Treenikiikkuja – takaisin otteille!

Viime viikot ovat menneet kiikkujen osalta hyvällä tempolla ja treenirytmi 3kk tauon jälkeen alkaa olla kohdillaan. Takaisin satulaan nouseminen on ollut suht helppoa. Valmennuksen viimeinen anti Axel Lindforssilta oli hyvä motivaatiobuusti ja näillä mennäänkin sitten talven pimeyteen. Sain kehuja hyvästä jalkatekniikastani ja rytmistä seinällä ja Axel oli sitä mieltä, että suurin ongelmani on asenteeni. Greidi sinällään ei ole tärkeää, vaan se että avoimesti yrittää vaikealtakin tuntuvia reittejä. Tärkein kehityksen tavoite on oman uskon rakentaminen seinällä.

Kesällä tajusin, että vuorikiipeily on minulle aika mahdoton haave lähinnä taloudellisista syistä. Oma peruskunto on myös tippunut ja paino noussut. Olo oli väsynyt ja vetämätön ja myös kiikut jäivät muutamaksi kuukaudeksi täysin. Syyskuussa aloin kuitenkin ajatella asioita isommalla mittakaavalla kuin parin vuoden syklissä ja tajusin, että monet haaveet ovat ihan mahdollisia – ajan kanssa. Se antoi lisää motivaatiota myös seinälle arjessa ja niinpä olenkin nyt käynyt kiikuilla taas pari kertaa viikossa.

Viime syksynä Kiipeilyareenalta ostamani 10 kerran valmennuspaketti loppui Axelin valmennuskertaan lokakuun alussa. Juttelimme paljon motivaatiostani ja Axel painotti, että kaikenlaisia reittejä on hyvä treeneissä kokeilla, vaikeimmistakin ne ekat muuvit antavat uusia liikemalleja ja kehittävät kroppaa ja lihaksia. Hän huomasi, että tuomitsen reitit usein seinän muodon (hänkin) tai otteiden tyypin mukaan enkä edes lähde tosissani yrkkäämään. Tämän olenkin yrittänyt muistaa ja kokeillut rohkeasti kaikenlaisia reittejä siitä 6Asta 7Ahan. Eihän ne toki kaikki mene 😀, mutta Axel on oikeassa. Lisäsin taas lämppäilyyn 10kg kiekon kanssa tehtävät vatsalihasliikkeet 2×15 sarjoissa. Pientä, mutta tärkeää yritystä vahvistaa keskivartaloa.

la 13.10 Käärmekallio. Ystäväni Minna kysyi lähdenkö kiipeilemään köysillä Käärmikselle Vantaalle. Minnalla on yli vuoden tauko kiikuissa, joten halusimme aloittaa rauhallisesti paikan oikean sektorin loivilla rinteillä. Meillä oli hurjan hauska päivä ja vaikka omat kiikut jäivätkin paikan helppouden takia lähinnä tunnelmointiin, niin ulos kivelle oli ihanaa päästä pitkästä aikaa. Rakensin ja siirsin ankkuria ja muisteltiin solmuja ja varmistuslaitteiden käyttöä. Lopuksi kiipesimme kallion päälle syömään eväitä. Pohdiskelin, että kiipeilyyn liittyy niin paljon muitakin aspekteja kuin vuorille kiipeily.

su 14.10 Espoo BK. Seuraavana päivänä Petran kanssa perinteisen sisäkauden aloitus. Tämä tarkoittaa 2-3h tiukkaa treeniä Espoon BKlla ja sen jälkeen syöminkejä Ison Omenan Haraldissa. Viime talvena vietimme tällä kaavalla melkein joka sunnuntai, ainakin kiikuilla, jos ei syömässä asti. Onpas ihanaa saada rutiinit kehiin jälleen! Petran eka kerta puolen vuoden tauon jälkeen ja heti irtosi eka 6A+, eli greidi nousee saman tien! :O Petran kanssa on hauska yrkkäillä, koska saan hänen innostaan valtavasti omaa motivaatiota. Rohkeasti Petra nousee seinälle kokeilemaan. En tiedä huomaako hän itse ollenkaan miten paljon esim. otetyypit pelkistä kahvoista pienempiin krimppeihin jo menee. Viimeiset kerrat BKlla olen treenannut yksin ja vaikka se on tehokasta, niin seura on kuitenkin mukavaa ja bestishän on aina BESTIS. Meno ja jutut on välillä sen mukaisia 😉 Yrkkäilin useita 6b+ reittejä ja rakensin mielessäni niihin projektia.

su 21.10 Espoo BK. Viikolla olimme molemmat sen verran väsyneitä/flunssassa, että torstain treeni siirtyi sunnuntaille. Minulla oli takana edellisen päivän 12h työvuoro Turun Tyksissä, missä parin kuukauden välein käyn auttelemassa päivystyksessä, mutta silti hyvillä mielin kiikuille viikon ainoana vapaapäivänä. Tietenkin! 😉 Alku tuntui vähä  tahmealle, lämppäilyn jälkeen kiipesimme släbillä helppoja vitosia ja Petra toppasi pari viime kerran projektia. Sitten kiipesin släbin helpon 6bn, jonka flässäsin viime kerralla. Petra halusi jatkaa myös tätä projektia, kyseessähän on hauska pönkääminen ja hiukan eri tyyppinen reitti kuin mihin hän on tottunut. Hienosti reitti meni ylös asti ja pelosta huolimatta Petra kokosi itsensä ja sai reitin topattua! Eka 6b!!! :O Tyypillä on puolen vuoden tauko ja joka kerta kiipeää vaikeamman reitin! 😀 Mä en kohta enää pysy mukana! Noh, jatkoimme hänkkitreenejä, minä 6A+lla ja 6bllä, Petra nelosilla ja vitosilla. Kiipesimme kuin huomaamatta lähes tunnin hänkillä ja minä pääsin projekteissani jälleen hieman pidemmälle. Vaikka reitit eivät vielä menekään, niin pieni edistys lisää motivaatiota. Pongasin paikalta Laitisen Annan ja kyselin häneltä neuvoja keskivartalon vahvistamiseksi. Saimme vinkkejä lankutukseen, mikä säännöllisellä harjoittelulla varmasti auttaa. Lopuksi harjoiteltiin vielä vauhdikasta dynoamista. Kahden tunnin jälkeen oli hyvä lähteä kotiin. Vähän jäi vielä kaivelemaan uupuva circuit-treeni, mutta sitä sitten ensi kerralla!

Hurja motivaatio päällä tällä hetkellä! Ei siksi, että greiditasoa olisi tarkoitus nostaa, tai lihasmassaa kasvattaa, vaan siksi, että kiipeily on vain yksinkertaisesti HAUSKAA. Lähes yhtä ihanaa on tehdä koirien kanssa pitkiä kävelylenkkejä metsässä.. Viime viikolla kävelin syksyn ekan 13,5km pitkänmatkan lenkin ja koska tällainen peruskuntotreeni tukee hyvin kiikkuja (ja koirat tykkää), aion jatkossakin yrittää ehtiä kävely/juoksulenkeille. Haaveeni on edelleen tiputtaa se vuoden aikana ilmestynyt 10kg. Kesän ahdistus ja väsymys loistaa poissaolollaan. Hyvä, kevyt olotila motivoi eteenpäin!