Parin viikon aikana olen valjastanut useita eri tahoja tukemaan minua orastavalla tiellä sohvaperunasta alppiruusuksi 😀 Sain uuden vakiparin köysille ja ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen treenit pyörivät nyt taas omalla painollaan Kiipeilyareenalla. Lisäksi noin kerran viikossa käyn yksityisvalmennuksessa samassa paikassa ja Kuutti Huhtikorven opastuksella uskon kehittyväni talven aikana huimasti. Muitakin ammattilaisia on tarkoitus käyttää hyväksi: hierojalle ja fyssarille on tarkoitus mennä hakemaan kehonhuoltotaitoa ja jostakin pitäisi vielä löytää kiipeilyyn erikoistunut ravintoterapeutti minua kovasti askarruttavien ravintoasioiden tiimoilta.
Torstai 23.11 Lähdimme Emman kanssa kiikkumaan Salmikseen. Minulla oli pientä flunssaa ja Emmalla painoi edelliset treenit kropassa, joten ajateltiin ottaa iisisti. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että hyvässä seurassa ja kivaa tehdessä unohtui mokoma kokonaan. 😀 Mentiin yläpartsille ja aloitettiin tekemällä aina pari reittiä putkeen: valkoinen 5bx2, toinen valkoinen 5bx2, liila 6Ax3 ja tämän jälkeen keltainen 6b flashina ylös. Yläkerran takaseinällä loppuveryttelynä 5x5b pikkuhänkillä. Pitkästä aikaa rakentavat ja kehittävät treenit, jotka sopivat justiinsa mulle. Viikon ainoat treenit flunssan vuoksi, mutta ei haitannut kun oli niin hyvä mieli 🙂
Tiistai 28.11 Salmis. Tällä kertaa boulderoimme Salmiksessa. Tuttu turhautumisen tunne alkoi illan aikana iskeä, vaikka toisaalta keltaisilla lämmiteltyäni tein vihreitä ja jopa jokusen oranssin. Ajattelin jo, että paikan greiditaso on laskenut kun menivät niin helposti (aina oon valittanut, etten pääse mitään :D). Takaseinän vihreällä oikean käden korkea veto piti kokeilla pari kertaa, mutta lopulta pääsin toppaamaan. Usea vastaavanlainen reitti: eka tuntuu ihan mahdottomalta mutta sitten meneekin. Silti jotenkin tuntuu, että ihmisiä on ihan liikaa ja vanha ahdistunut fiilis tulee takaisin. En ole koskaan nauttinut ryhmäliikunnasta tai kuntosalistakaan. Tuntuu, että kaikki tuijottaa (vaikka oikeasti ketään ei kiinnosta) ja minä ähkin vain seinällä. Kotimatkalla juteltiin, että Salmiksen seinän profiili ei ole aloittelevalle boulderoijalle
ideaali, koska hänkkiä on niin paljon. Pohdin mitä järkeä on huomisessa yksityistunnissa ja olenko tehnyt valtavan virheen hankkiessani koko valmennuspaketin. Ketä tässä edes yritän huijata?
Keskiviikko 29.11. Suuri päivä. Ensimmäinen valmennustuntini Kuutilta. Kasaan pääni ja eilisen jälkeen avoimin mielin liikkeellä. Treffattiin alakerrassa ja suunnattiin kohti boulderointitilaa yläkerrassa. Kuutti vaikutti symppikseltä kaverilta, joka tuntui todella haluavan paneutua asiakkaan tilanteeseen. Valmennuspaketin ostaessani olin ajatellut viettäväni talven köysikaverin puutteessa boulderoiden. Sen jälkeen kun edellinen vakiparini muutti heinäkuun alussa pohjoiseen, on köysittelyt olleet enemmän tai vähemmän satunnaisia helmiä syksyn aikana. Jo alkusyksystä Emman kanssa oli puhetta yhteisistä treeneistä, mutta aika ei vielä ollut oikea. Boulderointi on siis ollut minulle tänä syksynä luonnollinen vaihtoehto ja olenkin nauttinut siitä, mutta siitä en kuitenkaan saa sellaisia kiksejä kuin monen tunnin köysisessioista. Kestävyys vain on minun juttuni, ei siitä mihinkään pääse. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut, koska ilokseni Emma sai vihdoin omat asiat siihen pisteeseen, että vakitreenit saatoimme aloittaa. Valmennuksen kannalta olenkin nyt vähän takki auki, että mihin tässä nyt sitten pitäisi keskittyä. Toivon, että Kuutilta löytyy joku toimintastrategia 😀
Kuutti laittoi minut kiipeämään ensin pari keltaista ja sitten pohdiskeltiin erään vihreän reitin betaa jo etukäteen. Kuutin avulla pääsin parikin minulle aikaisemmin vaikeaa reittiä kun sain neuvoja tekniikan suhteen. Tämä ensimmäinen kerta oli sellainen tutustumiskerta, jonka aikana Kuutti halusi selvittää vahvuuksiani ja heikkouksiani laittamalla minut erilaisille reiteille. Tunti meni todella nopeaan enkä edes muistanut jännittää muita ihmisiä kun tein vain mitä käskettiin. Lisäksi tuntui tosi kivalle, että ensimmäistä kertaa joku todella keskittyi minuun ja siihen mihin pystyn ja ennen kaikkea siihen mihin voisin pystyä. Vaadittavaa ammattitaitoa löytyy myös, Kuutti voitti mm. viime sunnuntaina köysikiipeilyn SM-kultaa ja on myös valmennustehtävissä koulutettu ammattilainen. Uskon, että talven aikana saan Kuutin avulla paljon uusia niksejä. Ensi kerralla sovimme köysittelystä, joten saapa nähdä! Seuraavana päivänä oli pitkästä aikaa käsivarret ja jalat kipeinä, joten jotakin tein oikein 😉 Tunnin jälkeen kiipesin itsekseni vielä muutamat vaijerit.
Perjantai 1.12. Salmis. Emman kanssa vuorostaan köysittelemässä. Ryhdyttiin projektoimaan yläkerran mini3D:llä. Musta helppo 4?x2, valkoinen 5c x2, keltainen 6A ja liilan 6bn projektointia nurkasta. Sininen 6C oli ylämuuveistaan vähän tiukka enkä keksinyt miten sen voisi topata. Emma oli tullut paikalle jo aikaisemmin kuin minä, joten sain sitten kiivetä rauhassa putkeen aulan toisella puolella oranssin 6ax2 ja ”chimnin” 5cn ja 5bn. Viiden minuutin levon jälkeen vielä liila 6b ihana ”nuuksioralli” projektina aloitettu. Huippua!
Sunnuntai 3.12 Salmis. Olin luvannut varmistaa ystävääni Minnaa, joka 1,5 vuoden tauon jälkeen oli päässyt taas kiipeilemään. Minna loukkasi boulderoidessa pahasti jalkansa viime syksynä joten kiikut on pitänyt jättää. Paikalle tuli myös paras ystäväni Petra ja Minnan perheen 13-vuotias poika Petteri ja hänen ystävänsä. Meni melkoiseksi varmistamiseksi kun katsoin ja opastin kaikille solmut ja muisteltiin Minnan kanssa varmistamisen niksit. Pääsin kuitenkin tekemään muutaman reitin yläkerran 3D:llä ja lopuksi sain tehtyä liilan ”Nuuksioralli” 6bn puhtaasti ekalla nousulla. Eli ehkä noi 6bt menee joko kerralla tai sitten jo tokalla nousulla ylärillä. Onhan se vähän surkeaa, mutta oon ihan varma, että keväällä ne menee jo puhtaasti flashina. Minna tsemppasi ihan mielettömän mahtavasti partsin reiteillä ja puski eteenpäin, vaikka näki, ettei ollut mikään helppo homma tauon jälkeen lähteä rakentamaan kuntopohjaa ja tekniikkaa hommaan.
Minna lähti jossain vaiheessa kotiin ja päätettiin Petran kanssa boulderoida, jotta saataisiin kunnon mehut iholle. Tein minulle jo tuttuja reittejä useita ja yritin projektoida joitakin oransseja. Ihanaa oli kun alkoi lihaksissa tuntua. Tällä kertaa paikalla oli paljon vähemmän ihmisiä ja olikin tosi hyvä fiilis. Petra tsemppasi ihan mielettömän hienosti keltaisella reitillä släbillä. Tekniikan puutteessa otteet ei olleet niin hyviä ja jalatkin oli huterat, mutta jotenkin Petra onnistui pitämään päänsä kasassa ja toppasi reitin, vaikka jännitti ihan hurjasti!! Olen niin ylpeä!! Toinenkin keltainen oli projektina ja siinäkin jaksoi kolme kertaa kokeilla korkeaa käden nostoa. 😀 Jee!!! Tuli niin hyvä mieli likkojen onnistumisesta, että itsekin päätin taas projektoida omia juttuja uudella innolla. Ootte kyllä ihan mahtavia! Lopuksi näin erään naisen kiipeävän minulle hankalan oranssin reitin alkuotteet aivan eri tavalla kuin Emma tai Kuutti minua reitille opasti ja oli pakko mennä kysäisemään, että näytätkö vielä uudestaan 😀 Meni niin hienosti ja helpon oloisesti. Siinä sitten yhdessä reittiä pohdiskeltiin ja minäkin annoin alkuotteille yrkän. Ensimmäistä kertaa se onnistui!! Näköjään tapoja reitin kiipeämiseen voi olla monia, tämä toimi minulla (ja hänellä). Kiitos! 🙂
Tällä viikolla siis neljät treenit ja jatkossakin tarkoitus köysitellä 2krt viiko ja boulderoida viikosta riippuen 1-2 vkossa. Tämän lisäksi olen polkaissut käyntiin pitkänmatkan kävelyt uudelleen liki kahden vuoden tauon jälkeen. Mukana ei ole huskya, vaan Bläkkärin vaellussauvat. Ensimmäinen 13km lenkki tehtiin ystäväni kanssa lauantaina ja tuntuipa taas pitkästä aikaa hyvälle!! Aika 2h10min.
Blogin facebook sivusta tykkäämällä voi seurata menoani tarkemmin ja jokunen videobloggauskin sieltä löytyy jos blogin pitäjän olemus kiinnostaa. Instagram-tililläni jaan puolestaan valokuvia mm. kiipeilykisoista. Näin alkoi joulukuu ja vuoden viimeiset viikot!! Ensi vuonna treenikiikkujan päiväkirjat ottavat hiukan uuden suunnan, mutta siitä sitten lisää vuoden loppusuoralla.
Kestävyyttä ja voimaa ystävät!
Lifedream Colliet 