Maastoilemassa

Lauantaina järjestin ystävilleni parin tunnin maastoratsastuksen Maastotalli Preryan suomenhevosilla. Tutustuin Lohjalla sijaitsevan tallin omistajaan Marjoon kesällä 2015 (onko siitä jo niin pitkä aika! :)) ja siitä asti olen pyrkinyt tekemään tallilla hommia enemmän tai vähemmän. Toisinaan kerkiän tallille kerran tai kaksi kuussa, usein paljon useammin. Tallin reippaat suomenhevoset ovat tulleet tässä ajassa tutuksi ja selkäänkin kipuan aina joskus.. siis noin kerran puolessa vuodessa 😀

Lauantaiksi oli luvattu räntää ja kylmää ilmaa, joten pakkasin mukaan veden kestävät vaatteet. Täältä Salon suunnalta meitä lähti ratsastamaan kolme naista, kaikki kokeneita ratsastajia. Tallille saavuttiin heti kymmenen jälkeen ja samalla kun Marjo kertoi ratsastajille talon ohjeita minä lakaisin tuttuun tapaan käytävän ja kiikutin hevosille leivät, heinät ja vedet valmiiksi.

Olimme jo etukäteen sopineet, että saisin alleni suuren, mutta lempeän Aaron nimisen suokkiruunan, jolla olen ratsastanut ennenkin mm. vuosi sitten helatorstaina koko päivän maaston (7H!). Se on oikea lempeyden jättiläinen karsinassa ja ratsastaessa, mutta paikallaan pysyminen ei ole sen vahvuus. Aaron onkin vähän diesel- malli eli kiihtyy maastossa hitaasti ja juuri kun ajattelet, että nyt lämpeni niin sitten se olikin jo siinä! 😀 Sellainen maailman suloisin, lupsakka Hessu Hopo tapaus, jolle ei voi kuin nauraa, tiedättehän? Minulle tällainen malli sopii loistavasti, koska ratsastusvälit ovat pitkät ja lapsuudessa tapahtunut onnettomuus aina välillä muistuu mieleen. Mitä varmempi polle alla, sen parempi!

Lähdimme liikkeelle siinä yhdentoista aikaan ja heti kävi selväksi, että vaikka ei satanutkaan, tuuli oli todella pureva! Minulle tuttuja reittejä oli hauskaa ja rentoa tallustaa ja laukkapätkillä nauru oli kaikilla herkässä. Laukkasimmekin kaikki pitkät suorat peltoaukeilla. Mukana oli myös kolme muuta ratsastajaa, joten meitä oli ihan kivan kokoinen lössi liikenteessä. Takaisin tullessa Aaron jo lämpeni ja sillä oli kova hinku päästä laukkailemaan. Odotellessa sain tehdä pientä volttia, että se pysyi paikallaan, mutta kun laukkaan sitten päästiin, se hyytyi nopeasti ja koko muu lössi meidän takana sai sitten hidastaa vauhtiaan. Aaron parka! 😀

Takaisin tallilla olimme yhden aikaan, sopivasti lumisateen alta pois 🙂 Harjasimme hevoset, loimitimme ja veimme tarhaan. Huikean hauska päivä ja jätti kyllä sisäreisiin mukavan jomotuksen pariksi päiväksi. Siitä tietää, että on ollut liian harvoin hevosen selässä ja käyttäneensä niitä vähemmän treenattuja lihaksia 😀 Kiitos Marjolle jälleen hienosta päivästä! Marjolle nämä maastot ovat luonnollisesti arkipäivää ja työtä, kun taas meille fiilistelijöille upeita kokemuksia! On niin hienoa olla mukana elämysmatkailussa edes omalla pienellä panostuksella kun pääsen Marjon luo auttelemaan! Siitä tulee hurjan hyvä mieli ❤ Tekemäni video päivästä löytyy alta olevasta linkistä: