Valokuvaamassa – Lifedream Colliet

Syksyn koiratapahtumia

Kalenteriin on nyt lyöty lukkoon kaikenlaisia hauskoja matalan kynnyksen koiratapahtumia Salossa ja Turussa!! Toimintani on pienimuotoista ja koira- sekä ihmiskeskeistä. Suurin osa ilmoittautumisista tapahtuu google formsin kautta ja lisätietoja saat ilmon jälkeen. Klikkaa tapahtumaa saadaksesi lisäinfoa ja tervetuloa mukaan!

KAIKISSA TAPAHTUMISSA ON VIELÄ TILAA!

Pe 12.8 TUTUSTU COLLIEEN -iltama, Kisko klo 18-20.30 H.5e

Pe 19.8 Näyttely- ja käsittelytreenit, Suomusjärvi klo 19.00 H. 10e

Su 21.8 Joka Sessen hauska hakupäivä, Kisko klo 10-14.30 H.30e sisältää teorian meillä ja käytäntöä

Pe 2.9 Pentujen ison pihan leikkitreffit, Kisko. Klo 18.00 H.10e

Pe 9.9 VALOKUVAUS-ilta, Turku. Klo 14.00 H.40e (kaikki onnistuneet kuvat)

Pe 16.9 Näyttely- ja käsittelytreenit, Suomusjärvi klo 18.00 H. 10e

Su 18.9 Hauskat hakuilut-päivä, Kisko. Klo 9-16 H 45e/ 50e sis. teoria-luennon. Tämä hauska päivä sisältää vähintään kaksi hakukierrosta. Teoriaa opiskelevat saavat yhteisen opetuksen etänä ennen käytäntöä. Päivä sisältää lounastauon omilla eväillä. Ei kilpaileville, vaan arkiaktivointina koirallesi. Huom! Etusijalla ovat Lifedream-treeniryhmäläiset, maksu myös kortilta 2krt). Mukaan mahtuu enintään 7 koirakkoa.

La 24.9 Joka Sessen hauska hakupäivä, Kisko klo 10-14.30 H.30e sisältää teorian meillä ja käytäntöä

La 1.10 Joka Mustin rento jälkipäivä. Kisko klo 10-13 H.30e sisältää teorian meillä ja käytäntöä

Pe 14.10 Näyttely- ja käsittelytreenit, Suomusjärvi klo 17.30 H. 10e

Su 16.10 VALOKUVAUS-päivä, Piikkiön linnavuori. Klo 11.00 H.40e (kaikki onnistuneet kuvat)

Su 23.10 Hauskat hakuilut-päivä, Kisko. Klo 9-16 H 45e/ 50e sis. teoria-luennon. Tämä hauska päivä sisältää vähintään kaksi hakukierrosta. Teoriaa opiskelevat saavat yhteisen opetuksen etänä ennen käytäntöä. Päivä sisältää lounastauon omilla eväillä. Ei kilpaileville, vaan arkiaktivointina koirallesi. Huom! Etusijalla ovat Lifedream-treeniryhmäläiset, maksu myös kortilta 2krt). Mukaan mahtuu enintään 7 koirakkoa.

Valokuvausta heinäkuussa

Heinäkuun valokuvauspäivä tuli nopeasti täyteen ja paikalle Perttelissä sijaitsevaan monipuolisen kauniiseen kuvauskohteeseen Alppiruusupuisto Ilolan Arboretum ja taimistoon kerääntyi päivän aikana viitisen asiakasta. Jännitti taas vähän, sillä joukossa oli myös minulle vieraita nimiä ja rotuja. Päivään ei oltu luvattu sadetta, mutta niin vain pääsi pieni ukkoskuurokin yllättämään meidät!

Tällä kertaa menin paikalle noin tunti etukäteen ja kävelin puiston läpi etsien ajatuksella hyviä kuvauspaikkoja. Tästä oli ehdottomasti hyötyä, sillä päivän aikana aurinko vaihtoi paikkaansa ja olosuhteet muuttuivat. Kirkas auringonpaiste ei edelleenkään ole lempisää kuvaukseen, mutta toisaalta pieni ukkoskuurokin yllätti kesken kaiken. Hetken ajattelin, että koko päivä menee mönkään, mutta onneksi sade hellitti nopeasti ja kuvaukset pääsivät jatkumaan.

Varasin jokaiselle asiakkaalle 30-40min aikaa ja räpsin kuvia eri tilanteissa. Vaikka virallisesti kuvaus sisältää 5 kuvaa koirasta, todellisuudessa kaikki saivat tällä kertaa 10 kuvaa tai yli, sillä hyviä kuvia tuli paljon. Mielestäni onnistuin tällä kertaa paremmin kameran tarkennuksessa. Rotukirjo oli laaja, paikalla oli pari akitaa, collieita, bordercollie ja pari huskya. On ihan mielettömän hauskaa kuvata erilaisia koiria ja varsinkin yhteiskuvia omistajien kanssa ❤ tänne järjestän seuraavan päivän taas syksyllä kun ruska on parhaimmillaan, kannattaa siis pysyä kuulolla! Tässä videokooste osasta päivän kuvista!

SEURAAVA KUVAUSPÄIVÄ SU 15.8 TURUN RUISSALOSSA!! HINTA 35E/KOIRAKKO VÄHINTÄÄN 5 KUVAA. KATSO LISÄÄ

vALOKUVAUSPÄIVÄ iLOLAN ARBORETUMISSA

Minua pyydettiin kuvaajaksi Suomen Collieyhdistyksen Turun alaosaston valokuvauspäivään. Ensin olin sitä mieltä, että tokihan joku parempikin kuvaaja löytyisi, mutta hellän sinnikkäästi suostutellen alaosaston väki sai minut puhuttua ympäri 😀 Sovimme sopivan päivän jo hyvissä ajoin keväällä ja toivoimme hyvää ilmaa päivälle. Paikaksi varmistui Salon Perttelissä Ilollan Arboretum ja taimisto alaosaston ehdotuksesta. En ole itse koskaan käynyt paikalla ja kyllä hämmästyin kun muutaman kilometrin hiekkatien päästä löytyi vehmas puutarha! Parempi nyt kuin ei koskaan, mutta harmi etten ole koskaan käynyt täällä aiemmin!

Arboretum on pinta-alaltaan viisi hehtaaria. Kasvutyypit vaihtelevat kangasmetsästä suohon ja kalliopuutarhaan. Kyseessä on avara, kaunis pihamiljöö, joka rajoittuu alppiruusumetsikköön, josta lähtee myös polku ”suolammelle” 200 metrin päähän. Vaikka alppiruusujen näyttävin kukinta oli jo ohitse, löytyy täältä erilaisia kasveja, parin tuhannen alppiruusun lisäksi atsaleaa, kalliotarha ja suota, kumparetta ja kaltevuutta sekä suokasveja yhdessä istutusten kanssa. Myös kauniisti leikattua nurmikkoa on mielin määrin ja sehän meitä koiraihmisiä ihastuttaa!

Paikalle saapui 8 koirakkoa siten, että ensimmäiset 4 saapuivat klo 11 ja seuraavat tunti myöhemmin. Tämä oli hyvä idea, sillä vältyimme liian pitkiltä odotusajoilta varsinkin kun sattui hyvin kuuma, liki 30 asteen aurinkoinen päivä. Koska kyseessä oli osittain jo keskenään tuttu porukka, oli mielestäni henki hyvä ja rento. Etsimme sopivaa kuvauspaikkaa hetken verran päätyen lammen rannalle. Aurinko paistoi kuumasti ja suoraan ylhäältä, olihan keskipäivä. Harmitti hieman, etten ollut käynyt paikalla tutkimassa omin nokkineni aikaisemmin: olisi ollut parempi näkemys hyvistä kuvausympäristöistä jo valmiiksi. Kuvissa kirkas auringon paiste näkyy selvästi, olisi ollut valotuksen kannalta ehkä parempi sopia myöhäisempi ajankohta vuorokaudesta.

Minua jännitti hieman se, saisinko kaikista hyviä kuvia ja miten tarkennus onnistuisi. Mukana oli pari pentua, joiden kuvaaminen jo sinällään on haastavaa ja aikaa vievää. Helpointa onkin jos koira osaa jos seistä kauniisti paikallaan, sietää jalkojen siirtelyä jne. Eli on poseeraamisen ammattilainen 😀 Pyysin ihmisiä miettimään itse valmiiksi millaisia kuvia he halusivat: perinteisiä rakennekuvia, istumis-, pönötys- tai yhteiskuvia omistajan kanssa. Olimme sopineet, että tällä kertaa keskittyisimme tämän tyyppiseen kuvaukseen ja hyvä olikin kuumassa kelissä, että rajasimme liikekuvat kokonaan pois.

Lampi antoi upean taustan kuville ja koirat näyttivät omaan silmään ylväiltä sen rannalla seistessään. Otimme kuvia myös muissa lähellä olevissa ympäristöissä kuten kukkapenkkien edessä ja kallioilla. Olin aivan innoissani koko päivästä ja koin sen onnistuneen hyvin. Pysyin mielestäni hyvin aikataulussa ja kameran ruudulta kuvat näyttivät hyviltä. Sanoin käsitteleväni kuvat viikon aikana, mutta teinkin sen jo samana iltana. Olin luvannut kuvia kaikille 3-8 kpl mutta joistakin hyviä kuvia tuli paljon enemmän. Kiitos kaikille osallistuneille!!

Päivä inspiroi minua paljon ja päätin järjestää myös toisen kuvauspäivän samassa paikassa. Koirien valokuvaus on monille rakas harrastus ja joka toisella koiraihmisellä on nykyään hyviä järjestelmäkameroita myös omasta takaa. Minullekin koirien valokuvaus on ollut 20 vuoden kestävä intohimo, josta aina silloin tällöin olen haaveillut lisätienestejä varsinaisen palkkatyön ohella. Viime syksyllä perustamani toiminimen myötä päätin nyt kokeilla, josko kuvani kiinnostaisivat koirakansaa. Koen olevani klassinen kuvaaja, en nimittäin juurikaan käsittele kuvia jälkikäteen enkä käytä esimerkiksi Photoshop-ohjelmia. Tästä syystä myös hinnat pysyvät kohtuullisina, mutta kuvat ovat silti laadukkaita ja näyttäviä.

SUNNUNTAINA 18.07.2021 UUSI KUVAUSPÄIVÄ!! Katso lisää ja hinnasto täältä. Ilmoittaudu sähköpostilla hanna.neuvonen@seutuposti.fi

Aino Pikkusaaren valokuvattavana

Kesäkuun alussa silmäni osui koirakuvaaja Aino Pikkusaaren ilmoituksen Facebook ryhmässä: hän etsi kameransa eteen sk.collie urosta ja narttua tulevaa rotukirjaa varten. Kirja ilmestyy ensi vuonna ja kattaa lähestulkoon kaikki nykyiset rodut. Kuvauksia tehdään sekä Suomessa, että brittein saarella. Otin heti yhteyttä, vaikka kuvauksesta jouduinkin maksamaan yhden koiran normimaksun. Aino kuitenkin lupasi ilmoituksessa, että koska kyseessä oli rotukirjakuvaukset, kuvaisi hän kaikki omistajan koirat samaan hintaan. Minulle, jolla kotona on neljä koiraa, sopi tämä erinomaisesti! Kaikki koiraihmiset tuntevat varmasti Ainon, jos eivät ulkonäöltä, niin kuvien perusteella. Hänen kuvansa ovat nimittäin koristaneet esimerkiksi Koiramme lehteä jo useamman vuoden. Pian jo kaksikymmentä vuotta kuvannut Aino onkin Suomen ensimmäinen ammattilainen koirakuvaaja ja vaikka toki meitä harrastajia on maassamme vino pino – pelkästään koirien kuvaamiseen erikoistuneita ammattikuvaajia vain kourallinen. Tutustu lisää Ainoon -> WWW

Valokuvaan itsekin jonkin verran harrastusluonteisesti ja varsinkin koiria on tullut kuvattua viimeiset 20 vuotta. Otin tämän rikastuttavana kokemuksena myös valokuvausharrastukseni kannalta, halusin saada vinkkejä siihen miten koiria tulisi kuvata ja millaisia kuvia Aino suosii. Kirjan kuvaukset tapahtuivat Vantaalla Backaksen kartanon mailla ja ajelin paikalle hyvissä ajoin. Oli illan suu ja laskevan auringon säteet kuulsivat kultaisina. Eipä aikaakaan kun Ainokin saapui paikalle. Kuvasimme koirat erään rakennuksen takana olevan laskulaiturin päällä. Rakennuksen kiviseinä ja puinen massiivinen ovi näkyivät kuvissa koirien takana. Taustan sommittelu on kuvaustilanteessa tärkeää, koska koiran tulee tulla mahdollisimman mukavasti siitä esiin. Tämä olikin omien vaaleiden koirien kannalta hyvä, mustaa koiraa en ehkä olisi oven eteen seisottanut.

Kaikesta näki, että nyt ollaan ammattilaisen käsissä. Kuvasimme suhteellisen nopeasti aikuiset koirat läpi, ne osaavat poseerata melko hyvin. Aino heitteli linssin takaa muutamia pikkukiviä kiinnittääkseen koirien huomion ja minä yritin asetella ne oikeaan kohtaan. Aino antoi tarkkoja ohjeita siitä miten ja missä koirien tulisi esiintyä ja minusta tämä oli todella hyvä. Kuvaajan ja esittäjän näkymä koirasta on hyvinkin erilainen. Kuvasimme myös niin, että laituri oli kuvaajan rintakehän korkeudella. Tähän pyrin itsekin kuvatessani koiria – kameran tulisi olla samalla tasolla koiran kanssa. Ei siis liian ylhäällä tai matalalla. Harmikseni Puuma esiintyi häntä koipien välissä ja se näkyy myös kuvissa. Valitettavasti se esiintyy aina siten, oli kyseessä näyttely tai kuvaustilanne ja vaikka on muuten luonteeltaan reipas ja tykkää esiintymisestä, hännän asento kielii siitä, että jotenkin sillä on silti epävarma olo. Iltaruskon kultainen valo hivelee soopeleita, mutta merlen väriselle Ronjalle tämä oli kyllä vähän huono, sillä se entisestään ruskistaa sen väritystä.

Aikuisten jälkeen kuvasimme Piikua leikkimässä kanssani puistossa. Jälleen Aino antoi hyviä ja täsmällisiä ohjeita mihin suuntaan lelua tulee heittää, jotta Piiku juoksisi kohti kameraa. Pistän tämän kyllä korvan taakse: kuvaustilanteissa aivan liian usein jää jotenkin kohteliaana hiljaiseksi ja sitten kotona kuvia läpikäydessä toteaa, että voi kun se olisi esitetty jotenkin eri tavalla tai muuta vastaavaa. Eli rohkeasti vain suu auki! 😀 Aino suosii klassisia kuvia, joita ei liikoja photoshoppailla. Kuvat soveltuvatkin loistavasti lehtikuviksi tai vaikkapa julisteiksi omalle seinälle. Koko kuvaukseen meni noin 1,5 tuntia aikaa, joten melko nopea oli tämä tempaus. Ehdimme kuitenkin höpistä aika paljon valokuvauksesta Ainon kanssa ja sain tästä hirmuisesti motivaatiota kehittää omaa kamerasilmääni ja kuvata nimenomaan koiria omistajineen. Kiitos siitä Ainolle! 🙂

Kolme viikkoa myöhemmin sain kansiollisen upeita kuvia koristani. Varsinkin Jukka loistaa niissä, tuskin saan siitä koskaan upeampia otoksia! ❤

66693602_2609833565693877_4918630589289988096_n

Aino Pikkusaari

66483640_2609833665693867_5086555826219384832_n

Aino Pikkusaari

66746074_2609832559027311_6456273475903422464_n

Aino Pikkusaari

Lifedream Yes I Am RN’B Design & L. Stop The Livestock

My male Jukka & L. Yes I am RNB Design, L. Stop the Livestock

66202899_2609833235693910_6935939568164143104_n

66525517_2609833179027249_7756439782405701632_n

66463371_2609833962360504_3557619585639251968_n

Lifedream Yes I Am RN’B Design

66412323_2609832289027338_6987769305051955200_n

Aino Pikkusaari

Jucaides Cayla Cahaya ”Piiku”

66227437_2609833129027254_2013515972995973120_n

66259075_2609834232360477_8491157821730062336_n

VEPE-kisat kameran takana

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna olin kutsuttu sukujuhliin Peurungan kylpylään, lähelle Jyväskylää. Samaan aikaan paikalla järjestettiin VEPE-koe, jota pääsin seuraamaan ja valokuvaamaan sunnuntaina. Olin käynyt Ähtärin eläinpuistossa perjantaina, joten mukana oli lähes koko kamerakalustoni. Rannalla koiraihmiset ottivat minut ilolla vastaan kamerani kanssa ja päivä menikin nopeasti turisten mukavia. Kyseessä oli ensimmäinen todistamani vepe eli vesipelastuskoe, jossa koirat suorittavat erillaisia tehtäviä pelastaakseen ihmisiä hädästä. Erittäin mielenkiintoinen ja antoisa päivä kun ilmakin suosi meitä! Valokuvauksellisesti kirkas auringonpaiste puolen päivän aikaan ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta olen silti ihan tyytyväinen kuviin.

Lisää kuvia: https://lifedream.kuvat.fi/kuvat/Koirakuvia/Vepe+Peurunka/

Julkisten tilojen valokuvausta

Kuvaan paljon eläimiä, luontoa sekä ns. ulkoilukuvia. Aina silloin tällöin pääsen kuitenkin kuvaamaan myös julkisia tiloja kun KT-Interior kyselee palveluksiani. Kyseessä on sukuni perustama ja omistuksessa jo 1930-luvulta ollut yritys, joka tarjoaa julkisten tilojen kompakteja valaistus- sekä kalustusratkaisuja. Katso lisää -> WWW. Kuvaan heille lähinnä referenssikuvia erilaisista kohteista ja täytyy sanoa, että tällä saralla ei käy homma tylsäksi! 🙂 Kohteesta riippuen työ on joko helppoa tai erittäin vaativaa. Kuvaan yleensä laajakulmalla, mutta rakenteiden suorat linjat joutuvat silloin koetukselle. Myös itse kohteen, eli yleensä valaistuksen, on tultava kuvissa esiin. Tämä aiheuttaa päänvaivaa sekä kuvaus-, että editointivaiheessa.

Kohteet ovat hyvinkin erilaisia! Viime vuonna olin kuvaamassa mm. Leppävaaran uimahallia sekä yksityistä uimahalliosastoa Helsingissä. Tänä vuonna olen vieraillut mainostoimistoissa, kauppakeskuksissa sekä mm. Suomenlinnassa.

KT-Interior

Mainostoimisto

Uimahalliosasto Helsingissä

Leppävaaran Uimahalli

Itäkeskus

REDI-kauppakeskus

Suomenlinna, kukkia ja kasoja-näyttely

Suomenlinna, Kukkia ja kassoja- näyttely

Valokuvausreissu Ähtäriin

Joulukuun puolessa välissä pidin viikon loman ja päätin lähteä valokuvaamaan Ähtärin eläinpuistoon. Tämä tarkoitti liki kahdeksan tuntia ja 650 kilometriä autossa istumista, mutta koska pidän ajamisesta ei ajatus tuntunut ihan hullulta. Ähtärin eläinpuistossa minua kiinnostivat eniten sudet, ketut, majavat, näädät ja ahmat – kaikki suomalaisia eläimiä, joita on luonnossa todella vaikeaa päästä näkemään.

Sain ystäväni Maijun hoitamaan koiriani yhden päivän ajan, joten suunnittelin päiväretkeni tarkasti Forecan säätietoja seuraten. Vielä 11.12 tiistaiaamulla mietin herätessäni heti viiden jälkeen, että oliko tässä mitään järkeä. Edessä oli liki neljä tuntia autossa istumista, sillä olin laskelmoinnut saapuvani perille Ähtärin eläinpuistoon heti kymmenen jälkeen. Valoisa aika määritteli pitkälti valokuvausajan puistossa. Kotiin suunnittelin lähteväni viimeistään kolmelta.

Lähtiessäni ajamaan ennen kuutta kotoa kohti ensimmäistä etappiani Someroa, pohdin että joko päivästä tulisi loistava tai sitten täysi floppi. Ilma oli luvattu olevan pilvinen ja noin -2 paikkeilla, joten edes sää ei puoltanut loistavia kuvausolosuhteita. Pohdin kuitenkin, että ilman tätä pientä seikkailuani, lomani olisi pääosin sohvalla makaamista Netflixiä katsellen. Joten mikäpäs tässä olisi ajellessa, hyvää musiikkia kuunnellessa!?

Somerolla pysähdyin tankkaamaan ja jatkoin sieltä Forssaan ja Tampereelle. Kolmen tunnnin jälkeen alkoi kroppa jähmettyä, mutta onneksi Ylexn aamutiimi antoi syyn nauraa vedet silmissä. Loppujen lopuksi Ähtärin Eläinpuisto oli helppo löytää, paikka on hyvin viitoitettu pandojen avulla. Siltikin parkkipaikka oli lähes tyhjillään. Puiston vieressä on laaja golf- ja liikuntakeskus ja myös suomalaista kotieläinpihaa edustava farmi, mutta näin talvella yleisömäärä oli kyllä todella vähäinen. Sisällä ostin lipun infotiskiltä. Hinta oli mielestäni aika suolainen, 39e kahden päivän puistolipusta (ei ollut muita) ja yhden päivän pandatalosta. Minulle kerrottiin, että puistossa vierailee talvisaikaan vain noin 200-300 ihmistä kuukaudessa, mikä on puolestaan yhden talvipäivän kävijämäärä Korkeasaaressa, missä olen käynyt kuvaamassa tämän syksyn aikana jo useampaan kertaan.

Ensimmäinen asia mitä huomasin oli, että jalkakäytävät olivat täällä erittäin liukkaat ja siten huonosti hiekoitetut. Varovainen sai olla, vaikka minullakin oli tukevat vaelluskengät jalassa. Pysähdyin kuvamaan kettuja ja odottelin, että päivä valkeaisi. Eläimet olivat hyvin hoidetun, pulskan oloisia ja niillä oli isot aitaukset. Odotin paljon susien näkemistä, sillä vaikka niitä liikkuu silloin tällöin myös meidän metsissä täällä Kiskossa, niin yhtään en ole luonnossa nähnyt. Ensimmäinen näkyikin puiden lomasta, minua katselemasta. Aitaus oli monihaarainen, mutta suurimmaksi osaksi eläimet oleilivat katoksessaan. Ne olivat isoja ja pulskan oloisia, mutta pohdin silti, etten haluaisi törmätä susilaumaan metsässä. Jotenkin varsinkin susia kävi sääliksi tarhassa, ne tuntuivat jotenkin turtuneilta, vaikka toisaalta kyllähän esim. omat koiratkin nukkuvat suurimman osan päivästä.

Puiston läpi kävellessä kiinnitin huomiota siihen, että vaikka eläimillä oli isot aitaukset, niissä ei tuntunut olevan juuurikaan virikkeitä. En nähnyt myöskään työntekijöitä missään. Vierailijoita ei päivän aikana näkynyt lisäkseni kuin keski-ikäinen pariskunta, jonka seuraan lyöttäydyin, ja pari ulkomaalaista kouluryhmää. Kolmen kilometrin reitti oli hyvin merkitty, mutta puisto oli hiljainen ja autio. Pohdin, että paikan päälle olisi tultava uudelleen kesällä, jolloin tunnelma olisi varmasti erillainen.

Majavat puuhailivat omassa aitauksessaan ahkeraan. En ole koskaan nähhnyt majavaa ja niiden olemus oli kuin suoraan piirretyistä. Peurat, hirvet ja kauriit oleilivat omissa aitauksissaan melko rauhallisina, mutta viimeisenä oleilevat ahmat puolestaan olivat leikkisällä tuulella. En ole koskaan nähnyt ahmaa ja seurasin ihastuneena niiden vaappuvaa menoa ja karhumaista olemusta. Koska valoisaa aikaa riitti, käännyin kävelemään koko reitin vielä uudelleen.

Suurinosa valokuvista oli epätarkkoja, vaikka mukana oli uusi 400mm sigman objektiivi. Jossakin vaiheessa alkoi hieman sadella räntää ja sää ei tuntunut oikein avautuvan missään vaiheessa. Kahden aikaan oli taas jo sen verran hämärää, että päätin jättää puiston taakseni ja mennä sisälle moikkaamaan pandoja. Myös täällä olin ihan yksin yhdessä Pyryn ja Lumin kanssa. Tuntui jotenkin oudolle, ettei työntekijöitä näkynyt missään, olen niin tottunut Korkeasaaren jatkuvaan hyörinään, että täällä eron huomasi. Yllätyin, että pandat olivat molemmat omissa tarhoissaan ja suurimmaksi osaksi nukkuivat mitä kummallisemmissa asennoissa! 😀

Minusta on aina mukavaa seurata eläimiä, joilla on lajityypillistä tekemistä ja seuraa tarhoissaan. Ähtärin kävijäluvut talvisin ovat niin alhaiset, ettei kovin montaa eläinhoitajaa varmaan ole järkevää paikalla pitääkään ja ymmärrän tällaisen puiston ylläpidon realiteetit. Ero Korkeasaareen oli kuitenkin aika suuri. Päätin vielä syödä pandatalon ravintolassa ja olin suuressa salissa ainoa ulkopuolinen asiakas.

Kotimatka sujui jälleen pimeässä, mutta tällä kertaa kuuntelin prodigyä ja trancea. Vasta aivan viime metr0eillä ennen kotiristeystä juoksi tien yli pieni kauris ja huokaisin helpotuksesta. Päivä oli ollut pitkä ja raskas, mutta antoisa. Ähtäriin on ajeltava uudelleen vaikkapa alkukesästä!

Lisää kuvia eläimistä: https://lifedream.kuvat.fi/kuvat/Muita/%C3%84ht%C3%A4ri+Zoo+2018/

Metsiemme arka kissapeto

Täällä Kiskossa saan elää lähellä luontoa. Oman mökin lähiympäristössä vaeltavat hirvet, peurat, kauriit, jänikset ja pieneläimet ovat tuttuja näky. Riistan perässä alueella liikkuu myös kettuja, supia ja toisinaan susiakin. Korkeasaaressa vieraillessani kotoinen ilves on vasta nyt herättänyt mielenkiintoni, ajatella, että metissämme elää iso kissapeto – ja ihan tässä naapurissa!

Tiedän, että ilveksiä on nähty vain parinkymmenen kilometrin päässä mökistäni. Suomen suurpedoista se onkin runsaslukuisin. Niillä on laajat reviirit, mutta yöeläimenä sen näkeminen päivällä on hyvin harvinaista. Ehkäpä siksi se ei ole saavuttanut sellaista huomiota kuin susi, karhu tai hirvi. Ilveksestä ei myöskään yleensä ole haittaa ihmiselle, sillä se metsästää lähinnä pienriiistaa. Ilveksen levinneisyys on lähinnä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, mutta sitä on havaittu myös tundralla ja jopa himalajalla.

Ilveksen tunnusomaisten korvatupsujen uskotaan auttavan sitä kuulemaan paremmin. Täplikäs väritys auttaa naamioitumaan ympäristöön ja paksu turkki sekä karvaiset tassut pitävät sen lämpimänä talvella. Ilveksen ruokalistalla on yleensä jäniksiä ja pikkunisäkkäitä, mutta se voi saalistaa myös kauriita, sammakoita ja kalaa.

Ilveksen kanta on kasvanut Suomessa viime vuosina ja kannan arvellaan olevan noin 2500 yksilöä. Sen ei katsota olevan uhanalainen, mutta vaarantunut laji. Euroopassa puolestaan tämä ennen niin yleinen kissapeto on metsästetty melkein kadoksiin. Petojen hävittyä kauriiden määrä on paikoin kasvanut häiritsevän suureksi. Tällä hetkellä euroopassa onkin käynnissä parikin erillistä projektia Ilveksen palauttamiseksi luontoon. Korkeasaaressa on syntynyt useita pentuja vuosien aikana ja eurooppalaiset eläintarhat tekevätkin töitä lajin elinvoiman säilyttämiseksi. Korkeasaaresta on lähtenyt Euroopan luonnonkannan vahvistukseksi useita yksilöitä.

Suomessa Ilves rauhoitettiin jo vuonna 1968 ja sen myötä kanta on vahvistunut koko maassa. Siltikin vierailuni Korkeasaareen oli ensimmäinen kohtaamiseni tämän upean kotimaisen kissapedon kanssa. Vuosittain tehtävät kanta-arviot ilveksen määrästä ovat osoittaneet viime vuonna pientä laskua. Samainen tutkimus selvittää kannan ikä- ja sukupuolirakenteen lisäksi elintapojen ja ravitsemuksen, liikkumisen ja elinalueen avulla miten ilves sopeutuu elämään rinnakkain ihmisen kanssa. Näistä tiedoista saadaan myös perusta ilveksen kannan hoidolle ja mm. tarvittaville metsästyslupien määrälle.

Olisi upeaa päästä seuraamaan ilveksiä luonnossa, vaikkapa täällä Kiskon metsissä. Kuitenkin käytännössä se vaatisi melkoisesti aikaa ja resursseja, joita minulla ei tällä hetkellä ole. En myöskään halua aiheuttaa tarpeetonta stressiä näille erittäin aroille eläimille kyykkimällä pusikoissa kamerani kanssa. Korkeasaaren ja muiden eläintarhojen eläimiä seuratessa minä, ja moni muu tällaisesta villistä luonnosta vieraantunut, saan tietoa siitä millaisia eläimiä naapurissa asuu. Uskon, että loppujen lopuksi kiinnostuksen herääminen ja aidon huolen syntyminen näiden eläinten tulevaisuudesta on konkreettisinta valistustyötä, jota eläintarhat ympäri maailman voivat tehdä.

Lähteet:

Korkeasaari

Luonnonvarakeskus