Vuoden viimeinen viikko toi mukanaan turhautumista boulder-reiteillä, siitä seurannutta vakavaa itsetutkiskelua, nousuja 6b reiteille sekä köysillä, että boulderilla ja kolmen päivän kiikkumaratonin, jonka jäljiltä hauikset ja hartiat ovat ihan riekaleina. Sehän on ihan mahtava lomaviikko siis!

Tiistai 26.12 Salmis, boulder. Emman kanssa kiikuilla ja koska oli hänen syntymäpäivänsä annoin hänen päättää minne mentäisiin ja mitä siellä tehtäisiin 😀 Valinnaksi osui Salmis ja boulder. Lämmittelyni alkaa nousta jo ihan käsittämättömiin kaavioihin: ensin olkapäät ja käsivarret, olkanivelet, lavat, sormet, ranteet ja reidet, sisäreidet ja jalat muutenkin. Kaiken kruunaa keskivartaloa vahvistavat liikkeet kuten lankutus vaihdellen kättä ja jalkaa sekä vatsalihakset 10kg kiekolla. Aloitin 5kg kiekolla ja 10 toiston sarjoilla. Nyt teen 10kg kiekolla vatsalihaksia 20 toiston sarjoissa. Eli vaikkei tästä vielä tunnu olevan apua kiipeilyssä, niin silti uskon vakaasti valmentajaani Kuuttiin, että vielä jonakin päivänä se alkaa tuottaa tulosta.

Emman kanssa boulderointia ensin vihreillä ja sitten yrkkäilyä oransseilla. Jouluruuat painaa ahterissa jo ekoilla reiteillä. Pari oranssia näyttää mentävältä ja Emma viilettää ne ilman mitään ongelmaa, mutta itse en saa muuveja tehtyä, vaikka kuinka yrkkään. Tuttu ”Salmisboulderahdistus” alkaa iskeä. Kokeilen 3-4krt mutta kun ei mene siirryn seuraavaan. Leokin ilmestyy paikalle ja yhdessä Emman kanssa yrkkäilevät sinisiä ja liiloja reittejä ja vaikka TIEDÄN, etten saisi verrata itseäni paljon parempiin, teen sen silti. Alkaa ketuttaa. Turhaudun pitkästä aikaa pisteeseen, jossa aikaisemmin olen lähtenyt kotiin, mutta koska olemme Emman kanssa samalla kyydillä en voi. Yritän rauhoittaa mieleni ja tehdä pari helppoa vihreää saadakseni mieleni kasaan, mutta oikeastaan vasta tunti myöhemmin, kun Emma jaksaa antaa betaa yrkilleni, saan tehtyä pari vaikeaa oranssia. Kotimatkalla keskustelemme turhautumisestani ja siihen johtavista syistä. Emma on sitä mieltä, että en yritä tarpeeksi ja samaa ovat sanoneet myös muut naispuoliset kiipeilykaverini. Kuulemma olen parempi kuin kuvittelen ja luovutan heistä liian helposti. Itse koen taas yrittäväni ihan tarpeeksi ja jos koen, että reitti on liian vaikea – se on silloin sitä.

Koska tunnun saavani vastaavaa palautetta kerta toisensa jälkeen, pohdin asiaa myös keskiviikon, sillä aikaa kun istun 5 tuntia kampaajalla. Mikä turhautumisessa eniten ketuttaa on se, että yritän tietoisesti välttää mokomaa. Minulle tunteet ovat kuin ravintoympyrä: pyrin tietoisesti välttämään negatiivisia tunteita, koska maailma on sitä muutenkin pullollaan. Ihailen itämaisia uskontoja ja sitä kautta henkistä kasvua sekä tietynlaista luonteen lujuutta ja rauhallisuutta. Minulle vahvuus ja selviytyminen on aina ollut sitä, että hyväksyn tietyt asiat elämässäni, asiat, joita en voi muuttaa ja toisaalta pyrin olemaan kuin vesi: kierrän vastoinkäymiset, löydän niistä positiivisen ja jatkan matkaani. Nuo ominaisuudet ovat vienneet minua pitkälle. Toisaalta uskon myös siihen, että elämässä saa harvoin unelmiaan ilmaiseksi ja on oltava tarpeeksi päättäväinen tehdäkseen ratkaisuja, jotka ajavat eteenpäin. Kiipeilyssä jatkuva epämukavuusalueella oleminen, pään seinään iskeminen ja tästä johtuva turhautuminen ovat kaukana seesteisestä mielenhallinnasta. En ole siis aivan varma onko kiipeily sen arvoista, että haluan roikkua noissa fiiliksissä. Voisi melkein pohtia mitkä ovat motiivini lajiin ja kuitenkin jotakin tässä on, sillä ajan viikossa 600-800km päästäkseni otteille. Matka Helsinkiin esim. Kiipeilyareenalle kun on 98km per suunta. Kaiken pohdinnan jälkeen jäi pari uutta oivallusta muhimaan ajatuksiin, vaikken mitään ratkaisua asiaan keksinytkään.

”Evoluutio on kestävyyslaji, ei pikamatka”- Avara luonto

Torstai 28.12 Espoo BK, Boulder. Vietän 2,5 tuntia boulderoiden Leon kanssa Espoon hallilla. Lämppäämiset tutulla painolla myös täällä. Ajatukset ovat nyt kasassa ja mieli tyyni. Yrkkäilemme yhdessä 6a+ – 6b+ reittejä. Itselläni usea ensin vaikealta vaikuttava 6A ja 6A+ toppaus, joista tulee hyvä mieli, ja sitten varmaan 4-6 erilaista 6b yrkkää Leon heittäessä toimivaa betaa. Oma punainen 6b sujuu taas jo yhtä muuvia ja otetta ylemmäs ja reitti on nyt kasassa muuvien osalta. Kenties se on ensimmäinen 6b boulder, jonka koskaan tulen toppaamaan, ehkä 😉

Perjantai 29.12 Salmis, viiden tunnin ylärimaraton. Lämmittelysarja kestää 20min. Tapaan Minnan 12 aikaan Salmiksessa. Aloitamme yläröimällä yläkerran partsin lyhyitä reittejä ja vitosten jälkeen teen yhden 6an ja perään kaksi 6b:tä puhtaasti. Olivatpa helpon oloisia! Hämmentynyt. Siirrymme toiselle partsille ja siellä 6b, joka on downgreidattu 6A+ksi onsight ylös. Musta 6b onkin sitten vähän hankalampi, enkä pääse edes toppiin. Minna tsemppaa hienosti! 2 tunnin jälkeen syömme sämpylät ja juomme kahvit yläkerran kahviossa ja sen jälkeen jatkan kiikkuja Emman kanssa. Menemme yläpartsille, missä valkoinen 5c ja liila 6A. Käsissä painaa jo päivän kiikut, mutta en anna

sen häiritä. Ylärillä voi aina mennä! Siirrymme yläkerran mini 3D:lle, missä keltainen 6b flash, pinkki 6b flash ja heti perään valkoinen 6A+, joka jäi molemmilta kesken ihan vain sen takia, että voimat loppui kesken. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen itseeni. Niin monta topattua 6b:tä päivän aikana! Lopuksi vielä oranssi 6a+ salin toiselta puolelta kahteen kertaan. Se olikin siinä! Illalla nukkumaan mennessa hauikset kipeenä! Kiitos likoille!! 🙂

Lauantai 30.12. Salmis. Leon kanssa hauska päivä kiikuilla. Tarkoitus oli liidata alakerrassa, mutta enhän minä päässyt kuin helpon 5bn ja olin niin pumpussa, että liidihaaveet jäi siihen 😀  Käsissä painoi kahden edellisen päivän treenit, mutta kakkostelin silti urheasti salissa pinkin 6an puhtaasti ja annoin parhaan yrkän mustalle 6Alle. Lisäksi kakkostelin liilaa 6a reittiä, jonka Kuutti laittoi minut valmennuksessa liidaamaan ja jota en silloinkaan puhtaasti päässyt. Nyt kuitenkin yhdellä kiikulla toppiin, mutta tiukkaa teki ihan tosissaan! Todettiin, että oli vaikein reitti näistä kolmesta. Jatkoimme yläkerran 3d seinällä, missä projektoimme vuoron perään vihreää 6Btä ja yritimme löytää siihen sopivaa betaa. Olin tyytyväinen kun kruksikohdan jälkeen reitti meni tiukasti, mutta meni kuitenkin toppiin! Lopuksi toisella puolella seinää uusia reittejä: musta 6a ja viimoisena halusin tehdä oranssin 6bn, joka oli jo niin helppo, että tuntui 5c:ltä. 😀 Kazääm, tyttö on ihan apina!

Tiistain keskusteluista ja itsetutkiskeluista jäi hyvä fiilis aloittaa uusi vuosi 2018 kiikkujen parissa. Kirjoitan lisää ajatuksistani ensi vuodelle uudessa postauksessa, mutta treenikiikkujan päiväkirjat ovat tältä vuodelta sitten ohi. Aikaisempia postauksia voi lueskella treenikiikkuja-kategoriasta tai avainsanoja hakemalla. Ensi vuonna treenikiikut tulen kirjoittamaan uudessa muodossa, noin kerran kuussa ja yritän lisätä tekstiin lisää ihan konkreettisia juttuja, joista olisi muillekin vasta-alkaville kiipeilijöille hyötyä. Minulla pyörähtää nyt toinen kokonainen vuosi aktiivikiipeilijän uraa käyntiin maanantaina ja voin todeta, että innolla odotan!! Hyvää Uutta Vuotta kaikille, nähdään kiikuilla!