Treenikiikkuja, vkot 25 & 26

Viimeiset viikot ovat olleet minulle henkisesti ja fyysisesti rankkoja. 1,5vkoa sitten maanantaina kävin lopettamassa 12-vuotiaan huskyni Wilyan, joka on ollut minulle erittäin rakas ja erityinen koira monella tapaa. Lisää Wilyasta voi lukea sille omistamastani postauksesta. Lopetuksesta aiheutuvasta surusta johtuen – tai siitä huolimatta – kävin treeneissä Salmisaaressa tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Perjantaista lauantaihin patikoin Repovedellä ja sunnuntaina olikin taas kiikkutreenit Nuuksiossa. Maanantain ja tiistain lepopäivien jälkeen vietimme haikeita hetkiä Hanna-Kaisan kanssa viimeisissä yhteisissä treeneissä Salmiksessa keskiviikkona. Tämän lisäksi olen käynyt joka päivä töissä ja viettänyt kolme päivää sukellusleirillä. 😀 Mutta nyt, nyt rakkaat lukijat on alkanut tämän vuoden neljän viikon KESÄLOMA!!! Jihuu!! Todennäköisesti vietän sen kiipeillen, meloen, patikoiden ja sukeltaen – eikä edes tarvitse käydä töissä!

Tiistai 20.6 Salmisaari. Paikalla Leon ja Heikin kanssa. Lämmittelin vaijereilla muutamia reittejä ja liidasin sitten alakerran keltaisen 5cn rocktopian vierestä. Samalla kun katselin miten Heikki liidasi liilaa 6B:tä salin reunalla, kiipesin vaijereilla sinisen 5cn ja oranssin 6cn takaseinältä. Oranssilla ei vain kruksin kohta mene, vaikka noin periaatteessa tiedän miten se tulisi tehdä. Sitten kiipesin ylärillä 7a+n portaikon vierestä ja se meni yli puoleen väliin puhtaasti! Todella tyytyväinen! Loppureitin muuvit eivät tänään irronneet, mutta tämäkin oli 7A+ksi tosi hyvin! Siirryimme yläkertaan ja kiipesimme mustaa 6b+aa heti vasemalla aulassa. Se olikin aika fyysinen mutta hauska reitti, jota Leon kanssa jäimme pari kertaa tahkoamaan sen jälkeen kun Heikki lähti kotiin. Reitistä jäi fiilis, että melkein jo menee!! Lopuksi kiipesin yhtä menoa keltaisen 5Cn ja mustan 6An 3D seinältä. Eivät enää menneet puhtaasti, mutta parasta oli puhkipoikki fiilis. Kiitos pojille hyvistä treeneistä!

3G5A8269

Keskiviikko 21.6. Salmisaaari. Hanna-Kaisan kanssa pitkästä aikaa yläröimässä yläkerrassa. Lämmittelimme ”kujalla” keltaisella 5c:llä ja 6Alla. Sinnen 6b meni puhtaasti. Sitten siirryimme kokeilemaan samaa mustaa 6b+aa, jota aloitimme eilen Leon kanssa. Tällä kertaa sain muuvit kasaan ja ykkösellä ylös! Tämän jälkeen valkoinen 6A ja punainen 5C. Lopuksi halusin kokeilla negatiivisella seinällä 6b+aa, mutta eihän siitä mitään tullut 😀 Voimat olivat niin loppu, että sain vain yhden muuvin kerrallaan. Lopuksi 5c ja 5a putkeen samalla seinällä, sujui sentään vähän paremmin.

Torstai 22.6 Salmisaari. Boulderointitreenit Sarin kanssa. Sarilla olikin selkeä visio siitä, mitä tänään harjoiteltaisiin. Tein kaikki keltaiset lämppärinä ja siirryin vihreisiin. Kaikki reitit olivat minulle jo uusia, koska edellisestä kerrasta  on jo aikaa. Sari johdatti minut takaseinän junioriseinälle, mihin oli tehty pari todella kinkkistä tasapainoilu probleemaa. Onnistuin toppaamaan vihreän reitin lopulta kolmennella yrityksellä ja teinkin reitin heti uudestaan muutaman kerran. Hauska! Muitakin vihreitä tein puhtaasti, oikeastaan vain kolme niistä jäi tekemättä. Myös yksi oranssi meni puhtaasti. Ihan tyytyväinen olen, vaikka tuntuukin, että päästäkseni vihreästä oranssille tasolle pitäisi pienen ihmeen tapahtua..

20170625_153243[1]
Liidaten Nuuksiossa

Sunnuntai 25.6. Nuuksio. Vaikka jaloissa painoi Juhannuksen patikoinnit Repovedellä, olin Sarin ja Sarin tyttären Saran kanssa Nuuksiossa sunnuntaina. Aloitin liidaamalla meille Indiana Jonesin (5) ja katselin kuinka 9-vuotias Sara hienosti taiteili otteiden kanssa. Kyseessä oli eka kerta hänelle ulkona, mutta sisällä on kiivennyt kuulemma ihan hyvällä menestyksellä. Ihan toppiin ei Sara päässyt. mutta äitinsä taiteli hienosti reitin loppuun. Muistan kuinka viime kesänä kiipeilyä aloittaessani kyseinen reitti kuumotti, joten tiedän ettei ole ihan helppo. Sitten siirryttiin Kiss Melle (5), jonka liidasin. Sara lähti sen jälkeen köyden päässä yrkkäämään ja kiipesikin parilla levolla ylös asti!!! Aivan mielettömän hienoa!! Hyvä Sara! Sari perässä jo tutuin ottein. Siirsin ankkurin viereiselle Kryptolle (5) ja siinä oli Saralle jo haastetta sen verran, ettei keksinyt avaimia hyllylle nousemiseen. Sari kiipesi hienosti ylätoppauksen muuvin, pituutta kun on enemmän niin ei tarvinnut edes hypätä siihen vaseman käden kahvaan. 😉 Omalla vuorolla siirsin ankkurin Jäger Maisterille (6a).

Sara kiipesi reunaa pitkin ihan apinana tokalle pultille, missä vaikea kruksi selvitettiin betasateen raikaessa. Ihan äimänä katselin ja kuvasin kuinka Sara nousi kolmennalle pultille asti, aika huikeaa ekaksi kerraksi ulkona!! Reitti vaati vähän pohdintaa myös Sarilta, mutta hienosti kiipesi ylös asti. Omalla kerralla siirsin ankkurin vielä Patriotille (6b+), koska juuri se oli se reitti mitä itse haluaisin saada varmaksi. Se on tehty ylärillä kerran puhtaasti viime syksynä, mutta haluaisin siihen kaikki muuvit haltuun. Kiipesin alaosan puhtaasti aina hyllylle asti. Olen tosi tyytyväinen, että muuvit ja otteet tuntuu löytyvän helposti reitille! Ongelma on hyllylle nousu. Vasen käsi on pienessä nykerössä suhteellisen korkealla, jalat täytyy asetella justiin nappiin ja sitten oikea käsi kurkottaa hyllyn reunan yli. Tässä on monet kerrat nahka laulanut ja nytkin tulin kerran köyteen. Tokalla kerralla meni jo helpohkosti ja pääsin poistamaan ankkurin.

Kiitos Sarille ja Saralle todella kivasta ja aktiivisesta päivästä!

20170625_172936[1]
Saran Jäger Maister. Äiti Sari varmistaa.

Keskiviikko 28.6. Salmisaari. Viimeiset yhteiset treenit Hanna-Kaisan kanssa! Mieli oli kyllä niin haikea! H-K muuttaa pohjoiseen ja niin katoaa elämästäni yksi tärkeä vakikiikkukaveri, jonka kanssa olemme kiivenneet yhdessä joka viikko jo viime syksystä lähtien. Vaikka olenkin todella iloinen uudesta elämän muutoksesta H-Kn elämässä, niin vähän pistää mietityttämään mistä löydän yhtä ihanan parin tähän harrastukseen. 🙂 Lämppäilyjen jälkeen päätimme lähteä projektoimaan yläkerran partsin 6b-6c reittejä.

3G5A8248
Viimeisiä yhteisiä kiikkuja!

Olo oli jotenkin vetämätön ja uupunut ja se kyllä näkyi tämän kerran kiikuissakin. Aloitin liilasta 6C:stä jonka pääsin noin puoleen väliin, kunnes oli pakko luovuttaa. 😀 Ihan mahtodoton tapaus! H-K puolestaan taisteli sinisen 6Cn muistaakseni puhtaasti toppiin! Itse pääsin jo ylittämään katon, mutta sen jälkeen olin niin puhki, etten saanut nostettua oikeaa jalkaa ylös päästäkseni kurottamaan seuraavalle käsiotteelle. Parin kerran jälkeen onnistui. H-K kiipesi oranssin 5cn, mutta minä lähdin taistelemaan vihreän 6bn kanssa. En päässyt tätäkään puhtaasti, koska voimat vain antoivat puolessa välissä periksi. Onneksi en ollut niin typerä, että olisin liidannut! 😀 Myös viereinen liila 6a+ meni levolla, mutta sentään pinkki 5b meni puhtaasti!! 😀 😀 että silleen.

Haikeaa oli hyvästellä Salmiksen parkkiksella Hanna-Kaisa. Kaikkea hyvää elämässä jatkossa ja pidetään yhteyttä kun olet käymässä etelässä! 🙂

 

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s