Kiinnostuttuani koskenlaskusta olen mm. facebookissa pyrkinyt verkottautumaan seuraamalla lajiin liittyviä sivustoja ja ryhmiä. Helsinkiläinen koskenlaskuun erikoistunut yhdistys Kohinaa mainosti viime viikon sunnuntaina Helsingin Vanhankaupunginkoskella jo 17. kertaa pidettävää Icebreak- koskenlaskukisaa. Heti nähdessäni tapahtuman merkkasin sen kalenteriin. Odotin jännittyneenä sekä itse kisan seuraamista, mutta myös valokuvausta, koska koskenlaskijoiden valokuvaaminen on ollut haaveissa jo viime vuodesta.
Lisäksi minulla oli mukana uuden karhea kameran runkoni Canon Mark 7D II, jonka ominaisuuksia olin vimmalla yrittänyt opetella edellisinä päivinä. Edelliseen 700D- runkoon verrattuna kamera on paitsi painavampi käsitellä myös ominaisuuksiltaan ihan eri luokkaa 🙂 Uuden rungon hankkiminen oli vähän kuin pakkoratkaisu, sillä edellisten kiipeilykisojen kuviin en ole ollut oikein tyytyväinen. Unelmani olisi kehittyä 
toimintakuvaajana ja tästä syystä pyrin etsimään ja hakeutumaan sellaisten harrastusten sekä tapahtumien äärelle, joissa pääsisin toteuttamaan itseäni. On kuitenkin ollut turhauttavaa huomata, että kuvia kotona muokatessa en ole ollut tyytyväinen niiden tarkkuuteen. Toivon, että uusi runko ja myöhemmin hankkimani objektiivit mahdollistavat entistä paremman kuvanlaadun ja itselleni olon, että kuvia kehtaa näytelläkin. Olen aina iloinen kun kuvaamani urhelijat/harrastajat saavat kuvista iloa tai jos niitä pyydetään yhdistysten tai yritysten käyttöön. Tässä vaiheessa teen kuvamuskeikkoja ihan harrastuspohjalta, joten jos sinulla on tarvetta kuvaajalle, ota yhteyttä!
Icebreak tapahtumassa Suomen parhaat melojat kisaavat boatercross-kisassa, jossa Vanhankaupunginkosken itähaara lasketaan neljän melojan erissä pudotuskilpailuna. Kisassa käydään karsinnat ajan perusteella, alku- ja välierät sekä finaalit. Laskulinja on vapaa, mutta koskeen asetettuja poijuja on käytävä koskettamassa tai kiertämässä. Parhaista laskulinjoista käydään ankaraa kilpailua, ja kontakteja kilpakumppaneihin syntyy varmasti. Tapahtuman seuraaminen olikin todella jännittävää!
Paikalle oli kertynyt puolen päivän aikaan runsain mitoin yleisöä kosken reunoille, mutta päivän mittaan yleisöä väheni varmasti kylmenevän ilman vuoksi. Koskenreunalla olikin melko koleaa istua, mutta itse olin niin kuvaamisen höyryissä, että se ei juuri haitannut. Paikalla soi menevä musiikki ja kuuluttaja piti hienosti yleisön ajantasalla siitä, mitä koskessa kulloinkin tapahtui. Itse kävin heti alkuun järjestäjiltä kysymässä mihin voisin asettua kuvaamaan. Olen huomannut, että olemalla reipas, esittelemällä itseni ja kysymällä reilusti asiaa pääsen monesti paikkoihin, mihin yleisöllä ei ole varsinaista pääsyä. Niin kävi tälläkin kertaa kun pääsin kosken törmälle istumaan, vastapäätä yleisöä.
Kuvien laatu oli heti ensi otoksista lähtien ihan eri tasoa kuin vanhalla rungolla ottamani kuvat. Tuli tunne, että kyllä kannnatti! 😀 Tarkennnus oli helpompaa useamman tarkennuspisteen avulla ja olenkin kuviin kaikin puolin tyytyväinen. Kun kameran käsittely tulee jatkossa tutummaksi ja opin vielä lisää manuaalisäädöistä, uskon että kuvien laatu alkaa pian olemaan sellainen, että voin ainakin itse olla tyytyväinen. Myös kuvien jälkikäsittely vaatii aikaa, koska käyn jokaisen kuvan yksittäin läpi. Tuloksena on, toivon mukaan, toiminnallisten kuvien sarja, jossa jokainen yksittäinen kuva muodostaa ihan oman maailmansa. Toivottavasti kuvista on iloa! Lisää kuvia löytyy Lifedream-blogin facebook-sivulta.
Lifedream Colliet 