Piikulaisen pentublogi

Moi! Mä oon Piiku! Oon 8 viikkoa vanha ja ajateltiin Mamman kanssa, että voitaisiin yhdessä kirjoitella tänne blogiin mun kuulumisia aina silloin tällöin. Mammalla on kyllä kova työ päivitellä tätä blogia muutenkin, mutta meistä molemmista olis kivaa jos joku muisto jäisi näistä ajoista kun oon kakara.

Oon ollut täällä uudessa kodissa nyt viikon. Jo siinä ajassa oon kasvanut tosi paljon! Kun lähdettiin kasvattajamamman luota Lahdesta, matkustettiin pitkä matka Porvooseen katsomaan tän mun uuden mamman ”ottomummoa” Birgittaa. Silläkin on tällaisia kuin minä, nahkoiksi sanotaan, mutta en saannut moikata kuin yhtä. Tosi rohkeasti menin siellä ja myöhemmin muuallakin tutustuman uuteen ympäristöön. Myös autossa matkustan ilman pahoinvointia ja nukun vaan tyytyväisenä.

Tultiin kotiin myöhään ja ovella oli heti vastassa kolme viiksekästä otusta, kissoja. Ne oli tosi uteliaita, mutta eivät kovin vihamielisiä ja menin niitä heti nuuskuttelee. Ne oli vähän isompia kuin minä. Bestis on rauhallisin ja Mamma on huomannut, että se tahallaan välillä jää mun riepoteltavaksi. Se kuulemma rakastaa koiranpentuja! Symppistä jahtaan kun se juoksee karkuun, mutta Maximuksen kanssa leikitään ihan nätisti. Ne on vähän kuin mun sisarukset, mutta ei sinne päinkään.

Sitten on isoja koiria myös. Ne ei aluksi oikein tykänneet musta ja pohtivat oliko mamma ihan tosissaan kun raahasi meikän niiden riesaksi kotiin. Mua se ei haittaa, yritän olla tosi pieni ja huomaamaton niiden kanssa ja kyllä ne nyt viikossa on jo alkaneet mua sietämään. Varsinkin Jukasta mamma toivooo mulle leikkikaveria jahka vähän kasvan tästä. Isojen koirien kanssa oon kyllä tosi fiksu ja mamma tykkää kun osaan ”puhua koiraa” tosi hyvin. Mammasta olis tärkeää, että pääsen heti näin alusta asti myös leikkimään muiden kanssa, joten huomenna mennään sellaiseen pentukouluun!

Me ollaan tehty vaikka mitä tän ekan viikon aikana! Oon käynnyt monessa eri paikkaa ja kaikkialla oon tosi rohkea. Agilityhallilla oon jo vanha konkari, kuljen ovista ja rappusista ihan itse. Opettelen siivekkeen kiertoja ja putkea, mamma sanoo sitä tarjoamiseksi, mut mä vaan mietin miten saan namin sen kädestä! Sit joskus mamma ei anna sitä mulle ja joskus antaa ja pitää olla tosi ovela et tietää millo se tulee! Se on kivaa ja Mamma sanooo, että opin nopeasti!

Tykkään tosi paljon riekkua. Vetää ja kiskoa, tapporavistella ja jahdata kaikkia juttuja. Roikun mamman sukissa kun se yrittää kävellä ja hiuksissa kun se yrittää nukkua ja jahtaan sen sormia kun se yrittää silittää mua. Jos en ota liian kovaa kiinni, mamma ei ees kiellä mua! Mut sit se tarjoaa mulle jotain lelua ja tosi on, että niistä saa paremmin kiinni kuin Mamman nakkisormista. Mamma onkin levitellyt arsenaalin kaikenlaisia leluja lattialle: palloja, räsyjä, namin etsintää, luita ja purutikkuja (koska tykkään pureskella).

Oon syönny kokoajan hyvin, eikä maha ole mistään mennyt sekaisin. Mamma nukkuu mun kanssa edelleen lattialla, koska se uskoo, että silleen me bondataan enemmän. Musta onkin kiva kaivautua sen peiton alle ja nukkua jalkojen päällä. Oon myös aika itsenäinen, joskus meen ihan muualle ja touhuan omiani ja Mamma miettii muistanko ees et se on olemassa. Mut kyl mä sit kauhean iloiseksi tulen kun huomaan, että Mamma onkin jossain lähellä!

Yksi päivä me käytiin ajelulla tosi kaukana. Matkustin takakontissa ja Mamma oli varautunut, että jossain vaiheessa alkaisin parkumaan ja protestoimaan, mut enhän mä sellaista! Nukuin tosi hyvin auton hurinassa ja kävin tauoilla pissalla eikä autoon tullut yhtään pissiä tai oksennusta koko matkan aikana! Ja se oli kuulkaa pitkä matka! 7 tuntia sinne ja toiset takas, mutta siellä perillä oli kivoja aikuisia koiria ja sellainenkin, jolla oli maitobaari auki! Vitsi miten iloiseksi tulin kun vähän uskalsin siemaista siitä! Ja sit siel oli sellaisia tosi paljon nuorempia kuin minä, jotka joi paljon enemmän maitoa, ja niiden kanssa pääsin kans vähän peuhaamaan kun kiipesin pentulaatikkoon ennen ku silmä vältti. Siel oli tosi kivaa ja nukuin taas tyytyväisenä kotimatkan.

Kaiken kaikkiaan mamma onkin vähän hämmästynyt miten hieno mä olenkaan! Ollaan harjoiteltu yksinoloa kans sellaisiin aikoihin kun mua muutenkin nukuttaa, niin ei se silleen haittaa. Ensi viikolla joudun olee yksin jo koko mamman työpäivän, mutta mulla on ihan oma paikka sitä varten ja aidan takana isot koirat, joten ehkä mulla ei ole hätää.

Mamma on tosi tyytyväinen muhun, se kun mietti uuden pennun ottoa niin kauan ja kyl se vähän paniikissa on vieläkin. Huomaan, että sillä on ennenkin ollut koiria kun se on aika johdonmukainen mun kanssa. Saan tehdä paljon juttuja, eikä se oikeastaan kiellä mua juurikaan. Paitsi kerran. Silloin nappasin sitä ukkovarpaasta ja puraisin ja mamma uikahti ja puraisi takaisin. Sen jälkeen en oo sitä uskaltanut varpaasta purra, mut mamma antaa aina jonkun lelun, johon voin purkaa intoni. Ruuan saan aina istumalla, ja muutenkin kaikki herkut ja oon oppinut tosi nopsaan! Mulla on isot nappisilmät, ja tykkään tuijotella mammaa, joten katsekontaktikin on aika helppo juttu mulle.

Nyt mua alko nukuttaa, tulin tähän mamman jalan viereen nukkumaan. Se nosti siihen tyynyn niin mun ei tarvii lattialla maata. Moikka kaikille!

Ai niin! Musta löytyy lisää tietoa mun omalta sivulta täältä. ja sit mua voi seurata instassa vaikka täällä. Koska oon tosi pop ja musta tulee someihme!