koiran kasvattajan kronikat: tulevaisuuden visiot

Olen kirjoittanut tänne blogiin paljonkin kasvatusperiaatteistani ja sen myötä tulevat pentusuunnitelmatkin vaativat aina silloin tällöin tarkastelua. Sain tässä kevään aikana tietää, että Piikun suvussa on ilmennyt terveydellisiä seikkoja, joiden myötä päädyin vaihtamaan urosta sen pentusuunnitelmiin loppuvuoteen. Pettymys oli karvas, sillä paljon odotuksia ja suunnittelutyötä oli jo tehty sopivan uroksen löytämiseksi. Ei auttanut kuin alkaa uudelleen etsimään sopivaa sulhasehdokasta ja siinä prosessissa heräsi paljon ajatuksia jalostusvalinnoista ja kasvatuksesta ylipäätään. Päätin kirjoittaa tämän jutun siltä pohjalta, millaisia visioita – pelkoja ja unelmia – minulla on tulevaisuuteen.

Kotona elelee tällä hetkellä kolme koiraa. Ronja, joka jo 9-vuotias, on eläkeikäinen, joten sen kanssa touhuilu on lähinnä sitä, että se saa nukkua sängyssäni aina silloin tällöin ja, että aikaa löytyy myös kahdenkeskisiin palloleikkeihin. Sitä vastoin Piiku ja Likka ovat harrastuskavereita, joiden kanssa on myös kisatavoitteita. Elämä vain kolmen koiran kanssa on ollut ihanan helppoa sen jälkeen kun koiria on talossa ollut parhaimmillaan jopa 13. Nyt kun uroksiakaan ei enää ole, olen pohtinut paljon sitä haluanko enää poikia laumaa sekoittamaan, vaikkakin sydämeni sykkii noin yleisesti uroksille enemmän kuin nartuille. Narttulaumassa elävä uros on kuitenkin hankala siinä mielessä, että se joutuu kokemaan tyttöjen juoksut, ne sekoittavat sen päätä ja saavat sen enemmän reviiri- ja puolustustietoiseksi kuin ilman narttuja elävän uroksen. Ulvomisen kuuntelu ja koirien eristäminen juoksujen aikaan on rankkaa myös minulle.

Ronja 9v

Sopiva koiramäärä on monelle aktiiviharrastajalle pyhä asia. Mitä useampi koira on kotona, sitä enemmän ne tarvitsevat aikaa. Useamman koiran treenaaminen on aikaa vievää ja käytännössä hankalaa, sillä jokainen koira oppii erilailla ja tarvitsee kehittymiseensä hiukan eri asioista. Ne tarvitsevat paljon kahdenkeskistä aikaa, jotta kehittyminen olisi rakentavaa ja eteenpäin vievää. Kisatuloksia ei rakenneta hetkessä tai hutiloiden. Kasvattajana taas koiramäärä elää. Kasvatukseen ei kaikki kotona pidetyt koirat sovellu ja ihan jokainen kasvattaja joutuu pohtimaan montako koiraa kykenee itse hoitamaan ja missä menee omat periaatteet: haetaanko jalostukseen kelpaamattomille uusi koti tai kenties eläkeläisille rauhallinen, mutta toimelias eläkekoti, missä entiset jalostuskoirat saavat kaiken ansaitsemansa huomion. Nämä ovat periaatekysymyksiä ja on ihan ihmisestä kiinni mikä sopii kenenkin ajatuksiin. Jos kasvatukseen ei tunne kovin suurta paloa, voihan koiran myös pitää kotona, jos se muuten sopii laumaan ja omaan käteen. Kasvattamisen voi aloittaa yhdellä nartulla tai useammalla, mutta väkisinkin koirien määrä alkaa kasvaa kun kiinnostavia ja mielenkiintoisia yhdistelmiä alkaa suunnitella ja toteuttaa. Itselläni tämä rajanveto harrastajana ja kasvattajana on ainakin hankalaa: on ihanaa kouluttaa ja treenata koiriani, mutta loppupeleissä huomaan kuitenkin pohtivani niiden jalostuskäyttöä usein. Taidankin siis olla pohjimmiltani kasvattaja, ja vasta sitten harrastaja. Ennen kaikkea juuri koirien lajityypillinen käyttäytyminen, evoluutio ja tunne-elämä kiehtovat minua ja koirien tavoitteellinen koulutus on hieman toissijainen asia. Myös sijoituskoirat ovat kasvattajalle työläitä, sillä niihin tulee tutustua ja niiden tulisi viettää aikaansa myös kasvattajalla. Jos asuu maalla ja kaukana kaupungeista kuten minä, vaatii sijoituskoiran omistaminen myös asennetta, aikaa ja vaivaa kulkea tapaamassa koiraa sen haltijoiden luona. Mielestäni koiran tulee saada pennut sille tutussa ja turvallisessa ympäristössä.

Piiku

Piikun sulhasehdokkaalla on ollut alusta asti korkeat kriteerit. Piikun silmien crd ja selän ltv1 tulos rankkasivat monta hyvää urosta pois jo alkumetreillä. Selasin aluksi koiranettiä sekä pitkä- että sileäkarvaisissa ja etsin puhtaasti harrastustuloksia tehneitä koiria suvuista, jotka kiinnostivat. Jos löysin hyvän nimen, aloin googlettaa ja etsiä koiran, kasvattajan ja omistajan tietoja. Piikun pentueeseen olen alusta asti etsinyt uusia sukulinjoja. Koska populaatio nahkoissa on pieni, koen, ettei ole mitään järkeä tehdä viittä sukupolvea tiukempia linjauksia. Yritän siis löytää uroksen, jonka sukutaulussa ei esiintyisi turhan tiukkoja linjauksia tai Piikun kanssa samoja koiria ainakaan viidessä sukupolvessa. Piikun äiti on linjattu Suomessa paljon käytettyyn urokseen, jonka jälkeläisiä ja lapsenlapsia löytyy useista suvuista. Lisäksi uroksen lähisukulaisia löytyy monista Suomeen tuoduista tuonneista. Vaikka Piiku itse on ulkosiitos, on silti vältettävä sairauksia, jotka tulevat molempien sukujen takaa. Ulkosiitos ei siis automaattisesti tarkoita sitä, että pennuista tulee terveitä. Mitään takeita tälle ei ole jos geenilotto osuu napakymppiin. On siis tärkeää muistaa, että ei riitä, että sukusiitosprosentti on nolla jos molemmin puolin sama sairaus kertautuu. Kuitenkin pidemmällä tähtäimellä, kun sukutauluun saadaan riittävän paljon variaatiota yksilö ja geenitasolla, kasvaa myös koirien vastustuskyky, elinvoimaisuus ja moni muu seikka. Tästä syystä, vaikka Piikulle noin yleisesti voisi sopia moni uros terveyden puolesta, itselleni erilainen suku on etsinnässä ollut prioriteetti nro yksi. Nyt kun karvamuunnosten välinen risteyttäminen on mahdollista ilman pikkutarkkojen papereiden täyttämistä ja poikkeuslupahakemusta, haluan käyttää tilanteen hyväkseni. Kasvattajien välinen avoimuus on avainasemassa silloin kun vastapuolen taustoja ei itse henkilökohtaisesti tunne. On vaikeaa ryhtyä kasvattamaan rotua jos kokeneemmat eivät syystä tai toisesta ole halukkaita kertomaan koiriensa taustoja. Tästä suuri kiitos siis kaikille, jotka ovat vastailleet kysymyksiini ja kertoneet urostensa ominaisuuksista avoimesti. Suuri kiitos myös Piikun kasvattajalle Suville, joka on maltillisesti jaksanut vastailla minulle, jopa niihinkin kysymyksiin, joita en ole tajunnut ääneen kysyä.

Puuma

Seuraavaksi olen etsinyt harrastuskoiranominaisuuksia kuten fysiikkaa, sinnikkyyttä, rohkeutta, uteliaisuutta ja vilkkautta. Toivon pentueesta myös itselleni uutta harrastuskaveria ja haluaisin ylläpitää ja vahvistaa Piikun hyviä ominaisuuksia. On paljon hyviä potentiaalisia harrastuskoiria, jotka elävät kotikoirina ja paljon tuloksia tekeviä harrastuskoiria, joilla ei ole todellisuudessa kovin vahvaa moottoria, mutta niillä on reipas ja osaava kouluttaja. Nahkoissa ei ole eriytynyttä käyttö- ja näyttölinjaa ja näin pienessä rodussa se olisikin mahdotonta. Populaation pienestä geenipoolista huolimatta variaatiotakin koirien luonteissa on paljon, joten samaan pentueeseenkin voi tulla hyvinkin erilaisia tyyppejä myös harrastuskoiraa etsivien näkövinkkelistä. Collien luonne on kuin veteen piirretty viiva ja sen jalostaminen on yllättävän vaikea temppu: kuinka saada aikaan toimelias, rohkea, taistelun- ja miellyttämisenhaluinen koira, mutta joka samalla ei olisi liian provosoituva, pehmeä luonne tai muulla tapaa yliampuva arjessa? Omien kokemukseni jälkeen yritän välttää valinnoissani myös pidättyväisiä tai impulsiivisia koiria, sillä niiden kanssa eläminen arjessa on hankalaa, vaikka ne olisivat millaisia tykkejä kentillä ja kehissä. Tämän lisäksi arvostan koirasosiaalisuutta, mikä ehkä urosten kanssa on hankalampi temppu. Mielestäni on ihan luonnollista, etteivät urokset välttämättä tule ainakaan samaa sukupuolta olevien kanssa toimeen nuoruusiän jälkeen. Kuitenkin liiallinen aggressiivisuus on epätoivottua ja pistää pohtimaan miten paljon luonteessa on periytyviä piirteitä. Yleensä koirilla esiintyvä aggressio johtuu epävarmuudesta ja pelosta ja on myös tutkitusti periytyvä piirre. Olen urosta etsiskellessäni tutustunut myös sen sisaruksiin mahdollisuuksien mukaan. Katson niiden luonnetta, fysiikkaa, terveyttä ja yleistä olemusta. Ulkonäkö on myös tärkeä seikka, sillä Piikun selkeät ulkoiset virheet olisi mukavaa saada ”korjattua” urosvalinnalla. Totuus on kuitenkin, että kaikkia ylläolevia kriteerejä täyttävää koiraa on vaikeaa löytää ja jostakin on pakko alkaa karsimaan. Jokainen yhdistelmä on riski johonkin, joten tehtäväksi jää valita ne riskit, joiden kanssa voi elää, yrittää samalla ennakoida mahdollisimman paljon, hankkia valveutuneita pennun ostajia ja laittaa sitten kädet käsivarsia myöden ristiin.

Tällä hetkellä kaikki kasvatukselliset haaveet ovat yhdessä korissa, Piikussa. Mielessä onkin käynyt pitäisikö minun hankkia toinenkin erilinjainen narttu omaan käyttööni. Kuinka paljon olen halukas panostamaan kasvattamiseen aikaa ja rahaa? Koirien kasvattaminen on kallista puuhaa. Pennun ostohinnan lisäksi kaikenlaiset pentukurssit ja harrastusvalmennukset ovat yllättävän kalliita. Olen laskenut, että pelkästään tänä keväänä tyttöjen agilitykursseihin on mennyt reipas 1000e. Luustokuvaukset ja muut terveystutkimukset rokotuksineen ovat jalostus- sekä kotikoirille tärkeitä. Koirien ruokintakustannukset kuukausittain on myös otettava huomioon. Kun koiramäärä oli suurin, ruokaa kului noin 5 x 15kg säkkiä kuukaudessa. Tällä hetkellä rahaa tyttöjen ruokintaan ei mene aivan yhtä paljon, mutta ruoka on nyt hintavampaa ja syötän paljon myös muita herkkuja kuten luita, lihaa, mahaa ja kalaa. Pelkästään synnytykseen ja pentujen hoitoon liittyy myös isoja taloudellisiakin riskejä. Pelkoni on, että tämä koiraharrastus alkaa taas tulevaisuudessa syödä lompakkoon liian suuren loven.

Lauma 2019, Kuva Linda Toivonen

Koen, että jokainen kasvattaja on vastuussa rodun geneettisen monipuolisuuden laajentamisesta ja toisaalta myös vastuussa pennun ostajilleen. Jokainen pentueeseen syntyvä yksilö vaikuttaa jossakin, ei vain se, jonka jätän kotiin mahdollista harrastus- ja jatkokäyttöä varten. Paljonko riskejä olen valmis ottamaan? Ovatko pentueen vanhempien ominaisuudet sellaisia, että niiden kanssa olisi helppo muidenkin elää? Mitä jos ja kun jonkun pennun kohdalle osuu se koirien taustoissa kulkeva mahdollinen sairaus? Olenko valmis ottamaan sen riskin pennun ostajien kustannuksella? Luonne- tai terveysongelmien kanssa on ihmisten vaikea elää ja myös kasvattajana sen seuraaminen sivusta on usein henkisesti kuluttavaa. Emmehän me sitä usein sano ääneen, mutta vaikka kuinka yrittää järkeillä, etteivät nämä jutut ole sama asia kuin täydellisten herneiden jalostus, epäonnistumisen fiiliksiä tuntee myös moni kasvattaja. Toisaalta täydellistä yhdistelmää ei olekaan ja jokaiseen liittyy joitakin riskejä. Koska minulla on jo kokemusta burnoutista tällä tiellä, pohdin luonnollisesti paljon henkistä jaksamistani myös jatkossa. On selvää, että helpommalla pääsisin jos en kasvattaisi yhtäkään pentuetta 😉 . Kasvatus olisikin hyvä yrittää pitää pienimuotoisena harrastuksena muiden toimien ohella. Toisaalta tunnen itseni ja tiedän olevani intohimoisena ihmisenä varsinainen ”all in” -tyyppi ja tämä onkin hyvä tiedostaa.

Haaveilen siitä, että onnistuisin kasvattamaan terveitä ja toimivia harrastuskoiria, joilla olisi hiukan erilainen sukutausta. Kotona tulee jatkossa todennäköisesti olemaan 4-5 koiraa. Myös aktiiviset sijoituskodit tulevat olemaan tulevaisuudessa tärkeitä ja minun on osattava löytää itsestäni uutta asennetta siihen, että yhteistyö koirien haltijoiden kanssa onnistuu molempia puolia tyydyttävällä tavalla. Onneksi nykyään somekin mahdollistaa koirien seuraamisen ihan eri tavalla kuin kymmenen vuotta sitten. Yritän panostaa omaan tavoitteelliseen harrastamiseen ja teettää pentueita narttujen ollessa noin 3-4 vuotiaita, jolloin niillä olisi jo hiukan näyttöä luonteestaan. Joskus kauan, kauan sitten jollakin keskustelufoorumilla (hevosnetti) keskusteltiin eri nahkakasvattajista ja joku tietäväinen anonyymi siellä totesi, että ”se Lifedream-eukkohan on sellainen harrastelija”. Muistan vieläkin miltä tuntui lukea tuo parjaavaksi tarkoitettu kommentti, vaikka en tiennyt sen kirjoittajasta mitään. Nyttemmin voin kai ylpeänä sanoa, että niin olenkin! 😀 Koiran kasvatus on ”vain” harrastus, mutta populaation kehittäminen nahkoissa ja koiran käyttäytyminen ja sen evoluutio intohimoja. Ne tuovat elämääni merkityksen. Erilaiset luennot ja harrastuslajit ovat hauskoja tapoja virikkeellistää koiraa ja itseäni, niissä opin lisää koirieni luonteista ja kyvyistä, mutta totta puhuen minulla ei kai koskaan tule olemaan niin valtavaa kunnianhimoa, että jaksaisin panostaa jonkun koiran kouluttamiseen aivan sinne huipulle asti. Mutta haaveena olisi, että meille tosi ”harrastelijoille”, minulta voisi saada jatkossa kivan pennun 🙂

Piikun pentueen suunniteltu urosvalinta selvinnee lopullisesti ensi viikolla. Toivottavasti enää ei tule muutoksia! 💗

Koiran kasvattajan KRONIKAT: PERiytyvät perSOONALLISUudet

Aina silloin tällöin olen kirjoitellut tänne vanhoista koiristani ja niistä oivalluksia, joita olen vuosien aikana tehnyt. Yksi sellainen asia on persoonallisuuksien periytyminen. Tiede kehittyy koko ajan ja saamme uutta tietoa koiran persoonallisuuden kehittymisestä ja geenitasolla sen periytyvyydestä. Tähän vaikuttaakin niin moni seikka, että hurjalta alkaa tuntua hyvien koirakansalaisten jalostaminen! Alla oleva teksti on noin kymmen vuotta sitten pohtimaani mututuntumaa, mutta lisäilen joukkoon viimeisimpiä tutkimustuloksia. Koska epäonnistuminen on tie oivalluksiin, haluan kertoa omista kokemuksistani. Aloittelevalla kasvattajalla harvoin on laajaa kokemusta rodun yksilöistä eikä omaa narttua kenties osaa arvioida autenttisesti. Vasta pentueen teettämisen, ajan ja kokemuksen jälkeen voi sanoa onnistuiko jokin riski vai ei ja millainen emo todellisuudessa oli. Hyvä kasvattaja puntaroikin näitä oivalluksia, tiedostaa ja välttelee tekemiään virheitään ja opiskelee lisää. Toivon tekstin herättävän ajatuksia niin kasvattajissa kuin harrastajissakin.

Persoonallisuus-termiä eläinten käyttäytymisen tutkimuksessa alettiin käyttää 1990-luvulla. Persoonallisuudella tarkoitetaan pysyviä eroja yksilöiden käyttäytymisominaisuuksissa. Koirien käyttäytymistutkimukseen termi on tullut vähitellen, ja edelleen muutamat koirankäyttäytymistutkijat välttävät sen käyttämistä inhimillistämisen pelossa. Persoonallisuus ei kuitenkaan tarkoita inhimillisten piirteiden siirtämistä koiraan, vaan systemaattisten luonne-erojen olemassaoloa. Koiran käyttäytymisen eräs intensiivisimmistä tutkimuksen alueista on tällä hetkellä koiran kognitiotutkimus. Kognitiolla tarkoitetaan tunteita, oppimista, muistia, ymmärrystä ja kaikkia näihin vaikuttavia seikkoja .Tutkijoita on kiinnostanut, millaisia tunteita koira voi kokea, miten paljon koira ymmärtää ihmisistä, kuvista tai itsestään, ja millaiseen päätöksentekoon koira kykenee.

Tilastotietoa: Olen kasvattanut 15 pentuetta seitsemällä eri nartulla. Kahdella nartulla olen teettänyt kolmet pennut (mikä mielestäni sk. collien kokoisessa populaatiossa on liikaa, 2 isohkoa pentuetta on riittävä jos se osataan oikein jatkokäyttää. Jos kahdessa ensimmäisessä esiintyy ongelmia, ei kolmas muuta tuota seikkaa lainkaan), 4llä nartulla olen tehnyt kahdet pennut ja 1 narttu on saanut yhden pentueen. Olen käyttänyt yhtä tuontia ja kolmea omaa kasvattia. Vain yksi oma narttu ”linja” on saanut jatkaa sukua kolmanteen polveen asti, mutta urosten kautta ensimmäinen kantanarttuni on jo kotona asuneen Puuman suvussa neljännessä polvessa. Uroksistani sukua on omassa käytössä jatkanut kolme. Sijoituskoiria on ollut, mutta niitä ei ole käytetty. Syynä lähinnä se, etten ole onnistunut luomaan koiriin tarpeeksi läheistä suhdetta voidakseni teettää niillä pentuja. Olen käyttänyt myös kahta täys-sisarusta, joiden pennuissa oli selkeästi eroja varsinkin sosiaalisissa taidoissa sen mukaan millainen niiden äiti itse oli. Minulla on ollut myös peräti 8 alkujaan jalostukseen ajateltua narttua, mutta erinäisistä syistä näin ei ole käynyt. Näistä 5 on ollut omia kasvatteja (mukaan lukien vielä laumaan vaikuttavat Puuma ja Ronja), joista kahta en ole käyttänyt jalostukseen luonteen takia (liiallinen pehmeys tai pidättyväisyys) ja kolmea terveydellisistä syistä (kyynärvikoja ja nartun isällä todettu myöhäinen epilepsia) . 1 muualta hankittu koira oli mielestäni liian pehmeä /arka, yhdellä oli epämääräistä ontumista ja yksi tuontikoira oli mielestäni liian resurssiaggressiivinen.

Koiran persoonallisuutta on tutkittu intensiivisemmin vasta viimeisen 20 vuoden ajan. Se kiinnostaa tutkijoita, koska koirien hyötykäyttö on monipuolista ja lisääntymässä. Jotta osataan valita luonteeltaan sopivimmat yksilöt, tarvitaan perusteellista tietämystä koiran persoonallisuuden ominaisuuksista. Tutkimuksella pyritään myös luomaan koiran luonteen jaottelulle yhtenäinen terminologia. Koiraharrastuspiireissä koiran luonteesta ja käyttäytymisestä puhutaan hyvin vaihtelevin termein, mikä puolestaan antaa mahdollisuuden väärinkäsityksille.

Riippuen hieman eri tutkimuksista koiran eri persoonallisuuspiirteitä katsotaan olevan:

  • Rohkeus
  • Leikkisyys
  • Sosiaalisuus
  • Pelottomuus/ Uteliaisuus (ei-sosiaalinen)
  • Saalistushalukkuus
  • Aggressiivisuus
  • Vilkkaus
  • Aktiivisuus
  • Sinnikkyys
  • Koulutettavuus
  • Reaktiivisuus

Luonnetestit on kehitetty mittaamaan puolustusvoimien käytössä olevien koirien ominaisuuksia, mutta tänä päivänä sitä pidetään seurakoirien luonteen mittarina. Jo varhaisessa vaiheessa koin, että testissä ei tullut ilmi arjessa ilmeneviä ongelmia tai päin vastoin. Jalostukseen käyttämistäni nartuista on luonnetestattu 5 ja neljästä uroksestani kolme. Olen aina sanonut, että minulla on ollut onni omistaa paremmat urokset kuin nartut… Toisaalta luonne-erot ovat olleet nartuilla selkeästi isompia kuin uroksilla. Mielestäni huolestuttava asia on myös sellaiset piirteet, joita testi ei mittaa, kuten impulsiivisuus ja resurssiaggressiivisuus, jotka eivät välttämättä näy testissä lainkaan, mutta silti näin käyttäytyviä koiria käytetään jalostukseen (jos ne ovat kauniita) .

Uusimpien tutkimusten mukaan (mm Hannes Lohen ryhmä) koirien ei-toivottu käyttäytyminen näyttäisi olevan perinnöllistä. Tämä tarkoittaa sitä, että huolellisella jalostuksella ja sopivien käyttäytymismittareiden avulla näiden käyttäytymispiirteiden yleisyyttä voitaisiin vähentää. Tämä parantaisi koirien ja omistajienkin elämänlaatua. Narttuni, joka luonnetestin mukaan omasi +2 hermot ja joka olikin hyvin rauhallinen ja peloton koira, käyttäytyi kuitenkin arjessa impulsiivisesti. Laumassa se oli ”natsipomo” ja hyökkäsi näennäisesti arvaamatta muiden päälle ja tappeli rajusti niin, että vastapuolessa oli usein reikiä. Narttua kehuttiin luonnetestissä paljon ja sen suurta toimintakykyä. Laumassa esiintyvää kontrollifriikkiyttä se periytti kuitenkin erittäin vahvasti. En käyttänyt sen narttupentuja suoraan jalostukseen, mutta urospennun kautta näen sen piirteitä kotona jopa neljännessä polvessa olevassa Puumassa, joskin onneksi ei niin vahvana. Kyseisellä nartulla ei myöskään ollut suurempia haluja miellyttää ja sen koulutus oli erittäin haastavaa. Sillä oli myös erittäin voimakas Saalistushalukkuus ja se mm ajoi takaa ohikiitäviä JUNIA aina kun en ehtinyt kytkemään sitä ajoissa. Urosvalinnoilla Koulutettavuus parani, mutta sosiaaliset taidot ja mm riistan perään lähteminen säilyi monella pennulla.

Ihmisten kaksos- ja adoptiotutkimusten perusteella perinnöllisten tekijöiden osuus epäsosiaalisen käytöksen ilmenemisessä on noin 0,4. Perintötekijöiden merkitys on suurempi (noin 0,8) silloin, kun epäsosiaaliseen käytökseen liittyy tunnekylmiä persoonallisuuden piirteitä. Kun epäsosiaaliseen käytökseen ei liity näitä piirteitä, ympäristötekijöiden merkitys on suurempi ja geenien osuus noin 0,3. Epäsosiaalinen käytös, johon liittyy fyysistä aggressiivisuutta, periytyy voimakkaammin (geneettisten tekijöiden osuus 0,65) kuin ”peitetty” tai ei-aggressiivinen epäsosiaalinen käytös (geneettisten tekijöiden osuus 0,48) . Geeniperimä vaikuttaa siihen, miten voimakkaasti erilaiset haitalliset ympäristötekijät altistavat käytöshäiriöiden kehittymiselle .

Lifedream Stop The Livestock harjoittelemassa hakua

Koiran oikeat persoonallisuuskategoriat ovat haussa parasta aikaa. Mm. Luonnetestissä hermorakenne, toimintakyky ja kovuus mittaavat kaikki samaa asiaa, rohkeutta. Omissa koirissani on ollut laajasti erilaisia persoonia aina vahvahermoisista, erittäin saalishalukkaista pehmeämpiin, nöyrempiin ja koulutettavampiin tyyppeihin. On ollut myös muutama reaktiivinen ja eri asioihin impulsiivisesti reagoiva tapaus. Ongelmakäyttäytymistä esiintyy riippumatta siitä onko koira ”pehmeä” vai ”kova”. Erilaisiin ääniin reagoivia on ollut pari. Vaikka yksilö ei ole pelännyt ukkosta tai laukauksia, se on voinut reagoida muihin ääniin, joskus aggressiivisesti. Ääni on yleensä ollut matala ja voimakas (Ruohonleikkuri, kompura) tai jokin muu äkillinen ääni kuten palohälytin, aivastus tai pennun huuto. On hyvä muistaa, että koirarotu kehittyy sen mukaan mitä käytämme jalostukseen! Käytännössä on hyvä pohtia miten eroavat arkuus ja pelko vaikkapa rotumääritelmien omanarvontuntoisesta, pidättyväisestä tai välinpitämättömästä luonteenpiirteestä. Roduissa on eroja, mutta suuria eroja löytyy myös rodun sisällä. Persoonallisuus määrittää pitkälti myös sen näkeekö koira pelokkaasti vaaroja ympärillään vai rohkeita mahdollisuuksia. Varovainen koira on pelokas koira. Optimistisuus ja pessimistisyys ovat siis luonteenpiirteitä, jotka on tunnistettavissa myös koirilla. Myös erilaiset stereotyyppiset käytökset, kuten erään tuontikoiran ravaaminen öisin (heräsin sen tepasteluun lähes joka yö), ovat periytyneet joillekin pennuille. Kasvattajat yleensä suosivat itse tietyn tyyppisiä koiria ja tästä syystä voi pieniä eroja myös kasvattajien välillä olla sen perusteella millaisia ominaisuuksia he koirilleen hakevat.

Olen havainnut koirissani paljon yksilöllistä vaihtelua kognitiivisissa ominaisuuksissa, kuten impulsiivisuudessa, itsehillinnässä, muistissa, oppimisnopeudessa sekä ongelman ratkaisukyvyssä. Vaikka collie on paimenkoira ja siksi tottunut ihan geneettiseltäkin taustaltaan ihmisen kanssa läheiseen työskentelyyn, toiset koirat ymmärtävät huomattavan hyvin ihmisen elekieltä, kun taas toisille se on hankalaa. Osa koiristani on ollut luontaisesti erittäin itsenäisiä kaikessa ongelmanratkaisussa, kun taas toiset tukeutuvat mielellään enemmän ohjaajaan. On mielenkiintoista seurata, saadaanko tulevaisuudessa lisää tietoa koirilla mahdollisista esiintyvistä henkisistä kehityshäiriöistä. On todisteita, että ihmisillä esiintyviä ADHD ja esimerkiksi autismin syntytekijöitä löytyy myös koirien geeneistä ja niiden toiminnasta. Myös esimerkiksi koirille suunnatuissa älykkyyspelejen suorittamisessa on suuria eroja. Näitä kognitiivisia ominaisuuksia mittamaan on kehitetty vuonna 2016 smartDOG-testit, jotka mittaavat koiran kognitiotutkimukseen pohjautuvilla menetelmillä ja heti kun mahdollista, aion ilmoittaa omat koirani testeihin. Testissä saatuja tuloksia eri roduista käytetään käyttäytymistutkimukseen, joten suosittelen kaikkia tutustumaan! Valitettavasti ne ovat suhteellisen hintavia, vaikka hyödyllisiä. Sen sijaan olen kouluttanut kaikkia koiriani erilaisissa harrastuksissa kuten agilityssä, tokossa ja paimennuksessa.

Koiran koulutuksella voidaan vaikuttaa koiran käytökseen ja persoonallisuuden piirteisiin kuten koulutettavuuteen, itsehillintään ja sosiaalisuuteen. En ole kovin hyvä kouluttaja, mutta toisaalta olen testannut kaikkia koiriani samoilla taidoilla ja samoissa ympäristöissä. Suurimmaksi osaksi colliet ovat olleet iloisia toimijoita, mutta liiallista pehmeyttä on esiintynyt jonkin verran. Tämä näkyy mm varovaisuutena erilaisissa ympäristöissä, jopa niin, että koira on niin paineistunut, että sen koulutus muualla kuin kotona on mahdotonta. On laiha lohtu hokea ”kyllä tämä kotona toimii” . Yleensä tähän voi vaikuttaa viemällä pentua aktiivisesti erilaisiin ympäristöihin, mutta selkeitä geneettisiä eroja on jo pentuna nähtävissä. Myös leikkisyydessä, sen eri muodoissa ja koulutettavuudessa on ollut eroja. Jos näitä ominaisuuksia ei lainkaan testata kasvattajan toimesta, kuinka niiden jalostamiseen voi kiinnittää huomiota?

Persoonallisuuteen vaikuttavat perimä eli geenit, ympäristö-tekijät, epigenetiikka ja näiden kaikkien yhteisvaikutus. Nuori pentu ei ole suinkaan mikään tyhjä taulu, josta omistaja voi muokata haluamansa yksilön, sillä pentujen persoonallisuudessa on synnynnäisiä eroja. Toisaalta ympäristön vaikutus koiran persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen on suuri, ja omistaja voi vaikuttaa paljon koiransa käyttäytymiseen. Ympäristötekijöiksi luetaan kasvatus, koulutus, ruoka ja ylipäätään kaikki kokemukset, mitä koira elämänsä aikana kokee. Koirillakin pentu-ja nuoruusiän kokemuksilla on suurin merkitys. Jo kohtuaikana–eli ennen syntymää – pentu altistuu emonsa hormoneille. Jyrsijöillä tehdyissä tutkimuksissa huomattiin, että stressattujen emojen poikaset olivat reaktiivisempia ja herkempiä testitilanteessa. Oletetaan, että emon stressi välittyy pentuihin stressihormonien välityksellä. Tämä korostaa kasvattajan merkitystä koirien persoonallisuuden kehittymisessä. Myös suoliston bakteereilla on suurempi rooli kuin ennen ajateltiin. Suolisto vaikuttaa suolen toimintaan ja immuunipuolustukseen. Se myös vaikuttaa käyttäytymiseen, stressialttiuteen sekä masennukseen sekä autonomiseen hermostoon. Voi olla hyvinkin rotukohtaista miten jalostus on vaikuttanut ja aiheuttanut eroja ruuansulatusjärjestelmiin sekä mm. sisäiseen bakteerikantaan. Kenties eroja voi olla jopa kasvattajien valitsemissa ruokintatavoissa ja ruokamerkeissä?

Tästä blogista löytyy paljon tietoa koiran käyttäytymisestä ja persoonallisuuden kehittymisestä, mutta kasvattajana minua kiinnostaa erityisesti uusimmat tutkimukset juuri kognitioon liittyvien ominaisuuksien saralla ja se miten vahvasti ne periytyvät. Oman kokemukseni mukaan saalishakuisuus (riistan hajun tai eläimen perään lähteminen) on collieissakin hyvin perinnöllinen piirre siinä missä muukin reaktiivisuus ympäristöön. Näihin ei kuitenkaan kiinnitetä välttämättä tarpeeksi huomiota, vaan pidetään niitä yksittäisen koiran ongelmakäyttäytymisenä tai piirteinä, joilla ei ole tarpeeksi painoarvoa jalostuspohdinnoissa. Arjessa ne voivat kuitenkin olla omistajalle erittäin hankalia. Suurimmaksi osaksi rodun yksilöt ja omatkin kasvatit ovat menneet aloitteleville koiraharrastajille (mikä on mielestäni tärkeä rooli collielle rotuna!), mutta tutkimusten mukaan ongelmia on eniten juuri aloittelevilla koiranomistajilla. Jos jalostuskoiralla on jokin arkea selkeästi haittaava ongelma käyttäytymisessä jo kokeneella kasvattajalla, kuinka uudet omistajat voivat pärjätä oman pentunsa kanssa? Valitettavasti kasvavan pennun persoonallisuuspiirteet voivat tulla myös kasvattajalle yllätyksenä. Tämä on toisaalta yksi syy, miksi toivon tulevien pennunostajien olevan aidosti kiinnostuneita koiran koulutuksesta. Kun koiran tunnetiloja osataan pennusta asti oikein ohjailla, voidaan mahdollisesti ehkäistä monta tulevaa ongelmaa. Myös avoimuus kasvattajien ja jalostukseen käytettävien urosten omistajien välillä on tärkeää.

Muita periytyviä piirteitä koirissa on oman kokemukseni mukaan äänenkäyttö ja jopa sen sävy. Usein useamman koiran omistajat tunnistavat koiransa haukun, mutta lähisukulaiset kuulostavat samalta. Haukkuminen on koiralle luonnollinen tapa ilmaista itseään, mutta toiset haukkuvat enemmän kuin toiset. Kasvattajien kesken olemme pohtineet onko haukun määrä sidoksissa hermorakenteeseen, colliet usein haukkuvat, mutta tyynet ja rauhalliset vähemmän. Toiset koirat myös puhelevat paljon, haukkumisen lisäksi ne örisevät ja puhisevat. Tämä on ihan normaalia. Koirien erilaiset leikkityylit tuntuvat periytyvän myös, mm. Hampaiden leikkinaksuttelu ja eleet ovat samanlaisia siinä missä sosiaaliset taidot laajemminkin. Myös Vilkkaus ja Aktiivisuus ovat periytyviä piirteitä. Koulutettavuus ja Sinnikkyys näkyvät yleensä harrastuksissa ja ovat omien koirien kohdalla periytyneet äidiltä tyttärelle vahvasti. Mielenkiintoinen seikka on esim vedestä pitäminen : toiset vihaavat kastumista ja toiset rakastavat mutaojia. Sisäsiisteys on oman kokemukseni mukaan myös periytyvää, ainakin toiset oppivat sen viikoissa kun taas toisilla siihen voi mennä lähes vuosi. Myös isä periyttää piirteitään ja usein pentueessa onkin joku, joka selkeästi on tullut enemmän isäänsä kuin muut. Kokemukseni mukaan nartun luonne on kuitenkin se, joka pentueen ”leimaa”.

Puuma ja bestis Ronja

On mielenkiintoista, että esim. Resurssiaggressiota tuntuu esiintyvän paimenkoirissakin paljon. Itselläni on ollut koiria laidasta laitaan ja kyllä nyt, kun luita ja lelujakin voi pitää surutta lattialla ja maata kaikkien koirien kanssa lähekkäin sohvalla, ei voi kun huokailla. Voin myös syöttää niitä vuoronperään ilman, että kenelläkään nuppi kuumuu liikaa. Minulla on ollut narttu, joka uudessa kodissa tappoi pienen koiran kun se hyppäsi sohvalle (lähti meiltä koska tappoi ohitse juoksevan kissani) ja toinen, joka puri kasvatinomistajani omaan whippettiin reiän kun se haki turvaa omistajastaan (jonka narttu oli ottanut resurssikseen pihalla). Kummankaan nartun käyttäytyminen ei näkynyt millään lailla luonnetestin osa-alueista, päinvastoin. Tällainen käytös ei todellakaan ole collielle tyypillistä eikä haluttua. Myös leluista ja nukkumapaikoista on tapeltu. Jos laumassa on resursseista pingottava yksilö, on tärkeää pitää mahdollisimman paljon petejä ja leluja tarjolla ja pitää kiinni rutiineista. Jos koira omii myös ihmisiä, on syytä keskeyttää sellainen käytös jo pentuna lopettamalla sen huomioiminen. Esimerkiksi bordercollieni Likka tahtoo yleensä istua olkapäälläni olohuoneessa ja huolestuu jos joku tulee liian lähelle. Onneksi se ei osoita muita hankalia mustasukkaisuuden piirteitä ja muutaman muistutuksen jälkeen se on huomannut, että sylini häviää jos se niin tekee. Ulkona Ronja ja Likka molemmat rakastavat heitettyjä palloja ja pari kertaa on tunteet kuumenneet kun molemmat hakevat sitä minulle. Tästä syystä en enää heitä palloja, sen sijaan muista leluista Ronja luopuu helposti. Oma maltti on valttia, tilannetaju ja ennaltaehkäisy.

Ronja, Puuma ja Jukka

Toiset koirat eivät sopeudu laumakoiraksi, sillä se vaatii koiran luonteelta lähes yhtä paljon kuin lapsiperheessä asuvalta koiralta. Sisäinen epävarmuus kumpuaa usein aggressiona erilaisissa tilanteissa mistä syystä muut lauman koirat oppivat välttämään koiraa, joka käyttäytyy epäjohdonmukaisesti tai väkivaltaisesti. Ihmiset usein helposti diagnosoivat tällaisen koiran ”johtajaksi” kun se saavuttaa muiden mielistelyn pelolla. Todellisuudessa tilanne on toinen. Meillä elettiin monta vuotta ilman leluja lattioilla, sillä niistä tuli helposti resursseja, joita koirat omivat. Mielestäni resurssiaggressio on piirre, johon tulisi jalostuksessa kiinnittää huomiota. Oman kokemukseni mukaan se periytyy vahvasti ja voi osaamattomassa jatkojalostuksessa muuntautua arvaamattomuudeksi, jopa joissakin tilanteissa ihmiseen kohdistuvaksi aggressioksi. Itse olen kokemuksieni jälkeen jättänyt käyttämättä koirat, jotka käyttäytyvät arjessa impulsiivisesti ja etsinyt tarkoituksella yhdistelmiä, joissa tätä ei esiintyisi. Se ei estä koiraa olemasta hyvä harrastuskoira, mutta arjessa elämä helpottuu paljon.

Pelkästään koiran DNA ja ympäristö eivät määrittele koirasi persoonaa. Myös nimittäin koiran elämän aikana koetut kokemukset voivat periytyä. Epigenetiikka tarkoittaa ympäristöstä tai kokemuksista johtuvia perinnöllisiä muutoksia geenien toiminnassa ja säätelyssä. Epigeneettiset muutokset eivät kuitenkaan ole muutoksia itse DNA-nauhassa. Ajatus siitä, että esimerkiksi elämänkokemukset ja ympäristövaikutukset periytyvät jälkeläisille, poikkeaa radikaalisti aikaisemmasta ajattelumallista, jossa perimä ja ympäristö nähdään kahtena melko erillisenä tekijänä. Moni kasvattajakin sysää koiran käytösongelmat suoraan omistajan syyksi. Epigenetiisesti periytyvät mahdollisuudet lisäävät eettisen koiranpidon, koulutuksen ja kasvatuksen merkitystä, mutta siitä aiheesta lisää tulossa tähän blogiin myöhemmin!!

Ihmisen paras ystävä .

On totta, että pienessä populaatiossa tiukat rajaukset jalostuskoirissa karsivat geneettistä materiaalia entisestään. Jalostuskoiran valintaan vaikuttaa moni seikka, mutta luonne tulisi olla listan kärkipäässä. Koiran luonteen luotettava arvioiminen on kuitenkin yllättävän vaikea temppu. Jokainen kasvattaja tekee luonnollisesti omat valintansa. Itse ajattelen, että suurimmaksi osaksi koirat kuitenkin vaikuttavat harrastuskenttien ulkopuolella perheissä ja nimenomaan seurakoiraltahan vaaditaan kaikkein eniten luonneominaisuuksia. Ainakin omat kasvatit on usein menneet ensimmäisiksi harrastuskoiriksi ja ihan tavallisille ihmisille ja haluan kasvattaa koiria, joiden kanssa arjessa pärjää. Joskus se vaatii raskaita päätöksiä. Koko ajan tulee lisää tietoa siitä miten koiran persoonallisuus kehittyy ja periytyy ja vaikka suljettujen rotujen populaatiot ovat pieniä, nämä piirteet on silti hyvä ottaa kokonaisuudessa huomioon, ettei rodun maine muutu hankalaksi. Minusta on tärkeää, että näitä asioita jalostetaan samalla kuin muitakin ominaisuuksia ja niistä voitaisiin olla rehellisiä. Onneksi meillä on nyt uusia avaimia geenipoolin laajentamiseksi, niin minäkin uskallan uudelleen yrittää. 🙂

Lähteet:

Katriina Tiira, Koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus

Helsingin yliopisto, Hannes Lohen työryhmä

https://www.koirangeenit.fi/

Käypähoito https://www.kaypahoito.fi/nix02617

Kasvatusperiaatteita ja ajatuksia koiran jalostuksesta

Koiran jalostuksen lähtökohta on ollut käyttötarkoitus ja siihen tarvittavat ominaisuudet. Koirien kasvatus oli aluksi vain tapa säännöstellä kylien liepeillä asuvien kulkukoirien määrää. Kesyyntymisen myötä ihmiset ymmärsivät koiran hyötyarvon metsästyksessä, vartijana ja paimenena. Jos kylä joutui muuttamaan koirat siirtyivät ihmisten mukana ja ne niistä, jotka selviytyivät matkan vaaroista toivat uutta kantaa jo alueella eläviin populaatioihin. Koirien syntyvyyttä ei säännöstelty, mutta henkiin jätettiin vain ne yksilöt, joissa esiintyi ihmisten tarvitsemia piirteitä. Hiljakseen koirat alkoivat muuttua entistä enemmän ja saivat piirteitä, joita luonnon koiraeläimissä ei ollut. Monet sellaiset ulkoiset ominaisuudet, joita pidämme tämän päivän rotukoirissa yhdentekevinä tai merkillisinä, ovat itse asiassa alkujaan olleet välttämättömiä koiran käyttöä varten.

Tällaisia asioita ovat esimerkiksi mäyräkoiran pitkä ja kapea muoto sen tunkeutuessa luoliin etsimään saalista, collien korvan muoto sen kuunnellessa paimenen vihellyksiä pellolla tai komondorin nyöriturkki suojaamassa sitä petoeläimiltä koiran työskennellessä laumanvartijana. Myös koirien luonne- ja käyttäytymisominaisuudet ovat olleet tärkeitä, vaikka niiden mahdolliseen katoamiseen ei samalla tavalla osata tänä päivänä puuttua. Luolakoirien on täytynyt olla itsenäisiä ja sisukkaita kun ne ovat hakeneet saalista maan alta ja toisinaan hävinneetkin tappelun kettuja tai supikoiria vastaan. Tällaisilla koirilla on täytynyt olla periksi antamaton luonteen laatu ja kyky purra tappaakseen. Paimenkoiran on puolestaan oltava tarpeeksi itsenäinen ja rohkea saadakseen lampaat tai karjan liikkeelle, mutta samalla riittävän nöyrä kuuntelemaan paimenen äänenpainoja ja tottelemaan tämän käskyjä tarvittaessa pitkienkin matkojen päästä.    

Vasta 1900-luvulla kasvatukseen on liittynyt voimakkaasti myös ulkonäkö. Ensimmäiset koiranäyttelyt pidettiin Englannissa 1800-luvun puolessa välissä ja se yleistyi nopeasti mukavana ajanvietteenä hovin ja ylhäisön piireissä. Rotumääritelmät luotiin samoihin aikoihin ja monia vanhoja, jo katoamassa olleita rotuja ryhdyttiin elvyttämään. Rotumääritelmät ovat olleet siitä lähtien kasvattajien ohjenuoria heidän yrittäessään toisaalta säilyttää rodun ominaisuudet, mutta samalla myös parantaa jo olemassa olevaa kantaa.

FB_IMG_1520334609086

Mielestäni rotumääritelmät ovat hyvä asia, sillä ne kertovat meille kasvattajille millainen rodun tulisi ulkoisilta piirteiltään olla ja muistuttavat myös siitä, mitä luonneominaisuuksia koirilla tulisi olla. Tulkinnan vara määritelmissä on kuitenkin suuri ja tänä päivänä tiettyjen ominaisuuksien liioitteluakin esiintyy. Myös kauneusihanteet tai eleet ovat vaihdelleet kausittain rodun harrastajien ja kasvattajien ihannoidessa niitä. Jalostukseen tulisi aina käyttää koiria, joilla on vahva ja tasainen näyttö kyvyistään niin ulkomuodollisissa kuin luonneasioissakin. Ei ole kuitenkaan yksiselitteistä millä näitä ominaisuuksia voidaan mitata. Koiran ollessa sopeutumiskykyinen ja hyvin koulutettavissa rotujärjestöt ja kasvattajat painivat suurien ongelmien edessä. Kuinka mitata koiran jalostusarvoa? Luonteita, terveyttä tai ulkonäköä? Koska hankitut ominaisuudet eivät periydy, tarvitaan kasvattajilta avarakatseisuutta näkemään hankittujen tulosten ”alle.”

Tämän päivän yhteiskunta on tuloslähtöinen tarkastelee sitä mistä tahansa näkövinkkelistä. Ns. bisnesajattelu ahmii tilaa myös muuallakin kuin yritysmaailmassa. Kun työelämä vaatii tehokkuus- ja tuottavuusvaatimuksia ylityötunteina ja tuloksilla, myös koulut alkavat suosia tällaista näkemystä vahvistaakseen lasten kykyä sopeutua aikuisten maailmaan työllistyessään. Markkinatehoisuus ja elinkeinoelämän tarpeet määrittävät koulujen toimintaa ja leikki sekä luova toiminta tuntuu olevan katoava luonnonvara. Vapaa-ajalla painimme samojen asioiden parissa: harrastamme, opiskelemme ja yritämme sopeutua yhteiskuntamme vaativaan aikatauluun.

Tietynlainen kaavamaisuus on nähtävissä myös koiraharrastuksessa. Määrittelemme koiriamme tulosten avulla, emme sen miten se toimii normaalielämässä.

Koiran on täytynyt sopeutua elämänrytmiimme ja vaadimme siltä vain parasta. Huippujalostus huippukoirilla on yleistä ja tiettyjä ominaisuuksia varmasti saisimmekin sillä tavoin periytettyä jälkeläisille. Tällainen jalostus antaa kuitenkin tilaa vain harvoille halutut tulokset saanneille korille, jolloin populaation geeniperimän monimuotoisuus laskee. Tämä taas tuo tullessaan uusia ongelmia kuten lisääntyvät terveys- ja luonneongelmat. Pelkillä huipputuloksilla on siis pidemmällä tähtäimellä vaikeaa viedä rodun tasoa kokonaisuutena ylöspäin. Kun jalostus toimii ns. keskivertoperiaatteella kehittyy kanta hitaammin, mutta geenipooli pysyy laajana. Jalostukseen käytetään koiria, jotka ovat terveitä, hyväluonteisia ja oikean tyyppisiä. Ne eivät ehkä ole huippuja erityisesti missään lajissa, mutta kantavat perimässään tärkeää monimuotoisuutta. Tämä ei tarkoita, että jalostukseen tulisi käyttää mitä tahansa moppea, mutta varsin usein vain ne tietyt (=näyttelytähdet) jatkavat sukua.

389084_447380171948993_990217067_n
Rosie

Suuriosa koiristamme elää seurakoirina. Jopa ne eläimet, joita käytetään työtehtävissä elää lopun aikansa perheissä. Näiltä kotiympäristössä eläviltä koirilta vaaditaan monesti paljon laajempia kykyjä kuin varsinaisilta työkoirilta.

Seurakoirien ”käyttöominaisuudet” ovat esimerkiksi hyvä stressinsietokyky, ärsykkeiden ja turhautumisen sietokyky eikä sen tule olla kovin epäluuloinen tai aggressiivinen, jotta sen kanssa on helppo elää.

Omistajien kannalta koirien ominaisuuksista juuri luonne on merkittävin. Silti monen rodun jalostusta tuntuu tänä päivänä kantavan ulkomuotoon liittyvät kriteerit. On mielestäni hälyttävää, jos kasvattaja käyttää jalostukseen impulsiivisia tai reaktiivisia koiria, joiden kanssa arki on hankalaa.

Suomen rotukoirat ovat ulkomuodoltaan maailman kärkikastia. Koiriamme viedään ulkomaille jalostuskäyttöön ja me koiraharrastajat olemme siitä hyvin ylpeitä. Mutta vaikka pentueen vanhemmat olisi valittu huolella ja taidolla ulkomuotokriteerejä noudattaen, suurin osa pennuista jäisi kuitenkin seurakoiriksi tavallisten ihmisten perheisiin. Koira viettää näyttelyissä, kokeissa ja kilpailuissa vain murto-osan elämästään, muun ajan sen vaikuttaa ympäristöönsä kotikoirana. Siellä sen synnynnäisillä kyvyillä ja ominaisuuksilla, käyttäytymisellä ja luonteella on monin verroin laajempi merkitys kuin ulkomuodolla.

Pelkästään näyttelyissä luonnetta ei voida mitata tarpeeksi laajasti ja monipuolisesti, sillä kehissä on vaikeaa arvata millainen koiran käytös on kotona. Erityiset luonnetestit ovat kehitetty tähän puutteeseen, mutta nekään eivät täysin kuvaa sitä, miten vahvasti tietyt ominaisuudet periytyvät. Luonnetestit ovat testaajan subjektiivinen näkemys koirasta juuri sillä hetkellä ja siinä paikassa. Aina arki ja testitulos eivät kohtaa. Eri rotujen käyttökokeet puolestaan mittaavat koiran ominaisuuksia ja käytöstä juuri siinä työssä, mihin se on alunperin jalostettu eikä tällaisten testien antamaa tietoa voikaan täysin verrata luonnetestin tuloksiin. Esimerkiksi siperianhuskyn käyttökoe eli rekikoe on omiaan kertomaan koiran luonteesta, kyvyistä ja ominaisuuksista.

FB_IMG_1520359480458
Lifedream o-pennut 2014

Luonnetesti on aikanaan suunniteltu armeijan koirien luonteen ja käytöksen testaamiseksi ja pidänkin mielenkiintoisena, että se tänä päivänä on MH-testin lisäksi ainoa luonnearvio ns. seurakoirista, jotka elävät siis ihmisten kanssa vailla työkoiran statusta. Toivonkin, että omat kasvattini kävisivät useissa erilaisissa testeissä, jotta niiden kyvyistä saataisiin kattavampaa tietoa. Myös uusi Smartdog-testi kiinnostaa suuresti, sillä tällä hetkellä ainoana testinä se mittaa koiran kognitiivisia kykyjä, muistia ja oppimiskykyä. Kaikki ominaisuuksia, jotka kasvattajana ovat minulle tärkeitä, mutta joita perinteisemmät testit eivät mittaa. Colliella on palveluskoiran oikeudet, joten sen kykyjen testaaminen palveluskoirakokeissa on suotavaa. Tämä kuitenkin vie omistajalta paljon aikaa ihan treeneissäkin.

Mielestäni sk.collie on monipuolinen harrastuskoira, jonka kanssa päteviä, koiran koulutettavuudesta suuntaa antavia tuloksia voi hankkia useista lajeista kuten tokosta tai agilitystä. Paimennuksen puolella variaatio koirien osaamisessa ja luontaisessa taipumuksessa on suurempi.

  
IMG_4077 (1280x774)

Ulkonäön ja luonteen lisäksi koiran elämisen kannalta tärkeää on sen terveys. Sairas koira on omistajalleen paitsi henkisesti raskas taakka myös taloudellisesti kallis. Rakenteellisten vikojen tai hengitystievaikeuksien myötä koiran elämä tuskin on kadehdittavaa. Eläin saattaa oireilla kipuihinsa aggressiivisesti tai sen käytös voi vähintään olla omistajan silmissä epäjohdonmukaista. Monilla rotukoirilla on tiettyjä jalostuksen tuomia sairauksia, joiden jo katsotaan kuuluvaan osaan rodun luonnetta.

Mielestäni onkin selvää, ettei jalostuskoiran arvoa voida mitata pelkästään tulosten perusteella. Se, että koiralla on terveet paperit lonkkien, kyynärpäiden tai polvien osalta on vain osa totuutta. Se, että se läpäisee luonnetestin hyväksytysti ei kerro suoraan sitä, millaista koiran kanssa on elää tai mitkä testin osa-alueista voidaan suoraan ajatella periytyvän jälkipolville. Se, että koira saa vaaditun tuloksen näyttelystä ja osoittaa olevansa tuomarin mielestä rodunmukainen ei kerro sen työskentelykyvystä tai ominaisuuksista ajatellen rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta.

Kasvattajilla on suuria vaikeuksia muodostaa mielipiteensä siinä, tulisiko rodun alkuperäisiä ominaisuuksia säilyttää tämän päivän yhteiskunnassa, jossa vain harva koira pääsee toteuttamaan rodulle tyypillistä käytöstä. Koira, jolla on suuri tarve metsästää riistaa voi olla omistajalleen vaikea hallittava ja toisaalta koira, jolla on voimakas vartiointitaipumus voi olla väärissä käsissä jopa vaarallinen. Siinä missä ihmisten yhteiskunta on muuttunut, koettaa koira – ja sen kasvattajat – pysyä perässä kaupungistumisessa, kiireellisissä aikatauluissa ja tuloslähtöisyydessäkin.

fb_img_1547722556291
Jukan nassu 2016

Lienee siis perusteltua painottaa kasvattajien merkitystä rotunsa vaalijoina. Mielestäni meillä tämän päivän kasvattajilla ei ole aina oikeutta muuttaa koirien ominaisuuksia joksikin toisiksi vain yhteiskuntamme sanelemana. Meidän tulisi etsiä kasvateillemme omistajat, jotka ovat riittävän valveutuneita etsimään tietoa rotujen erilaista ominaisuuksista ja hyväksymään, etteivät kaikki rodut ole heitä varten. Tiedän ihmisiä, jotka ovat lopettaneet esim. isojen venäläisten vartiokoirien kasvattamisen, koska sopivia ostajia ei pennuille riittänyt. Kasvattajien tulisi osata säilyttää laaja-alainen näkemys asioihin, eikä kaventaa liiaksi geenipoolia, joka Suomessa rodusta riippumatta on jo valmiiksi kapea.

Meidän tulisi painottaa tulosten _lisäksi_ hyvää perusterveyttä, arjen toimivuutta, koirien luonnollisia vaistoja ja elinvoimaa.

Oman rodun tunteminen läpikotaisin, sen historian kunnioittaminen ja nykypäivän mahdollisuuksien kartoittaminen ovat kasvattajan tärkeimpiä ominaisuuksia. Loppujen lopuksi, me kasvattajat olemme vain pieniä pisteitä koirarotujen historiassa, joten meidän tulisi säilyttää rakastamamme rodut myös tuleville polville. Toivon, että tulevaisuudessa entistä suurempi joukko kasvattajia ryhtyisi rakentamaan uudenlaista koiranjalostusta, jonka peruspilarin muodostaisi kokonaisvaltainen suunnittelu ja toteutustyö.

Jalostuskoiran valinta

Harva kasvattaja on aloittanut koiraharrastuksen tietävänsä jonakin päivänä ryhtyvänsä kasvattajaksi. Kotona asuvaa narttua ei välttämättä ole hankittu sitä ajatusta silmällä pitäen, että sillä teetettäisiin pennut, mutta jotenkin ajatus alkaa myöhemmin kutkuttamaan. Moni pentuja teettävä ihminen vähättelee asiaa ja kertoo vain haluavansa tehdä nartullaan pennut, ei niinkään ryhtyvänsä kasvattajaksi. Onkin syytä muistaa, että jokainen yhdenkin pentueen teettänyt ihminen on kasvattaja.

IMG_3961 (1280x853)

On hyvä suunnitella etukäteen millaisia koiria käyttää jalostukseen. Pentueissa voi olla useitakin yksilöitä, ja jokainen niistä elää myöhemmin jossakin vaikuttaen ympäristöönsä. Jalostukseen valittujen koirien ominaisuuksilla on siis paljonkin painoarvoa, varsinkin pentujen ostajien näkökulmasta. Myös suvunjatkamisen kannalta on tärkeää hahmottaa, että kyseisen pentueen pennuista voi yksi tai useampikin jatkaa sukua ja siten välittää eteenpäin vanhempiensa ominaisuuksia. Monesti narttujen omistajat käyttävät paljon aikaa hyvän uroksen löytämiseen ja toisinaan se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Jos kritiikki omia narttuja kohtaan olisi yhtä vaativaa kuin heidän ehtonsa uroksiin voisi moni pentue jäädä tekemättä.

Hyvän jalostuskoiran ominaisuuksiin kuuluu ehdottomasti hyvä terveys. Collie kuuluu PEVISA-ohjelmaan, joten jalostukseen käytetyt koirat on lonkkakuvattava ja silmäpeilattava.

Usein myös kyynärpäät nykyisin kuvataan. Koiran perusterveyteen liittyy kuitenkin paljon muitakin seikkoja. Sillä tulee olla normaali ruokahalu ja hyvin toimiva vatsa. Koira, joka syö huonosti tai jonka vatsa reakoi pieniinkin olosuhteiden muutoksiin ei ole hyvä jalostuskoira. Yleensä huonovatsaiset koirat ovat luonteeltaankin herkempiä, kenties jopa säikkyjä, eivätkä nämäkään ominaisuudet ole hyviä jalostuskoiralle. Allergiat ovat colliella yleisiä, joten niihin tulisikin kiinnittää jalostuksellisesti huomiota. Herkkävatsaisuus saattaa olla ensimmäinen oire piilevästä allergiasta. On hyvä kartoittaa koiran eläinlääkärissä käyntejä ja pohtia ovatko siellä tehdyt reissut sellaisia, että ne saattaisivat huonontaa koiran jalostusarvoa. Useat antibioottikuurit, oudot fyysiset oireet tai vaikkapa jatkuva silmä- tai korvatulehdus voivat olla syitä jättää koira pois jalostuskäytöstä. Normaali kotikoiran olemistahan tällaiset seikat eivät estä, mutta jalostuskoiran tulee olla kaikin puolin terve.

FB_IMG_1520181464658
Kantakoiriani: Alda, Rosie ja Mette

Luonne kuuluu kaikkein tärkeimpiin vaatimuksiin, joita jalostuskoiralle voidaan esittää. Vahva, tasapainoinen ja rauhallinen narttu on pennuille syntymästä luovutuspäivään se malli, jota pennut tulevat seuraamaan. Rauhaton, pelokas narttu tekee lapsistaan samanlaisia, vaikka ihminen yrittäisikin vaikuttaa pentujen luonteiden kehitykseen. Uroksen luonne ei ole aivan yhtä tärkeä, sillä uros harvoin viettää aikaa pentujensa kanssa. On kuitenkin tärkeää tuntea myös uroksen luonne, jotta se vastaisi mahdollisimman hyvin nartun luonnetta. Mitä pidempään pennut saavat kasvaa kasvattajan luona, sitä suurempi on myös kasvattajan ja jalostusnartun luonteen merkitys. Ei enää riitä, että se kykenee imettämään pentunsa ja hoitamaan ne vieroitukseen. Emon on osattava opettaa pennuilleen myös sosiaalisuutta ja annettava tärkeitä malleja tulevaisuutta ajatellen. Sopiva luovutusikä rodusta hieman riippuen on 7-12 vko, sillä rotujen kehityksessä on eroja. Pidempi luovutusikä asettaa myös kasvattajalle suuremman vastuun pentujen sosiaalistamisesta.

Hyvä jalostuskoira on myös sellainen, jonka kanssa arki sujuu ilman ongelmia. Saamme jatkuvasti uutta tietoa siitä, miten koiran persoonallisuus muodostuu ja ennen kaikkea miten se periytyy geenitasolla. Tämä lisää jalostuskoiran luonteen merkitystä entisestään ja lisää paineita sen luotettavaan arvioimiseen.

Tämän lisäksi jalostuskoiran tulisi olla rodulleen tyypillinen. Tämä tarkoittaa sitä, että katsoessaan koiraa ihminen saa selkeän kuvan siitä mikä rotu on kyseessä. Collien ollessa kyseessä tulisi katsojalle välittyä kuva siitä, että kyseessä on collie, ei partacollie, Ibizan podengo eikä whippet. Luonnollisesti kasvattajan tulee tutustua rotumääritelmään ja kokenut katsoja näkee heti, onko kyseinen koira H:n vai ERI:n koira.

  
_full

Jalostuskoira tulisi aina olla mielestäni vähintään EH:lla palkittu, sillä hyvä jalostuskoira ei välttämättä aina ole näyttelyissä sijoitettu palkintosijalle, vaan se voi tasaisesti pärjäillä näyttelystä toiseen ja periyttää vahvoja ominaisuuksiaan pennuilleen. Koiralla tulisi olla oikeat ääriviivat, mikä tarkoittaa collieilla mielestäni sitä, että sen rakenne on kunnossa. Oikea lavan ja olkavarren asento sekä riittävät takakulmaukset takaavat sen, että koiralla on linjoja. Lisäksi sillä tulee olla oikeantyyppinen työkoiralle ominainen luusto.

Oikeanlainen purenta on pieni, mutta äärimmäisen tärkeä osa jalostuskoiraa. Colliella kuuluisi olla täysi, leikkaava purenta, mutta jonkin verran hammaspuutoksia esiintyy. Tämän lisäksi tulee tarkastella jalostuskoiran sukutaulua. Ulkomuoto, luonne, terveys ja suku yhdessä määrittelevät sen, millaisia pennuista mahdollisesti tulee. Tästä syystä itse haluan tuntea mahdollisimman monia sukutauluissa esiintyviä koiria, niiden veljiä ja siskoja. Pyrin seuraamaan kasvattejani koko niiden eliniän, jotta kykenen tekemään päätöksiä jatkoa ajatellen. Millaisia ovat jalostukseen käytettävien koirien sisarukset ja vanhemmat? Jos joitakin on jo käytetty jalostukseen, millaisia ovat niiden jälkeläiset? Onko suvussa tavattu perinnöllisiä sairauksia tai luonteenpiirteitä, joita tulisi välttää?

fb_img_1547722621642
Jukka pentuna

Jalostusnartun ominaisuudet ovat toki kasvattajalle tärkeitä, mutta koska yksi uros voi astua elämänsä aikana monta narttua ja saada siten enemmän jälkeläisiä, tulisi myös uroksen ominaisuuksiin kiinnittää huomiota. Hyvä jalostuskoira ei siis välttämättä ole rodun huippuyksilö, vaan tasaisen varma tallaaja. Usein ns. huippuyksilöt pentueissa ovat poikkeuksia, mutta toisaalta jos koko pentue on laadukas, silloin myös vanhemmat ovat sitä varmasti olleet ja oikein suoritetussa jatkojalostuksessa koirien hyvät ominaisuudet saadaan säilytettyä. Koska täydellistä koiraa ei ole, on kasvattajan tehtävänä löytää toisiaan täydentävät koirat kaikissa yllämainituissa seikoissa.

Tämän jälkeen voidaankin sitten miettiä, onko pentueen teettämiseen, hoitoon ja kasvatukseen riittävästi aikaa tai tilaa, jotta yhdistelmä olisi mahdollinen.

Holistinen koirankasvatus

Holismi on kreikkaa ja tarkoittaa suoraan käännettynä kokonaisuutta ”holos”. Se on filosofinen käsite, jonka mukaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Esimerkiksi neuronissa ei ole tietoisuutta, mutta osana aivoja neuroni on osa tietoisuutta. Holismi rikkoo perinteisiä näkemyksiä siinä, että tutkittavana olevat kohteet tulisi pilkkoa osiin, jotta niitä voisi tarkastella. Tällainen ajattelu aiheuttaa kokonaisuuden tarkastelun uudella, monimuotoisemmalla tavalla. Ammatillisissa lähihoitajan opinnoissani törmäsin jatkuvasti holistiseen ihmiskäsitykseen, eli siihen että ihminen on kokonaisuuksiensa summa. Meille hoitajille painotettiin, että kaikkiin ongelmiin löytyy useampi vastaus ja että ihmistä tulisikin hoitaa kokonaisuutena.

fb_img_1547329009477

Myös koirankasvatuksessa haluan noudattaa holismin määritelmää. Luonani asuvat koirat ovat yksilöitä ja niiden hoito ja jalostus on monen pienen asian summa. Kuten edellä on kirjoitettu, viimeisen sadan vuoden ajan ihmiset ovat kasvattaneet koiria lähinnä ulkomuotoa ajatellen. Nykyisin käydäänkin paljon keskustelua niin TV:ssä kuin lehdissäkin koirien perinnöllisistä sairauksista, luonnehäiriöistä ja roduille tyypillisten ominaisuuksien häviämisestä. Nämä ongelmat johtuvat pienistä populaatioista, joissa jalostuspohja kapenee, pelkästään ulkomuotoon pohjautuvista jalostuskriteereistä sekä yhteiskunnan vaatimuksista koiriin nähden.

Kokonaisvaltainen koirankasvatus on ajatus siitä, että kaikki koiran ominaisuudet tulisi jalostuksessa ottaa huomioon ja, että siihen osallistuisivat aktiivisesti kaikki eläimiä rakastavat ja hoitavat osapuolet: liitot, rotuyhdistykset, eläinlääkärit, ulkomuototuomarit, luonnetesti- ja käyttökokeiden tuomarit, kasvattajat, toimihenkilöt ja omistajat.

Yksinkertaisemmillaan se olisi kasvattajan ja kasvatin omistajien yhteistä työtä rodun hyväksi sekä koiran kunnioittamista ainutlaatuisena eläimenä.

Ensimmäiseksi kasvattajan tulisi perehtyä koiran ominaisuuksiin riippumatta rodusta tai käyttötarkoituksesta. Tietynlainen rotusokeus on valitettavan yleistä kasvattajien joukossa ja toisaalta useamman rodun seuraaminen intensiivisesti on aikaa vievää ja työlästäkin puuhaa. Katseen irrottaminen omasta rodusta antaisi kuitenkin uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia niin kasvattamiseen kuin koirien hoitoakin ajatellen. Kasvattajan tulisi kouluttaa itseään erilaisilla kursseilla ja luennoilla sekä päivittää koiratietoisuuttaan tutustumalla aiheen kirjallisuuteen. Myös koiran yleinen historia ja sen merkitys nykypäivään on tärkeää, jotta voisi ymmärtää koiran vaistoja ja käyttäytymismalleja.

u-pennut

Jalostusvalintoja tehdessä tulisi kiinnittää huomiota muihinkin asioihin kuin vain tuloksiin. Kuten yllä olen kirjoittanut, koiran perusterveyden kartoittaminen on tärkeää siinä missä hyvän luonteenkin huomioiminen. Luonteella on merkitystä myös rodun tyypin kannalta, tulisi tietää millainen oman rodun edustajan tulisi olla käyttötarkoitukseensa nähden. Se, että koira pärjää tottelevaisuus-, agility- tai pk-kisoissa ei aina tarkoita sitä, että koira olisi esim. hyvä paimenkoira, mitä colliekin ensisijaisesti mielestäni periaatteessa kuuluisi olla.

Aivan kuin tässä ei olisi jo kylliksi: yhdistelmiä tulisi tarkastella myös populaatiotasolla: mitä annettavaa niillä on ja ennen kaikkea mihin ne sijoittuvat suvullisesti: onko vastaavia yhdistelmiä jo tehty entuudestaan?

Paimentavan koiran luonneominaisuudet poikkeavat esim. suojelukokeissa käytetyn koiran ominaisuuksista. Jokainen kasvattaja muodostaa omat näkemyksensä asioihin, mutta itselleni on avautunut paimennuksen kautta melkoisen uusi maailma ja koen, että juuri NE luonteenpiirteet ovat niitä, joita kasvateilleni haluan. Tämä ei tietenkään sulje muita harrastuskenttiä pois, sillä paimentavalta koiralta vaaditaan toimintakykyä, rohkeutta, sinnikkyyttä, itsevarmuutta ja tiettyä määrää ohjaajapehmeyttä työskennellä yksin, mutta valppaana aivan kuten moni muukin laji. Parhaimmillaan colliesta on hyvin moniin erilaisiin harrastuksiin.

ramsesjussikisa122
Ramses agilitykisoissa
  
 

Se, että tänä päivänä niin harvoin kasvattajat kykenevät todella mittaamaan koiriensa käyttöarvoa johtuu siitä, että kennelliitot ja rotujärjestöt eivät järjestä rodulle tyypillistä toimintaa tai siihen tarkoitettuja kokeita. Tämä taas johtuu monin paikoin siitä, ettei tehtävään osaavia ihmisiä enää ole. Monien rotujen historia kantautuu niin kauas, että sen todellisten käyttöarvojen taitajat ovat levänneet haudoissaan jo kauan. Tähän on ilokseni tullut muutosta kuluneen 10 vuoden aikana.

Halusimme tai emme, rotujen ominaisuudet alkavat muuttua sitä mukaa kun niiden käyttötarkoitus muuttuu alkuperäisestä vastaamaan nykyistä ihannettamme.

Aina tämä ei ole ollut hyvä asia, eikä koirien pääkoppa ole pysynyt vauhdissa mukana. Vastauksen siihen, onko meillä todella sellaiseen oikeutta voi jokainen miettiä syvällä sisimmässään. Jos olemme saaneet rotujemme tilan tähän pisteeseen sadassa vuodessa, missä olemme seuraavan sadan vuoden jälkeen?

20180630_214434
Puuma paimentaa

Koirien terveyttä tulisi mitata muutenkin kuin perinteisillä testeillä ja kuvauksilla. Rotujärjestöillä on ollut käytössään jo vuosia jonkinlaisia kaavakkeita kasvattajille täytettäväksi, jotta saataisiin enemmän tietoa koirien terveydestä. Valitettavasti näihin kyselyihin vastaavat vain ani harvat. Jos rodussa on tuhansia yksilöitä ja vain 30stä saadaan vastaus, kertooko se rodun tasosta vai jostakin muusta? Kasvattajilla on ainutlaatuinen mahdollisuus seurata kasvattiensa elämää olemalla yhteydessä omistajiin. Kennelliitto on tekemässä uusia seurantalomakkeita rotujärjestöille, jotta nämä voisivat jakaa niitä kasvattajille. Asioihin on tulossa muutoksia, mutta hitaasti.

Jos narttu ei selviä synnytyksestä ilman apuja tai peräti joudutaan keisarinleikkaamaan, on syytä pohtia kannattako sitä astuttaa uudelleen. Polttoheikkous ja muut nartun synnynnäiset ongelmat ovat periytyviä ominaisuuksia.

Monissa roduissa on vakavia ongelmia koirien kyvyssä synnyttää tai hoitaa pentuja itse. Syyt johtuvat jalostuksen aiheuttamasta rakenteesta, pentujen elinvoimaisuudesta tai korkeasta sukusiitosprosentista. Normaalin lisääntymis- ja hoivavietin ylläpitäminen koirilla on yksi tärkeimpiä kasvattajan tehtäviä, mutta sen laatua ei voida tarkkailla jos siihen ei anneta mahdollisuutta. Jos kasvattajat ”auttavat” rutiininomaisesti koiria astutuksissa, synnytyksissä ja pentujen hoidossa voivat eläinten synnynnäisten käyttäytymismallien puuttuminen jäädä huomaamatta. Olemmeko me ihmiset parempia hoitamaan koiranpentuja kuin narttu itse? Narttujen luonne ja hoivakäyttäytymisen laatu vaikuttavat pentujen varhaisiin elämänkokemuksiin ja siten tulevien luonteiden muovautumiseen.

fb_img_1547813317188

Kasvattajan tulisi pohtia koirien henkistä kasvua ja sen merkitystä. Tänä päivänä Suomessakin on paljon eroahdistuksesta tavalla tai toisella kärsiviä koiria. Ongelmakäyttäytymistä ja häiriöhaukuntaa. Onkin esitetty väite, jonka mukaan jotakin on vakavasti pielessä ihan koirien kasvattamisessa. Onko kenties luovutusikä liian alhainen, jolloin pienen pennun sosiaalinen kehitys häiriintyy ja se oireilee myöhemmin elämässä? Vai onko vika aina omistajissa, jotka eivät osaa kouluttaa koiraansa? Koira elää ihmisen maailmassa. Sen säännöt ja tavat eivät ole koiralle synnynnäisiä, mutta opittujen asioiden omaksuminen on.

Kykyjensä ansioista koira sopeutuu nopeasti uuteen perheeseen ja leimautuu ihmisiinkin voimakkaasti.

Koiranpennun sanotaan sopeutuvan paremmin ihmisten kanssa elämiseen jos se vieroitetaan aikaisemmin, mutta eikö ihmisen tulisi sopeutua koiraan eikä päin vastoin? Jos kasvattajat havahtuisivat kiinnittämään huomiota koiran kasvuun osana ihmisten yhteiskuntaa, voisi mielestäni moni koira saada paremmat palikat elämälle alusta lähtien. Pentuja siedätettäisiin ja sosiaalistettaisiin alusta asti ajatuksena se, että ne sopeutuvat helpommin muuttuviin olosuhteisiin myös vanhempana.

Miltään muulta eläimeltä ei vaadita niin paljon kuin koiralta. Kennelliitolla on suuri merkitys asioiden muuttamisessa. Sijoituskoirien sopimuksiin on tulossa muutoksia, joiden mukaan nartun on oltava pidempään kuin 5 viikon ikään kasvattajan luona, jotta pentujen henkinen kasvu saataisiin hyvälle alulle. Eläinlääkärit ovat jo vuosia yrittäneet saada muutoksia ajettua Kennelliittoon koskien koirien rotujalostusta. Ulkomuototuomareilta vaaditaankin nykyään entistä tiukempaa seulaa koskien liioiteltuja piirteitä, mutta samalla kennelliitto sanelee säädöksiä, joita ei tunneta missään muualla maailmassa. Liian tiukkaan nivotut säädökset ja mm geenitestien rajoitukset kaventavat nekin geenipoolia ja laukaisevat suurempia ongelmia. Liian korkea sukusiitoskerroin ja useiden esi-isien esiintyminen koiran sukutaulussa aiheuttaa häiriöitä niin terveydessä, luonteessa kuin ulkonäössäkin.

fb_img_1545317958447

Pennunostajien tulisi tutkia koirakirjoja ja tutustua eri rotuihin syvällisesti. Heidän tulisi myös ymmärtää, että koiran omistaminen – on se siten miten pieni tahansa – tarkoittaa aina elämäntapamuutosta. Koira ei ole ihminen, ei lapsen korvike eikä susikaan. Koira on ihan oma lajinsa ja jokainen koira on yksilö, myös rodun sisällä. Ostajien tulisi tarkkaan miettiä mihin heillä on mahdollisuuksia ja ennen kaikkea tarkastella koirarotuja niiden luonteen ja aktiviteetin perusteella.

Ostajilla on suuri vastuu koirien hyvinvoinnista ja siitä millaisista paikoista koiria voi ostaa. Pentutehtailijat menestyvät, koska ihmiset eivät kyseenalaista heitä tai ymmärrä millaisia vaatimuksia koiran vastuulliselle kasvattamiselle tulisi olla.

Ulkonäkö on koiran hankinnassa sivuseikka, vaikka se usein onkin se ensisijainen valintakriteeri. Ostajien tulisi etsiä kasvattaja, jonka kanssa he tulevat myöhemminkin toimeen ja joka on kiinnostunut kasvateistaan myös jatkossa. Jatkossa ostajat kertovat eteen tulevat ongelmat ja hyvätkin asiat kasvattajille, jotta heillä on mahdollisuus kiinnittää asioihin huomiota tulevassa jalostustyössään. Kasvatinomistajien merkitys kasvattajalle on suuri, sillä vain murto-osa hänen koiristaan asuu kotona. Tästä syystä jokaisen rotukoiran hankkijan tulisi olla sen verran kiinnostunut rodustaan, että kantaa kortensa kekoon auttamalla kasvattajaa.

20180322_192654
Frodo ja minä vuonna 2000

Kokonaisvaltainen koiranjalostus pyrkii hahmottamaan koiran eläimenä. Siihen voi vaikuttaa kuka tahansa, joka tuntee asian läheiseksi sydämelleen. Kasvatuksessa tulisi vahvasti tiedostaa koiran historia, nykyisyys ja myös tulevaisuus, jotta asioita saataisiin eteenpäin. Koira on ainutlaatuinen olento muodostaessaan meihin kiinteään siteen ja ihan totta, siitä on pikku hiljaa muodostumassa runsas lukuinen, mutta sisäsiittoinen UHANALAINEN LAJI!

Sen uskollisuus on palkitsevaa ja toisinaan ylitsevoimaista. Yhteiskunnalle koira on tärkeä apulainen, mutta myös meille yksittäisille ihmisille koiran läsnäolo on korvaamaton. Kuka voisi vastustaa iloista pentua tai tyytyväisenä huokaavaa vanhusta? Koiran kanssa eläminen on yksi suurimpia rikkauksia ja voisimme halutessamme oppia niiltä paljon. Koiran sinuun luoma uskollinen katse sulattaa sydämesi. Olen iloisena todennut, että mm koiran koulutus on edennyt viime vuosina paljon ja tieteeseen pohjautuvaa tietoa tulee koko ajan lisää. Tämä ei todellakaan ole mikään valmis polku, vaan vasta alku huikealle seikkailulle yhdessä parhaan ystävämme kanssa.

On mielestäni meidän kaikkien velvollisuutemme kantaa huolta koiran hyvinvoinnista kokonaisuutena myös tulevaisuutta ajatellen.

”Jos taivas on olemassa, varmasti myös meidän koiramme pääsevät sinne. Niiden elämä on niin sidoksissa omiimme, että vaadittaisiin enemmän kuin Arkkienkeli irrottamaan meidät toisistamme.”

Lähteet: Irliskasvattajan peruskurssi, Suomen Irlanninsusikoirien juhlajulkaisusta vuodelta 1994, kirjoittanut Merja Viertokangas

Koirien käyttäytyminen, WSOY 2007, Tuire Kaimio


HETI Ry eli Kokonaisvaltaisen Koiranjalostuksen Tuki Ry http://www.koiranjalostus.fi

  

Hui kauhistus mikä Säikähdys!

Tammikuun puolessa välissä talvimyrsky koetteli eteläistä Suomea ja tuulen sekä painavan lumen aiheuttamia sähkökatkoja oli siellä täällä. Meilläkin sähköt räpsyivät sekä päivällä työpäiväni aikana, että eräänä arki-iltana kun katselin rauhassa televisiota sohvalla koirien kanssa maaten. Vanha telkkarini piti jännän naksahdus – äänen ja samassa kaikki koirani juoksivat eteiseen, hyppivät ulko-ovea vasten ja alkoivat läähättää. Olin hämmentynyt, mutta vasta seuraavana päivänä, sähköjen palauduttua ja tvn päälle laittaessani tajusin, että jotakin oli pahasti vialla.

Kaikki koirani reagoivat nyt television päälle laittamiseen, jopa Ronja hyppäsi syliini täristen. Se oli minusta erittäin outoa, sillä vastaavaa reagointia ei koskaan ole ääniin ollut. Aloin pohtia, josko tv olisi sähkökatkon aikaan päästänyt jonkin sähköjännitepiikin ja pidin laitteen viikon verran suljettuna. Colliet palautuivat ensimmäisen viikon aikana tilanteesta hyvin ja alkoivat jälleen oleilla olohuoneessa normaalisti. Mutta bordercollien pentu Likka ei tullut olohuoneeseen lainkaan, vaan oleili sisällä keittiössä tai makuuhuoneessani jopa silloin, kun meillä vierailivat parhaat kaverit Unto ja Vipu.

Viikon jälkeen aloin avata tvn silloin kun koirat olivat ulkona ja vaihdellen koirat tulivat olohuoneeseen vaikka toosa olikin päällä. Mutta Likka tuijotti sitä epäluuloisena ja kun ajatuksissani pari kertaa suljin sen niin, että koirat olivat sisällä, alkoivat voimakkaat pelko reaktiot uudelleen. Silloin hankin elämäni ensimmäisen d. a. p laitteen, eli huonetilaan laitettavan, koiraa rauhoittavaa feromonia vapauttavan laitteen. Hankin luottoeläinlääkäriltämme puhelinreseptillä myös clomicalm lääkityksen, varmuuden vuoksi.

Ongelmana oli, ettei Likka tullut sisälle kuin erilaisilla kepposkonsteilla. Kun sain yhdellä tavalla sen sisälle, toista kertaa sama keino ei toiminut. Bordercollien älykkyys, tiedättehän. Keinoina oli ensin maahan ja kuistille, eteiseen heitetty ruokanappula ja lopulta nakit. Jos olisi ollut kesä, olisin voinut pitää ovea auki ilman huolta ja antaa Likan itse tulla ja mennä ovesta, mutta kovilla pakkasilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin saada koira sisälle. Leikin leluilla yksin ja Piikun kanssa, sisällä ja ulkona ja yritin sillä houkutella Likan lähemmäksi. Ainoa mitä EN tehnyt oli se, etten jahdannut sitä takaa pihalla, vaikka mieli kyllä toisinaan teki. Jahtaaminen ei kuitenkaan auta mitään, vaan pahimmillaan vain lisää koiran pelkoa tilannetta kohtaan.

Sisällä annoin Likan olla omissa oloissaan. Katselin välillä tablettia makkarissa sen kanssa ja lopulta tajusin, että minulla oli vielä yksi keino: uusi tv. Aloitin Likalla hankkimani lääkityksen, mutta en jatkanut sitä kuin viikon koska siitä ei mielestäni ollut apua ja ajatus lääkityksestä ahdisti minua paljon. Kyseessä on mm eroahdistuksen yhteydessä käytettävä lääkitys, joka toimii kuulemma hyvin yhdistettynä käytösterapiaan. Kävin ostamassa uuden tvn toisella viikolla ja kyselin samalla sähkökatkon aiheuttamasta reaktiosta myyjiltä. Hei olivat sitä mieltä, että hyvinkin laite saattoi pitää korkeaa, ihmiskorvalle kuulumatonta ääntä käynnistyessään ja sammuessaan, sillä se oli ikivanha ja valtavan iso. Likka ei ole mielestäni koskaan ollut varsinaisesti ääniarka, mutta se on kyllä reagoinnut huolestumalla korkeisiin ääniin kuten palohälyttimen varoitusääneen. Sen sijaan traktorit ja puimurit, jotka pitävät kovaakin jylisevää ääntä, eivät aiheuta mitään reaktiota. Mielestäni Likka ei reagoi myöskään laukauksiin. Se myös palautuu nopeasti. Tv kuitenkin oli aiheuttanut lievemmät pelko reaktiot myös muissa koirissani ja se on jo paljon se, koska Ronja tai Piiku eivät kumpikaan ole koskaan säikkyneet mitään.

Uusi tv ehti olla paikallaan vain pari päivää kun Likka jo ilmestyi olohuoneeseen ja arki alkoi normalisoitua nopeasti. Pihalle keksin laittaa sille liinan, joka kaulassa se yhä ulkoilee ihan vain siksi, ettei se pääse kehittämään sisälle tulemista eräänlaiseksi peliksi, jonka aikana minä kokeilen eri tapoja sen saamiseksi sisään. Liinan kanssa Likka tulee sisälle ilman mitään ongelmia eikä se häiritse sitä myöskään ulkoillessa mitenkään, päinvastoin Piikulla ja sillä on nyt jatkuvasti mukana lelu, jota repiä 😅

Keskusteltuani muutaman bordercollien omistajan kanssa odotin Likan aloittavan juoksunsa pian. Ja totta, viime viikon perjantaina juoksu lopulta alkoi ja mielessäni ainakin osittain saattoi selittää Likan suhteettoman voimakkaan reaktion. Sukukypsyyden tiedetään aiheuttavan monille koirille eräänlaisen mörköiän, jonka aikana ne voivat reagoida moniin asioihin kummallisesti. Nähtäväksi jää yleistyykö käytös muihin ääniin tai ympäristöihin, sillä koiran luonne muuttuu vielä 1-2 vuoden iässä huomattavasti kun osa käyttäytymismalleista puhkeaa vasta vanhemmalla iällä. Viimeisimpien tieteellisten tutkimusten mukaan on voitu myös selvittää, että ääniarkuuteen liittyvät geenit sijaitsevat lähellä korvan rakenteeseen liittyviä geenejä ja onkin esitetty, että ääniarka koira voisi tuntea kipua kuullessaan korkeita ääniä. Ainakin sen käytös viittaa kipukokemukseen.

Äkillinen säikähdys on aina koiran ja omistajan kannalta harmittava tilanne ja siitä palautuminen on hyvin yksilöllistä. Vaikka collie-sukuisilla koirilla ilmenee keskimääräistä enemmän ääniherkkyyttä, varsinainen arkuus on vakava asia ja myös jalostuksellisesti otettava huomioon. On mielenkiintoista pohtia voiko collien genetiikka vaikuttaa esimerkiksi juuri sen korvan rakenteeseen ja äänien kokemiseen, sillä ääniherkkyyden tiedetään olevan valitettavan vahvasti periytyvä ominaisuus. Ääniarka koira usein pahenee iän myötä ja yleistää pian pelkoaan monenlaisiin ääniin ja tilanteisiin. Kaikenlaiset erilaiset koiran pelkotiloihin kehitetyt lääkitykset kuten Sileo ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Tärkeää on myös omistajan rauhallisuus näissä tilanteissa, joskaan ihminen ei koiraa saa ääniaraksi eikä hän siitä myöskään voi parantaa.

Luonnollisesti olen pohtinut paljon Likan mahdollista Jalostuskoiran ”uraa” tulevaisuudessa. Se on ollut mielestäni todella tasapainoinen ja lupaava narttu ja olen ollut siihen valtavan tyytyväinen. Koska sitä ei ole vielä terveystutkittu, on kuitenkin monta mutkaa vielä muutenkin matkassa ennen kuin voin edes suunnitella sille omia pentuja. Päätinkin siis lähinnä oman mielenrauhani vuoksi seurata rauhassa tilannetta ja toivoa, että tämä oli jokin nyt jo ohi mennyt, yksittäinen, kenties juoksusta johtuva tapaus 🙏 mene ja tiedä.

Ikääntyvän koiran ruokinta, Johanna Junttila 2020

Osallistuin helmikuun alussa vanhojen koirien päivään Halikon Ehytillä. Päivän aikana kuulimme koiran kivusta ja sen hoidosta, vanhan koiran ruokinnasta sekä ikääntyvän koiran liikunnasta.

Ikääntymisen määritelmä: monimutkainen prosessi, etenevää heikkenemistä. Ikääntyminen on yksilöllistä, eikä se ole sairaus! Jotkut sairaudet voivat kuitenkin lisääntyä ikääntymisen myötä.

FB_IMG_1566451983626
Lifedream Enchanted Eomer ”Elmo” 12-years

Alkuvaiheessa ei välttämättä ole selviä merkkejä. Koirilla koosta riippuen ikääntyminen alkaa viiden tai kahdeksan vuoden iässä. Aineenvaihdunta hidastuu, munuaiset ja ruuansulatus heikkenevät. Vanhoilla koirilla onkin taipumus painon nousuun. Jos laihduttamaan päädytään, tulee ratkaisuna aina olla ruuan vaihto vähäenergisempään, ei vähemmän ruuan antaminen!

Ikääntymisen toinen vaihe aiheuttaa jo näkyviä muutoksia tuki- ja liikuntaelimissä, lihaksissa, ihossa ja turkissa. Lihakset heikkenevät ja turkki harmaantuu. Koiralla voi esiintyä nivelvaivoja ja aistiongelmia. Myös kognitiiviset ongelmat kuten ajan ja tilan taju voivat kärsiä.

Ikääntyvän koiran ruuassa tulisi olla:

  • korkealaatuiset valkuaisaineet
  • antioksidantit
  • laskettu fosforipitoisuus
  • mukautettu energiapitoisuus
  • glukosamiini
  • omega rasvahapot

Munuaisten toiminnan tukeminen:

  • fosforin eritys heikkenee
  • selkeitä oireita vasta kun 3/4 on jo ”tuhoutunut”
  • ei parantavaa hoitoa
  • fosforin rajoittaminen vähentää munuaisten työtaakkaa ja ennaltaehkäisee munuaisten vajaatoimintaa

Kehon koostumus

  • vähenevä energiatarve 20%

Luuston ja nivelten tuki:

  • nivelruston ikääntyminen
  • nivelrikko yleinen ongelma ikääntyvillä
  • omega -3 rasvahapot
  • antoksidantit
  • glukosaminoglykeanit

Iho ja turkki

  • iho kuivuu ja ohenee
  • turkki harmaantuu
  • skin barrier (b-ryhmän vitamiineja ja aminohappoja)
  • linolihappo (omega6)
  • gammalinoleenihappo (anti-inflammatorinen vaikutus)

Neurologiset muutokset

  • käytösmuutokset (univalverytmi)
  • kognitiiviset toiminnot
  • ravinnon korotettu tryptofaanipitoisuus – serotiinin esiaste
  • antioksidantit – suojaa aivoja

RUUANSULATUS

  • suolisto voi ”laiskistua”
  • ravintoaineiden imeytyminen
  • hammasongelmat
  • äärimmäisen hyvin SULAVA ruokavalio
  • oikeanlainen kuistukoostumus
  • aistien heikkeneminen: ruoka maittavaa, helposti sulavaa ja syötävää
  • säilykkeet

 

Kivun tunnistaminen ja hoito, Pirkko Hämeenoja 2020

Osallistuin Eläinklinikka Ehyt:in vanhojen koirien päiville helmikuun alussa. Kyseessä oli muutamasta eri luennosta koostuva kokonaisuus vanhan koiran kivusta, hoidosta, ruokinnasta ja liikkumisesta. Ilmainen tapahtuma oli vain yksi eläinlääkäriaseman 30 vuoden juhlavuoden kunniaksi järjestetty tilaisuus. Päivän aloitti eläinlääkäri Pirkko Hämeenoja vanhan koiran kivun tunnistamisesta ja sen hoidosta.

Kipu on epämiellyttävä aistimus, joka välittyy kudoksissa olevista hermopäätteistä hermoja pitkin selkäytimeen sekä aivoihin. Aivokuoressa tunnistetaan kivun laatu. Kipu on aistimus, joka liittyy kudosvaurioihin tai sen uhkaan. Kipu siis varoittaa vaarasta eli on tärkeä ja tarpeellinen. Psykososiaaliset tekijät vaikuttavat kivun kokemiseen niin ihmisillä kuin koirillakin. Myös mieliala, odotukset, pelot ja aiemmat kokemukset vaikuttavat.

Akuutti kipu on elimistön reaktio kemialliselle ärsykkeelle, kuumuudelle tai mekaaniselle ärsykkeelle, joka liittyy useimmiten leikkaukseen, vammaan tai äkilliseen sairauteen.

Krooninen kipu puolestaan jaetaan osiin: kudosvauriokipu, neuropaattinen eli hermokipu, idiopaattinen kipu ja psykogeeninen kipu. Krooninen kipu kestää yli 2-3kk ja saattaa jatkua kudosvaurion parannuttua jos kipujärjestelmä on herkistynyt akuuttivaiheessa.

Käytösmuutokset näkyvät koirassa helpoiten yleensä aamuisin, kun koira herää. Seuraile venytyksiä, liikkeelle lähtöä! Kipua ei käytöksessä välttämättä havaita, mutta koiran aktiivisuus vähenee. Se ei välttämättä hyppää, leiki, tutki ulkona tai halua lenkkeillä kuten aiemmin. Se saattaa myös pyrkiä makuulle kesken lenkin. Jäykkä kävely, muutokset askelrytmissä tai ontuminen ovat merkkejä mahdollisesta kivusta. Hidas nouseminen makuulta ja vaikeutunut liikkeelle lähtö levon jälkeen ovat myös merkkejä kivusta.

Koira saattaa kokea mielialamuutoksia ja alentunutta ruokahalua. Aggressio, välinpitämättömyys ja vetäytyminen ovat jo selkeitä merkkejä siitä, ettei kaikki ole hyvin!! Koira saattaa olla myös normaalia riippuvaisempi omistajastaan. Muita muutoksia voivat olla pään roikottaminen tai tihentynyt hengitystarve, läähätys ja runsas kuolaaminen. Runsas nuoleminen voi johtua kutinasta, mutta myös kivusta esim. nivelissä tai vatsassa.

Kylkien pureminen voi olla merkki prostata tai suolikivuista  . Sisälle pissaaminen ja ulostaminen, ulina, valittaminen ja ähinä ovat merkkejä, joita aliarvioidaan kun niihin totutaan ajan mittaan.

Kivun hoidossa on erilaisia mahdollisuuksia, mutta aistimuksia pyritään säätelemään kaikilla tasoilla kipuhermopäätteestä aivoihin saakka. Fysiologinen kipu syntyy kivun aistimuksesta ja kivun kokemuksesta.

Tulehduskipulääkkeet alentavat kuumetta, poistavat kipua ja vähentävät tulehdusoireita, mutta vaikutus vaiihtelee paljon eläinlajejen välillä! Ei kannata kokeilla antaa koiralle ihmisen lääkkeitä tai päinvastoin. Myös kissoilla on omat lääkkeensä. Koirille yleinen

  • karpofeeni (rimadyl)
  • meloksikaami (metacam)
  • firokoksibidi (previcox, galliprant)
  • mavakoksibidi (trocaxill) – pitkävaikutteinen

Koska vaikutusmekanismi näillä on sama, ei lääkkeitä saa yhdistää. Mutta usein yksilötasolla vaikutus vaihtelee, joten lääkkeitä voidaan kokeilla useaa ennen kuin sopii.

  • Suolisto-oireiden todennäköisyys lisääntyy jos koiralla on yhtäaikainen kortisonilääkitys.
  • heikentävät munuaisten verenkiertoa, joten harkitaan tavallista tarkemmin jos munuaisvika
  • teho paranee jos arnnostellaan pidempään, älä jätä hoitoa kesken!
  • käytä eläimille  tarkoitettuja valmisteita! Ibuprofeiini eli burana ym. eivät sovi koiralle
  • parasetamol aiheuttaa mahaoireita koiralle ja voi tappaa kissan!

Opioidit – elimistö tuottaa näitä itsekin tietyissä tilanteissa. Käytetää leikkausten yhteydess eikä koskaan pitkäaikaisena lääkityksenä, sillä annoksiin tottuu. Opioidit estävät kipusignaalien etenemisen.

Hermokipulääkkeitä ei ole saatavilla koirille rekisteröityjä valmisteita, joten käytössä on ihmisille mm. epilepsialääkkeenä käytetty gabapentiini.

Tulossa on uusi rokotetyyppinen kipulääkitys parin vuoden sisällä markkinoille!

Terapialaser

  • perustuu valohoitoon
  • vähentää kipukokemusta
  • nopeuttaa hermojen paranemista
  • laajentaa verisuonia
  • vähentää kipulääkkeen tarvetta

Nivelrikkokivussa

  • ruston rakennusaineita omega 3
  • fysioterapia
  • hieronta
  • akupunktio

Eniten nivelrikosta kärsivät koira hyötyy painon pudotuksesta! Parhaiten painon pudotus onnistuu kun astetaan tavoitteet eläinlääkärillä, valitaan sopiva ruoka ja sovitaan säännölliset punnitukset. Sopivalla laihdutusruualla onnistuminen on varminta. Ruokintaohjelman tulee olla tarkka ja yksinkertainen. Jo muutaman kilon tiputuksesta on valtavva hyöty koiralle!!

YHTEENVETO – jos huomaat koirasi kipuilevan, kerro se kymmenellä. Koira peittää kipunsa hyvin. Kipu ei ole vanhuuteen liittyvä luonnollinen tila, vaan kipua voidaan hoitaa erilaiseilla menetelmillä ja valmisteilla!

 

 

 

Susi ja koira, Katriina Tiira 2019

Susi ja koira – erot käyttäytymisessä, genetiikassa ja kognitiossa, 2019

Susi on koiran esi-isä – susi josta koira kehittyi alun perin ei ole enää olemassa. Harmaa susi on lähin sukulainen nykypäivänä. Arkeologisista löydöistä päätellen n. 15 000-tai jopa 330 000 vuotta sitten, Euroopassa Itä-Siperiassa. Geneettisten tutkimusten perusteella löydetty kesyyntymiseen viittaavia todisteita vain noin kerran 15 000 sitten.

Todennäköisesti kesyyntyminen on tapahtunut 1-4 kertaa vähintään 15000 vuotta sitten, (Larsson). Huom! Tämä siis tapahtui jo ennen maataloutta! Koira onkin vanhin kesyyntynyt eläin ja ainoa ennen maataloutta. Ihminen kilpaili tuolloin suden kanssa samasta saaliista.

  • sutta vainotaan vieläkin! Miten kesyyntyminen on voinut olla mahdollista?
  • miten koira säilyi ja kehittyi koiraksi?
  • valitsiko susi ihmisen vai ihminen suden? Voi olla, että molemmat tapahtuneet, varmuutta on mahdotonta enää saada
  • itsekseen kesyyntyminen: ihmiset tarjosivat egolokisen lokeron jätteiden muodossa -> ongelmana se, ettei jätteitä syntynyt kovin paljon koska pysyvää asutusta ei ollut ja riistasta käytettiin lähes kaikki. Susi oli myös vaarallinen lapsille, tuskin haluttiin lähelle
  • yhteistyötä susien kanssa on kuitenkin voinut olla jo varhaisessa vaiheessa
  • ihminen on ollut aktiivinen osapuoli alusta asti – hypoteesi 2: ihminen valinnut heti alusta asti ja kasvattanut pentuja?
    • valittiin vain kesympiä yksilöitä
  • Arkeologiset ja antropologiset todisteet: Etelä-Amerikkalaiset heimot adoptoivat ennen koiran kesyyntymistä pentuja useista eri canis-lajeista ja jopa imettivät eläimiä
  • ENSIN SAALIINA: hevonen, lammas, nauta, sika.. Ensin ruokana ja sitten hyötykäyttöön.

3G5A6312MITÄ EROJA KOIRALLA JA SUDELLA?

Kesyyntymisyndrooma

  • samoja muutoksia eri lajeilla
  • käyttäytyminen, fysiologia, morfologia
  • nisäkkäillä:
    • pieni koko
    • aivot pienet
    • muutokset turkin värissä
    • hormonaaliset muutokset
    • luppakorvat
    • kippurahäntä
  • fysilogiset erot perimässä:
    • ruuansulatus (tärkkelys, Axelsson 2014)
    • vehnä peruna, maissi
    • suoliston mikrobisto – vähemmän eläinproteiinia
    • pystyy hyödyntämään hiilihydraattia
  • Kesyyntymisprosessi, jossa molemmat osapuolet muokkaavat ympäristöään ja toisiaan. Esim. ruuan sulatus geenit, sopeuma uuteen ravintoon
  • Käyttäytyminen: sietää uutta sosiaalista ympäristöä, rohkeus ja pelottomuus kasvaa, stressin sietokyky kasvaa, vähemmän pelokkaita ja aggressiivisia. Valinta on kohdistunut kesyyn käyttäytymiseen, mikä aiheuttanut hermosolullisia muutoksia.

YKSILÖKEHITYS

  • Pelokkuus kehittyy sudelle aikaisemmin 19pv kuin koiralle 49pv
  • Koiralla pentumaisia piirteitä koko eliniän

3G5A1274

KÄYTTÄYTYMINEN

  • koiralla sosiaalisuus, leikkisyys, ihmislähtöisyys. Sudet varautuneita vieraita ihmisiä kohtaan
  • geenit GTF21 ja GTF21RD4 alueella ihmisillä samat geenit aiheuttavat hypersosiaalisuutta -> Williams/Beuren syndrooma ihmisillä
    • hypersosiaalisia
    • lieviä kognitiivisia puutteita
  • sosiaalisuus
    • suosineet sosiaalisuutta ja jalostaneet sitä, että koira hakee huomiotamme ja apuamme
    • entä rodut, jotka eivät hyväksy vieraita? GTF21 ja GTF21RD1 erilaiset genotyypit eri roduilla -> vaikutukset hypersosiaalisuudessa

KESYKETUT – hopeakettujen jalostuskoe 50 vuotta sitten on edelleen relevantti! Tavoitteena oli tehdä kesyjä kettuja, joiden käsittely olisi helpompaa. Vain 10% joka sukupolvesta sai jatkaa lisääntymistä ja kesylinjan tuloksena kolmessa polvessa aggressiivisuus ihmistä kohtaan hävisi ja tilalle tuli nuolemista, hännän heilutusta ja turkkiin ilmestyi pilkutusta, korvat lurpat. Prosessin nopeus yllätti tutkijat! Käytös periytyy vahvasti. Kesyyntyminen ja morfologia linkittäytyneitä.

3G5A4900KOGNITIO – LAUMAKÄYTTÄYTYMINEN –  ELINTAVAT

Sudet: Ruokavaliona liha, elinalueena yksi iso alue, saalistuksen riskejä paljon, riippuvainen muista, laumassa lisääntyvä pari ja niiden jälkeläiset, pariutuminen elämän kestävä side, lisääntyminen sidoksissa vuodenaikaan, jälkeläisiä hoitaa koko lauma ja pennut kauan riippuvaisia laumasta, emo kaivaa pesäkolon.

Villinä elävät koirat: ruokavalio seka- jätteensyöjä, elinalueena monta pienempää aluetta, saalistukseen ei liity suurempia riskejä, riippuvuus muista on vähäistä, laumassa monta lisääntyvää yksilöä eikä pariutumiseen liity rajoituksia. Lisääntyminen useasta kiimasta. Jälkeläisiä ei hoida kuin emo, harvoin isä ja vain lyhyen aikaa. Emo ei kaiva pentuja kuoppaan, vaan piilottaa ne.

  • Sudella yleensä perhelauma, jossa hierarkia, vanhemmat johtajia, tekevät toiminnan aloitteita
  • toisinaan laumaan voidaan ottaa myös ulkopuolisia jäseniä
  • reviirin puolustus
  • suden 2, suurin kuolinsyy on tulla toisen suden tappamaksi
  • formaalinen hierarkia alistuminen ja dominointi – eleet

Villikoirat muodostavat löyhempiä siteitä ja lauman hierarkia on ikään sidottu, vanhemmat johtavat usein. Nartut korkealla.

Rauhaa rakastava koira?

  • Koirat susia aggressiivisempia laumoissa – enemmän vakavia tappeluita
  • useimmiten koirat aloittavat tappelut
  • etenkin ruoanjakotilanteessa dominantti asemassa olevat koirat eivät halua jakaa ruokaa, sudet sen sijaan jakavat
  • ristiriitatilanteissa susilla lepyttely käytöstä, jota ei nähty koirilla lainkaan – pelkästään välttelevät tappelukumppania -> helposti tappelevat uudelleen
  • koiralla geenit vaikuttavat, rotujen välisiä eroja, myös siinä miten vahvasti tukeutuu ihmiseen
  • susi sinnikkäämpi, koiralla osittain opittu strategia
  • sudella parempi ongelmaratkaisukyky
  • susi kykenee myös paremmin keskenään yhteistyöhön, koirat huonommin
  • matkiminen susille helpompaa
  • sosiaalistettuna sudet oppivat myös ihmiseltä yhtä helposti kuin koirat – ne kykenevät oppimaan ihmisen katseen ja vihjeen seuraamisen myös
  • koira kiinnittää enemmän huomiota ihmiseen
  • ihminen kiinnostaa koiraa jo pentuna enemmän
  • ihmiseen kohdistuva sosiaalinen kompetenssi
  • 5vkon ikäinen koiranpentu valitsee ihmisen mieluummin kuin lajikumppaninsa

SUDEN JA KOIRAN RISTEYTYKSET

  • Sarloos wolfhound ja Ceskoslovensky vlcak
  • hybridit eivät välttämättä ole pelokkaampia, mutta vähemmän leikkisiä
  • edelleen susi ja koira pariutuvat
  • isäsusi? yleensä toisin päin eli naaras on susi ja isä on koira
  • villien susipopulaatioista perimässä pieniä määriä koiraa geneettisesti
    • luonnonsuojelullinen ongelma?
    • Pohjois-Amerikan tummat sudet -> väri lähtöisin koirasta -> valkoinen tundra -musta metsä

3G5A1289
Harmaa susi

 

 

Miksi koira puree? Katriina Tiira 2019

Koiraongelmia ja ongelmakoiria: miksi koirahyökkäysten määrä tuntuu kasvavan?

Aggressiivisuus on taipumus reagoida: murinaa, puremista, näykkäisyjä ihmisiä tai koiria kohtaan.

MIKSI ELÄIN KÄYTTÄYTYY KUTEN KÄYTTÄYTYY?

Tilannekohtaista: hyödyt ja haidat, kipu

Aikaisemmat kokemukset, oppiminen

Tunnetila: pelko, kipu, aggressiivisuus

Persoonallisuus: (geenit ja ympäristö)

  • Aggressiivisuus on normaalia käytöstä kaikilla eläimillä, myös ihmisillä
  • persoonallisuuspiirre
  • koiran kohdalla myös haettu piirre – vartiokoirat jne.

3G5A4398KURKISTUS MUIHIN ELÄIMIIN:

Vakavia loukkaantumisia aiheuttavat taistelut ovat harvinaisia – päätös taistelusta edeltää toisen yksilön tilanteen huolellisen arvioinnin. Pysyvissä sosiaalisissa rakenteissa hierarkia eli arvojärjestys rauhoittaa tilanteen ja aggressiot vähenevät, jopa poistuvat, sillä se ei edesauta selviytymistä. Monissa eläinlajeissa rohkeimmat, uteliaimmat hierarkiassa ylempänä olevat ovat myös aggressiivisempia.

  • Aggressiivisuus muokkautuu myös kokemuksen perusteella -> voittaja ja luuseri efekti
  • taustalla vaikuttaa geenit ja monella aggressiivisella todettu korkea perusaineenvaihdunta (Briffa 2015)
  • Jos ei saalistajia/petoja -> aggressiivisuus lisääntyy

AGGRESSIIVISUUS – KOHTEET – mistä puhutaan?

Koira-koira välinen aggressio. Vieraat ihmiset / omistaja, perheenjäsen

Motivaatio?

  • pelko: näykkäisy, murina OTETTAVA HUOMIOON TUNNETILA!
  • reviirin /resurssin puolustus
  • dominanssi / impulssiaggressio
  • saalistus, leikki
  • normaali aggressio (emän puolustus)
  • perimä (alttius osoittaa erilainen)
  • kipu ja sairaudet -> tunnetila
  • kokemukset – flashback aiemmasta
  • tilanne (muiden laumakoirien käytös)
  • uudelleen suunnattu aggressio

Ymmärrys koirista lisääntyy kun on tekemisissä eri rotujen kanssa!

FB_IMG_1556466863822PELKO – pelokas koira haluaa pelon aiheuttajan loittonevan. Se on saattanut ilmaista monella eleellä, ettei halua olla tulijan kanssa missään tekemisissä. Monet saattavat ohittaa hienovaraisemmat eleet. Hampaiden näyttö, murina – ihminen vetäytyy hyvin nopeasti pois. Koira oppii nopeasti miten ihmisestä/koirasta pääsee eroon ja lievemmät eleet jäävät käytöksestä osittain tai kokonaan pois jatkossa. Pelokkailla koirilla on todettu enemmän aggressiivisuutta. Myös ääniarat koirat ovat aggressiivisempia. (Tiira, 2016)

REVIIRIN JA RESURSSIN PUOLUSTUS:

  • luonnollista, tosin ei niin intensiivistä kuin susilla
  • resurssiaggressio näkyy jo pentuna
  • reviiriaggressio ilmenee voimakkaimmin sukukypsyyden jälkeen
  • laumassa matkiminen, yksi haukahtaa tai ryntää aidan viereen
  • koiran käytös voi olla hyvin erilaista riippuen siitä miten lähellä ollaan omaa pihaa
  • iso osa koiran puremista tapahtuu juuri koiran omalla reviirillä (Cornelissen ym 2010)
  • taipumus vartiointiin vaihtelee rodun ja yksilöiden välillä

12374888_1033657426654595_6166476291137502807_o

OMISTAJAAN KOHDISTUVA AGGRESSIO:

  • harvinaista
  • liittyvät pelkoon, ruokaan tai tavaroihin/resursseihin
  • myös ilman selkeää pelkoa
  • ”dominanssiaggressio” -> kiipeävät hierarkiassa. Koirien välillä on hierarkiaa, mutta koiran ja ihmisen välistä hierarkiasuhdetta ei ole tutkittu. Perhelaumassa joudumme rajoittamaan koiran elämää ja määrittelemään sen toimintaa. Dominanssiaggressioon ei kuulu väkivalta! Hierarkian ollessa epäselvä, koira on epävarma ja pelokkuutta sekä turvattomuutta tulee lisää. Meidän on kontrolloitava koiraa.
  • Nykyään puhutaan omistajaan kohdistuvasta aggressiosta (oda) tai impulssiaggressiivisuudesta (ei selity pelolla, eikä resursseista). Hyvä suhde rakentuu luottamuksesta!
  • koirilla, joilla hierarkia epäselvää -> korkeat stressitasot!
  • SUURIOSA OMISTAJAAN KOHDISTUVASTA AGGRESSIOSTA JOHTUU MUISTA KUIN JOHTAJA-ASEMAN HAASTAMISESTA!!
  • myös jalostusvalinnoilla on vaikutusta: suositaan rohkeita, sinnikkäitä koiria
  • pienellä osalla koirista saattaa kuitenkin esiintyä aggressiota, joka parhaiten selittyy kilpailutilanteella tai omistajan haastamisella
  • 1-3v uroksilla
  • avoimia vieraita ihmisiä kohtaan, rohkeita koiria
  • impulssiaggressio
  • geneettinen tausta! Rohkeat, impulsiiviset koirat. Alleeli näyttää altistavan ja omistajat käyttivät koiran hankaluuden takia pakkokeinoja

KIPU JA SAIRAUDET:

  • yhtäkkiset muutokset käyttäytymisessä -kipu?
  • epänormaalin voimakas reaktio pieneenkin ärsykkeeseen, esim. silitys
  • kastrointi voi altistaa pelokkuudelle
  • epilepsia, kasvaimet, neurologiset sairaudet
  • toisinaan kilpirauhasen vajaatoiminta
  • hallusinaationaaliset aggressiot

3G5A0452KOIRA-KOIRA

  • perimällä suuri vaikutus!
  • vrt suursnautseri -labbis
  • alkuperäinen käyttötarkoitus – metsästyskoirat, vetokoirat vs. vartiointikoirat, terrierit
  • koiran suhtautumiseen muihin koiriin vaikuttaa hyvin paljon sen saamat kokemukset
  • pentuna tai nuorena koirana koettu toisen koiran hyökkäys!
  • kaikki koirat eivät osaa puhua koiraa yhtä hyvin – rotuerot ja käytös!
  • koiran täytyy jatkaa sosiaalistamista ja seurustelua koko ikänsä

Voidaanko aggressio kouluttaa pois?

  • kohde, taustatekijät, motivaatio
    • koira -koira – ohitus, suhteellisen helppo kouluttaa, mutta aito sosiaalisuus ja vaikkapa leikki todella vaikeaa
  • ihminen
    • riippuu koiran motivaatiosta ja perimästä. Kerran purrut puree usein uudelleen
  • omistajia
    • riippuu koiran motivaatiosta ja perimästä

Kastrointi ei vaikuta suuresti aggressiivisuuteen. Kastrointi ja sterilointi yleensä lisää pelokkuutta (McGreevy et al 2018)

60304_154896857863994_120293_nPERIMÄ

Rotujen väliset erot: periytyvyysarvo on suuri. Aggressiivisuuteen ja pelokkuuteen vieraita ihmisiä ja koiria ilmenevä aggressiivisuus löydetty geenialue. Erilaisia tutkimuksia roduittain esiintyvistä eri aggression muodoista tehdään koko ajan lisää. Aggressiivisemmaksi vierasta ihmistä sekä perheenjäseniä kohtaan osoittautuivat pienistä seurakoirista koostuva ryhmä. Vähiten aggressiota: kultainen noutaja, labbis, flätti, tanskandoggi ja berni

AGGRESSIOSTA TÄYTYY PUHUA TÄSMENTÄMÄLLÄ KOHDE!

Taistelurodut

  • normaaliin käytökseen liittyy edeltävää käytöstä.
  • puuttuu monelta taistelurodulta – jalostus
  • jalostuksella vähennetty aggressioon ja perääntymiseen liittyvää kommunikaatiota (Lockwood, 1995)
  • korkeampi kipukynnys
  • monet erittäin ihmisystävällisiä ja sosiaalisia

Roduilla on eroa taipumuksessa osoittaa aggressiota. Kasvattajan vastuu on valita jalostukseen yhteiskuntakelpoisia koiria, myydä niitä vastuullisille sekä rotuun perehtyneille omistajille ja omistajan vastuulla on kasvattaa koirastaan yhteiskuntakelpoinen.

Mitkä persoonallisuuspiirteet vaikuttaa?

  • geenialue: pienillä roduilla altistava geenialue
  • reaktiivisuus
  • sykevälivaihtelu nopea, purevilla alhaisempi hrv
  • pelokkailla koirilla myös alhainen hrv
  • pennun sosiaalistamisella ei ole todettu vaikutusta – aggressioon – pelkoon kyllä
  • koulutustapa, rankaiseva vai palkitseva?
    • rankaisuun perustuvilla koirankoulutusmenetelmillä on havaittu usein yhteys

Ketkä purevat? Kastroidut urokset, vähäistä liikuntaa saavat koirat, rescue taustaiset, ketjuun kytketty koira ja vapaana omalla tontilla olleet koirat. Eniten koirapuremia kohdistuu miehiin ja lapsiin. Vakavat koirahyökkäykset suurin osa 45% täysin tuntemattomia lapsia alle 4v, Patronek 2014.

Toisinaan koiran pureman syy on ihmisen proaktiivinen käytös.

Suomessa 1998-2016 raportoituja 22 koiran aiheuttamaa kuolemantapausta, hyökkäyksiä joko ihmisiä tai koiraa kohtaan 2017 788 kpl. Suurin osa koiran puremista tapahtuu kotona, eikä niitä raportoida mihinkään.

Vaaralliset rodut?

  • onko rotukielloista hyötyä?
  • ei vieläkään selkeää näyttöä hyödyistä
  • hyökkäysten jako kohteen ja vakavuuden perusteella? Pienikokoiset rodut aggressiivisempia, mutta harvoin aiheuttavat vakavia vammoja.
  • sekarotuiset?
  • pelkona, että kasvattajat ja omistajat painuvat maan alle
  • kontrollointi hyvin vaikeaa
  • Suomessa päädytään pakolliseen rekisteröintiin 2020-aikaisintaan. Tunnistusmerkintä.
  • Pennun ostajalle koira-ajokortti?

(Kuvat eivät liity juttuun)