Treenikiikkuja, vko 28

Tällä viikolla treenit putkeen: elämäni ensimmäinen ylärisoolo perjantaina sekä lauantaina korkeimmat boulderit ikinä. Lisäksi opastajana lajin pariin ensikertalaisille sekä köysillä ulkona, että kivillä. Ilmat suosivat vielä köysimaratoniin sunnuntaina Kauhalassa.

3G5A0026
Ylärisoolo Ukkosmyrksy (5)

Perjantai 14.7.2017 Angelniemi. Vein ystäväni elämänsä ensimmäisille kiikuille ulos Angelniemen kallioille Halikkoon. Kyseessä on tieltä näkyvä kiipeilykallio, mutta autot on jätettävä reilusti tieltä sivuun, jotta muutkin kulkijat pääsevät ohi. Lisäksi kalliolle pääsee vain pientä kapeaa polkua myöden, eli ei suoraan peltojen poikki. Kallio on pitkälle keskipäivään varjoisa, joten se kuivuu hitaasti, mutta toisaalta kesäkuumalla tarjoaa mukavaa viileyttä. Minulla oli mukana koirani Jukka, joka oli ensimmäistä kertaa ”kaltsikoirana”.

Aloitin viemällä köyden yläkautta Ukkosmyrsky (5) nimiselle reitille aivan sektorin vasemmassa laidassa. Polku ylös oli melkoista kipuamista, mutta ei niin vaikea kuin kuvittelin ja ankkurilla oli hyvä hylly, jolla seistä omaa ankkuria tehdessä. Pitkästä aikaa myös laskeuduin oikeaoppisesti ATC:tä käyttäen. Sitten oli tyttöjen vuoro kokeilla. Virvalla oli jo yksi aikaisempi kokemus sisäkiikuista, mutta Evellä ei mitään. Olin raahannut mukaan kaikki kenkäni ja ylimääräiset valjaat, joita tytöt saivat käyttää.

3G5A9962
Virva taituroi reitillä.

Virva lähti hienosti matkaan. Reitin alku on kinkkinen, koska jaliksia ei oikein ole varsinkaan ensikertalaisille, joilla kivenlukutaitoakaan ei yleensä juuri ole. Virva tsemppasi vaikean alun hienosti ja loppureitti olikin ihan laskettelua. 😀 Kamala valittaminen ahtaasti tungetuista varpaista, mutta hei, sitä tää on 😀 Tuuletukset ankkurilla asianmukaiset. Sitten oli Even vuoro. Hänellä oli yhtälailla vaikeuksia reitin alun kanssa, mutta hienosti hänkin tsemppasi itsensä ylös, vaikka vähän väliä kuului huuto, että tästä en kyllä pääse eteenpäin. Hetken kuluttua taas puoli metriä ylempänä. 😀 Ensikertalaisena kiipeilemässä ja molemmat likat veti reitin ylös asti!! Huikeaa!!

Olin alusta asti ajatellut, että kokeilen kiivetä purkamaan ankkurin soolona. Reitti on itseasiassa ensimmäinen liidireittini viime kesältä ja varsinkin yläosa on helppo. Kiinnitin grigrin itseeni ja muistuttelin itselleni miten tehdään kunnollinen backup-solmu. Ja sitten matkaan! Grigri toimi hyvin, joskin välillä köydessä oli aikalailla löysää kun jouduin kiipeämään portaalta toiselle. Ei juuri pelottanut, mutta varsinkin ylhäällä pohdin, että JOS tästä tippuisi.. Ihan hyvä mieli jäi tästä ja totesin, että sooloilua voisi harrastaa enemmänkin

3G5A0015
Eve melkein topissa! 🙂

ainakin tällaisessa tilanteessa, jossa kaverina on uusi kiipeilijänalku, jolla ei ole kokemusta varmistamisesta.

Meidän seikkailuhenkinen päivä jatkui kalliolta kohti Teijon kansallispuistoa, josta kirjoitan oman jutun. Kiitos tytöille huikeasta päivästä!

Lauantai 15.7.2017 Vuohis. Vuohimäki kutsui jälleen boulderoimaan! Tällä kertaa menin opastamaan ulkobouldereille ystävääni Saria ja hänen 9- vuotiasta tytärtään Saraa. Sari on paljon minua kokeneempi ja vahvempi boulderoija sisällä ja vähän jännitti miten osaisin etsiä hänelle sopivia reittejä. Vuohiksella olen tehnyt vain vitosia ja pari kutosta ja myönnetään, että alue on vielä sektoreineen minulla hieman sekava. Pohdiskelin osaisinko suunnistaa sektorilta toiselle.

Jätimme autot parkkiin ja lähdin opastamaan tyttöjä syvemmälle kalliolle. Päätin aloittaa Takapiha-nimiseltä sektorilta, koska siellä on useampi hyvä vitosen lämppä ja hauska kutonen, jonka itse flashasin viime kerralla. Onnistuin jopa löytämään paikalle ja aloitimme Pygmipoikkarin kasvukäyrällä (5). Sara innostuneena tahkoi kiveä ja suoritti reitin. Äitinsä heti perässä. Sitten siirryttiin toiselle puolelle tekemään muutamat

3G5A0182
Sara ja Jo joutui armas aika (4) alku.

kolmoset sekä Dynaaminen kampeaminen Sloupperiin (6A), jossa halkeamalinjojen välistä noustaan pieniä nykeröotteita hyväksikäyttäen kiven päälle. Hienosti otteita hetken etsittyään Sara toppasi reitin ja äitinsä heti perään. Sara kiipesi kiveä vielä ristiin rastiin kun itse menin jälleen etsimään otteita Was it something I said- reitille (6C).

Seuraavaksi esittelin tytöille Kataja-sektorin, missä yritin uusintaa Uskon puutteelle (6A), jonka toppasin ekana kutosena ulkona alkukesästä. Nyt ei enää samallalailla löytyneet otteet ja lisäksi onnistuimme ärsyttämään paarmanparven, jotka pistivätkin meitä ilkeästi. Siirryimme kokeilemaan Käki Passaa (4) poikkaria, mutta sitten oli paettava herhiläisiä Vanhojen ukkojen leikkipaikalle. Olen niin ylpeä itsestäni kun osasin suunnistaa paikalle, vaikka olin käynyt siellä vain kerran 😀 Suunnistustaito kun ei ole vahvin puoleni, ei maalla eikä ainakaan vedessä 😉 Täällä kiipesimme kaikki Kummaa kiveä (4) ja D-kurotus (4), sekä projektoimme yhdessä poikkarin Maansiirtokone (5) alkuotteita. Sara kiipesi myös Sunny Day (4) (mitäpä tämä tyttö ei olisi kiivennyt, kun en kerennyt hänelle reittejä edes osoittamaan sillä tahdilla!) Jatkoimme matkaa alakalliolle, missä halusin kiivetä Ilmeisen huomaamaton (4) linjan (emme avanneet topoa koko päivänä, joten en tiennyt mikä reitti oli kyseessä) ja tutkailimme Sarin kanssa otteita Kivipatja (6A) toppaukseen. Sara kiipesi Tummaa kiveä (4) halkeamalinjan sekä Peloton Jumpparin (4). Minä halusin kokeilla sektorin viimeisintä, korkeaa Kaikista kivoin nelonen (4) reittiä. Koska topo ei ollut käsillä, en muistanut istumalähtöä, mutta silti olen tyyytyväinen toppaukseen: reitti oli minulle todella korkea!

3G5A0164
Mimosan Hipiää (6B) hinkkaamassa.

Palasimme Katajapihan kautta. Siellä kiipesin Mimosan Hipiää (6b), mutta auringon porottaessa suoraan kivellä, kitka oli ihan olematonta eikä siitä edelleenkään mitään tullut. Sari kiipesi Penteleen pistiäinen (4) ja Sara Oppipoika variaation (4). Lisäksi molemmat taiteilivat hienosti heelhookaten minulle aivan mahdottoman Treenipoikkarin kaverin (4). Lopuksi kiipesimme Sarin kanssa Jo joutui armas aika (4) halkeamareitin, joka oli myös todella korkea. Ensimmäinen boulderointireittini näissä korkeuksissa. Varsinkin toppaus hirvitti, vaikka otteet olivat todella hyviä! Takaisin autolle mennessä katselimme vielä reittejä ensi kerralle. Kiitos tytöille kivasta päivästä! 🙂

Sunnuntai 16.7.2017 Kauhala. Markon kanssa kuuden tunnin köysiprojektoinnit Kauhalassa. Pitkästä aikaa paikalla ja ilmakin oli tosi hieno! Liidipääni alkaa olla muisto vain ja jätinkin liidaukset Markon huoleksi. Aloitimme Tikankolosta (5) ja Marko liidasi myös Juustosarven (5) kun taas minä jatkoin Kaiken alun (6A) projektointia ylärillä. Ei mennyt edelleenkään mitenkään puhtaasti ja kädet olivat aivan pumpussa. Reitti on pakko pystyä kiipeämään helpomminkin, mutta en vain keksi miten. Seuraavaksi liidasin Green Futuren (5) ja Marko siirsi ankkurin Egyptian Mummylle (6B+). En ole projektoinnut reittiä sitten viime syksyn, jolloin se räpsi veret sormille joka kerta niin,

3G5A0195
Sara ja Treenipoikkarin kaveri (4)

että lopulta päätin luovuttaa. Nyt reitti meni projektoiden, mutta ihan hyvällä fiiliksellä ja muuvit otteille löytyi jostakin suht hyvin.

Seuraavaksi Hopeinen kuu (6b+). Tämäkin viime syksyn yläriprojekteja. Alku oli muistini mukaan vaikein ja niinhän se on: joudun hyppäämään aloitusotteeseen ja yhdellä staattisella vedolla kurottamaan vasempaan saideriin minkä jälkeen tasapainoilulla oikea käsi hyvään otteeseen. Olin tyytyväinen kun tämä meni tokalla yrittämällä melko kivasti. Reitti takkusi kuitenkin yläosassa, kun muistelin reitin kulkevan suoraan pulttilinjaa ylös eikä kanttia (jota olisi toki tosi kiva/helppo seurata). Lopuksi siirryimme

IMG-20170714-WA0031[1]
Ylärisoolon toppaus! Ou jes! 🙂

Baby Stepsille (6b) ja muistuteltiin mieleemme sen kahden muuvin kruxia. Viime kesänä reitti oli projektoitu ihan puhtaasti mota kertaa ja liidi oli melkein hyppysissä, mutta sitten ei kantti kuitenkaan kestänyt. Oli todella hauskaa muistutella mieleen viime kesän ja syksyn projekteja (Egyptian Mummy, Hopeinen kuu, Baby Steps) ja kaikista jäi hyvä fiilis. Lisää vaan projektointia ylärillä, otteiden muistamista ja sitten liidiyrkkiä. Kiitos Markolle hienosta päivästä!

 

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s