Ystäväni kysyi minulta kerran miksi laitesukelluksessa harjoitellaan maskin riisumista veden alla tai miksi kajakki tulee retkimelonnan peruskurssilla kaataa, vaikka luonnollisesti sen pitäisi aina pysyä pystyssä. Kaikissa minulle rakkaissa lajeissa (sukellus, kiipeily ja melonta) tarkoituksena on kursseilla ohjatusti harjoitella jo etukäteen mahdollisia vaaratilanteita sitä varten, että jos oikeasti kajakki virrassa kaatuu tai sukeltaessa maski irtoaa, tilanteeseen olisi jo jokin opittu käyttäytymismalli. Ja mitä enemmän harjoittelet, sen paremmin todennäköisesti asiat hädän hetkellä muistaa. Laitesukelluksen peruskurssilla turvallisuusohjetta läpi käydessä pohdin samalla asioita myös kiipeilyn kannalta. Alla olevien asioiden tulisi olla kaikille kiipeilijöille itsestäänselvyyksiä, mutta haluan ne silti ylös kirjoittaa. Onhan kertaus opintojen äiti.
Koulutus – on kyse mistä tahansa lajista, on turvallisempaa tehdä ainostaan sellaisia asioita, joihin on saanut pätevän koulutuksen. On laji mikä tahansa, ammattilaisten vetämillä kursseilla opit asiat juuri oikein. Minusta on hälyttävää, kuinka usein ihmiset sanovat katsoneensa sen ja tuon asian youtubesta ja toimivansa sen mukaan. Kyseiset videot voivat olla kenen tahansa tekemiä eivätkä useinkaan anna soveltavaa oppia tilanteisiin. Omia taitoja tulee myös ylläpitää ja kehittää. Sukeltamaan tai kiipeilemään ei pidä lähteä heppoisin perustein jos edellisestä kerrasta on jo vuosia aikaa. Aloita uudestaan varovaisesti ja etene oman tason mukaan. Myös harvemmin tarvittavia taitoja kuten ongelmatilanne-, pelastautumis- ja pelastustaitoja tulee harjoitella koko harrastusuran ajan. On myös syytä muistaa, että jos jollakin osa-alueella tuntee riittämättömyyttä, on hyvä harjoitella samoja asioita ensin turvallisissa olosuhteissa. Itse olen vasta-alkaja monessa suhteessa, mutta ajan kanssa kehityn koko ajan paremmaksi. Käyn kursseilla ja opiskelen lisää, mutta samalla myös harrastan ja teen asioita, jotta opit todella imeytyvät ja pysyvätkin päässä.
Olosuhteet – mikäli olosuhteet poikkeavat totutuista, perehdy niihin asiantuntijan tai kouluttajan avulla. Mikäli olet kiinnostunut syväsukelluksesta, koskenlaskusta tai vuorikiipeilystä tutustu uusiin asioihin ammattilaisen johdolla. Myös ympäristön ja sään huomioiminen on tärkeää. Jos otteet kalliolla ovat märät ja räntää viskoo sivusuunnassa on ihan hyvä miettiä onko kiipeilyssä mitään järkeä. Kallion kiivettävyys ja kitka vaihtelevat luonnnon olosuhteiden mukaan. Liukas, märkä kallio on aina vaaratekijä! Selvitä sopiva ankkuripiste etukäteen. Mikäli kallion reuna on terävä, on syytä turvata myös varusteet (köysi, nauhalenkit, sulkkarit) olosuhteiden mukaan. Varusteiden suojana voi käyttää erilaisia mattoja tai ankkuripisteen voi rakentaa turvallisesti reunan yli käyttäen ylimääräistä köyttä ja/tai nauhalenkkejä. Tarkista myös kalliossa näkyvien sporttipulttien kunto ja sijainti ainakin silmämääräisesti ennen kiipeämistä.
Varusteet – käytä vain varusteita, joiden käyttöön olet saanut koulutuksen ja joiden käyttöä olet harjoitellut turvallisissa olosuhteissa! Muista tarkistaa varusteet aina ennen suoritusta on kyseessä sitten regulaattori tai grigri. On helppo hurahtaa hankkimaan kaiken maailman härpäkettä harrastuksensa tueksi, mutta todellisuudessa jokainen ylimääräinen esine on myös turvallisuuden kannalta riskitekijä. Pohdi tarvitsetko kyseistä varustetta oikeasti ja onko siitä todellista tarvittavaa hyötyä. Tämän jälkeen opiskele ja kouluttaudu käyttämään ja säilyttämään varusteitasi oikein, jotta niillä olisi mahdollisimman pitkä käyttöikä. Esimerkiksi märkäpuvut ja muut sukelluskamat tulisi pitää kuivassa ja pimeässä tilassa, kiipeilyssä tarvittavat köydet ja slingit puolestaan solmuttomina ja kuivina. Varusteiden on täytettävä kansainväliset tai kotimaiset standardit ja niiden tulee olla sinulle sopivan kokoisia. Tarkista myös oikea painotus tarvittaessa! Muista tarkistaa myös parisi varusteet ja niiden toimivuus ja uskalla kysyä neuvoa, jos jokin varuste on sinulle uusi 🙂
Kuntoisuus – harrastajan on hyvä tuntea oma tasonsa ja rajansa. Älä taivu painostuksen alla tai tee asioita näyttääksesi hyvältä tai saadaksesi hyväksyntää ryhmässä. Avoimuus tuo arvostusta! Tunne henkinen ja fyysinen puolesi, jotta tunnistat milloin on syytä ottaa rennommin ja milloin ylittää itsensä. Jos ei tee mieli lähteä harrastamaan, on parempikin jäädä kotiin! Intuitio toimii tässäkin asiassa yleensä paremmin kuin järki. Väsymys, flunssa, stressi tai jokin muu epämukava fiilis ovat kaikki ihan hyviä syitä jäädä pois. Tarkista lajin terveydelliset riskit ja tarvittaessa käy lääkärintarkastuksessa. Pidä huolta terveydestäsi ja kunnostasi myös harrastusajan ulkopuolella. Vaaratilanteita harvoin syntyy kun asioihin on valmiiksi jo etukäteen varautunut.
Tiimi – on kyseessä sitten ulkokiipeily, sukellus tai melonta: älä lähde liikkeelle yksin! Luotettavan ja oikealla tavalla sinua tukevan harrastusporukan löytäminen on iso turvallisuustekijä. Avoimessa hengessä on helppo tuoda esiin omia pelkojaan tai tilanteisiin liittyviä epävarmuustekijöitä. Tarkkaile pariasi ja muita ryhmän jäseniä ja uskalla antaa palautetta tai neuvoa jos huomaat epäkohtia. Älä jätä pariasi yksin missään tilanteessa ja muista seurata hänen toimimaan, vaikka keskitytkin omaan suoritukseesi. Sukelluksessa parin huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta myös kiipeillessä varmistaessa sinun tulee keskittyä siihen miten toimitte yksikkönä, älä jaarittele muiden kanssa varmistaessa (myönnän sortuvani tähän toisinaan itsekin) ja seuraa katseellasi toisen toimia – varsinkin liidissä. Toisten kunnioittaminen ja harrastusporukan yhteenkuuluvuuden tunne kuuluvat kaikkien lajien perinteisiin. Hyvät käytöstavat on siis syytä muistaa ja ns. lajietiketti. Kiipeilyssä esimerkiksi on syytä kysellä ja suunnitella etukäteen mille reitille siirtää ankkuria, varoittaa etukäteen putoilevista köysistä tai antaa tilaa muillekin ja jättää projektoinnit toiseen kertaan jos paikalla on paljon porukkaa.
Suunnittele – varsinkin nyt ulkokauden alettua on tullut huomattua miten paljon enemmän suunnittelua ja järkeilyä ulkokiipeily vaatii sisähommiin verrattuna! Kun parin kanssa seistään kallion alapuolella on hyvä miettiä etukäteen mitä ollaan tekemässä, miten ja miksi. Varmistakaa, että käyttämänne termistö on molemmille tuttu ja tarkoitatte niillä samoja asioita. Sukelluksessa yhteiset käsimerkit ovat elintärkeitä, mutta myös kiipeilyssä käsimerkit ovat käteviä. Huomioi, että sisällä kiivetessäkin voi häly tai musiikki joskus haitata kuulemista, joten jonkinlaiset selkeät käsimerkit voisi olla syytä sopia jo ennen nousua. Varautukaa mahdollisiin ongelmiin niin hyvin kuin pystytte. Tulkintaerot merkeissä voivat olla suuria! Monesti ylhäällä kallion päällä kommunikaatio voi tuulen tai välimatkan vuoksi olla hankalaa, joten turvallisuuden kannalta on hyvä laatia pieni reittisuunnitelma ennen jokaista nousua ja varmistaa, että olette parin kanssa samalla aaltopituudella. Jos ankkuria on esimerkiksi tarkoitus siirtää sopikaa etukäteen vedetäänkö köysi ylös asti vai siirtyykö kiipeilijä toiselle kohteelle jollakin muulla tapaa. Pohtikaa myös liidaajan ja yläköysikiipeilijän rytmiä. Aivopieruja tuntuu tulevan tämän tästä kun pohditaan kaluston siirtämistä. Toisinaan suorituksen aikana ajatus harhailee tai varsinkin sukeltaessa tarkkaavaisuus voi laskea paineen muutosten vuoksi. Joskus pää ei yksinkertaisesti ole enää täysin skarppina. Käyttäkää siis rauhasssa aikaa suunnittelulle ja pitäkää sitten kiinni parisi kanssa alun perin sovitusta suunnitelmasta.
Ulkona kiivetessä, meloessa tai sukeltaessa on hyvä suunnitella useamman päivän reissu jo hyvissä ajoin. Selvitä maanomistajien luvat, toposta löytyvät erityis-säännöt ja rajoitukset alueella. Kiipeilyssä on ihan tavallista vältellä reittejä, joilla on havaittu esim. linnun pesiä ja toisaalta sukelluksessa on huomioitava kalapopulaatiot ja luonnonsuojelualueiden sääntöjen noudattaminen. Ympäristöasiat ovat kaikille ulkonaliikkujille yleensä sydämen asia. Pääperiaate esimerkiksi roskaamisen suhteen on, että jos pystyt kantamaan tavaraa leiripaikalle, sen pystyy kantamaan myös sieltä pois. Meille kaikille puhdas luonto ja mm. hylkyjen ja kallion kunnioittaminen on tärkeää, mutta myös tulevien harrastajien mahdollisuudet ovat meistä kiinni. Kohteita suljetaan valitettavasti jatkuvasti maanomistajien/mökkiläisten tai viranomaisten toimesta, koska alueella kulkevat harrastajat aiheuttavat mielipahaa roskaamalla, ulostamalla, rikkomalla hylkyjä, repimällä kasveja, potkimalla sammalia kallioilta, jättämällä mankkajälkiä tai muuten vain meuhkaamalla alueella. Suunnitelmallisuuteen kuuluu siis myös reittisuunnitelma kulkuyhteyksiä ja parkkiasioita myöten. Yhteiskuljetukset ovat käteviä paitsi hengen nostattamiseen myös ympäristön kannalta. Polut, rannat ja laavut ja niille pääsy on hyvä tarkistaa etukäteen.
Kiivetessä tulee monesti hiki, mutta puiden varjossa vuoroa odotellessa tai varmistaessa vilu voi iskeä. Varaudu siis jo etukäteen näihin ja mahdollisiin sään muutoksiin oikealla vaatetuksella. Myös kunnollinen lämmittely ennen kiipeilyä ennalta ehkäisee loukkaantumisia! Suunnittele oma noususi silmäilemällä reitti läpi. Itselläni riittää tässä asiassa opiskeltavaa, jotta osaisin ennakoida kallion muotoja ja ns. reittisilmä kehittyisi. Pohdi myös mitä varusteita tarvitset reitin kiipeämiseen (jatkot, ankkurivehkeet, kiilat). Ympäristön kannalta monikäyttöiset tuotteet ja mahdolliset porukalla hankitut yhteiset varusteet ja niiden oikea hoito noin ylipäätään on suositeltavaa.
Varaudu – varaudu jo ennakolta ongelmiin. Kiipeilyreissuun lähtiessä tarkista toposta alueen koordinaatit ja ota ne mukaasi mahdollisten pelastustoimien varalta. Selvitä erilaisia riskitekijöitä ja keskustele niistä parisi tai ryhmäsi kanssa. Nyrjähtänyt nilkka, kyynpurema tai auringon pistos ovat tyypillisiä kiipeilyssä tapahtuvia ongelmatilanteita. Muista varata mukaasi puhelin täydellä akulla, vettä ja riittävä määrä ruokaa. Myös ensiaputarvikkeet on syytä löytyä. Reittisuunnitelman jakaminen ulkopuolisen kanssa helpottaa etsijöitä jos jotakin sattuu. Kerro esimerkiksi perheen jäsenelle minne olet menossa, kenen kanssa ja kuinka kauan aiot olla poissa.
Luo itsellesi jonkinlainen muistilista varusteille ja toimintasuunnitelma pitkille reissuille.
Kalliolla katsele reittiä mahdollisten riskitekijöiden varalta. Irtokivet, varmistajan sijoittuminen, heiluriliikkeet köydessä, ankkurin sijoittuminen, märkä kallio ja kallion terävät reunat ovat kaikki huomion arvoisia seikkoja. Varmistajan ei tulisi koskaan seistä kohtisuoraan kiipeilijän alla ja tarvittaessa varmistaja tulee ankkuroida painoeron takia puuhun ta maahan heiluriliikkeen välttämiseksi. Paritarkastus tai ristiintarkastus ovat käteviä ja pakollisiakin työvälineitä niin kiipeilyssä kuin sukelluksessakin. Käy parisi läpi ylhäältä alaspäin ja tarkista, että hänellä on kaikki tarvittavat varusteet ja että ne on puettu oikein. Tarkistakaa myös varusteiden toimivuus.
Laitesukellukseen liittyvät turvallisuusohjeet ovat huomattavasti laajempi paketti kuin melonnassa tai Suomen olosuhteisiin sopivassa kiipeilyssä. Kuitenkin kaikissa lajeissa nämä samat pääperiaatteet pitävät kutinsa. Toivottelen turvallisia harrastushetkiä! 🙂
Lifedream Colliet 