Tammikuussa olen käynyt boulderoimassa noin kerran viikossa johtuen taloudellisista syistä, kaverin puutteesta ja muista kiireistä. Paikallani en ole kuitenkaan osannut olla, vaan olen juossut koirien kanssa agilityvalmennuksessa noin kaksi kertaa viikossa. Kiikuilla kävimme Petran kanssa Konalasssa, Salmiksessa ja Espoossa, kohtasimme fanitapaamisen ja intouduimme yläköysittelystä.
6.1 Konala. Lähdimme Petran kanssa vaihteeksi Konalaan kiikuille. Olin esitellyt parhaalle ystävälleni Problemaattorin ja intona merkkasimme sinne probleemia. Konalan lämminhenkinen ja hieman ahdaskin tunnelma on hyvin erillainen Espoon halliin, ja vähän piti väistellä muita kiipeilijöitä. Kiipesin lähinnä 6Ata, mutta jokunen hänkillä meni. Kävimme myös Varustenetissä ja ihmettelin mielessäni kun Petra halusi ostaa pari sulkkaria ja itselleen uuden lehmänhännän, ulkoköysittelyjä varten!? Petra ei ole köysittelystä oikein perustanut ja kesälläkin hän lähti kivelle vain kerran. Pohdin itsekseni mitä kaverin päässä mahtoi liikkua…
11.1 Espoo. Paljon uusia reittejä, vihdoin. Kiipesin kaikki takasuoran 6At. Petra ehdotti, että kiipeisin takasuoralla mustan 6b, jossa slouppereita. Ensinäkemmältä ajattelin, että ei ole minun reittini, mutta kun nousin seinälle, se olikin suht helppo! Eli ei pidä tuomita ennen kuin kiipeää 😉 Juttelimme paljon muiden kiipeilijöiden kanssa, jaoimme betaa ja saimme hyvän treenin aikaiseksi. Helpolla hänkillä keltainen ”banaanireitti” 5+ aiheutti päänvaivaa samoin pinkki 6a+, jonka muuvia yläotteeseen en vain saa aikaiseksi.
20.1 Espoo. Tänään uusia reittejä lähinnä släbillä. Yrkkäilin 6b reittejä ja lopuksi Petrakin innostui treenaamaan hänkillä paria 6b reittiä. Liila oli melko mahdoton jo kolmannen muuvin jälkeen, mutta sinistä tahkosin puoleen väliin asti! Joka kokeilulla pääsin vähän ylemmäksi ja se kannusti. Vasemman käden nimettömästä irtosi iso kovettuma, mutta teippauksen jälkeen yritin vielä släbillä sinistä 6b krimppirallia, mutta uskallus loppui kesken.
23.1 Espoo. Oli tarkoitus projektoida sinistä 6btä hänkillä, mutta takaseinän pikkukattoon oli tullut uusia helppoja reittejä, joiden kanssa puuhatessa meni mehuja. Kiva vihreä vitonen Petralle projektiksi ja oranssi 6A. Yllättävän kuluttavaa on myös kiivetä edes takaisin ohjeistamassa Petralle muuveja, ihan hyvää treeniä sekin! ❤ Muutaman yrkän jälkeen Petra toppasi oranssin 6An per?sl?biltä ja aloitti projektoimaan mustaa 6b sloupperireittiä takasuoralla ja pääsikin puoleen väliin! Olen niin ylpeä Petran sinnikkyydestä! Itse toppasin helpon suoran punaisen 6A+n joka viimeksi jäi toppiotetta vaille. Släbillä sininen 6b jäi kaivertamaan.
Juttelimme taas ihmisten kanssa ja kohtasimme blogin aktiivisen lukijan ja ”fanin” Elinan. 😀 Hauskaa kuulla, että tätä blogia luetaan ja siitä saadaan irti fiiliksiä! En osaa oikein ajatella, että lukijat saattavat minut ja Petran näistä jutuista tunnistaa, kiipeilijöitä kun on paljon aina liikkeellä. Oli kuitenkin hauskaa törmätä Elinaan, joten tulkaa muutkin reippaasti moikkaamaan jos näette meidät liikenteessä 🙂 Meidän menosta ei oikein voi erehtyä, nimimerkillä kannustava hehkutus reiteillä 😀 😀
27.1 Salmis. Olen todella iloinen, että Petra tuntuu innostuvan kiipeilyistä eri halleilla, sillä tavoin itsekin pääsen kehittymään kun seinän profiili on aina hiukan erillainen. Salmiksessa treenit ovat aina tehokkaat – ne tuntuu seuraavana päivänä. Seinän profiili on enemmän hänkkiä ja tänäänkin juttelimme parinkin aloittelevan kiipeilijän kanssa, että mitään erillistä ”lämppäseinää” ei ole, vaan lämmitellä voi ja pitääkin helpoilla keltaisilla ja vihreillä. Kiipesimme petran kanssa tehokkaat 2,5 tuntia, jonka jälkeen pikkusormesta irtosi jäätävä vekki ja voimat olivat ihan loppu.
Kiikkuvalmennus jää nyt omalla kohdalla taloudellisista syistä keväämmälle tai jopa syksyyn. Petran kanssa kiipeillessä on hienoa pystyä tsemmppaamaan ja antamaan neuvoja hänelle, mutta oma kiipeily junnaa ehkä hieman paikallaan. Siksi yritän seurata muiden kiipeilyjä ja kysyäkin betaa aina kuin mahdollista. Salmisaaressa juttelimme Maria Skyttän kanssa köysittelystä ja varmistamisesta, jota Petra kammoaa. Olen yrittänyt saada Petran innostumaan yläköysittelystä jo yli vuoden, mutta hän ei ole asialle lämmennyt. Nyt äkkiä hän ilmoitti olevansa kiinnostunut käymään yläköysikurssin! Vain varmistaminen jännittää Petraa, sillä meillä on jonkin verran painoeroa. Marian kanssa juteltuamme Petra kuitenkin varasi itselleen paikan kurssilta!!!! Ihan mahtavaa!!!!
Vain suuri intoni tähän käänteeseen liittyen paljastaa itsellenikin miten paljon olen vakkariköysittelyä kaivannut 😉 Nyt kaikki varpaat ja peukut pystyyn, että Petran into säilyy ja meidät nähdään kohta köysienkin kimpussa!
Lifedream Colliet 