Treenikiikkuja: vkot 39-40

Viimeisen parin viikon aikana olen saanut treeniputken taas päälle ja lisännyt kävelytreeniäkin arkeen tekemällä lähes päivittäin 8km lenkin. Kiipeilemässä olen käynyt lähinnä omalla keivillä ja Konalassa, minne hommasin ensimmäisen kymppikorttini. Köysittelemässä olen käynyt harvakseltaan koko syksyn aikana, mutta eilen lauantaina korkkasin Turun kiipeilypalatsin ensimmäistä kertaa. Treeneissä nykyään tärkeintä on voima ja kestävyys, eikä greidi tai liidipää enää olekaan se tärkein juttu. Sopii hyvin meikäläiselle!

20171007_161922[1]
Turun Kiipeilypalatsi.

Ke 27.9 Keivi. Rean, Iivarin ja Juhan kanssa keivillä. Väsytti hurjasti lähteä, sillä ma-ti yönä olin koirani Rosien kanssa päivystyksessä. 12-vuotias Rosie jäi sille matkalle, sillä sillä todettiin puhjennut maksakasvain. Kiikut kuitenkin rauhoittivat mieltä, ja vaikkei treeni ollut kenties tehokkain mahdollinen, sai kivasti ajatukset muualle. Aloin projektoida isolla ventillä omaa reittiä, jossa istumalähtö ja korkeita jalan nostoja. Lisäksi poikkaria ihan kestävyysmielessä.

Su 1.10 Konala. Juhan Rean ja Iivarin kanssa Konalassa kolmen tunnin tehotreeneissä. Vaikka käsissä painoi lauantain 20km melonnat, projektoin sinistä 7A kattorallia, johon olen täysin rakastunut. Pääsen sen jo kolmasosan puhtaasti, mutta loppu on vielä vaikea. Hyvät treenit siinä kuitenkin saa ja juuri minulle sopivat kestävyys/voima harkat. Lisäksi flashasin pari 6Ata hänkillä ja projektoin hauskaa 6Ctä, jossa heti alussa tasapainoilua ja dynomainen loikka. Ylös asti en päässyt, mutta tokavikalle otteelle. Vuorottelin Rean kanssa 6-vuotiaan Iivarin ”vahtivuoroissa”, jotta kaikki pääsimme kiipeämään ja Iivari esitteli minulle omia taitojaan otteilla. Jätkä on kyllä niin taitava, että ilo on seurata hänen kehitystään. Kesästä jo kasvanut niin pituutta kuin kiipeilijänäkin! Itse huomaan uskaltavani jo tehdä hieman vaativampia liikkeitä korkeammalla. Lisäksi Konalan Bk jotenkin imeytyy minuun hiljaa hissukseen. 😀 Tykkään kovasti tunnelmasta ja reiteistä ja kotia lähtiessä jätin vielä palautelaatikkoon terveiset uusista kivoista vitosista, joita tuntuu olevan tällä hetkellä mukavasti salin joka kulmalla.

IMG_20171007_192305_797[1]
Turun Kiipeilypalatsi.

Ke 4.10 Keivi. Tällä kertaa enemmän treenailua ventillä. Oma projekti alkaa luonnistua ja myös poikkaria väännän. Moonin kulmassa hauska treenireitti, jota väännän useaan kertaan, mutta en saa molempia käsiä vikalle otteelle. Jotenkin otteet tänään tuntuvat pienille ja vaikeille (tai ainakin normaalia enemmän – ainahan ne on 😀 ). Pohdiskelen, että Konalasssa saan paremmat treenit vaikka vitosilla, joten pelkästään keivillä käymällä turhaudun nopeaan.

La 7.10 Kiipeilypalatsi, Turku. Viimeinen vapaa viikonloppu ennen kuin aloitan sijaishoitajana ihanalle kuurolle 7-vuotiaalle pojalle Lohjalla. Jatkossa viikonloput ovatkin melkoisen täyteen buukattuja. Sen kunniaksi köysittelyä Turussa. Juha lähti oppaaksi 🙂 Paikka hänelle tuttuakin tutumpi, sillä Juha on yksi perustajajäsenistä ja taitaa hänellä vieläkin olla joku pieni osuus puljuun. Paikalla ei kuitenkaan ole käynyt 22 vuoteen, joten olin ihan tunnelmoissa mukana kun hän innoissaan pääsi liidailemaan ekat reitit palatsissa. Aloitimme suoraan liidaamalla. Menimme pari 5Ctä ja Juha 6An. Päivän mittaan tuli hyvä liidirytmi vitosilla, oli kiva klippailla ja roikkua hyvissä otteissa. Pelkoa ei ollut, koska reitit olivat helppoja. Uskalsin tehdä melko älyyttömiä muuveja, vaikka liidasin! Ylärissä tein muutamat kutoset, oli mielestäni suht helpot treenit, mutta toisaalta liidimetrejä tuli melkoisesti! Kivalla tempolla kiipesin vitoset kaikki liidaten

IMG_20170924_182456_256[1]
Iivari ja minä Vuohiksella pari viikkoa sitten.

kerralla putkeen, mutta ylärissä oli jo haastavampia kutosia. Kiitos Juhalle ihan mielettömän kivasta päivästä! Pian uudestaan! 🙂 Ajatuksena oli vierailla myös Bouldertehtaassa, mutta liidatessa ajantaju hävisi ja se ehti mennä kiinni. Ensi kerralla sitten.

Su 8.10 Konala. Lähdin Konalaan sen jälkeen kun olin tehnyt aamusella vesisateessa reippaan 8km lenkin. Lämppäsin vitosilla ja parilla kutosella ja siirryin sitten projektoimaan kattorallia. Ai että se tuntuu hyvälle! Juuri minulle sopivaa settiä! Vuorille suuntaavia tavoitteitani ajatellen haluan treenata voimaa ja kestävyyttä varsinaisten greidien sijaan ja niinpä onkin ihan sama projektoinko osissa 7Ata vai kiipeänkö putkeen mahdollisimman monta vitosta, pääasia on että hiki lentää ja itsellä hyvä fiilis, että treenattu on! Kattorallissa on pari kohtaa, jossa tulee tenkkapoo, enkä tietenkään jaksa sitä putkeen,

3G5A8878
Iivari kesällä 2017.

mutta nyt kun reitin alku on aika hyvin taskussa, on hauska yrittää projektoida loppua. Flashasin uuden 6An ja ilokseni huomasin paikalle ilmestyneen jälleen uusia vitosia!

Rea ja Iivarikin saapuivat paikalle ja viimeisen tunnin treenasin yhdessä Iivarin kanssa. Olen niin rakastunut tähän poikaan, ettei ole tosikaan! Sydänhän siinä sulaa kun kuusivuotiaan pieni käsi eksyy omaasi ”Hanna, mennään tonne!” ja sitten käsi kädessä kuljemme ympäri Konalan hallia ja Iivari esittelee taitojaan. En mitenkään pysy mukana hänen menossaan 😀 Pienenä salaisuutena voin myös paljastaa, etten muista milloin olisin ollut niin myyty kuin tänään, kun tämä reipas 6v työntyi syliini istumaan ja halusi vielä halata ennen kuin lähdin kotiin. Siinä on sulla Rea ihana, ihana poika! 🙂 ❤

 

Tietoa kirjoittajasta

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja koiratouhujen lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s