Treenikiikkuja vko 33

Viime viikolla kiikut Vuohiksella keskiviikkona, mutta arki selätti pitkillä päivillään, joten lauantaina Partioaitan mainosta ja sunnuntaina vihdoin hyvät muutaman tunnin boulderointitreenit uudella keivillä Masalassa. Olenkin astunut Moonboardilaisten uljaaseen joukkoon ja sen myötä treeneihin on tulossa aikalailla vaativampi sävy nyt kun kesän löppöilyt ovat takana päin 😉

16.8 Kesiviikko, Vuohis. Lähdin boulderoimaan Vuohikselle Rean ja Juhan kanssa. Tarkoituksena oli katsoa köysi- sekä boulderointireitit valmiiksi lauantain Partioaitan kuvauksiin, joten kiipeily ei ollutkaan kovin aktiivista. Selvitin kuitenkin Kataja-sektorilla Pure Joy ss 5+ nimisen reitin alkumuuvin, mikä on aika kinkkinen, joten siitä olen ylpeä. 🙂 Lopuksi jäin itsekseni treenaamaan pitkää poikkaria, joka koostuu n. 8-10 metriä pitkästä kallion reunasta. Reittiä ei ole nimetty. Paikoitellen tosi helppo, mutta muutamaa muuvia olen saanut projektoida useaan kertaan, ennen kuin tänään meni vihdoin yhdessä pötkössä! Tippumisen jälkeen yksin ulkona boulderoiminen vaatii hieman mielikuvitusta, kun korkeita reittejä en halua enää tehdä.

19.8 Lauantai. Vuohis. Minut valittiin Partioaitan uuteen somemainokseen puhumaan tarinaani elämäntapamuutoksesta, harrastuksistani ja ajatuksistani. Lisää voit lukea päivästä sen omasta blogikirjoituksesta.

20.8 Sunnuntai. Masalan keivi. Täällä taas! Viime talvena poikkesin katsomassa Kirkkonummen seudun kiipeilijöiden oman keivin Masalassa. Kyseessä on pääosin Moonboardin varaan rakennettu pieni kiipeilyhalli nuorisotilojen sekä kirjaston yhteydessä. Yhdistys on pieni, mutta varsin aktiivinen ja moni kiipeilykaverini on sen jäsen. Viime talvena moonin otteet, jotka ovat pieniä ja teräviä, sekä seinän armoton muoto eivät oikein olleet omiaan innostamaan vasta-alkanutta boulderoijaa ja jäi vähän huono maku koko hommasta. Nyt kuitenkin uudella tarmolla ja sisulla seinän kimppuun! Ilmoitin itseni uudeksi Kisky:n jäseneksi (pitäisi varmaan harkita muuttoa Kirkkonummelle, sitten kun sen aika on) ja lähdin rohkeasti yrkkäämään!

Useimmat pitkään kiipeilyä harrastaneet ovat törmänneet Moonboardiin. Kuulemma ihan myyttisessä maineessa olevan treeniseinän keskeisimpinä kehittäjinä on muuan Brittiläinen kiipeilylegenda Ben Moon. Seinän yksinkertaisena ideana on, että rakentamalla seinän, pääsee kiipeilemään samoja reittejä ympäri maailmaa. Moonboard on standardisoitu 40 asteen kulmassa oleva seinä, jolle on olemassa satoja erilaisia reittejä alkaen 6a tasosta. Seinän keskeiset mitat ovat 2,44 metrin leveys, 3,15 metrin korkeus ja 20 sentin ruudukolla olevat otepaikat. Vaikeustasot on kuvattu otteiden väreillä: valkoinen on helpoin, musta seuraavaksi ja keltainen vaikein. Monissa reiteissä tosin on käytetty myös otteita sekaisin. Koska 40 asteen seinä on hiukkasen vaativa ainakin ensi alkuun meille taviskansalaisille, seinästä on keiville tehty myös hiukan helpompi, noin 20 asteen kulmassa oleva venttiseinä, jossa kuitenkin täsmälleen samat reitit kuin varsinaisella moonilla. Niinpä reittejä voi halutessaan treenata ensin ventillä, ja vasta sitten 40 asteen kulmassa olevalla seinällä.

Lämmittelin alkuun viiden asteen kulmassa olevalla seinällä kahvaralleilla ja tein myös poikkaria sivusuunnassa, noin neljän metrin matkalta edes takaisin. Juha ja Rea olivat paikalla antamassa taustatukea ja lämmittelyn jälkeen uskalsin lähteä kokeilemaan ensimmäistä reittiä ventillä. Tärkeintä on huomata se, että moonin otteet ovat pieniä ja kulma on jyrkkä. Nämä yhdistettynä monipuolisiin liikkeisiin seinällä tekevät siitä erittäin hyvän harjoitusvälineen kiipeilyvoima- ja tekniikkaharjoitteluun. Otteet ovat hyvin suunniteltuja ja pienestä koostaan huolimatta ergonomisia. Lämmittely on kuitenkin tärkempää kuin koskaan ja myös vastaliikkeiden teko. Olenkin hankkinut

kotiin vastuskuminauhan, jonka kanssa treenailen samalla kun katselen televisiota. Moonin otteiden runsauteen ja niiden muotoon kestää myös sopeutua, mutta Juha kannusti minua ajattelemaan moonin kanssa treenaamista ikään kuin köysireitin kruksin harjoitteluna: vaikea liike pitää saada menemään ja sen jälkeen matkaa voi jatkaa. Otteet muistuttavatkin enemmän ulkokiipeilyä kuin muiden boulderointihallien otteet. Olin todella iloinen kun kolmen tunnin aikana sain projektoitua ensimmäisen reittini puhtaasti!

Toivon saavani keiviharjoittelusta voimaa ja kestävyyttä myös ulkokallioille. Tavoitteena on syksyn aikana käydä Masalassa 2-3krt viikossa ja köysittelemässä 1-2krt viikossa. Sen lisäksi on tarkoituksena keskittyä jälleen joogaan ja kehuonhuoltoon sekä aloittaa aktiivinen sormilautatreenikausi täällä kotona, mutta siitä lisää erillisessä postauksessa myöhemmin! 🙂