Jääkiipeilykokeilulla

Järjestin itselleni ja parhaalle ystävälleni jääkiipeilykokeilun viime sunnuntaina Adventure Partnerssin vuokraamalla Pirunkalliolla Oulunkylässä. Kyseessä oli Petran synttärilahja, mutta valehtelisin jos en myöntäisi, että hieman oli tässä myös oma lehmä ojasssa 😀 Olen haaveillut jääkiipeilystä jo 1,5vuotta, mutta onneksi Petra on tämän talven aikana tosissaan innostunut boulderoimisesta ja myös köysikiipeily eri muodoissaan kiinnostaa. Päivästä tulikin ikimuistoinen kun pääsimme molemmat heiluttamaan hakkua aamupäivällä, jatkoimme matkaa Konalan BK:hon boulderoimaan, sieltä syömään Ison Omenan Haraldiin (vakimesta) ja lopuksi The Post- leffaa katsomaan. Kiitos Petralle mielettömästä aktiivipäivästä! 🙂 ❤

Olimme Oulunkylässä juuri kymmenen aikaan ja kokoonnuimme Adventure Partnerssin Teijan opastuksella kokeilemaan jääkiipeilykenkiä ja -rautoja. Olin ottanut oman kypärän ja valjaat mukaan, mutta Petra sai Adventure Partnersilta lainata tarvittavat välineet. Teija tokaisi, että minun on syytä oppia rautojen laitto jalkaan kun aion osallistua sekä Norjan jääkiipeilykurssille elokuussa, että ensi vuonna Mont Blancin huiputukseen. Rautojen säätäminen olikin meiltä ensikertalaisilta hiukan hankalaa, mutta lopulta onnistuimme.

Jääkiipeilykokeilut tapahtuvat aina yläköydessä ja liidaaminen onkin jään kanssa varsin vaarallista hommaa. Olen nähnyt pelottavia videoita, joissa kokonainen jääpatsas lohkeaa kiipeilijän alta, joten jää onkin varsin hutera pinta kiinnittää itsensä. Petra sai kunnian lähteä ensimmäisenä nousuun sillä aikaa kun minä napsin hänestä kuvia. Alun kankeuden jälkeen hakku kopisi jäähän kiitettävästi ja Petra kiipesi ylös asti kunnes voimat loppuivat. Laskeutuminen hakkujen ja rautojen kanssa on melkoinen kokemus sekin.

Omalla vuorolla läksin napakasti alkuun. Iskin hakuilla liian lujaa jäähän ja sain vähän väliä nitkutella niitä irti, varsinkin vasenta puolta. Myös kenkien kärkipiikkien käytössä riitti opeteltavaa. Kengät olivat hieman liian isot, joten jokaisella potkaisulla jalka nyki edes takaisin. Nostin myös kantapäätä liian ylös, joten en saanut potkuun heti riittävää

voimaa. Puolessa välissä henkäisin syvään: tästä oli Petra mennyt kuin heittämällä ja kyseessä oli lähes pystysuora seinämä! WAU!! Pointsit Petralle! Tuntui jo käsivarsissa, mutta pääsin samaan kohtaan kuin Petrakin. Sitten ei vain enää tuntunut käsissä olevan voimaa saada hakkua iskettyä kunnolla jäähän.

Aika riensi kuin varkain ja jouduimme Petran kanssa päättämään kumpi meistä saisi vielä yhden kerran yrittää. Petra oli niin ihana, että antoi tuon mahdollisuuden minulle. Niinpä pääsin kiipeämään saman reitin uudelleen ja tällä kertaa se sujuikin jo paljon paremmin. Pääsin ankkurille asti ilman suurempaa pumppua käsivarsissa. Jääkiipeily oli kyllä hurjan hauskaa ja molemmat innostuimme lajista. Ainoa miinus oli se, ettei Petra ajan puutteen vuoksi päässyt kokeilemaan kiipeilyä toista kertaa. Itse pohdin suorittavani jääkiipeilyn peruskurssin heti kun siihen on mahdollisuus ja kenties vielä joskus (ensi kautena) ottavani sen vakiolistalle kaiken muun homman rinnalle. Onneksi pääsen kokeilemaan sitä jo uudelleen kuun lopussa, kun osallistun vuorikiipeilyn peruskurssille samassa paikassa. Lisää kuvia täällä