Hyvästi lokakuu, ei jää ikävä! Viimeisen neljän viikon aikana kaikki hyvät ajatukseni treenien saamisesta uudelle tasolle lakosivat kuin korttitalo. Pitkät työvuorot töissä sekä pimeät ja sateiset illat söivät voimiani niin, etten yksinkertaisesti kyennyt pitämään yllä treeniohjelmaani, vaan väsymys hiipi luihin ja ytimiin. Ensin luovuin kiikuista, sitten jäivät jopa päivittäiset lenkit koirien kanssa. Blogin päivitys oli viimeisenä mielessä. Myös ruokavalio kärsi.
Väsymys aiheuttaa minulla ahdistusta, jopa masennusta. Mieleni synkät varjot, joita en hyvinä aikoina juuri muistakaan omistavani, syöksyvät arkeen muodostaen pimeän aukon, jonne kaikki tunteet – niin hyvät kuin pahat, johtavat. Noidankehä on näissä tunnelmissa nopeasti valmis kun olen jatkuvasti itkuinen, en jaksa liikkua, syön mitä sattuu ja nämä taas ruokkivat ahdistusta entisestään.
Uskon, etten ole yksin näiden ajatusten kanssa. Lokakuu oli harvinaisen masentava monen ystävänkin mielestä. Väsymys onkin mielestäni arjen pahin vihollinen. Se syö positiivisuutesi, energiasi ja pahimmillaan vaikuttaa ihmissuhteisiisi, minäkäsitykseesi, stressitasoosi ja jopa elämäsi suuntaan. Hyvillä yöunilla voi ihan tutkitustikin välttää monia henkisiä ja fyysisiä sairauksia, joten yritän saada nukuttua ainakin 7 tuntia, mielellään jopa yli 8 tuntia yössä. Hyvänä keinona käytän sängyn vieressä vähän tylsähköä kirjaa, jonka lukeminen yleensä tuo unen jo kahden sivun jälkeen. Väsyneenä syön myös paljon hiilihydraatteja ja sokeria (karkkia!!) kun elimistö yrittää korjata energiavajetta. Söinkin enemmän suklaata kuin moneen vuoteen lokakuun aikana. Jostakin syystä juuri suklaa ja lakrtisi ovat tämän syksyn heikko kohta. Olen yrittänyt pitää yllä karkkipäivää vain kerran viikossa ja toisaalta syödä makeannälkään proteiinijauheesta tehtyjä juomia tai maustettuja proteiinirahkoja. Aamulla herään yleensä kuudelta, mutta nyt pistin torkut rullaamaan ja saatoin lojua sängyssä vieä puoli tuntia, valot päällä. Aamupalasta en sentään joustanut: vitamiinit (lisäsin D-vitamiinin määrää), kaurapuuro, teekupponen ja keitetty kananmuna piti päivän liikkeessä.
Lenkille lähteminen on väsyneenä tuskainen päätös. Vähäinenkin liikunta olisi kuitenkin elimistölle ja mielelle hyväksi. Lähdin liikkeelle yleensä heti töiden jälkeen, puin jo aamulla päälleni lenkkivaatteet, joten töistä tullessa kävin nopeasti ehkä vessassa, mutta sitten samantien koirien kanssa liikkeelle. Jos jäin hetkeksikin sohvalle, ei lenkille enää jaksanut lähteä. Jos nälkä kurni, nappasin suuhun vähän pähkinöitä tai tummaa suklaata. Joskus lenkki oli 8 km, yleensä neljä ja toisinaan vain 2km. Päätökseni rinkan ottamisesta painoksi selkään ei onnistunut. Myös kallisarvoinen päivänvalo oli pakko käyttää hyödyksi. Otsalamppu ja heijastinliivit sekä minulle, että koirille ovat erityisen tärkeitä. Lenkit kuitenkin kuivuivat kokoon parin viimeisen viikon aikana kun en vain ole jaksanut lähteä liikkeelle.
Ke 11.10 Keivi. Lähdin kokouspäivän jälkeen kirkkonummelle. Sain tehtyä Moonin kulmassa projektoidun reitin Rean betalla. Kun vetäisin lantion lähemmäksi seinää, pysyin otteissa sen verran, että pääsin toppaamaan molemmilla käsillä. Lopulta tein reitin useamman kerran putkeen. Tosi hyvä fiilis, eka moonilla tehty reitti, vaikka onkin tuossa kulmassa.. Ventillä moonin reittejen treenailuja.
To 12.10 Salmis. Lähdettiin Rean kanssa yläröimään! Tosi hauskaa pitkästä aikaa tehdä hommia köysillä. Rea on vielä aika kokematon varmistamaan, joten tein minulle vaikeita 6b reittejä (tai ainakin yritin), jotta hän kerkiäisi varmistamaan rauhassa. Aloitin partsilla parilla 5b ja nelosreitillä lämmitellen ja etenin sitten boulderointitilan vieressä kapealla käytävällä olevaille valkoiselle 6b:lle sekä mustalle 6A+Lle. Valkoinen reitti ei onnistunut, jäin jumiin noin puoleen väliin, missä yritin kaikenlaista jalan korkeasta nostosta oikean käden manttelointiin, mutta ei. Myös viereinen musta reitti oli tosi haastava ja alkoi jo tuntua, että menen kovaa vauhtia kaikissa taidoissa takapakkia. Onneksi flashasin sentään takaseinän helpon sinisen 6bn, joten ihan tyhjin käsin ei kotiin tarvinnut lähteä. Yritin myös keltaista 6c reittiä, joka ei sitten mennytkään ylös asti, mutta hauska yrkkä!
Su 15.10 Konala. Lähdin Konalan BK:hon yhdessä perhaan ystäväni kanssa. Petra on varovaisen kiinnostunut kiipeilystä ja yritän parhaani mukaan saada hänet innostumaan lajista 😉 Ihanaa olisi jos hän innostuisi, mutta toisaalta ymmärrän, ettei ne kiinnostuksen aiheet aina voi mennä samoja polkuja. Tänään kuitenkin yhdessä treenailtiin ensin helpoilla nelosilla ja yritin neuvoa Petralle boulderoinnin alkeita; kylki seinään, tossun kärki otteelle jne. On hauskaa huomata, että pääsen jo muutamia 6A hänkkireittejä helposti ylös, mutta otteet ovat kyllä melkoisia kahvoja. Voimatreeninä kuitenkin minulle sopivia samoin kuin paikan ihana 7A kattoralli, jolla saan mukavan treenin joka kerta!
Ke 18.10 Keivi. Varsinainen riman alitus. Pitkät työpäivät Salossa ja uupumus iskee. Todella ahdistunut, väsynyt fiilis, joka menee itsellänikin jo ihan hyli hilseen. Kiipeilen ihan vain jotakin tehdäkseni, mutta mieli on maassa.
To 26.10 Salmis. Viikon tauko kiikuissa ja tänään Sarin kanssa köysittelemässä pitkästä aikaa. Tuntuu, että liidipää on aivan kadoksissa, edellisistä liideistä on taas jo muutama viikko aikaa, joten teen lähinnä ylärihommia kakkosena. Tuttuun tapaan alakerrassa, missä paljon uusia reittejä. Aloitetaan keltaisesta uudesta 5C reitistä kisaseinän kulmalla, jonka teen ylärillä. Sitten sininen 6A ylärillä puhtaasti salin puolella ja epätoivoinen yrkkä vihreälle 6B:lle kisaseinällä. Sari liidasi todella urheasti reitin muutamalla levolla ja minäkin yritän perässä. Todella pieniä, mutta mulle sopivia krimppiotteita. Voimat eivät kuitenkaan kestä loppuun asti. Päivän eka ja ainoa liidi keltaisella 5B rocktopian vieressä ja lopuksi 5-7kpl vaijeritreeniä. Hyvä treeni, vaikka liidauksen suhteen ei edistystä tapahtunutkaan Kiva oli tehdä uusia reittejä!
Su 29.10 Salmis. Kiipeilemässä porukalla Petran, Rean, Iivarin ja Juhan kanssa. Ihan mielettömän hieno päivä! Melkein neljän tunnin kiikut yläröiden ja vähän liidatenkin. Ihanaa nähdä miten Petra ja Rea tsemppaavat taitojaan ja itse pääsin Juhan opastuksella vihdoinkin sen valkoisen 6Bn ja mustan 6A+n boulderointitilan vieressä. Lisäksi yläpartsin pitkilä reiteillä uusi 5b liidi ja ylärillä puhtaita 6A reittejä. 6-vuotiaan Iivarin kanssa yhteistä betan vaihtoa ja varmistin jäbää usealla vaativalla nelosen reitillä. AMAZED. 😀 Lopuksi itse vielä vaijerilla muutama reitti ja olin tyytyväinen!
To 2.11 Keivi. Torstai on toivoa täynnä. Alkuviikon väsymys tänään jotenkin hallittavissa ja viikon ainoa normipäivä töissä, joten keiville! Rea saapuu paikalle Juhan kanssa, joka vetäisee ventille ylärin Realle. Tosi mukavaa jutustelua. Treenaan lähinnä vatsalihaksia ja pitkiä vetoja ventillä sekä kestävyyttä poikkareita tehden. Oma reitti alkaa muodostua ja vaikuttaa aika rankalta fyysiseltä, koska ylösnousun jälkeen haluan vetää alas poikkarina ihan loppuun asti. Otteet vielä hakusessa, mutta jonnekin sinne. Moonin kulmalta huijaan itseni ikään kuin ”vahingossa” seinälle jalkoineen kaikkineen, joten ekat todelliset treenit moonin 40 asteen kaltevalla pinnalla! Jei! Hiki ei ole, mutta käsivarsissa tuntuu!
Marraskuu saa nyt mun puolesta tulla kun tämä kamala kuukausi on ohi! Myönnän, että normaalisti ylläpidän aika nopeatempoista viikottaista treeniohjelmaa kiipeilyn ja lenkkeilyn osalta. Tämän lisäksi olen syyskuun alusta tehnyt sivutyötä lauantaisin sijaishoitajana kuurolle eskari-ikäiselle pojalle Lohjalla säästääkseni rahaa tulevia vuorireissuja varten.
![IMG-20170812-WA0003[1]](https://siltapelto.files.wordpress.com/2017/08/img-20170812-wa00031.jpg?w=308&h=411)
En kuitenkaan lainkaan osannut odottaa väsymystä, joka kertyi pikkuhiljaa lokakuun aikana, koska työvuoroni olivat normaalia pidempiä ja sisälsivät mielekkäitä, mutta minulle uusia kuvioita. Myös pimeä vuodenaika teki kepposet. Sen lisäksi, että teen koirien kanssa luonnossa hyvinkin energisoivia kävelylenkkejä, ovat varsinaiset harrastukseni minulle arjen henkireikä, eikä mikään saa ajatuksia niin muualle kuin kunnon hikitreeni kiikuilla. On kuitenkin tärkeää tunnistaa uupumuksen merkit ja tehdä konkreettisia muutoksia, jotta oma jaksaminen säilyy. Onneksi minulla oli viime perjantai vapaata ja tulevissa työlistoissa on taas normipäiviä, joten marraskuu näyttää erittäin lupaavalta ja muutenkin mielenkiintoiselta! Siitä taas lisää myöhemmin, kenties jo ensi viikolla 😉
Nähdään kiikuilla ja kaikille ankean, pimeän ja sateisen arjen tallaajille: häntä pystyyn, kyllä me tähän taas totutaan. Levätään kun siltä tuntuu ja syödään sitä suklaata. Ja kun aurinko paistaa rynnätään ulos edes hetkeksi. Onhan kohta jo tammikuu! 😉
Lifedream Colliet 