Himalajan valkoinen aave

Kaksi suurta leopardia makoilee kalliomaisessa luolassa. Niiden turkki on vaalea ja täynnä mustia epämääräisiä täpliä. Sinisävyisissä silmissä on levollinen katse, vaikka seison vain 20 metrin päässä kamerani kanssa. Ilma on sateinen ja aika kylmä. Seuraan kameran linssin läpi miten toinen eläimistä kääntää katseensa suoraan minuun. Pohdin tapani mukaan mitä tuo iso leopardi mahtaa minusta ajatella, vahvasti koiralle ja kotikissoille haisevasta otuksesta, jonka kamerasta kuuluu outoa sarjatulitusta.

Lumileopardi on Himalajan vuoristossa, yhteensä 12 eri valtion alueella elävä uhanalainen kissapeto. Sillä on suuri reviiri ja se liikkuu pitkiä matkoja seuraillen saaliseläinten vuodenaikaisia vaelluksia. Eniten lumileopardeja on Nepalissa ja Intiassa. Luonnonkannaksi arvioidaan 4000-6000 yksilöä ja laji luokitellaankin vaarantuneeksi. Tämä mestaripiiloutuja havaitaan yleensä vain riistakameroiden avulla.

Äkkiä toinen leopardeista nousee ja tassuttelee ulos kalliolle. Sen lähestyminen on äänetöntä, valtavat käpälät eivät tunnu edes osuvan maahan. Lumileopardi on maailman vaikeimmin havaittavissa oleva eläin, sillä sen elinalue on syrjäinen ja haastava. Ihastelen lumileopardin poikkeuksellisen pitkää ja paksua häntää, joka tasapainottaa liikkumista liukkaalla kalliolla. Leopardi nuuhkii ilmaa ja lähestyy aina vaan minua. Se ei tunnu pelkäävän, vaikka varmasti tietää minun seisovan lähellä. Kamera naksuu kun kuvaan lähikuvia lähestyvästä kissasta. Voin vain toivoa, että kuvista tulee tarkkoja. Lumileopardin ominaisuudet auttavat sitä selviytymään ankarissa olosuhteissa. Lyhyet eturaajat ja pitkät takaraajat edistävät ketterää kulkua jyrkällä ja epätasaisella elinalueella. Isot tassut auttavat kävelemään lumessa. Hyvin kehittynyt rintakehä ja suuret nenäontelot ovat myös osoituksia lumileopardin sopeutumisesta kotiseutunsa kylmään ja ohueen ilmaan.

Lumileopardien suojelemiseksi on kirjattu kansallisia suojelusuunnitelmia esimerkiksi Nepalissa ja Bhutanissa. Yksi lumileopardien suurimmista uhkista on salametsästys ja etenkin Kiinaan suuntautuva laiton kauppa. Niiden kitkemiseksi suojelutyössä mukana olevat tahot tukevat salametsästyksen vastaisia partioita ja kasvattavat alueen väestön ympäristötietoisuutta. Paikalliset asukkaat on otettu mukaan suojelutyöhön, mikä on erittäin tärkeää lajin säilymisen kannalta. Salametsästyksen rinnalla saaliseläinten määrän pieneneminen ja elinalueiden muuttuminen vaikuttavat kissapedon elinoloihin ratkaisevasti. Liiallinen laidunnus vie lumileopardeilta elintilaa ja johtaa helposti konflikteihin ihmisten kanssa. Suojelutyössä kehitetään paikallisille muun muassa uusia kestäviä elinkeinoja ja petokorvausjärjestelmiä, joiden avulla autetaan sekä lumileopardeja että karjanhoitajia.

Lopulta leopardi astelee eteeni, vain kolmen metrin päähän ja kyykistyy pissalle. Hymähdän. Aivan kuin kotona kissani Bestis! Eleet ja asennot ovat aivan kuin kotikissoilla, vaikka leopardi on kymmenen kertaa suurempi – ja vaarallisempi. Minua ei kuitenkaan pelota. Tämä lumileopardi asustaa Korkeasaaressa Helsingissä ja välissämme on paksu verkko. Onneksi kamerani tarkentaa eläimeen, jättäen verkot pois kuvasta. Tarhaoloissa lumileopardeja elää noin 500. Lumileopardi kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan, jonka tavoitteena on kasvattaa elinvoimainen tarhakanta. Korkeasaaressa on 1960-luvulta alkaen syntynyt noin 130 lumileopardin pentua, mikä on enemmän kuin missään muussa eläintarhassa. Täällä voin seurata ja valokuvata eläimiä kaikessa rauhassa. Kun asiaa pysähtyy pohtimaan, uhanalaiset leopardit täällä, keskellä Helsinkiä, ovat melkoinen ihme.

Korkeasaari liittyi vuonna 2012 kansainvälisen Snow Leopard Trust -järjestön jäseneksi tukeakseen luonnon lumileopardien hyväksi tehtävää työtä. Korkeasaaressa kerätään ja lahjoitetaan järjestölle vuosittain 3500-4000 euroa . Vuosittaiset avustukset on kohdistettu gps-pannoitukseen ja uraauurtavaan verinäytteiden tutkimukseen, jolla on selvitetty taudinaiheuttajia luonnonvaraisten lumileopardien populaatiossa. Rahallisen avustuksen lisäksi Korkeasaaressa on tehty lajiin liittyvää tutkimusta. Tarhaoloissa on analysoitu muun muassa leopardin pentujen ulosteita ja saatujen tietojen pohjalta tutkijat ovat voineet määritellä, minkä ikäisiä luonnonvaraisia pentuja tietyillä alueilla on liikkunut emonsa kanssa.

Myös WWF taistelee lumileopardejen puolesta. Lajin elinalueiden säilyttäminen on tärkeää lumileopardin suojelemiseksi. WWF on ollut mukana perustamassa ja kehittämässä kansallispuistoja ja niitä yhdistäviä käytäviä sekä Nepalissa että Bhutanissa. Suojelualueet turvaavat lumileopardeille elinympäristöt myös tulevaisuudessa. Vielä ei tiedetä tarkalleen, miten ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan tämän lumessa ja kylmässä elävän kissaeläimen selviämiseen. Puurajan nouseminen ilmastonmuutoksen myötä uhkaa kuitenkin tuhota ison osan lumileopardien elinympäristöstä. Uhkina pidetään myös uusia infrastruktuuriin liittyviä hankkeita ja turismin lisääntymistä.

Olen jo muutaman vuoden haaveillut itsekin pääseväni Nepaliin Himalajan rinteille, mutta aivan viime aikoina olen pohtinut sen mielekkyyttä. Äkkiä mietin kuinka itsekästä tuollainen edes takaisin matkustaminen olisi ja miten se sotii kaikkea sitä vastaan mihin uskon: että meidän kaikkien pienillä yksittäisillä teoilla on suuri merkitys maapallon tulevaisuudelle. Vaikka Nepalin vuoret ovat henkeäsalpaavat ja olisi upeaa kokea kaikki se kauneus ihan omin silmin, koen kuitenkin, että juuri se asenne pitää meidät ihmiskuntana ahdingossaan. Miten paljosta olemme täällä länsimaissa valmiita luopumaan, jotta saavuttaisimme enemmän ympäristön kannalta, koko planeetan kannalta? Länsimaissa ihmiset kuluttavat kymmenkertaisen määrän suhteessa kehitysmaihin ja myös meidän hiilijalanjälkemme on moninkertainen. Pienistä pisaroista se valtamerikin koostuu. Kaukomatkailusta luopuminen omalla kodalla olisi ilmastoteko ja huoleni näiden eläinten, ja monien muiden tulevaisuudesta on konkreettinen. Jos luopuisin halustani nähdä vuoret ja niiden eläimet, voin edesauttaa niiden säilymistä tulevillekin polville. Meistä jokainen voi pohtia suhtautumistaan luontoon ja kestävään kehitykseen ympäristömme puolesta.