sitä helpommaksi liidaus muuttuu. Ja tarkoitan nyt flash -tai onsight-yrkkiä.

Jatkoin suoraan oranssille 6A:lle rocktopian nurkkaan ja siitä sitten kiipesimme molemmat sinistä 6b+ ylärillä. Lopuksi vaijereilla ihanan valkoisen 6Cn projektointia: kolme kertaa reitillä ja taas vähän pidemmälle kuin viimeksi!! JEE! En tiedä mikä minua reitissä kiehtoo: onko se koko kropan käyttö mantteloinnissa ja jalan nostoissa vai muu boulderointityyppinen eteneminen. Ihan lempireitti! ❤ Sitten meni sekalaisessa järjestyksessä muutama kutonen ja 6a+ sekä viisi kpl 4-5 greidattua.

20170407_205956[1]
Perjantai-illan suunnitelmat! Tosin nautitaan toisistaan erillään. 😉 Samalla juhlistan alkanutta lomaa, seuraavan kerran töihin vasta 18.4!!

Olen hirvittävän turhautunut jos en pääse treenaamaan täysillä. Jos hiki ei lennä ja oikeasti ole piipussa, on treenit minusta ihan hukkaan mennnyttä aikaa ja rahaa. Siksi boulderointi seiskoskeluineen ja hetken ähertämisineen tuntuu niin turhauttavalta. Myös liidaus hänkkiseinillä aiheuttaa näköjään saman reaktion. Vaikka voimat ovat vielä minimaaliset, on oma kestävyys toisaalta niin hyvä, että rocktopian 6a reitti olisi ihan mahdollinen suorittaa liidaten vaikka 2-3krt peräjälkeen.

Yritän rakentaa treenini sen mallin mukaan, että teen paljon peruskuntoa ja kestävyystreeniä, mutta vaikkapa noin kerran viikossa keskityn vaikeille reiteille ja tekemään jotakin minulle uutta. En tiedä onko tämä nyt väärä lähestymistapa koko asiaan, mutta itse olen tyytyväinen edistymiseeni lajissa ja uskon, että vuoden päästä olen jo aivan eri tasolla myös hänkkiseinienkin kanssa. Kun vaan jaksaa pakertaa päivä kerrallaan, niin tulostakin on jossain vaiheessa pakko tulla! 🙂

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s