Treenikiikkuja vko 18

Eli tarinaa siitä miten Camouflagen muuvit irtosivat vihdoin ylärillä, sain hiilariähkyn hillomunkeista, klippasin itseni flashina uuteen vitoseen sisällä ja redpointtina ulkona, paloin poroksi Nuuksion polttavan auringon alla sekä kuuntelin hempeää ukulelen soittoa Kauhalassa. Tällä viikolla ilma on suosinut ja ulkona on kiikuttu melkein joka päivä!! Siis viikko 18: yhtä klippailun, ulkokiipeilyn ja yläriprojektoinnin juhlaa! 😀

Maanantai 1.5. Nuuksion vappubileet. Lähdimme Jessen kanssa Nuuksioon jatkamaan projekteja. Sää oli mitä upein eikä minulle jostakin ilmestynyt pieni flunssan poikanenkaan haitannut. Paikalla oli jo pari innokasta trädikiikkujaa ja myöhemmin saapui muutama kaveri lisää. Hanna-Kaisa selvisi Nuuksioon hienosti kolmella eri bussilla 🙂 Tarjosin vapun kunniaksi kaikille munkkeja ja simaa, mutta itse kyllä viihdyin paljon mielummin seinällä kuin alhaalla munkkiloimassa. Päivään mahtui melkoisesti projektointia, koska me Jessen kanssa hääräsimme seinällä yhteensä 9,5 tuntia aina klo kahdestatoista ilta puoli kymmeneen.

Päivä alkoi kun liidasin meille ankkurin Indiana Jonesiin (5+), reitti, joka on jo hallussa kuin vanhan takin taskut: yleensä tosi varma – kunnes jossain on reikä! Onneksi tänään ei ollut. Siirryimme Hanna-Kaisan kanssa projektoimaan Ahneiden pidot (6A+) reittiä, jonka toka vika klippaus aiheuttaa itselleni hämminkiä. Olin niin varma sen liidimahdollisuuksista, mutta nyt en olekaan enää varma.. Joka toinen kerta reitti menee, ja joka toinen kerta olen kätevästi hukannut kaikki jalikset, jotka luulin juuri löytäneeni… Eipä anna kovin luottavaista fiilistä 😀 Liidasin Kiss Men (5+), jotta saimme köyden sektorin toiseen päähän ja siellä projektoimme myös Krypton (5+) muuveja. Se aukenee jo ihan mukavasti. Jupin tappajalla (6A+) toppaus on kanssa melko kuumottava, mutta pikku hiljaa alkaa ne muruset sieltä löytyä.. Siirsin ankkurin Camouflagelle (6C) ja kipitin reitin puhtaasti lähes toppiin, mutta lähellä oli jo! Keskivaiheen steppailut sentään menevät jo. Jäger Meister (6A) puolestaan meni ihan suteen kun innostuin heiluttamaan köyttä ja tekemään jotain ihme piruetteja seinällä. Selkeästi liian itsevarma ei saa tämänkään reitin kanssa olla. NO, reitti on jo hallussa kyllä yleensä, että yritin nieleskellä ylpeyttäni.

Ilta alkoi pimetä ja muilta loppui into, mutta me Jessen kanssa jäimme vielä juomaan kahvia ja jatkamaan projektointia. Halusin kiivetä Camouflagen uudelleen ja tällä kertaa pääsin puhtaasti toppiin asti!!!!!! En voi vieläkään uskoa, että sain mokoman tehtyä!!!! Jihuuu!! Muuvit ovat herkkiä ja jokainen ote on tiedettävä, jotta meno on tasaista. Keskivaiheen pikku nykeröt löytyivät, jalka piti huonoilla listoilla ja jopa yläosan toppausmuuvi; vasemman käden vieminen pienen hyllyn kitaan ja siitä käsivoimin ponnistaminen huonoilla jaloilla ylös – toimi!! Kyllä oli tytöllä naama vinkuralla siellä ylhäällä!! Enää yksi reitti (Scud 6c+) ylärillä tekemättä!! Lopuksi vielä hinkkausta Ahneiden pidoilla ja Jupin tappajalla. Alla video viime syksyllä Camouflagen projektoinnista.

Keskiviikko 3.5 Salmisaari. Liiditreenit Salmiksessa kutistuivat itselläni lähinnä ylärihommiin. Liidasin kyllä pari minulle uutta 5C:tä, mutta siihen se sitten jäi. Sen sijaan jatkoin alakerrassa jatkojen auki klippailuja ja lopuksi menimme yläkertaan 3D seinän kimppuun. Kun evästauon aika tuli, totesin sponttaanin innostuneena, että joo nyt pidetään EVÄRI!! 😀 😀 Tiedä sitten mistä tuollainen sana on mukaan tarttunut.. Kun on liidiit ja ylärit niin miksei sitten evärikin. 😛 Koko loppuilta tahkottiin 3D:tä ja lähinnä sen 5C ja 6A reittejä. Ihan mukavaa voimatreeniä minulle. Totesin muuuten, että vasta n. kolme viikkoa vanhoissa Geniuksissa on vasemman puolen kengässä REIKÄ!! Ulkona kalliota vasten hioutuneena se on jo kulunut puhki!!! Äääh, Pythonit ovat vielä pohjauksessa, eikä muita kenkiä ole, joten on pakkko kiivetä risoilla kengillä.. Vai pitäisikö taas ostaa jo uudet? 😉

Torstai 4.5 Nuuksio. Jessen kanssa Nuuksiossa flunssa iski taas pahemmin. Kropassa painoi eiliset treenit ja nenä valui. Olo oli kuitenkin muuten hyvä kun ilma oli todella kaunis ja jopa vähän KUUMA siinä kaltsilla. Kiss Me:tä (5+) liidatessa tulikin tunne, että ulkokiipeily on parasta näköjään minulle syyskuusta marraskuun loppuun ja maaliskuun alusta toukokuun alkuun. 😀 No, onnistuimme kuitenkin siirtämään ankkurin Kryptolle (5+), jota oli tarkoitus liidata. Tahkosin reitin varmaan neljä kertaa putkeen ylärillä ja sitten liidasin. Meni pitkään ennen kuin olo oli tarpeeksi varma: otteet sutivat aluksi ja osa oli märkiäkin.. Mutta kun sitten lopulta liidi tuli tehtyä, se tuntui helpolta ja vähän laimealta kaikkeen siihen henkiseen työstöön verrattuna.. Mutta hyvä niin! Jatkoimme Patriotille (6b+), koska halusin muistutella mieleeni sen muuveja ja hyvin ne sieltä tulevat.. Keskivaiheen pienen pienet käsiotteet toimivat itselläni hyvin ja ainoastaan hyllylle nousu aiheuttaa ongelmia. Patriot on kuitenkin jo tehty puhtaasti viiime syksynä, joten se vähän helpottaa 😉 Lähdimme kotiin aika aikaisin, koska tuntui olevan virta vähissä, väsynyt, nälkä ja nenäkin valui.

Perjantai 5.5 Salmisaari. Perjantaina minulla oli vapaa päivä, joten sain nukuttua pitkään (siis viikonloppuisin noin puoli kasiin – tiedän, mussa on joku toimintahäiriö :D) ja illalla ajelin taas Salmikseen liiditreeneihin. Lähdimme heti lämmittelemään liidaamalla alakerrassa keltaisen 5Cn. Sitten teimme pari vaijeria, että saatiin hyvin hiki päälle. Alakerran hänkkiseinien jatkojen auki klippailu on hauskaa puuhaa ja nyt oli sellainen rento meno. Tein keltaisen 6An ja liilan 6A+n tällä tavoin puhtaasti ylärillä, eikä reitit enää päätä pakottaneet siihen malliin kuin aluksi. Lisäksi pääsin kokeilemaan uutta oranssia 6Ata, mutta se vaati jo yhden levon. Jossakin välissä liidasin toimiston vierestä uuden punaisen 5Cn. Lopuksi vaijereilla 6b yrkkää ja punaisen 6An tapailua, mutta on kyllä niin nihkeä 6A, ettei ole tosikaan 😀 Jäi kesken mokoma, vaikka pääsinkin pidemmälle kuin viime kerralla.

Lauantai 6.5 Nuuksio. Lähdimme Antin kanssa Nuuksioon kun oli luvattu todella upeaa keliä. Ja mahdollisimman aikaiseen! 😉 Tämä oli Antin eka kerta ulkona tänä vuonna, joten minun tehtäväksi jäi siirrellä ankkuria paikasta toiseen. Oli tosi hyvää tekniikkatreeniä sekin ja tunsin itseni ihan ammattilaiseksi siellä ylhäällä sulkkareita ja köyttä vääntäessä 🙂 Pitkän matkan olen tullut viime kesästä, kun tuolloin oli todella epävarma olo kaiken ollessa uutta ja ihmeellistä. Aurinko paistoi suoraan kalliolle ja paikalla oli paljon porukkaa! Varmasti tämän kevään lämpimin päivä ja ihan huippua, että sen sai viettää kaltsilla! 🙂 Onneksi Antti oli ottanut aurinkorasvan mukaan, sillä muuten olisin palanut vielä pahemmin. Aloitettiin liidaamalla vuorotellen Kiss Me (5+).

Paikalla oli paljon porukkaa ja kaikki helpohkot reitit olivat varattuja, joten laitoin ankkurin Camouflagelle (6C). Kiipesin sen lähes toppiin asti puhtaasti, mutta yläosan väkerrykset eivät tänään auenneet. Ajattelin, että huhuh, että sen on puhtaasti kiivennytkin vasta maanantaina! Yläosan otteet eivät mielestäni ole niinkään pieniä, mutta täytyy tehdä rohkeasti juuri oikeassa järjestyksessä. Vasen käsi nypykälle, oikea halkeamaan, vasen jalka paskalle listalle, oikea nousee ylös samalla kun oikea käsi osuu saiderille. Vasen jalka ylös ja samalla vasen käsi kitaan. ja kun tämän on tehnyt pitää vielä löytää jalat, jotta hyllylle pääsee. Noh, siirsin ankkurin Jupin tappajalle (6A+) ja se puolestaan meni helpon tuntuisesti puhtaasti toppiin. Mahdollinen seuraava liidi siis??

Evästauon jälkeen oli vuorossa Patriot (6B+) ja Krypto (5+). Patriotin hyllylle pääseminen aiheutti jälleen tuskaa. Antin pienellä varmistusavustuksella pääsin vaikean paikan yli, mutta oikean käden keskisormen nahat aukesivat prosessissa. 😀 Kovasti viereisen reitin komea nuori poikaporukka vastusteli tällaista avustamista, mutta menköön nyt tän kerran 😀 Jätkillä oli muuten hieno meininki: ruuat laitettiin kaltsilla keittimellä ja tavaraa oli vähintään kahdeksi viikoksi. 😀 Ihan mahtavaa!! Siirsin oman köyden Kryptolle, mutta lainattiin poikien köyttä, jotta päästiin kiipeämään Jäger Meisterikin (6A). Puhdas toppaus ja reitti onkin ylärillä aika selkeä tapaus jo. Liidinä on varmaan sitten ihan eri juttu.. Lopuksi kiipesin Krypton, jotta sain omat kamat alas seinältä. Meni torstain liidauksen jälkeen varmasti ja puhtaasti kun muuvit olivat kaikki tuoreessa muistissa. Tässä kohtaa yksissä tuumin todettiin, että oli aika lähteä kotia kohti, tosin itse suuntasin Espoon yöelämään kohti uusia seikkailuja :D. Mahtava päivä kaltsilla hyvässä seurassa ja auringon porottaessa!! Kotona seuraavana aamuna totesin, että selkä oli ihan ravun punainen juurikin niistä kohdin, mihin aurinkorasvaa unohtui laittaa. 😉

Sunnnuntai 7.5 Kauhala. Lähdettiin Jessen kanssa kokemaan Kauhalan verkkoja/kaltseja. Ilma oli huomattavasti kylmempi kuin lauantaina, mutta silti jäi takki kotiin – suuri virhe!! Kauhalan metsissä oli melko kylmä kun aurinko meni pilveen.

Aloitimme kokoamalla Palapeliä (6A+) ykkös-sektorin laidassa. Jesse on reitin jo kerran liidannut, mutta minulle se jäi viime syksynä ihan kesken. Huitaisimme ekan jatkon kepin avulla kiinni ja Jesse lähti urheasti liidaamaan ankkuria paikalleen. Alkusäätämisen jälkeen saatiin kolme ekaa jatkoa paikalleen, mutta sitten piti pitää tauko. Minä harjoittelin pari kertaa reittiä kiipeämällä ensin kolmannelle jatkolle ja toisella kerralla klippasin köyden neljänteen jatkoon.

Jesse halusi treenata pannutus/tippumisharjoituksia muutamia kertoja ja otin kopin kun hän hyppäsi köyteen. Ajattelin siinä, että minä perässä! Omalla vuorolla kiipesin neljännelle jatkolle ja siitä pienellä avustuksella yli etsimään toppausotteita. Tipuin köyteen monta kertaa eikä se mitenkään hurjalta tuntunut. Kerran kolhaisin polveni alas tullessa, että kunnon mustelmaa taas tiedossa! 😀 Jesse lopulta toppasi reitin ja teki ankkurin, jota minäkin pääsin rauhasssa työstämään yläosan muuveja. Ne löytyivätkin ihan mukavasti ja ehkä ensi kerralla voisi tämänkin kokeilla liidata… Tuumittiin, että tippumisharjoitukset olivat kyllä päivän paras anti.

Jatkettiin matkaa kakkossektorille, missä Jesse ei saanut minut liidamaan kylmiltään Baby Stepsiä (6b), vaikka viime kesänä reitti kyllä jo projektoitiin valmiiksi. Niinpä jatkettiin matkaa kolmannelle sektorille, missä suostuin jo liidamaan minulle tutun ja helpon Green Futuren (5+). Viereisellä reitillä joku soitteli hempeästi ukulea ja kyllä nauratti se mihin kaikkeen sitä täällä Kauhalan metsissä törmääkään. Ihan mahtavaa! 😀

Jesse siirsi ankkurin Egyptian Mummylle (6b+) ja ajattelin, että hohhoijaa. Tässä sitä taas ollaan. Viime syksynä Muumion prkl vei minulta sisun, luottamuksen ja uskon lisäksi sorminahat joka kerta ja päätinkin, etten KOSKAAN kiipeä sitä enää ikinä. Mutta niin minä vaan huomasin hyppääväni ekaan otteeseen ja kiipesin puoleen väliin ennen kuin sormet huusivat levon tarpeessa. Projektoimme reittiä muutaman kerran yhdessä ja muuvit alkoivat sieltä jo tulla. Ikävä kyllä Muumio pääsi taas puraisemaan ja eilen auennut oikean käden keskisormi aukesi vuotamaan kuin pahakin avohaava. Alkoi tulla jo kylmä ja lähdettiin lopulta lompsimaan autolle päin. Hämmentyneenä todettiin, että kello oli jo puoli kuusi – siis taas kuuden tunnin kiikkusessiot takana!

Tällaisen viikon jälkeen ei voi kuin lämmittää saunan, juoda oluen (tai pari), pistää leffan pyörimään ja syödä vähän itsetehtyjä poppareita. ❤ Ihan kuin olisi ollut pitkä loma, vaikka töissäkin ehdin pyörähtää kolmena päivänä viikon aikana 😉

Nähdään kiikuilla!