Lähdin pitkästä aikaa kuvaamaan kiipeilijöitä boulderoinnin suomenmestaruuskisoihin Espoon uuteen Boulderkeskukseen. Olin odottanut tapahtumaa jo koko viikon ja sormi syyhysi kameran liipasimelle- enhän ole ottanut kuvia aikoihin! Mukaani lähti paras ystäväni, jolle tämä oli ensimmäinen kiipeilykisa. Mielestäni kiipeilyn seuraaminen yleisössä on jännittävää ja hauskaa puuhaa: musiikki soi ja yleisö elää kiipeilijän mukana. Hiljaisuus on täydellinen kaikkien keskittyessä reitin vaikeilla kohdilla ja toisaalta suosionosoitukset ovat valtavat jokaiselle, varsinkin finaalissa. Olen niin iloinen, että vasta boulderoinnin alkuun päässyt ystäväni päätti lähteä mukaani ja oli vieläpä todella innoissaan! Paikalla Espoon uudessa Bk:ssa oli paljon porukkaa, osin kannustamassa ja osin uteliaisuuudesta: tämä oli ensimmäinen tilaisuus nähdä tähän mennessä suurin boulderointihalli.
Kävin tapani mukaan varmistamassa järjestäjiltä missä saisin kuvata, olisiko heillä vinkkejä ym kerrottavaa ja jälleen vastaanotto oli ihanan hyväksyvä. Pidän kuvaamisesta ja toivon aina pääseväni parhaille paikoille kameran kanssa. Käsittelen jokaisen kuvan yksilöllisesti erikseen ja harras toiveeni aina onkin, että kuvista olisi iloa paitsi minulle, myös niissä esiintyville kiipeilijöille. Kiipeilykisoissa reitit ovat missä ovat, joten sijoittuminen kameran kanssa on lähes yhtä tärkeää kuin oikea kalusto. Tällä kertaa kiipesin ylös parvelle, mistä sain hyviä kuvia yleisöstä ja reiteistä, mutta toisaalta varsinaiset lähikuvat jäivät uupumaan. Illan edetessä tunnelma vain tiivistyi ja finaalin seuraaminen oli jälleen kerran melkoinen jännitysnäytelmä! Ilokseni kisat myös televisioitiin ja ovat nähtävillä yleareenassa. Toivon, että pääsen hyville paikoille kuvaamaan myös tulevissa kisoissa ja muutenkin toki oppimaan lisää tämän tyyppisestä kuvaamisesta. Ottamiani kuvia löytyy puolestaan lisää FB sivultani.
Lifedream Colliet 