Vastoin odotuksiani, olen tänä kesänä ehtinyt vain muutaman kerran kiipeilemään. Yleensä köysittelyssä on parina ollut Sari, jonka kanssa olemme käyneet pari kertaa Kauhalassa. Kiipeilyyn on tullut nyt uuden koiran pennun myötä pientä taukoa ja toki kun vakkariparini Petra on ollut pakollisella saikulla lajista, on ollut ns. helppokin keskittyä muihin juttuihin. Tarkoituksena on kuitenkin syksyn tultua jatkaa sisäkiipeilyä, niin köysillä kuin ilmankin! Joka kerta kiipeillessä sitä muistaa miten kiva ja mmonipuolinen harrastus tämä on ja toisaalta ulkona kivi ei onneksi katoa minnekään, joten tauonkin jälkeen voi muistoja verestellä tutuilla kaltseilla.
23.6 sunnuntaina läksimme Sarin ja Sarin tyttären Saran kanssa Kauhalan kakkosektorille. Aloitimme tekemällä ylärin helpolle trädilinjalle yhdessä Sarin kanssa. Itsekin sain tässä hieman muistutella mieleeni, että miten se ankkuri nyt tehtiinkään 😀 Sarilla ei ole vielä kaikkia ulkotamineita, hän kun on vannoutunut sisäkiikkuja. Kuljimme kakkos ja kolmos-sektorin välillä ja kiipesimme lähinnä vitosia ja yritimme paria kutosta. Minulla on osittain haikea olo siitä, että entiset liidit ovat muisto vain. En ole liidaillut pitkään aikaan eikä toisaalta siihen ole hirmuista tarvettakaan. Ihan hauskaa on varmistella Saria ja muistella miltä se kivi tuntuukaan!
26.6 Espoo, boulder. Pitkästä aikaa sisällä boulderoimassa. Tulin paikalle hyvissä ajoin ja olin jo ehtinyt aloittamaan ennen kuin Sari ehti paikalle. Oli hauskaa kokeilla täysin uusia seiniä eikä mitään sankaritekoja ollut tarkoitus tehdä. Olin tyytyväinen kun sain flässättyä 6a+n takaseinältä, mutta muuten päivä meni yrkkäilessä kaikenlaista ilman mitään tavoitteita. Taas totesin, että on tämä kyllä kivaa! Ja että kyllä mä haluan taas kuntoon! Ja että kyllä nyt lähden juokslenkille ja luovun suklaasta! Hah!
21.7 sunnuntaina kiikuilla Kauhalan vitos-sektorilla. Kuuma päivä, mutta lähdimme kävelemään kohti Kauhalan kauimmaisia sektoreita yläkautta eli tietä pitkin. Olin ollut paikalla muistaakseni vain 1-2 krt aikaisemmin, Sari ei koskaan. Pienen hämmingin jälkeen löysimme lopulta paikalle ja aloitimme korkkailemalla paikan vitosia. Metsän siimeksessä ei ollut aivan niin kuuma kuin muualla ja kiipeily tuntui hyvältä. Minulla ei ole kiire liidaamaan, joten varmistelin Sarin liidatessa ja kipitin perässä ylärissä. Pieni tilanne sattui yhdellä reitillä kun Sari liidasi hienosti kolmennalle pultille, mutta ei sitten päässytkään etenemään. Hetken pohdittuamme kiipesin pultille ja ähkäsin köyden sen läpi laskeutuakseni. Siinä taas huomattiin, että hyvä on pohtia etukäteen mitä sitten tehdään jos tällaista sattuu! Tilanne sai kyllä jalat hieman sheikkailemaan, mutta jatkettiin kuitenkin kiikkuja hyvällä menestyksellä.
2.8 Espoo Boulder. Petran kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä kiikuilla sitten toukokuun! Mielettömän hyvä fiilis ja tehdäänn kaikenlaisia reittejä hyvällä tempolla. Luonnollisesti mitään ihmetekoja ei tullut suoritettua, mutta vielä kolme päivää treenin jälkeen paikat olivat kipeinä! 😀 Ai että, ai että… ❤
11.8 Espoo Boulder. Uudelleen Petran kanssa Espooseen. Olin tehnyt pitkän 14 tunnin työvuoron edellisenä päivänä, joten tiesin, ettei olo ollut kohdillaan. Kiipesin 6a ja 6a+ reittejä, mutta hänkillä kärvistelin. Olin kuitenkin todella tyytyväinen, että helppo 6b släpillä meni flässinä ylös. Sattumalta näimme paikalla myös tuttuja ja oli hauskaa vaihtaa kuulumisia ja kiikkutunnelmia. Hyvä fiilis, että tästä on hyvä aloittaa syksyn kiikut. Liidailemaan ei intoa ole, mutta itsensä haastaminen ylärissä 6b ja 6c reiteillä tuntuu todella hyvältä juuri nyt.
Lifedream Colliet 