Tällä viikolla kiikkujärjestelyiden vaikeudesta, uudet kengät (taas), pohdintaa treenikiikkujan toimintasuunnitelmasta, yksi ylärillä aloitettu 7A hänkki-projekti ja Nuuksiossa puhdas Jäger Meisterin liidaus! 😀

Keskiviikko 10.5. Salmis. Tänään kiikuilla ihan uuden tuttavuuden, Leon kanssa. Hanna-Kaisan kanssa oli sovittu (omasta mielestäni) edellisenä perjantaina, että ilmoitellaan mikäli treenit keskiviikkona onnistuu. Olin käsityksessä, että H-K kaipasi lepopäivää. Minulla puolestaan oli parin päivän lepo takana ja hurja into seinälle. Tarkoitus oli päästä ulos, mutta tuo sää!!! Siispä sisälle. Leo pongasi minut jo parkkihallista ja rupateltiin matkalla pukuhuoneisiin. Sisällä pukkarissa Hanna-Kaisa laittaa viestiä, että on alakerrassa valmiina. !!!??? Ihan tuli paniikki, että mitäääh!! 😀 Onneksi Leollakin oli kaveri sattumalta tullut miesten pukkarissa vastaan ja saatiin siis nelikkotreenit aikaiseksi. Mutta vähän nolo moka minulta 😀 Tästä taas opin, että VARMISTA jo edellisenä iltana seuraavan päivän treenit.

Mentiin yläkerran takaseinälle tekemään 5c-6b reittejä. Sininen 6b menee jo puhtaasti ja sen voisin kokeilla liidata tässä joku päivä. Myös toinen sininen.. oliskohan 6b sekin, meni puhtaasti, vaikka viime kerralla pienen katon ylitys toppaukseen oli ylitsevoimainen. Hyvä fiilis siis! Jatkettiin yläpartsilla, missä Leo ja H-K liidasivat keltaisen 6An. Minä tein sen ylärillä vaivatta. Jostakin syystä mieli ei tee nyt sisällä liidata, mutta kaikenlainen voimatreeni hänkkiseinillä kiinnostaa. Lopuksi boulderointia tämä mielessä. Minulla oli vielä ihan hyvin paukkuja, joten tein suurimman osan vihreistä ja projektoin taas keskiseinän vihreää reittiä, joka laitettiin alulle Sarin kanssa muutama viikko sitten. Niin iloinen olin, kun pääsin taas pari muuvia ylemmäksi ja toisaalta tippuminen korkealta ei hirvittänyt ollenkaan. Ja boulderointi!! Siis miten ihanaa!!! (mikä mua vaivaa!?!? :O )

Torstai 11.5 Salmis. Sarin kanssa alakerrassa liidaamassa. Aloitettiin vaijereilla lämmitellen. Sitten liidaten tutut vitoset. Uusi 5b portaiden vieressä vähän jännitti ensi alkuun koska reitti on pitkä, mutta tämähän olikin ihan helppo nakki ja sellainen hyvän mielen reitti 🙂 Sitten alettiin tositoimiin! Sari halusi kokeilla liilaa 6b:tä (ensimmäinen linja hänkkiseinällä). Vieressä seisoivat nuoret nuuksiosta tutut jannut ja päivittelivät köyteni likaisuutta – siis mitä!! Sehän on vain KATU-USKOTTAVA. 😀 😉

Sari liidasi upeasti liilan 6Bn katon ylitykseen asti, mutta sen jälkeen oli jo vähän nihkeää. Minä rohkeasti ylärillä perässä jatkoja auki klippaillen. Olin muikeana kun pääsin itsekin ilman lepoja katolle asti. Mutta sen jälkeen!! Otteet olivat pyöreitä ja tosi huonoja kun olisi pitänyt saada ponnistettua jaloilla ja hypättyä seuraavaan – yhtä huonooon otteeseen. Jouduin pyytämään Sarilta nostoapua katon ylitykseen ja vikat muuvitkin olivat kyllä aika hurjia. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan mielettömän hyvä projekti! Lopuksi halusimme ottaa löysemmin ja Sari lähti liidaamaan rocktopian ja kisaseinän nurkassa olevaa uutta 5c:tä. Jo tokalla jatkolla näin, että vaikealta tuntui. Otteet olivat pyöreitä ja vähän hankalissa kulmissa. Onneksi Sari teki minulle ylärin, vaikka normaalisti periaate onkin ollut se, ettei vitosia enää tässä vaiheessa ylärillä mennä. Reitti on mielestämme tosi nihkeä 5c, ehkä jopa 6A tasoa. Tai sitten olimme vain väsyneitä 😉

Vain neljä viikkoa sitten ulkokiikuille hankkimani geniukset ovat kärjestä jo puhki. Syynä Nuuuksion terävät kiteet ja varmaankin oma puutteellinen jalkatekniikka. Tänään kuitenkin kävi selväksi, että on turha yrittää kiivetä niillä edes sisällä. Ääh. Rakastamani vanhat pythonit ovat vielä Lohjalla pohjauksessa ja nyt pitäisi sitten joko lopettaa kiipeily tai hankkia uudet kengät. Koska oli sopivasti palkkapäivä suuntasin askeleeni toimistoon ja kyselin neuvoja sopivien kenkien hankintaan. Monen mutkan kautta päädyimme myyjän kanssa Skwama-merkkisiin kenkiin. Niissä on terävä ”listareuna”, kovempi kumi ja pyöreä kiva hookkaus kantapää. Kuulemma toimivat myyjällä tosi hyvin ulkona ja kiikkukaverilla Sarillakin on näitä jopa kahdet. Haluaisin opetella tuntemaan erilaisten kenkien eroja, joten siltä istumalta ostin kengät. Tuntuivat jaloissa todella pieniltä ja epämukavilta – siis hurjan päteviltä! 😀

Perjantai 12.5 Salmis. Hanna-Kaisan kanssa tällä kertaa ihan etukäteen tiedostetuissa treeneissä 😀 Sain uudet kengät jotenkin väkisin runnottua jalkaan. Aloitettiin alakerrassa liidaten 5b:t ja minä vielä keltaisen 5Cn ennen kuin H-K halusi päästä kokeilemaan Sarin ja minun eilen parjaamaa 5C reittiä rocktopian nurkassa. Olihan se hänellekin vähän nihkeä. Taiteilin perässä puhtaasti ylärillä. Nyt tokalla kerralla ei enää tuntunut niin pahalta, mutta kädet olivat jo puolessa välissä ihan pumpussa. Tuumin, että ei minulta tämän liidaus kyllä onnistuisi. Jatkoimme toimiston vieressä: vihreä 6A, jonka H-K liidasi kahdella levolla ja minä taistelin jatkojen kanssa muistaakseni yhdellä levolla toppiin. Tälläkin reitillä minulle vaikeita kattojen ylityksiä, joissa kroppa huutaa hoosiannaa. Mutta koska olen ylärissä uskallan pistää kaiken peliin ja vain rykäistä. Uudet kengät tuntuivat jalassa kamalilta, mutta otteilla tosi hyviltä 😉 Vasen jalka menee huonommin kenkään kuin oikea ja illan myötä jalkoihin tuli varpaiden kohdalle hiertymät.

Siinä varmistaessa kyselin sitten toimistolta saisimmeko kokeilla projektoida nurkan 7A:ta ylärissä. Totesimme, että paikalla oli niin vähän porukkaa, että miksei. Siispä liidasin punaisen 5Cn ja tällä kertaa minä – ensimmäistä kertaa 😀 – laitoin meille ylärin valmiiksi. H-K lähti urheasti kokeilemaan mustaa 7A:ta, jonka alkuotteet olivat jo nihkeän oloiset. Niin ylpeänä seurasin kun Hanna-Kaisa pakersi reittiä jopa kahdeksannelle jatkolle asti. Levoilla toki, mutta kuitenkin!!! Ihan mieletöntä!! Itse jatkoin perässä kiiveten puhtaasti jopa kolmannelle jatkolle, jonka kohdalla kädet olivat jo ihan pumpussa ja oli levättävä. Sitten todella vaikeita muuveja muutama, jotta pääsin viidennelle jatkolle. Hanna-Kaisa tsemppasi ja huuteli betaa. Jotenkin onnistuin kiipeämään kuudennelle jatkolle, mutta sitten loppuivat voimat. Hieno projektin alku ja mun ihan oikea ensimmäinen 7A!! Uudet kengät ehkä saivat minut nousemaan uusiin fääreihin 😉 to be continued…

Lopuksi kokeilimme portaikon vierestä uutta sinistä 6C:tä ylärillä. Pieniä krimppejä ja ajattelin että jes!! ME LIKE!! Pääsin reitin puoleen väliin puhtaasti ennen kuin käsiote vahingossa lipesi. Harmitti tosissaan, koska heti perään muuvi meni nätisti ja sain kiivettyä vikalle otteelle asti puhtaasti ennen kuin voimat loppuivat. Hauska, ensi kerralla puhtaasti- tyyppinen 6C ja ihan liidattavissa. Jalkoja särki ihan tosissaan ja tuttu tärinä levisi koko kroppaan kun viimeisillä voimillani iskin kengät vielä kerran jalkaan. Vaijereilla 6A ja 5b ja sen jälkeen olinkin niin poikki, että piti vielä jotenkin pystyä raahautumaan pukuhuoneeseen.

Lauantai 13.5 Nuuksio. Aamulla tein tunnin joogatreenit eilisten äherrysten vastapainoksi. Joogaa ei ole tullut tehtyä varmaan 1,5viikkoon ja se kyllä tuntuu!! Ihanat rauhalliset venytykset tulivat niin tarpeeseen ja kroppa suorastaan natisi liitoksissaan. Perjantaina työpaikalla fyssarimme kokeili lonkan koukistajiani ja tapaili ylärankaa ja totesi, että ”sä taivut paremmin eteenpäin kuin taaksepäin”. Nauroin, että just näinhän se pitää ollakin!  😀

Leo odotteli 12 aikaan jo Nuuksiossa ja minä huomasin olevani auttamatta myöhässä. Annampa tässä hyvän kuvan itsestäni, tuumin. Yleensä kun tykkään olla suht sovitusti joka paikassa. Päätimme liidata Kiss Men (5) ja siirtää sitten ankkurin Jäger Meisterille (6A), jota oli tarkoitus tänään liidata ensimmäistä kertaa. Leo oli ottanut mukaan kiiloja, joita reitin yläosaan on hyvä laittaa, jotta mahdollisesta tippumisesta ei tulisi niin vaarallinen. Olin kuullut tästä ennenkin, mutta mitään käsitystä ei ollut siitä miten kiilat toimii niissä halkeamissa 😀 Leo liidasi Kiss Men ja minä perässä ylärillä siirtämään ankkuria. Sujui varsin mallikkaasti. Teimme ensin ylärillä Jekun ja sitten vain urheasti liidaamaan! Leo taisteli keskiosan hienosti, mutta lipesi juuri oman kiilansa kohdalla köyteen. Auts! 🙂 Omat ulkoliidit ovat olleet aika harvassa ja oli hauska päästä projektoimaan tuttua reittiä. Selvisin alaosan tutusta ”kolmiosta” heittämällä ja meno kolmannelle pultille sujui myös hienosti. Sitten taisi nousta into hattuun kun lipesin helpohkossa nousussa pienelle hyllylle. Ei pelottanut ja Leo otti hyvin kiinni. Tosi tyhmä

moka! Liidasin lopun reitistä puhtaasti. Molempia harmitti omat mokat. Ei muuta kuin uudelleen!! Leo liidasi alun, mutta lipesi jo tokalla pultilla. Ajateltiin, että olikohan se eka kerta sittenkin molemmilla parempi. Lähdin liidaamaan toista kertaa vähän mietteliäänä. Alku meni hyvin ja kruksikin – kolmannelle pultille nousu -. ”Nyt tarkkana!” Leo huusi alhaalta. 😀 ”Joopa joo” sopersin ja jatkoin matkaa. Käsi ylös kahvalle ja vasemman jalan korkea nosto. Klippaus halkeamassa roikkuvan kiilan jatkoon. Joo siellä pysyy. Halkeamalinjan jatkamista hyllylle.. Sitten: hei mä tein sen!!!! Liidasin Jekun!! Ei pelottanut, mieli oli tyyni ja rauhallinen. En tiedä mitä on tapahtunut. Uudet kengät toimivat loistavasti. Alas tullessa en kuitenkaan saanut kiilaa irrotettua, joten Leo päätti kokeilla vielä uudelleen. Ja hienostihan se sitten meni vähän uudella betalla puhtaasti!! Mahtavaa, että molemmilla oli hyvä päivä!!

Lopuksi liidasin Indiana Jonesin (5) ja Leo siivosi reitin perässä. Tosi kiva ja aurinkoinen päivä Nuuksiossa, mutta saatiin olla aika lailla rauhassa, missä jengi on??? 😀 Seuraavana projektina minulla on liidata Jupin tappaja (6A+) sekä Ahneiden pidot (6A+). Sitten jääkin jäljelle ne kaikkein rakkaimmat 6b-6c+ projektit 😉

Summa summarum: näistä jorinoista voi kaiketi päätellä, että projektointi on päivän sana tällä hetkellä 😀 Olen kovasti taas miettinyt mihin suuntaan olen kiipeilijänä menossa. Vähän kuin koirankasvatus – kaikkea ei voi järjellä edes selittää, mutta itsensä voittaminen ja haastaminen ovat ehdottomasti tässä lajissa se juttu. Myös ruokavalion ja kehon huollon merkitys lajissa korostuu. Tarkoitus onkin jatkossa panostaa entistä enemmän aktiivisesti tason nostamiseen. Kiirettä minulla ei kuitenkaan ole, koska on loppuelämä aikaa tahkoa näitä seiniä ja reittejä. Aion projektoida ylärillä enemmän 6b-7a reittejä sisällä ja ulkona saadakseni voimaa ja käsitystä reiteistä sekä yritän päästä boulderoimaan aina kun tilanne sen sallii. Liidaus 6a+-6b tasolla tulee sitten perässä kun omat taidot karttuvat. Tällä hetkellä ulkona on tarkoitus seuraavaksi liidata 6A+ reitti ja muutenkin mahdollisimman monta tuttua 6Ata ihan metrejenkin vuoksi. Myös sisällä etukäteen projektoitujen suorien 6b/6C ja hänkkien 6A reittien liidaus odottavat. Kohta tulee vuosi varsinaisen aktiivisen kiipeilyn alkoittamisesta (kesäkuun 12.pv) ja mielestäni olen edistynyt tosi kivasti. Odotan innolla kesää nähdäkseni mitä kaikkea onnistunkaan vielä tekemään ja yllättämään itseni 🙂

”Dream as if you’ll live forever, 

Live as if you only have today.”

Nähdään kiikuilla!