Treenikiikkuja, vko 31

Tällä viikolla iltavuorojen vuoksi vain kahdet, mutta hyvin tuloksekkaat kiikut Kauhalassa torstaina ja lauantaina Konalan BK:ssa. Palapeli 6A+ tuli liidattua ensimmäistä kertaa puhtaasti melkoisen vääntämisen jälkeen ja Konalassa ihka ensimmäinen 6b reittini (sisällä tai ulkona) on enää toppiotetta vaille valmis!

3.8.2017 Kauhala. Otin lomaa töistä pari päivää koska alunperin tässä elokuun alussa piti olla Partioaitan mainoskuvaukset. Homma kuitenkin peruttiin ja siirrettiin parin viikon päähän. Niinpä me Leon kanssa päätimme pitää kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta ja mennä kiipeilemään Kauhalaan. Kun pääsin perille Leo oli jo virittänyt ylärin Baby Stepsiin (6B), jota projektoimme molemmat. Kyseessä on minulle hyvin tuttu reitti, jonka yksi vaikea kruksikohta aiheuttaa harmaita hiuksia. Kyseessä on erittäin herkkä muuvi, jossa vasen jalka nostetaan pienelle nykerölle, vasen käsi olemattomaan käsiotteeseen, oikea käsi nojaa pieneen listaan ja sitten nostan oikean jalan huomattavan korkealle saadakseni viimein painon sen päälle. Muuvi jatkuu nostamalla kädet ylähalkeamaan. Liike on niin herkkä, että liidaus todella pelottaa. Toisaalta, olen varma että sekin tulee jossakin vaiheessa tehtyä.

IMG_2305 (1280x720)
Palapeli, kesä 2016

Seuraavaksi halusimme molemmat päästä lähettämään Palapeliä 6A+. Reitti on minulle tuttu jo viime syksyltä. Muistan ensimmäisen kerran kun ähkin sen kimpussa viime kesänä, mutta syksyllä projektoin sitä enemmänkin ylärillä. Reitin alku on todella bouldermainen, melkein hyppy ekaan otteeseen. Ei mikään helppo minulle. Lisäksi alapuolella on isoja kivilohkareita, joihin tippuminen ei houkuttele. Tänään eka yläriyritys ei toiminut lainkaan. Jo alku tuntui todella vaikealle ja yläosassa kruksikohdan ylittäminen aiheutti jalkojen osalta ongelmia. Aluksi vein vasemman jalan liian kauas vasemmalle, enkä jaksanut roikkua huonoissa käsiotteissa.

Leo sai liidattua reitin jo ekalla kerralla, ja hän viritti minulle ylärin. Siinä sitten minulle jäi tehtävksi muistella reitin kulkua ja liidata, jos uskaltaisin. Aluksi tuntuikin, ettei siitä mitään tulisi. Olin aivan hukassa. Tulin alas ekalta yrkältä suht turhautuneena. Molemmat pohdittiin, ettei tuntunut ollenkaan varmalta lähteä liidaamaan. Reitti kuitenkin oli tuntunut ihan liidattavalta edellisellä kerralla, noin kolmisen kuukautta sitten. Mitä ihmettä mä siellä oikein suheeraan? Lähdin siis ylärillä yrittämään

img_6013
Konala

uudelleen. Leo antoi vinkkejä alkuun ja sain tehtyä sen suht vaivattomasti. Väliosa eli toka ja kolmas pultti onnistui hyvin. Loppuosassa kokeilin siirtää vasenta jalkaa kitkalle ja se toimikin paremmin, yletyin vaivattomasti hyvään käsiotteeseen reitin yläosassa! – Nyt näyttää jo paremmalle, Leo totesi.

Lähdin liidaamaan eka pultti esiklipattuna. Alun muuvi meni helposti nyt kun olin sitä pari kertaa taas muistutellut mieleen. Välipultit klippasin helposti ja lepuuttelin käsiä. Sitten neljäs pultti, jatko ja köyden klippaus. Pieni lepo. Oikea jalka ylös. Molemmat kädet vinolle listalle, vasen jalka kitkalle, vasen käsi ylös hyvään käsiotteeseen, oikea käsi halkeamaan, mätsää jalat, vasen käsi halkeamaan ja saman puolen jalka ylös. Nyt jo tiesin, että reitti oli selvitetty! Ei muuta kuin hyllylle ja ankkuriin klippaus! JES!

Tuntuuhan se hyvältä saada oma taso plussan korkeammaksi, tavallaan. Totuus on, että on olemassa 6A reittejä joita en uskalla vielä liidata, vaikka olen projektoinnut reittejä useaan kertaan ylärillä. Toisista reiteistä tulee vain parempi viba. Olen kuitenkin vakuuttunut, että ajan kanssa tutut reitit aukeavat ja ne ovat lopulta liidattavissa, ihan jokainen. Se vaatii vain kuntoa ja aikaa.

IMG_0153
Konalan BK, 2017

La 5.8 Boulderointi, Konala. Jälleen Konalassa sisätreeneissä. Sain Espoossa asuvan ystäväni Petran innostumaan kiipeilytreeneistä ja hetken aikaa pohdittiin minne mentäisiin. Ulkona satoi ja ukkosti, joten ulkokiikut eivät tulleet kyseeseen. Lopulta päädyimme Konalaan, koska Petra ei ole siellä käynyt ja kun uusi BK nousee syksyllä Matinkylään toivon saavani hänestä kaverin treeneihin, ainakin silloin tällöin. Petra ei ole juurikaan boulderoinnut, joten opastin häntä lajin maailmaan. Ei siitä ole kauaakaan kun itse kiipesin täällä ekat reittini, ja pelotti niin pirusti! 😀 Boulderoidessa edelleen hirvittää korkeus vaikeilla reiteillä, mutta varsinkin tekniikka on kehittynyt huimasti!

img_7697
Konala, 2016

Lämmittelimme aluksi helpoilla reiteillä ja rohkaisin Petraa kokeilemaan myös korkeampia reittejä. On jännää huomata miten itselleen ihan yksinkertaiset liikkeet aiheuttavat pään vaivaa lajin vasta-alkajalle. Tämä antoi meille molemmille rohkaisua siihen, että kun liikkeitä vain harjoittelee ja kroppa niihin tottuu, ne on kerta kerralta helpompia ja niin myös reitit helpottuvat. Lajissa on paljon kiinni lihasvoimasta, mutta mielestäni vielä enemmän tekniikasta, tasapainosta ja harjaantuneesta silmästä nähdä miten reitti kuuluisi kiivetä.

Tänään vastamaalattu nelosten ja vitosten treeniseinä oli käytössä ja pääsimme korkkaamaan sen. Tein myös jokusen uuden vitosen ja kiipesin kaikki viikko sitten maanantaina kiipeämäni 6At sekä yhden 6a+n. Projektoin myös samaa 6btä, joka on pieniä otteita melko pystysuoralla seinällä. Ei suurta hänkkiä niin on jopa mahdollinen! Ongelma on, että olet korkealla pienillä käsiotteilla eikä jaliksia tunnu olevan. Pääsin kuitenkin taas yhden otteen lähemmäksi! Enää toppaus puuttuu!

20170401_142348[1]
Minä ja Petra Kiipeilyareenalla 2017

Esittelin Petralle sinisen kattorallin (7A) johon hänkin heti rakastui! Harjoittelimme yksittäisiä muuveja ja minä kiipesin sitä vähän pidemmässä pätkässä, mutta nyt tauon jälkeen kaikki beta on kadoksissa. Pitänee vain tahkoa lisää. Olen tosi tyytyväinen kun moni 6A reitti menee jo puhtaasti, jokunen myös hänkillä! Sen lisäksi menee toisinaan  6a+ ja tosiaan jopa projektoituna 6b jos ei ole paljon hänkkiä. Seuraavaksi pitäisi uskaltaa lähteä projektoimaan reittejä, joista ei tule niin hyvä fiilis.. hänkkiä.. surkeita otteita.. jotta kehittyisi siis 😉

Boulderoinnista saan kyllä hyvän treenin aikaiseksi ja lihakset kipeiksi pariksikin päivää. Köysittelyssä (sisällä tai ulkona) tämä ei ole toteutunut, vaikka olen treenannut useita tunteja putkeen ja ollut aivan puhki treenien jälkeen. Siltikin seuraavana päivänä olen taas valmis seinälle. Olenkin kiivennyt viimeisen vuoden 4-5krt viikossa, useita päiviä putkeen. Boulderoidessa lepopäivät ovat todella tarpeen ja mielessä välkkyy nyt vakiköysiparin uupuessa uusi ura BK:lla ensi talvena. Siihen nähden miten paljon inhosin boulderointia vielä marraskuussa, on upeaa huomata olevansa aidosti innostunut lajista. Ihan mahtavaa edistystä niin henkisesti kuin fyysisesti!! 🙂

 

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s