Treenikiikkuja, vko 23

Tämän viikon kiikut kutistuivat vain yhteen treeniin keskiviikkona Kiipeilyareenalla, mutta ne olivatkin sitten sitäkin onnistuneemmat! Hanna-Kaisan kanssa lämmiteltiin ensin muutamalla helpolla vaijerilla ja sitten H-K halusi päästä Rocktopian oranssin 6b reitin kimppuun. Selvästi oli viime viikolta jäänyt jotakin hampaan koloon 😉 Itsekin olin pohtinut reitin uudelleen kiipeämistä, kun se viime viikolla meni vain yhdellä levolla, mutta lämmittelyt olivat omalta osalta hieman lyhyet, joten H-K sai luvan aloittaa. Hän taistelikin hienosti reitin kanssa aina kolmanneksi viimeiselle jatkolle, jolloin tuli köyteen. Loppu meni jo hienosti. Se oli jo niin lähellä, että tunsin myötäpettymystä H-Kn laskeutuessa. Olemme usein puhuneet siitä, miten vahvuutemme lajissa ovat aavistuksen eri asioissa Hanna-kaisan ollessa selkeästi vahvempi boulderoinnin ansiosta, mutta minulla taas on peruskestävyyttä. Se toisaalta taas tukee kiipeilytreenejä loistavasti, koska molemmat työtävät sekä omia, että toisen kasvunpaikkoja.

3G5A7863Henkinen taisto. Itseäni jännitti melkoisesti reitin kiipeäminen. Koin olevani vielä melko kylmä, lämmittelyt olivat suhteessa reitin pituuteen aika lyhyet. Päätinkin siis kiivetä kaikessa rauhassa ja levätä usein ja niin kauan, että oikeasti kädet saisivat siitä jotakin hyötyä. Aikaisemmin olen huomannut levon aikana helposti pohtivani, että lepokin kuluttaa voimia ja minulle tulee tästä johtuen kiire jatkaa matkaa.  Myös jalat alkavat helposti sheikata lepojen aikana ja toden totta – jos liikaa jää seinälle hengailemaan voi olla vaikeaa kerätä itsensä jatkamiseen. Henkinen työstö onkin minulle kiipeilyn yksi tärkeä osaelementti fyysisyyden lisäksi.

Lähdin liikkeeelle hyvällä tempolla, mutta jo heti kolmannella jatkolla sotkeennuin jotenkin reitissä ja jouduin tekemään pari fyysisempää siirtoa päästäkseni takaisin rytmiin. Alusta lähtien lepäilin paljon. Puolessa välissä lepäsin hieman pidempään. Kyseessä oli sama kohta, jossa aikaisemmin tulin köyteen: hieman ulkoneva ja päällekaatuva seinän kohta, jossa roikutaan isossa otteessa. Tajusin onneksi klipata ennen kruksia ja tällä kertaa se meni hienosti kun muistin mistä kohtaa seinästä ottaa kiinni. Huoleni totta puhuen olikin kruksin jälkimmäiset klippaukset, koska ajattelin olevani niihin jo liian väsynyt. Noin viidenneksi ylimmällä jatkolla huomasin lepääväni jokaisen klippauksen jälkeen, mutta hämmentävää oli se, ettei pääni kuitenkaan siitä juuri panikoitunut. Katselin otteita ja totesin niiden olevani hyviä kahvoja kaikki, ei mitään kikkailuja. ”Toi seuraavakin on hyvä kahva… Kyllä mä sille jaksan. Ja katos, tossakin on hyvä ote! Kyllä tää menee, hei!” Äkkiä tajusin olevani vikalla jatkolla. Nyt tarkkana, ettei tule mitään tyhmää mokaa. Ja sitten!! Siinä!! Puhdas rocktopian 6b liidi, elämäni toinen projektoitu 6b liidi sisällä! Tuntui hyvältä ja vaikkakin väsyneeltä, niin paukkuja oli vielä jäljelläkin. Huomasin reitillä käyttäväni jalkojani monessa kohtaa lepopaikkojen etsimiseen ja etenemiseenkin. Alhaalla Hanna-Kaisa oli yhtä hymyä ja muutkin kiikkutoverit onnittelivat.

3d2ccd1fe968e1647e46d3e2ab05d87b1Tämän jälkeen oli fiilis, että kaikki on vain plussaa mitä sitten tuleekaan tehtyä. H-K halusi kokeilla vihreää 6A:ta loivemmalla hänkkiseinällä alakerran salissa ja se sopi minulle hyvin. Sanoin, että en halua liidata, mutta reitti on minuakin kiehtonut otteiden vuoksi. Hanna-Kaisa sai liidattua reitin ja laittoi minulle ylärin valmiiksi. Odotukset eivät olleet suuren suuret, olin juuri nähnyt miten H-K taisteli otteiden kanssa ja toisaalta RTn 6b painoi molemmilla kyllä käsissä. Klippailin auki jatkoja ja aika vaivattomasti pääsin toppaamaan puhtaasti reitin heti ensi yrittämällä. Todella, todella yllättynyt!! Reitti oli mukavan oloinen ja sellainen, jonka ehdottomasti haluan jossakin vaiheessa myös liidata.

Sitten lähdimme yläkerran partsille pusertamaan ylärille viimeiset mehut. Hanna-Kaisa projektoi ensin liilaa 6Ctä, ja heti perään sinistä 6c:tä kulmasta. Meno näytti paikoin todella kinkkiselle, mutta H-Klla on hyvä boulderointitausta. Reitti vaati jalan nostoja, kulman hyödyntämistä, manttelointia ja muutenkin herkkää tasapainoilua. Ajattelin, että morjens! Vaijeriseinillä olen projektoinnut 6b-6c reittejä ja tämä vaikutti saman tyyliseltä. Lähdin liikkeelle hieman ontuen, mutta Hanna-Kaisan betalla pääsin eteenpäin. Noin puolessa välissä puuskutin kuin pikajuna, vaikka yritin hokea itselleni hengittämisen kultaista sääntöä. Päästyäni pienen katon ylitykseen olin aivan äimänä, että olin selvinnyt tännekin saakka puhtaasti. Lähdin ylittämään kattoa ja kiitin onneani että olin yliksessä! Jouduin tekemään dynaamisen loikan seuraavalle otteelle, mutta lipesin köyteen. Ei harmittanut, koska voimat olivat muutenkin niin lopussa. Lepäsin rauhasssa ja tutkailin otteita myös ylempänä. Viimein kokeilin ylitystä tukemalla vasen jalka seinään ja pääsin jatkamaan. Voimat olivat kuitenkin niin loppu, että tässä kohtaa yläri hieman auttoi. Hanna-Kaisa huusi pari vinkkiä kun tuntui, etten millään jaksanut yltää seuraavalle otteelle, mutta jalan nosto hieman korkeammalle auttoi ja pääsin toppaamaan reitin ilman uutta välikiikkua!! JEEE!!

Lopuksi kiipesimme vielä partsilla valkoisen 5C reitin, ikäänkuin viimeisenä ”rallina”. No, reitti ei ollutkaan ihan tuosta-noin-vaan-rykäisy ja vaati kyllä melkoisesti töitä tässä vaiheessa iltaa. Kruksissa jouduin tasapainon vuoksi ottamaan toisen reitin otteesta hetkeksi kiinni ja ilman H-Kn keksimää betaa mätsätä jalat pienelle jalkaotteelle, en olisi päässyt toppaamaan. Kyllä oli hymy väsynyt, mutta onnellinen kun ajelin kotiin treeneistä!!

Tavoite: vahva kuin lehmä. Odotan innolla mihin suunnitelmani ulkoboulderoinnin ja liidauksen yhdistämisestä johtaa. Tarkoituksenahan on projektoida ylärillä 6b-7a+ reittejä saadakseni kokemusta reiteistä, muuveista ja totuttaakseni kroppaa sekä mieltä sen tason reitteihin. Sisällä liidata projektoituja 6a-6b hänkkireittejä ja ulkona projektoituja 6a+-6b reittejä sekä käydä ahkerasti vielä ulkoboulderoimassakin saadakseni voimaa. Uskon, että onsight-taso nousee tässä samalla ajan kanssa, mutta siihen minulla ei ole kiire. Yksi jo loppuvuodesta asettamani tavoite on myös liidata 30 metrisellä rocktopialla sekä liila 6a sekä oranssi 6b putkeen ihan peruskunnonkin vuoksi. Tuntuu, etten ehkä kuvittele suunnitelman jo nyt tuottavan tulosta..? Olen todella motivoitunut jatkamaan tätä linjaa!

Viime viikon sunnuntaina naureskelimme porukalla Mellunmäen bouldereilla, että miehisellä ”Strong like an ox” sanonnalla ei taida olla sopivaa vastinetta naisille. ”Strong like a cow” ei vaan kuulosta ihan samalle, eihän 😀 Toisaalta, jo ala-asteella sain maailman kultaisimman neuvon: ”Hanna, ole aina yhtä vahva kuin maailman vahvin kahvi.” ❤ Näillä siis mennään!

Nähdään kiikuilla! 🙂

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s