Agilitykiemuroita

Tammikuussa aloitimme Taija Salokanteleen valmennusryhmässä Salon koirahallilla. Valmennus kestää toukokuuhun asti, joten melkoista agsamenoa on luvassa koko kevät! Treeneissä on ollut parin kuukauden tauko ja isompi kenttä esteineen lupaa monipuolisia treenejä. Ostin myös omatreenimahdollisuuden hallille niinä aikoina kun siellä ei ole ohjattuja treenejä. Niinpä kevät vaikuttaa erittäin positiiviselle agsan puolesta! Muutaman vuoden harrastustauon jälkeen on ollut välillä aika turhauttavaakin seurata koirien kehittymistä. Vain itseäni voin syyttää siitä, että ne ovat olleet aika hitaita ja väsyneet nopeasti. Treenasimme kuitenkin koko syksyn pienellä hallilla, panostin koirien (ja oman) kehonhallintaan ja peruskunnon nostamiseen. Tällä hetkellä alkaakin vihdoin näyttää siltä, että koirilla alkaa olla paukkuja tositoimiin! Aion pitää matkastamme treenipäiväkirjaa tuttuun vanhaan tapaan.

10.1 Torstai. Valmennuksen ensimmäinen treeni. Taija lähetti meille jo etukäteen ratapiirrustuksen ja sen nähtyäni totesin, ettei mussukoillani ole mitään jakoa pitkälle 30 esteen radalle, joka sisälsi mm. hankalia takaleikkauksia. Valmennuksessa on mukana lähinnä Puuma, mutta Jukkakin käväisee kentällä saamassa Taijalta parhaat vinkit. Lämmittelin koirat juoksuttamalla niitä tien varressa ennen omaa vuoroa ja koska meidän vuoro on viimeinen, on siellä mukavan rauhallista. Puuma karkaili ohjauksesta monen monta kertaa ja tuntui välillä olevan kiinnostunut enemmäm hallin hajuista kuin minun ohjauksesta. Itse rata oli hauska ja tuli vähän ikävä Puuman isoisoäitiä Metteä, jonka kanssa olisimme voinneet juosta radan läpi kohtuullisen puhtaasti. Jukka puolestaan lähti innolla mukaan, mutta väsyi jo muutaman toiston jälkeen. Kotiin ajellessa olin turhautunut ja pettynyt itseeni. Harrastustauko näkyy tietysti myös koirissa. Kotona juttelin kaverini Suvin kanssa ja hän ystävällisesti muistutti, että agility (ja kaikki muukin treeni) vaatii myös rutiinia itse treeneihin. Tauon jälkeen joutuu tekemään tuplatyön myös koirien motivoinnissa ja suhteen luomisessa. Tajusin, että ennen juoksimme kentällä useamman kerran viikossa vain huvikseen ja hauskaa pitääksemme (ja minä sain juoksutreeniä). Sain tästä aivan uutta motivaatiota aloittaa höntsäilemään samalla ajatuksella.

Lokakuussa Jukan meno oli vielä tasaisen rauhallista. Ehyt-hallilla treenailimme tällaisia lyhyitä pätkiä koko syksyn Aneten valmennuksessa.

11.1 Perjantai. Yön yli nukuttuani maksoin hallin omatreeniajasta ja töiden jälkeen ajelin innoissani uudelleen hallille treenaamaan lyhyttä pätkää. Paikalla oli kaksi muutakin vapaatreenivuorolaista, joten aloitin pikkukentältä. Otin tavoitteeksi tehdä pari tiukempaa teknikistä pätkää Taijan eiliseltä radalta, persjättöä ja jaakotusta parilla esteellä ja putkella. Kaikilla koirilla oli ihan superinto päällä ja Ronjakin selvästi muisti paikan, vaikka taukoa tällä hallilla käynnissä on ollut vuoden verran. Kun iso kenttä vapautui, laitoin keppeihin ohjurit ja treenasin niitä kaikkien kanssa. Varsinkin Ronja tuntui heti tajuvan homman jujun, mutta sen kanssa ei ollakaan treenattu kaks kakkosia niin paljon kuin muiden. Varsinkin Puuma oli ihan hukassa ja päätyi lopulta tarjoamaan minulle kahdeksikkoa kahdella ekalla kepillä.. Takakierrot sen sijaan on kaikilla koirilla vahvat, kiitos pentuajan siivekkeenkiertoharjoitusten. Jukka leikki lelulla innostuneena, mutta jostakin syystä se ei tajua kiskoa sitä, vaan haroo ilmaa etutasuillaan ja aukoo suutaan kuin tappajahai. 😀 kaikenkaikkiaan reilu 1,5 tuntia hallilla ja entistä motivoituneempi fiilis!

13.1 Sunnuntai. Yhden lepopäivän jälkeen koirien kanssa taas treeneissä. Tällä kertaa halli oli tyhjä ja sain treenata itsekseni koko kahden tunnin ajan. Laskelmoin, että treenasin jokaista koiraa neljä n.6min pätkää mikä oli aavistuksen liian paljon, vikalla kerralla kaikki olivat jo selkeästi väsyneitä, mutta puolustukseksi on sanottava, että tämä oli ensimmäinen kerta vuosiin kun oli tarpeeksi aikaa tehdä kaikkien kanssa niin, että ne väsyivät. Ihan huikeat treenit ja itselleni jäi mielettömän hyvä fiilis. Hallissa oli valmis rata ja treenasin sillä erilaisia putkikulmia, sylkkäriä ja takaleikkauksia. Puomilla treenasin pysäytyskontakteja, mutta Puuma alkaa hinnailla jo puolivälissä, joten tähän pitää ajoissa puuttua. Muuten pysähdys toimii myös Jukalla, joka jää nätisti odottamaan vapautusta, vaikka välimatkaa olisi enemmänkin. Keppejä ohjureilla ja Ronja loisti taas. Ohjauksessa koirilla on pientä epävarmuutta edelleen ja se näkyy irtoamisen vaikeutena ja siinä, etteivät ne osaa niin hakea esteitä katseellaan. Lisää rutiinia, niin tämä varmasti paranee! Varsinkin Jukan asenne tällä isolla kentällä paranee joka kerta! Intoa ja vauhtia alkaa löytyä ja myös toistonsietokykyä.

Alla oleva video on marraskuulta, jolloin pääsimme juoksemaan pitkää rataa tassujen hallille Aneten valmennuksessa. Videolla Jukka, joka alkaa jo muistuttaa agilitykoiraa!

18.1 Torstaivalmennus. Tällä kertaa Taija oli rakentanut mielestäni hieman helpomman radan, jossa meille loistavia rallatuspätkiä, paljon putkia, kontaktipintoja ja muutama tekninen kohta. Lämmittelyn jälkeen Puuman kanssa radalle ja voi miten innoissaan se olikaan! Rimat olivat tänään 45cm. Ensimmäistä kertaa Puuma väisti ohjauksessa putkea, mikä EI ole ollut yleensä ongelma, pikemminkin se karkaa sinne heti tilaisuuden saadessaan. Saimme vinkkejä puomin kontaktipinnan treenaamiseen ihan erillisenä ja uskon, että tämä vahvistaa oikeaa pysähdyskohtaa. Olemme treenanneet kotona tyynyllä etutassukontaktia, joten seuraavaksi tyyny mukaan myös hallille! Lisäksi saimme ohjeita kujakeppejen tekoon ohjuriavulla, tästä Puuma tykkäsi hurjasti ja juoksi suoraa ees taas innoissaan. Näitä keppejä voin treenata myös itsekseni tekemällä erillaisia kiemuroita molemmissa päissä, (takaleikkaus, valssi jne) joten odotan innolla! Kulutimme varsinaisen valmennusajan Puuman kanssa loppuun harjoitellen viskileikkausta, mutta lopulta se onnistui. Tämän jälkeen vaihdoin koiran ja treenasin omatreeninä Jukkaa samoilla asioilla: radalla, kontakteilla ja kepeillä. Voi miten iloinen se oli! Ja miten nopeasti oppii! Kertaakaan se ei vaikuttanut väsyneeltä, katsoi minua ja yritti parhaansa lukea ohjaustani niin, että ihan liikutuin. Voi rakas Jukka! ❤ ❤ kyllä siitä vielä hieno agsakoira tulee. 😀

Seuraava valmennus on parin viikon päästä. Itselläni todella, todella motivoitunut fiilis. Olen niin iloinen itseni ja koirien puolesta, että agsa tuntuu taas saaneen meidät puolelleen. Tärkeää on oman motivaation kannalta se, että teen kaikkien koirien kanssa pieniä pätkiä kerrallaan ja niistä muodostuu minulle pidempi hikitreeni. Rakastan sitä kun joudun oikeasti tekemään töitä, hengästyn ja saan liikuntaa. Se on yksi suurimpia motivaatioitani lajissa. Mutta yhtä suuri, jos ei luonnollisesti suurempikin, motivaatio on saada koirille palo lajiin, että ne tajuavat miten hauskaa on juosta radalla täysiä, tehdä tiukkoja käännöksiä ja leikkiä kanssani. Tähän on auttaneet paljon koko syksyn aikan tehty kuntotreeni ja pallonheittoharjoitukset, jolloin koirat juoksevat täydellä teholla edes takaisin, voimatreeni hiekkakuopalla, mutta myös kehonhallinta- ja ketteryystreeni jumppapallon päällä taiteillen ja erilaiset muotojen päälle kiipeämiset. Loisto fiilis, tästä on kiva jatkaa kevättä eteenpäin!