Jos kesä oli kiireinen, koska ymppäsin kalenterin täyteen kaikenmoista, niin syksy on ollut kahta kiireisempi – ja lähes minusta riippumattomista syistä. Viimeiset kolme viikkoa olen järjestellyt asioitani, jotta saisin tulevaisuuden suunnitelmat hyvälle alulle ja niissä tohinoissa treenit ovat huvenneet hävettävään 1-2 kiikkuiluun viikossa. Koko 1,5vuoden aktiivisen kiipeilyurani aikana en ole koskaan kiivennyt näin vähän! Ou nou! Onneksi kyseessä on vain ohimenevä vaihe ja nyt alkaa helpottaa (toivon). On myönnettävä, että ihan jokaisesta treenistä en ole kirjoittanut ajatuksiani ylös.
6.9 Keivillä Rean kanssa. Kiipeilen lähinnä poikkaria ja ventillä ees taas. Ei ole paras tempo, mutta viimeiset 30min yksin treenatessa tulee hiki päälle. Hauskaa projektoida illan aikana paria vaikeaa reittiä ja sitten huomata saavansa muuvit kasaan illan aikana.
8.9 Salmis, Sarin kanssa Salmikseen. Tuttu perjantai fiilis, mutta kakkosena pääsin bodailemaan jatkoja auki. Edelleen tykkään tästä hommasta, ei tarvitse pelätä tippuvansa, mutta hyvät treenit saa aikaiseksi. Uusi suunta myös kiipeilyllisesti, joten en jaksa ottaa enää tästä asiasta paineita. Hyvä treeni ON hyvä treeni, vaikka päällään seisoisi.
9.9 keivi. Paljon porukkaa paikalla koska nuorisotalossa on joku joukkotapahtuma. Aluksi vähä ahdisti porukan määrä, mutta sain kuitenkin iltaa myöten itsekin treenattua. Kolmen tunnin projektoinnit ventillä ja jälleen pari uutta reittiä. Ou jees, moon board rules. Oikea olkapää alkaa oireilla lievästi.
10.9 Salmis, Sarin kanssa. Liidikakkoset jatkuu. Ihastelen Sarin motivaatiota liidata uusia reittejä ja itse kakkosena yritän perässä. 6A menee jo puhtaasti hänkilläkin, mutta uusi 6b ja 6A+ vievät mehut. Lopuksi boulderointia yläkerrassa. Varmistelen olkapäätä ja otan rauhallisesti.
14.9 Keivi Rean kanssa. Ei mitään muistikuvaa tästä. Todennäköisesti normimeininki: kiivetään vähän ja juorutaan paljon. 😀 Olkapää jo parempi.
17.9 Salmis boulderointitreenit, Sarin kanssa. Pitkästä aikaa puhtaat boulderointitreenit Salmiksessa ja hyvä niin, sillä köysikassina toimiva rinkka oli kastunut metsässä edellisenä päivänä. Lämppäilen keltaisilla ja teen vihreitä. Pikku hiljaa tuttu turhautuminen alkaa nostaa päätään: reitit ovat joko naurettavan helppoja tai aivan liian vaikeita. Seisoskelua. Yritän projektoida muutamaa reittiä, mutta tuntuu vaikealle. Maksan ihan turhasta! Seisoskelua tai vuoron odottelua. Släpiseinän oranssi sentään menee, mutta sitten tipahdan toiselta oranssilta reitiltä ja vasen polvi ylisuoristuu. Päätän lähteä tunnin treenaamisen jälkeen keiville. Siellä parempi mieli, huonommat otteet! 😀 Juha pakertaa uusien reittien kimpussa ja hetken päästä Reakin saapuu paikalle. Jalkaa varoen teen Juhan ohjeilla paria reittiä. Nice! Moon board rules, vaikka pelkästään ventilläkin tekee tiukkaa 😀
23.9 Pasila BK. Viikko auton koeajoja, henkistä taistoa ja muita vaikeuksia. Lähdetään rentoutumaan Rean kanssa Pasilan Bk:hon. Minulle ihan uusi paikka, pieni, mutta kodikas ja kiva tunnelma! Mukava henkilökunta. Rea treenaa ja minä lämppään. Sitten kokeiluna muutama 6a hänkillä ja 6bkin. Korkeus hirvittää ja muuvit vikoille otteille eivät suju. Muuten menevät helposti ja hauska perustreeni. Illaksi leffaan ja syömään!
24.9 Vuohis. Mitä! Olemme ulkona! Upea ilmat eikä mitään hinkua sisälle, Vuohiksella Katajapihalla pientä yrkkäilyä. Katajalla pitkän poikkarin vääntämistä, hikeä ja hyvää mieltä. Hei, meillä on eväät!! Rankan viikon päätteeksi hyvä mieli ja nollatut aivot.
Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet yhtä myllerrystä. Maanantaina 18.9 Autoni tekee aamulla tenän, heti sen jälkeen kun kännykkä oli lenkillä tippunut maahan ja mennyt rikki. Onneksi naapurini tuli sattumalta kesämökilleen ja sain häneltä kyydin töihin ja onneksi sain työkaverilta auton lainaksi, jotta pääsin illalla ostamaan uutta luuria Salosta. Ah tätä sinkkunaisen maalaiselämää! 😀 Viime viikolla koeajoin eri autoja ja ynnäilin lainojeni kanssa. Juuri kun viikonloppuna luulin selvinneeni pahimmasta ja pääseväni keskittymään taas elämääni (=kiipeilyyn), koirani Rosie (12v) osoittaa vakavia sairauden merkkejä maanantaina ja joudun lähtemään sen kanssa päivystykseen. Rosie lopetetaan ma-ti välisenä yönä maksakasvaimesta johtuvan sisäisen verenvuodon vuoksi. Nyt on vähän tyhjä olo. Tämän kuluvan viikon kiikkutreenit (ke ja su) jäävät seuraavaan postaukseen, mutta uskon vakaavasti, että kuluneen kolmen viikon säätäminen on nyt ohi ja pääsen pikkuhiljaa jälleen normikuvioihin. Kannattaa siis edelleen seurailla blogia uusien tuulien toivossa 😉
Lifedream Colliet 