Treenikiikkuja: hiljaa hyvä tulee – myös köydessä!

Maalis- huhtikuussa olo on kiikuilla vaihdellut. Ensin sain palautua vähän liiankin rajusta ruokaremontista, joka veti mehut olemuksesta aivan täysin ja sitten univelat iskeytyivät arkeen uuden koiran pennun muodossa. Joka tapauksessa taso on taas nousussa: kiitos parien onnistuneiden circuit-treenien! Onnekseni vakkari kiikkuparini ja paras ystäväni Petra innostui tästä myös ja vaikka nyt huhtikuussa kiikuilla on käyty vain kerran viikossa, on fiilis ollut kuitenkin pitkästä aikaa hyvä.

3G5A8269to 21.3 Salmis. Sain Petran aloittamaan kiikut jo alakerrasta, vaikka häntä on vähän hirvittänyt siellä esiintyvä pro-meininki. Muistan itsekin miltä harrastuksen alussa alakerran liidaajat omissa silmissä näyttivät: hiukeilta muskelikimpuilta, osaavilta ja täysin normaalin ihmisen yläpuolella 😀 Nyt myöhemmin itsekin seinillä kiivettyäni on kerrottava, että ihan tavallisia ihmisiä ne ”alakerran tyypitkin” ovat 😀 Liidaaminen alakerran seinillä on itse asiassa himpun verran turvallisempaa ihan vain niiden korkeuden vuoksi, vaikka toisaalta seinän profiili onkin haastava. Itsellänikään ei niihin aina riittänyt kestävyys eikä voima, mutta hauskaa se suurimmaksi osaksi silti oli!

Vedettiin alhaalla ylärillä kaksi vitosta lämpäksi portaikon vierestä ja minä keltaisen 6a+n portaikon toiselta puolelta. Kävi jännä juttu: kiivetessäni yli puolen välin alkoi korkeus äkkiä suht helpolla reitillä silti pelottaa, jalat sheikkasi ihan tosissaan ja vaikka naureskelin omalle fyysiselle reaktiolleni, yritin samalla rauhoitella itseäni. Ollaan siis ylärissä! 😀 Jotenkin kiivetessä näitä vanhoja liidiseiniä, mieli edelleen kuvittelee olevansa klipin päässä pannutuksesta..

Noustiin yläkertaan ja kiivettiin partsilla vielä 2 x vitoset. Yläkerran takaseinällä oli uusia reittejä, joten siellä liila 6A+ yhdellä välikiikulla (viimeiset muuvit). Myöskään uudet saman köyden sininen ja keltainen 6at eivät mene putkeen. Toppaukset yllättävät vaikeita! Lopuksi sentään puhdas vihreä 6a. Tuntuu, ettei kiikut kulje sitten yhtään! Vieläkin ehkä hatara olo johtuen ruokavaliosta.

ke 27.3 Salmis. Yläkerrassa lämmiteltiin partsilla. Sitten siirryttiin yläkerran ”luolaan”, missä harjoittelin mustaa 6btä joka menee pienen katon ylitykseen asti hyvällä tempolla ja aika kevyesti. Otteet pieniä ja nihkeitä, haen vasemman jalan paikkaa joka paikasta. Hyydyn ylitykseen, mutta muuten tyytyväinen! Takaseinän oikea reuna oranssi 6a+ hyytyy myös ylitykseen, vaikka muuvit sainkin kasaan. Vieressä oleva vihreä 6a on täys mahdottomuus. Vähän ärsyttää. Tuntuu, että kunto kestää kun seison maassa, mutta heti kun iskeydyn seinälle homma ei kuljekaan. Myös Petra on turhautunut omissa projekteissaan. Hienosti hän kiipeää perässäni kokeillen lähes kaikkia reittejä rohkeasti. Kun tasapaino ja beta vielä hakusessa, ovat reitit entistä vaikeampia.

received_101550639277072581
Rocktopian liidivalloitus 2017

su 31.3 Salmis. Ehdotan Petralle Cricuit-treeniä koska olen aivan liian turhautunut tähän vääntämiseen. Vähän vastahakoisesti Petra suostuu. Aloitetaan partsilla, missä ennen taukoa köysittelystä tein kaikki 12 reittiä putkeen n 30min aikana. Nyt aloitin köysi kerrallaan. Jaksoin vetää kuusi 4-5c reittiä kunnes olin tauon tarpeessa. Petra puolestaan skippasi seinän kutoset, mutta kiipesi hienosti ylös JA ALAS (ekaa kertaa) niin ikään kuusi reittiä. Vaihdon jälkeen kiipesin loput 6 reittiä ja tällä kertaa myös alas kaikki muut paitsi kutoset. Molemmilla tosi hyvä liikunnan riemusta johtuva fiilis, kunnon hiki päällä ja erilainen onnistumisen fiilis! Totesin, että olo onkin puolikuntoinen, joten kirjaimellisesti puolet reiteistä verrattuna hyviin vuosiin. Jatkoimme mini3Dn seinän toisella puolella, missä yritin vasemmasta reunasta liilaa 6a+ (ei mene alkumuuveja pidemmälle), joten vaihdoin vihreään 5bhen. Vierestä keltainen 6a+ kahdella välikiikulla ylös, hauska reitti, missä pari harppausta. Kuitenkin tosi hyvä fiilis johtuen minulle sopivasta kestävyystreenistä.

su 7.4. Salmis. Molemmat ollaan todella väsyneitä ja huonolla tuulella jo paikalle ajaessa. Lämmiteltiin yläkerran jumppatilassa ja pohdittiin mitä tehtäisiin. – No sikahan tässä pestäisiin! Päätti Petra ja halusi lisää circuittia! Ihanaa!! Mun paras kaveri ❤ Se, että Petra ensin suhtautuu mun ideoihin ynseästi ja sitten kuitenkin huomaa miten kivaa ne ovatkaan -on ihan parasta tällä hetkellä! Tietenkään kaikki ei sovi kaikille, mutta on hienoa, että meillä kuitenkin pääpiirteittäin menee yksiin fiilikset. Petra aloittaa tyhjällä partsilla ja vetää upeasti 8, 5 reittiä putkeen! Hän selättää seinän pari kutosta, mutta 5c reiteillä on pari vaikeaa kohtaa, jotka hän tällä kertaa skippaa. Itselläni on väsymyksestä huolimatta jotenkin epäluonnollisen irrallinen olo ja päätän kokeilla vetää koko seinän. Rauhallisesti aloitan oikeasta reunasta, kiipeän köyden vaikean reitin ensin ja haen lepopaikkoja myös helpoilla. Tällä kertaa kaikki 12 putkeen! JEE!! onsight1Ja vieläpä helpon tuntuisesti! Petra kiipeää vuorollaan vielä ne vaikeatkin reitit seinältä, joten nyt aletaan olemaan aika sinut tämän seinän kanssa. Siirrytään yläpartsille, missä kiipeän helpon vihreän 5bn ja oranssin 6a+n. Se meneekin yllättävän kivasti, vaikka on pieni negatiivinen nousu ja pienempiä otteita. Vasta toppauksen harppauksessa mopo hyytyy. Paikalla tuttuja liidaajia ja juttu lentää. Petra kiipeää vuorollaan hienosti kerralla toppiin vihreän 5bn ja iloitsee siitä, että uskaltaa kiivetä tällä korkeammalla partsilla – ja varmistaa! Olen niin ylpeä! ❤ Annan vielä yrkän pinkille 6Alle, mutta isomman katon ylityksen kohdalla hyydyn. En vain keksi miten pääsisin eteenpäin ja roikun köydessä pitkän aikaa. Alhaalta kuuluu iloista tsemppaamista ja osittain tämän lempeän sosiaalisen painostuksen vuoksi annan vielä yrkän: ja onnistunkin jotenkin vetämään itseni ylös. Huomaan, että vaikka olen YLÄRISSÄ, iskee liidipelko silti näillä tutuilla seinillä vasten kasvoja. Pohdin vanhaan tapaan sitä, että solmu on varmasti kunnollinen (miksi se natisee?), ja että en tipu suureen määrään löysää (jota ei ole) ja jatkot pitää (joita en käytä)… Noh, joka tapauksessa ihan huippu huuippu treenit ja fiilis, että nyt tässä alkaa olla entisaikojen kiipeilytreenien makua!! 😀

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s