Treenikiikkuja, vko 30

Tällä kertaa maanantaina sisäboulderointia Konalassa, torstaina kokopäivän köysittely Kvarnbyyssä Meikolla sekä boulderointia Vuohiksella sunnuntaina. Viikon aika kävin myös melomassa elämäni tähän mennessä pisimmän retken, 14km! Keskiviikkona kävin puolestaan sukeltamassa ja lauantaina yövyin ensimmäistä kertaa Porkkalanniemellä. Varsinkin sisäboulderoimisesta jäi ihan älyttömän hyvä fiilis, melkein jo odottelen sisäkauden alkua! Siis melkein 😉

Maanantaina 24.7 Boulderointi, Konalan BK. Läksimme Rean kanssa Konalaan pitkästä aikaa sisäkiikuille. Konala on Boulderkeskuksen minulle lähin keivi, ainakin vielä muutaman kuukauden. Syksyllä Espoon Matinkylään aukeaa uusi, iso BK ja olen vähän uumoillut ryhtyväni sen kanta-asiakkaaksi. Lisäksi kun paras ystäväni asuu Matinkylässä, saan ehkä hänetkin houkuteltua jatkossa kiikuille 😉

Pidän enemmän boulderoinnista Konalassa kuin Salmisaaressa. Syy on yksilöllisesti greidatut reitit ja tunnelma. Olimme Rean kanssa ihan intopiukeena sisäkiikuista, vaikka ulkona olemmekin boulderoinneet läpi kesän. Kuitenkin tällä tasolla ulkokiipeily helposti on projektointia, pitkiä lepotaukoja (ruokataukoja siis) ja molemmat kaipasimme vähän fyysisempää, erilaista treeniä. Lämppäsimme nelosilla ja vitosilla, mutta illan mittaa minä pääsin useita 6A reittejä, yhden 6Bn parin muuvin päähän topista ja projektoin vanhaa kunnon sinistä kattorallia (7a). 2,5 tunnin päästä olimme molemmat hikisiä, lihaksia särki ja suu oli hymyssä korvasta korvaan. Tätä lisää!!

Torstai 27.7, Kvarnby. Sarin kanssa puolen päivän aikaan treffit ekaa kertaa Kirkkonummella Meikon ulkoilualueen kiipeilykallioilla. On pitänyt täälläkin käydä koko kesä, mutta nyt korkattiin molemmat paikka! Myös Marko liittyi joukkoon puolen päivän aikaan ja jäinkin hänen kanssaan ahertamaan sen jälkeen kun Sarin oli lähdettävä kotiin. Päivästä tulikin maraton: kotiin lähdimme vasta seitsemän jälkeen. Aloitin liidaamalla oikean sektorin ainoan vitosen (Heroes in Heart 5+) sportin. Näytti ensin vähän jännältä, mutta käsiotteet olikin ihan hyvät. Muistutti hieman Kauhalan Greenfuturea. Seuraavaksi viereinen Isidor 6A+ ylärillä. Varsinkin alku oli nihkeä. Sitten siirryttiin tekemäään trädireittejä ylärillä: linnut 5 ja murkkuhalkeama 5+, jonka alkua puntaroin hetken aikaa. Sari teki sen erittäin bouldermaisesti, mutta minä lähdin staattisesti liikkeelle.

Siirryimme Main Wallin vasempaan laitaan ja Sari lähti rohkeasti liidaamaan Pintahiki (6A+) reittiä. Hyllyn jälkeen kuitenkin tökähti. Hienosti hän yritti taistella reitin kanssa, mutta aikakin loppui kesken ja Sarin oli lähdettävä kotiin. Minä lähdin seuraavana kokeilemaan liidiä, mutta yläosa tuntui todella hurjalle. Juutuin samaan kohtaan kuin Sari, enkä edes ylärissä päässyt ilman apua pultilta eteenpäin. Nihkeää, todella nihkeää!! Yläosa oli ylärissäkin todella haastava. En tiedä johtuiko huonoista eväistä vai paahtavasta auringosta, mutta äkkiä tuli jonkinlainen heikotuskohtaus ja melkein itkua väänsin kun en löytänyt avaimia toppaamiseen. Kuka näitä typeriä reittejä oikein keksii?? Tahtoo kotiin!! Reitillä oli muuten sankoin joukoin perhosia ja Markon liidatessa reitin (suht kevyesti) ne lentelivät hänen ympärillään ja istahtelivat rannetuelle klippauksen ajaksi. 😀 Outoa ja hienoa!

Seuraavaksi Marko liidasi trädireitin Kiemura 5+ ja minä tein sen ylärissä. Siirsin ankkurin Lepakkomies 6b ankkurille, jonka Marko halusi kivetä. Huhuh millainen ponnistus! Reitti on äärimmäisen fyysinen ison katon ylityksen ansiosta. Hienosti Marko kiipesi sen puhtaasti ja helpon oloisesti, mutta minä en ollut tälle ihan valmis vielä 😀  Niinpä päätimme palata oikealle sektorille ja kokeilla oikean reunan matalia, mutta pieniotteisia reittejä. Katselin reittiä ja päätin lähteä kokeilemaan liidiä. Pääsin tokalle pultille kunnes en päässyt enää eteenpäin. Ihmettelin, että mitä mulle on tapahtumassa kun en tunnu enää pääsevän mitään reittejä. Kuvittelin, että reitti oli 6A, mutta kun ylärissäkään en päässyt olin jo tosi turhautunut. Vasta tässä vaiheessa Marko totesi, että eihän se mikään 6a ollutkaan, vaan Hemulin Hipaisu 6B!! 😀 Että silleen. Eka onsight-yrkkä sitten 6b:lle, joten ehkä selvisin kuitenkin päivästä voittajana! 😀

30.7 Sunnuntai, Vuohis. Rean kanssa Vuohimäellä Kirkkonummella. Edellisillan telttailut Porkkalassa painoivat kenties, kun tuntui että juorusimme enemmän kuin kiipesimme 😀 Kuitenkin sain tehtyä iso A sektorilla hauskan kolmion muotoisen traversen Iso A:n (4). Katajapihalla vietimmekin seuraavan tunnin tai puolitoista syöden eväitä. 😀 Hirmuisen tehokasta! Treenipoikkarin tein ruokailun jälkeen ja kolmoset Hyvä halkeama sekä Kylki seinään! Kataja-sektorilla kulutin loput mehut tekemällä pitkää poikkaria, jolla ei kai ole nimeäkään. Se lähtee Selvä pyy reitin vasemman puolelta ja päättyy Tennis kyynärpäästä hyvää päivää- nimiselle reitin loppuun. Reitti on noin 5-8m pitkä, joten siinä kyllä mukavasti käsivarret on tulilla enkä päässytkään sitä kokonaisuudessaan loppuun. Hyvät treenit kuitenkin aktiivisen viikonlopun ja lomankin päätteeksi!

Yhteenvetona viikosta erittäin fyysisiä reittejä. Tällä hetkellä tunnun usealla reitillä törmääväni seuraavaan ongelmaan: negatiivisella osuudella käsiotteet ovat pieniä, mutta niistä roikkuen pitäisi tehdä korkea jalan nosto. Sinällään harmi, että osa reiteistä on greidattu ”vain” 6A:ksi. 😀 Hartia- ja hauislihakset kiristyen yritän vetää itseäni ylemmäksi, jotta saisin jalkaa nostettua, mutta ei onnistu. Jännää on, miten tämä samanlainen, kenties bouldermainen liike on nyt koitunut reittien tuomioksi. Uskon, että keskivartalo ja käsivarsilihaksia kehittämällä ongelma poistuu. Edelleen sitä mieltä, että työskentelen kykyjeni rajoilla ja siksi homma takkuaa. Kyllä tämä tästä!