Treenikiikkuja: vko 27

Viime viikolla vuorossa oli boulderointia ja yhdet huonot liiditreenit 😀 Vuohiksesta on muodostumassa tämän kesän olohuone, eikä vapaa-ajan ongelmia olekaan.. ainakaan silloin jos sää suosii. Keskiviikkona vietin siellä jopa kuusi tuntia boulderoiden, torstaina käväisin Kauhalassa köysillä, mutta sunnuntaina takaisin taas Vuohiksella. Lauantaina pääsin Kirkkonummen seudun kiipeilijöiden matkaan Jussarön saarelle kiipeilemään ja valokuvaamaan boulderoijia. Aivan huikea päivä, josta kirjoitin myös oman juttunsa.

3G5A7861
Vielä Mimosa naurattaa

Keskiviikko 5.7. Vuohis, boulderointi. Rean kanssa Vuohiksella. Sovimme yhden aikaan treffit Rean ja Iivarin kanssa ja innoissamme aloitimme poikkareiden treenaamisen. Mataluuden vuoksi Vuohiksen poikkarit sopivat meille hyvin ja kunnon käsijumpanhan niillä saa hyvin aikaiseksi. Takapiha-sektorilla aloimme työstää tietämättämme Pygmipoikkarin kasvykäyrä-nimistä reittiä (5). Putsasimme ja projektoimme otteita kaikessa rauhassa. Vasta myöhemmin katsoin 27 cragsista reitin nimen ja tein sen puhtaasti. Tällä sektorilla tein myös muutaman helpon flashin: Kiipeilykävelyn, Igen ja Korkeampi kolmonen (3), mutta myös kertanousulla Dynaaminen kampeaminen sloupperiin (6a), jolla piti vain luottaa tossun kitkaan ja pieniin nykeröotteisiin. Jatkoin myös projektointia Was it something I said (6c) siloisella seinällä: keskiosa ja toppaus menee jo, mutta alkuotteille ja niistä eteenpäin pääseminen on vähän nihkeää 😀 Tippailin myös Tippy Toes (7A) reittiä erittäin huonolla menestyksellä.

Iltasella myös Juha liittyi seuraan ja siirryimme Katajapihalle, missä yritin Mimosan Hipiää (6b). Monta kertaa pikkuruisia otteita  hiottuani pääsin reitin kolmanneksen jo puhtaasti, mutta sitten varpaat antoivat periksi. Hyvät treenit kuitenkin kaiken kaikkiaan! Tässä vaiheessa kello oli jo seitsemän illalla ja oli pakko laittaa pillit pussiin.

3G5A7715

Tikankolon toppaus (kuva aikaisemmilta kerroilta)

Torstai 6.7.2017 Kauhala. Sarin kanssa Kauhalassa. Sarin eka kerta paikalla ja päätin johdattaa hänet alapolkua seuraten koko alueen läpi kolmannelle sektorille, missä minun oli tarkoitus helposti liidata Tikankolo (5). 😀 Eiliset treenit painoivat kropassa ja edellisistä liideistä oli jo runsas viikko aikaa. Jo heti alkuunsa tuntui hurjan vaikealle!! Otteet olivat ihan hukassa ja pelottikin äkkiä liidata. Marisin, ettei tämä kyllä tunnu nyt ollenkaan hyvälle. Pääsin kuitenkin lopulta toppaamaan. Sari oli innokas liidaamaan ja niinpä vedettiin köysi alas. Nostan hattua, että Sari uskalsi lähteä ekaa liidiään ulkona yrittämään oman tunaroinnin jälkeen. Annoin Sarille opastuksen ankkurintekoon ja sitten köyden päähän! Hienostihan se meni, vaikka taisto oli meille molemmille tänään kyllä Tikankolo 1 – Sari & Hanna 0 fiiliksellä. 😀

Siirsin yläröinnin jälkeen ankkurin Kaiken alun (6A) ja Juustosarven (5) toppiin. Sari aloitti Juustosarvea ylärillä. Toppauksen otteet olivat hänellekin nihkeitä, mutta jotakin sieltä lopulta löytyi ja ankkuri tulikin yllärinä vastaan vaikean kohdan jälkeen. Minä ylärillä puhtaasti, muistin hyvin otteet ulkoa. Kaiken alun kanssa ei ollut niin hyvä tuuri. Minulle todella fyysinen, jolla useita korkeita jalan nostoja ja toppauksessa useampi probleema. Olen tehnyt muistaakseni joskus kerran puhtaasti ylärillä ja liidannut vikalle pultille, mutta toppaus on ollut liian jännä ja otteet hukassa. Tällä kertaa ylärillä halusin löytää lopunkin salaisuudet. Yläröin kaksi kertaa reitin ja uskon keksiväni avaimet toppaukseen. Kuitenkin levoista on pidettävä huoli ja jalikset tismalleen oikeaan paikkaan, että menee liidinä. Ehkä jo ensi kerralla.

3G5A9315 – kopio
Jussarö

Lopuksi liidattiin molemmat vielä Green Future (5). Sarin kaksi ekaa liidiä ulkona ja ensimmäinen ankkurinteko! Hurraa!! 🙂

Lauantai 8.7.2017 Jussarö, boulderointi. Lähdin kiipeilyporukan kanssa valokuvaamaan ja kiipeilemään Jussarön saarelle Tammisaaren ulkosaaristoon. Merta, sinistä taivasta ja lämmintä kalliota. Huikea päivä, josta kirjoitin oman kirjoituksen. Voit lukea sen täältä.

Sunnuntai 9.7.2017 Vuohis, boulderointi. Lähdin treenailemaan Mimosaa Vuohikselle. Paikalla törmäsin myös Reaan ja Juhaan. Mimosan Hipiä (6B) alkaa tulla jo korvista. Mietin, miksi aina ajaudun elämässä samaan tilanteeseen: ryhdyn pakonomaisella innolla projektoimaan jotakin, mikä on täysin minulta saavuttamattomissa ja sitten tunnen täyttä ja musertavaa pettymystä kun en pystykään siihen. Pitäisi kai tässä iässä jo pysyä lestissään eikä kuvitella sen enempää. Että viisaana 36-vuotiaana olisi jo elämästä jotakin tajunnnut. Taon päätä seinään niin, että veri roiskuu. Sormista. Päätin luovuttaa.

Siirryimme Kallioita tuijottavat miehet- sektorille. Flashina tein siellä reitin Kummaa kiveä (4) ja kokeilin alkuotteita Japanilaiselle lounaspöydälle (6A). Alku tuntui ihan hyvälle, mutta en uskaltanut lähteä kokeilemaan korkeaa vasemman jalan nostoa olemattomilla sormiotteilla. Uskon kyllä, että kun tätä vähän hinkkaa, se voisi alkaa sujua. Päätin sen sijaan tehdä poikkarin Maansiirtokoneen (5). Juteltiin, että boulderoidessa joko reitti menee helposti tai sitten ei ollenkaan. Kas siinä on meikäläisen taso! 😀

Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia, – Albert Einstein

3G5A8360
Treenipoikkari (4)

Juha ja Rea lähtivät jo kotia kohti, mutta minä palasin Katajapihalle ja päätin jatkaa projektointia Mimosan kanssa ??? Siis mitä?! En ymmärrä miten keskiviikkona sain muuvit kasaan jo kolmasosareitille! Ehkä se oli puhdas sattuma. Mietin Nalle Hukkataivalta ja hänen neljän vuoden projektiaan 9A reitin kimpussa. PRKL. Sormiotteet ovat reitillä ihan ok, mutta jalikset lipsuvat helposti. Skwamat toimivat tässä paremmin kuin Geniukset, mutta enpä tiedä onko kengistä lopulta mitään hyötyä. Päätin siirtyä tositreeniin ja kokeilin huvikseni Treenipoikkarin kaveria (4/5?) ja varsinkin toppauksen vasemman jalan heelhookkia. En oikein löytänyt jaliksia, tai ne tuntuivat lipsuvan koko ajan, mutta heelhook toimi moitteettomasti. Ihan kiva treeni yksikseen yhdellä pädillä, koska kivi on matala, eikä alla ole terävää kiveä. Ja tippuuhan sitä tämän tästä kun ei jalikset pidä. Treenipoikkari (4) heti perään ja sen verran käsissä tuntui jo, että meni vasta kolmannella yrityksellä ja vikoilla voimilla 😀 😀 Että sellaista boulderointia! 😉

Boulderointi tuntuu kyllä tasostani huolimatta hirmu hyvältä. En olisi vielä talvella uskonut tähän asennemuutokseen! Tykkään lajin fyysisyydestä ja siitä, että kroppa huutaa joka treenien jälkeen armoa. Myös keskivartalo on tässä eri tavalla lujilla. Lihaksissa tuntuu ja näkyy (?) kasvua hahaha. Syksyllä Espooseen avattava uusi BK houkuttaa ja tavoitteena on olla alusta lähtien hallin vakiasiakas. Boulderoinnista voi siis hyvinkin tulla vaihtoehtoinen polku kiipeilyn kummalliseen sielunelämään. Sitä on kuulkaas evoluutio! 😀 😀

 

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s