Treenikiikkuja vko 17

Viime viikolla kiikkuilin vain kaksi kertaa: keskiviikkona Salmisaaressa sekä perjantaina Nuuksiossa. Pitäisi muistaa kirjoittaa ylös samantien mitä treeneissä tehtiin, koska näin myöhemmin kaiken muistaminen on hankalaa. Treenit sulautuvat yhteen ja reittien hahmottaminen on vaikeaa.

Keskiviikko 26.4 Salmisaari. Lämppäiltiin vaijereilla ja jo viiden reitin jälkeen tasapainon kadotessa mätkähdin maahan asti – ihan pyrstölleni 😀 Sain hyvät naurut ja ajattelin, että hyvinpä alkaa nämäkin treenit. Alakerrassa olemme jatkaneet sitä linjaa, että Hanna-Kaisa liidaa ja minä perässä klippailen jatkot auki. Sinällään vähän hölmöä hommaa, mutta reitit ovat kyllä sellaisia, ettei pää vielä kestäisi liidausta. Siis liikaa hänkkiä ja voimat loppuvat nopeasti. Harjoituksen vuoksi ylärillä puuhailu on kuitenkin hyväksi, toivon voiman siinä kasvavan, kroppa oppii muuvit ja reitin projektoiminen valmiiksi tapahtuu kuin huomaamatta. Ihan pumpussa olen joka kerta ja se onkin hyvä. Liidaan toki minulle tuttuja reittejä mielelläni ja tänäänkin tehtiin rocktopian 6a. Jossakin keskivälin yläpuolella kävi kuitenkin niin, että huomasin olevani äkkiä ihan hukassa otteiden kanssa. En enää tiennyt mihin suuntaan pitäisi edetä :O Samantien paniikki päähän ja jalat alkoivat vatkata. Eli ei tämä pää kyllä mitenkään kovin hyvässä jamassa ole. . Tsemppasin itseni kuitenkin jatkamaan ja puhtaasti pääsin toppiin. Lopuksi vaijereiden 6b reittejä niiin, että varmasti vikatkin mehut seinälle. Jees!

pöhkö video rocktopialta: https://www.instagram.com/p/BTX5ngBhbm-/

18194870_10155179507903955_6644162473457385703_n

Indiana Jones vappuna. Jessen liidivuoro. Kuva H-K.

Perjantai 28.4 Nuuksio. Ihan hämärän peitossa jo, mitä perjantaina tehtiin 😀 Taidettiin jatkaa projektointia Ahneiden pidoilla ja Jupin tappajalla, molemmat 6A+. Aloitimme myös projektoinnin meille viimeisellä reitillä Scudilla (6C+), koska kaikki muut reitit Nuuksion Solvalla onkin jo ylärillä korkattu. Reitti oli aikas pientä räpellystä – kuinkas muuten – mutta ei niin pahalta tuntunut Patriotin ja Camouflagen jälkeen. Kyllä siitäkin vielä hyvä tulee!! Nuuksion reitit ovat kyllä melkoista tasapainoilua, mutta itse jotenkin tykkään pienistä otteista. Varsinkin ylärissä niiden projektoiminen on super hauskaa puuhaa 🙂

Ulkoprojektoinnin rinnalle kaipaan kyllä tällä hetkellä eniten boulderointitreeniä :O WHAAAT!?! On olo, että pitäisi päästä kunnolla tekemään jotakin niin, että käsivarret huutaa. Myös jooga on ollut tauolla ajan puutteen vuoksi ja se kyllä tuntuu. Pieniä lyhyitä venytyksiä teen joka päivä, mutta sellainen tunnin jooga sessio on kyllä nyt parin viikon aikana ollut toive vain. On hauskaa huomata miten nopeasti mieli ja kroppa todella kaipaa jotakin liikuntamuotoa, joten kaipa se boulderointikin on tullut elämään jäädäkseen kun kerran sitä huomaan ihan kaipaavani hahah. Ajatelkaas sitä! 😉

Nähdään kiikuilla! 🙂

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s