Mont Blanc

Kesällä 2016 heitin ilmoille ajatuksen Mont Blancille kiipeämisestä. Vuorikiipeily on kiehtonut minua jo reilun kymmenen vuoden ajan, mutta koskaan en ole ajatellut tosissani itse ryhtyväni moiseen hankkeeseen. Olen kiivennyt aktiivisesti vasta 1,5 vuoden ajan, joten olen ajatellut moisen retken olevan ”kerran elämässä” tyylinen seikkailu sitten joskus. Haastateltuani tämän syksyn aikana vuorelle kiivenneitä, uskon nyt, että myös minulla on hyvät mahdollisuudet sen huiputukseen ja lisäksi kenties myös jatkossa vuorikiipeilyn aloittamiseen harrastuksena.

Mont Blanc, joka tunnetaan myös nimellä ”La Dame Blanche”, on Alppien korkein huippu (4 810,90 m). Se sijaitsee Italian ja Ranskan rajalla. Huippu on osa suurempaa Mont Blancin massiivia, joka käsittää useita 4 000 metrin korkeuden ylittäviä huippuja. Ranskan puolella Mont Blancille pääsee nousemaan Chamonixin hiihtokeskuksesta. Italian puolella lähin keskus on Courmayeur. Huiputukseen vaaditaan hyvää kuntoa ja myös jonkin verran jääkiipeilytaitoja.

Yksin en aio luonnollisesti reissuun lähteä, vaan aion osallistua Adventure Partnersin ohjatulle matkalle. Kyseessä on minulle jo entuudestaan kiipeilyn saralta tuttu yritys, jonka tuotevalikoimasta löytyy kursseja, reissuja ja tapahtumia niin aloittelijalle kuin kokeneemmalle harrastajalle. Matka Mont Blancin huipulle vaatii tietoa, taitoa ja hyvää kuntoa. Siitä syystä tavoitteena on vuoden 2018 aikana kouluttautua erilaisilla vuoripäivillä sekä heinä-elokuussa vuorikiipeily- ja jäätikkökurssilla Norjan Svartisenilla. Aion myös kesällä 2018 huiputtaa Ruotsin korkeimman huipun, Kebnekaisen (2100 m). Kiipeilijänä olen vasta alussa, mutta onneksi minulla on nykyään suhteellisen hyvä kunto ja kestävyyttäkin löytyy. En ole kuitenkaan aikuisena koskaan matkustellut ulkomailla yksin ja ylipäätään tällaisiin matkoihin liittyy vielä paljon minulle vieraita komponentteja.

tumblr_inline_nww7k4x0Pf1qmfx0t_500Tuntuu hieman pelottavaltakin kirjoittaa julkisesti tästä kahden vuoden tavoitteesta, sillä matka on pitkä ja monia mutkia täynnä. Suurin ongelma lienee rahoitus, jonka eteen olen tänä syksynä alkanut tehdä töitä vaihtamalla vanhan ja kalliin pakettiautoni pieneen ja pirtsakkaan Nissan Noteen, yhdistellyt lainojani ja hoidellut muita talousasioita, sekä hankin itselleni sivutyön lauantaisin lastenhoitajana Lohjalla. Parin kuukauden välein teen myös Turussa 12 tunnin päivystystyövuoron.  Treeniohjelmaani yritän lisätä mahdollisimman paljon pitkäkestoista treeniä niin kiipeilyn kuin kävelynkin saralla. Olen joulukuussa 2017 aloittamassa yksityisvalmennuksen Kiipeilyareenalla saadakseni tietoa ja taitoa kiipeilyharrastamiseen sekä arjen kestävyystreeneihin.

Eniten jännittää se pettymys, jota tuntisin jos matka ei syystä tai toisesta toteutuisikaan, mutta toisaalta juuri tällaisiin hankkeisiin haluan ihmisiä kannustaa. Mitä sitten vaikka takapakkia tulisikin? Se ei ole syy olla unelmoimatta ja tavoittelematta haaveita! Uskon myös, että oikealla periksiantamattomalla asenteella ja eteenpäin vievillä valinnoilla pidemmänkin tähtäimen projektit ovat mahdollisia toteuttaa.

Kirjoitan lisää yksityiskohtia matkasta tälle sivulle sitä mukaa kuin niitä kertyy. Matkaani kohti Mont Blancia voi seurata lisää blogissa avainsanalla Mont Blanc 2019.

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

2 thoughts on “Mont Blanc

  1. Hyvä suunnitelma, mielenkiinnolla seuraan matkaasi. Aivan oikein lähteä aloittamaan harrastusta perusteista pikkuhiljaa isompia tavoitteita kohti edeten. Liian paljon näkee tuolla vuorilla porukkaa, jotka lähtevät isoihin kaupallisiin retkikuntiin suoraan ilman mitään kokemusta tai edes jäätiköllä liikkumisen perustaitoja. Rahalla pääsee, mutta toinen asia, onko se järkevää. Eivät ne vuoret ole kuitenkaan mihinkään katoamassa, joten ei kannata hoppuilla.

    Itse olen pari kertaa joutunut kääntymään isoillakin reissuilla. Se on osa lajia ja kyllä siihen tottuu. It’s the journey not the destination!

    1. Kiitos Sanni! 🙂 Joo, hitaasti mutta varmasti tässä edetään ja mulla on onneksi koko loppuelämä aikaa, kunhan terveenä pysyn. Sun sivujasi selailinkin erittäin suurella mielenkiinnolla, monta sellaista reissua tehtynä, joista mä vasta haaveilen! Ensi viikonloppuna lähden Apiksen vuorikiipeilyn peruskurssille, että siitä se opiskelu ja kokemukset sitten todenteolla lähtee eteenpäin! 🙂 Kaikkea hyvää sulle ja reissuillesi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s