Lauantaina 8.7.2017 pääsin mukaan valokuvaamaan Kirkkonummen seudun kiipeilijät ryn kiipeilijöitä kuvankauniille Jussarön saarelle. Olen niin iloinen, että mahduin retkelle mukaan, kiitos siitä!! Sää oli aivan mahtava auringon porottaessa siniseltä taivaalta ja rantakalliot muodostivat upeita jylhiä vastakohtia meren välkkyessä kuvissa taustalla. Kiipesin jonkin verran itsekin, mutta valokuvaus vei kyllä tällä kertaa mennessään. Mukana minulla oli uusi Canonin 7D runko ja suurin osa kuvista on otettu laajakulmaobjektiivilla.

Lähdimme matkaan jo aamusella, kun tapasimme yhdessä Markon, Juhan ja Rean kanssa Karjaan ABC:lla siinä puoli yhdentoista aikaan. Mukana oli myös Rean erittäin innokas kiipeilijän alku, viisivuotias Iivari-poika. Hyppäsin Markon autoon ja lähdimme kohti Skåldon lossia, joka veisi meidät perille Torsöntien venesatamaan, missä Mikko jo veneen kanssa odotteli. Olimme kaikki innoissamme päivästä ja kiittelimme Mikkoa, joka toimi ”matkanjärjestäjänä”.

Pakkasimme moottoriveneen ja naureskelimme, ettei mukaan mahtunutkaan juuri muuta kuin pädit, joita matkassa oli viitisen kappaletta. Venematka Jussarööhön oli jo sinällään oma seikkailunsa, en ole pitkään aikaan ollut moottoriveneen kyydissä, saatika ampaissut sillä sinisen taivaan alla kohti ulkosaaristoa. Merilintuja oli luodoilla käyskentelemässä ja purjelaivoja näkyi kaikkialla. Ilma oli mitä mainioin merenkäyntiin, joten en ihmettele! Nautin vapauden tunteesta kun ilmavirta kävi kasvoihin kuivaten silmämunat kallonpohjaan 😀 Olo oli kuin koiralla, joka matkustaa pää ulkona ikkunasta.

Jussaari (Jussarö) on ulkosaariryhmä Raaseporissa entisen Tammisaaren kaupungin alueella. Siellä toimi marraskuuhun 2011 saakka rajavartiolaitoksen Jussarön merivartioasema, joka oli myös huviveneilijöiden rajatarkistuspaikka. Jussaari on myös tunnettu saarien eteläpuolella sijaitsevasta Jussarön majakasta. Saarella sijaitsi aikaisemmin Jussarön kaivos, josta louhittiin rautamalmia.

Toiminta lopetettiin kuitenkin kannattamattomana vuonna 1967. Saarella on tältä kaudelta vielä jäljellä asunto- ja kaupparakennuksia. Saarella on toiminut 1. kesäkuuta 1990 alkaen automaattinen rannikkosääasema, joka on tullut monille tutuksi Yleisradion Säätiedotus merenkulkijoille -tiedotuksen kautta Jussarö-nimellä. Huviveneilijöitä palvelevat saaren pohjoisosassa olevat vierasvenesatama, kahvila, luontopolku ja veneveistämö.

Me saimme veneen kiinnitettyä hiljaiseen poukamaan ja purkasimme lastimme. Olimme moneen kertaan kehuneet päivän säätä ja kohdettamme, pojat innoissaan jo veneestä olivat osoitelleet rantakallioita ”sillä silmällä”. Paikalla on ihan kartoitettuja kiipeilykohteita, joihin voi tutustua vaikkapa 27 crgasin ohjelmassa. Yritin parhaani mukaan tunnistaa kuvista reittejen nimiä, sillä paikan päällä olin liian innoissani valokuvaamisesta, jotta olisin moiseen kyennyt 🙂

Ensimmäinen kohteemme oli rannassa odottavat noin 2 metriä korkeat kalliot Biitsi nimisellä sektorilla. Itsekin kiipesin joitakin nelosen ja vitosen reittejä täällä, mutta suurimmaksi osaksi kuvasin Markon, Mikon ja Juhan kiipeilyä pystysuoralla kivellä. Taivas, meri ja kallio muodostivat huikean kokonaisuuden, josta en saanut tarpeekseni! Rea kiipesi sivummalla hieman helpompaa linjaa ja itsekin kokeilin sitä. Hiki tuli nopeasti kun aurinko porotti keskipäivän voimalla. Vaikka kuinka rasvasin ihoani, paloin silti pahasti (tosin huomasin tämän vasta kotona).

Seuraavaksi jatkoimme matkaa kohti Kingline sektoria seuraten rantaviivan kallioita. Räpsin kymmeniä kuvia pelkästään maisemista. Tiedättekö sen tunteen, kun tietää elävänsä kesän parasta päivää? No, tänään oli se päivä. Paikoin aika haastava polku, varsinkin leveä pädi selässä, mutta pääsimme perille. Kingline (6b) oli suuressa irtolohkareessa, jonka toppauksen Marko hoiti ensimmäisenä. Oli kyllä sen verran korkeita reittejä, etten uskaltannut lähteä edes kokeilemaan moisia vielä.

Laitoin retkikeittimeeni vedet kiehumaan ja siinä turistessa valmistui retkikuntamme eväät.

Otin paljon kuvia, ja onneksi kiipeilijöitä oli useampi, sillä sain korjattua siten joka nousulla kuvakulmaa tai tarkennettua johonkin tiettyyn pisteeseen. Yritin saada lähinnä maisemakuvia, mutta jokusen lähikuvankin sain varsinkin halkeamista. Mikko toppasi hienosti reitin, jonka nimi on kai Rosecrack (6C). Upea, puhdas halkeamalinja sijaitsi korkean kallion päällä. Paljon kiipesimme myös merkkaamattomia reittejä varsinkin Rean kanssa. Rantatörmät olivat täynnä erilaisia poikkareita ja helpompia nousuja, ei tarvinnut kuin siirtää pädi alle ja menoksi! Polttavan auringon alla sormet hikeentyivät nopeasti, mutta toisaalta kitka toimi tossuissa ihan hyvin.

Iltapäivällä aloimme olla jo sen verran väsyneitä, että käännyimme kävelemään takaisin kohti venettä. Kaikkia sektoreita emme ehtineet päivän aikana koluta läpi, joten uudelleen saarelle pitäisi päästä! Venepoukamassa kävimme kaikki vielä uimassa varsin kylmässä merivedessä, pakkasimme veneen ja ajoimme takaisin autoille. Lähes 12 tuntia seikkailua ulkosaaristossa!! Ehdottomasti kesän parhaita muistoja, kiitos kaikille!! 🙂 Toivottavasti pääsen jatkossakin mukaan 🙂 Katso paljon lisää kiipeilykuvia Facebook-sivultani.