Elo-syyskuussa kiikuilla on käyty harvakseltaan, mutta silti vähintään kerran kahdessa viikossa. Fiilis on ollut vähän vaihteleva, enimmäkseen kuitenkin hieman pettynyt omaan tasoon ja suoritukseen. Joka kerta on jäänyt fiilis, että kiipeilyä haluaisin lisätä kalenteriin ja ettei taso voikaan nousta jos aikaa ei löydy treenata. Myös kotona arjessa tehdyt oheistreenit eli kestävyys- ja voimatreenit toisivat suoritukseen paljon lisää potkua. Mutta koska on syksy, on aika kortilla ja koska on syksy, myös raha alkaa olla tiukassa. Ja koska on syksy, olen liian väsynyt lähtemään pimeään lenkille. Täältä maalta kiikkutreenit ovat myös lähes 20-35e kerta, kun lasketaan yhteen bensakulut.
18.8 Käymme yhdessä Jimin kanssa kokeilemassa boulderointia Espoon Bklla. Jimi on 11 vuotias poika, joka on minulla kylässä joka kuukausi. Kiipeilyä hän on kokeillut aiemmin vain köysillä, joten molempia vähän jännittää miten boulderointi sujuu. Vuokraamme hänelle kengät ja opastan lasten alueella alkuun. Jimi kiipeääkin hurjan rohkeasti helppoja reittejä ja vaikuttaa kiinnostuneelta. Kuitenkin vaikeammat motoriset muuvit ovat hankalia ja lopun tunnin saan treenata yksin. Vedän siis aika nopsakat voima treenit hänkillä. Tunnissa olen hikinen ja uupunut.
21.8 Petran kanssa Espoon Bklla. Tällä kertaa hieman maltillisempi treeni. Teemme paljon hänkkitreeniä, mutta vaikka se ei ole oma vahvuus, jää treeneistä tosi hyvä fiilis. Petra kiipeää rohkeasti 6a+, joten minun pitää yrittää 6btä. Myös puhdas 6A fläsh pienillä krimpeillä. Takaseinän reunassa opastan punaisella 6Alla alun muuvia, jossa oikea käsi isketään pienelle krimpille, ja siirretään vasen käsi vieraan yhtä pienelle otteelle. Koska ollaan hänkillä, roikkuu koko paino hetken oikean käden sormien varassa. Huomaan jo lukuisten toistojen jälkeen, että oikea käsi tuntuu oudon kipeälle.
8.9 Tammisto Petran kanssa. Lähdemme tutustumaan Kiipeilyareenan uuteen halliin. Iso ja ilmava tila, jossa paljon kiivettävää eri tasoisille. Tykkäämme molemmat! Kiipeämme vuoron perään vihreitä ja oransseja, mutta minäkään en kaikkia oransseja todellakaan pääse. Kroppa tuntuu jotenkin oudon tönkölle, mutta pyrin vain tekemään toistoja eri reiteillä, ei niin väliä toppaanko. Lopulta emme enää pysy seinässä kiinni, joten on aika lähteä kotiin. Tosi hyvät treenit, mutta oikean käden keskisormi alkaa vaivata toden teolla.
15.9 Ekat yhteiset köysittelyt Kiipeilyareenalla sitten toukokuun!! Petran pitkän sairasloman takia minäkään en ole eksynyt köyden päähän kuin muutaman kerran ja tänään lähdetään innoissamme pitkästä aikaa kiipeilemään! Olen ihan intona kun mahdun vielä valjaisiini ja kaiken huipuksi löydän kassista vanhat, mutta vasta pohjatut pythonit! Hurraa! Johan kaverilta käytettynä ostamissa kengissäni on reiät.. Kiipeilykassissani on viidet parit kenkiä, joissa kaikissa on reikä. 😀 Aloitamme partsilla tahkoen kaikkia reittejä köysi kerrallaan ja se sujuu oikein mallikkaasti. Sitten siirrymme hallin puolelle, missä kiipeämme samalla kaavalla köysi kerrallaan. Kiipeän innoissani Kuutin tekemiä reittejä flässinä 6A, 6A+, 6b.. Myös Annan tekemä 5A on hauska. Oikean käden keskisormi ei krimpeistä tykkää ja se turpoaa hiukan. Myös arjessa sen käyttö alkaa tuntua. Koukistelu sattuu. Painelu sattuu. Tämäkö on sitten se kuuluisa pulley-vamma?
20.9 Äkkilähtö Emman kanssa boulderoimaan Espoon Bklle. Sormi vaivaa edelleen, enkä oikein tiedä mitä uskaltaisin kiivetä. Emma puskee menemään 6btä ja treenaa 6cn muuveja, mutta minä takeltelen jo vitosissa. Hänkin 6A reiteillä ei ole toivoakaan. Tunnen itseni isoksi ja painavaksi paitsi seinällä, myös lattialla. Emma sanoo, että sormen kannalta on ihan hyväkin, että kiipeän vähemmän. Ehtiipähän levätä. Kiikut eivät siis olleet mikään mieltä ylentävä keikka, mutta hauskaa meillä silti oli. Kiitos Emmalle!
29.9 Petran kanssa taas Salmiksessa. Molemmat hiukan väsyneinä käymme lämppäämään yläkertaan. Teen vatsalihaksia kiekolla tutun kaavan mukaan ja olen iloinen, että niitä voi tehdä jo 20kpl sarjoissa. Sormi jännittää. Aloitamme yläkerran takaseinällä vitosilla ja 6Alla. Hänkillä ei mene kuin 5b, joten hiukan turhautumaa molemmilla ilmassa. Luonnollisesti kaikki aika seinällä on plussaa, mutta ei tässä nyt voi kovin kehuskella..
6.10 Salmisaari. Lämmittelyjen jälkeen takaseinälle. Katselen kiinnostuneena kun vieressä liidataan seiskaa. Ei ole ikävä liidiin ei, kun kunto tuntuu romahtavan koko ajan enemmän. Toisaalta kova halu päästä edes ylärissä taas sinne 6b-6c tasolle. Siitä innostuneena kokeilen nurkan sinistä 6C:t’… noo iloinen saa olla, että pääsee sentään kolmannelle jatkolle 😀 Pikkuhänkillä kokeilen 6A+, mutta se iskee takaisin kuin märkä rätti naamalle. Jään kiikkumaan kruksin kohdalle. Ei mitään toivoa laittaa painoa oikean käden krimpille. En tiedä johtuuko muuvin vaikeus hänkista vai käden oireista. Jatkamme hänkillä 6A reiteille, mutta niiden muuvit vielä haastavampia – teknisesti – että köyteen tulen niin, että rapsahtaa. Lopuksi etenemme nöyrinä takaisin ovea kohti – kuin vaivihkaa – ja kiipeämme Kuutin tekemän ”chimnin” 5b. Hauska reitti, jonka Petrakin kiipeää yhtä välikiikkua lukuun ottamatta puhtaasti! Hienoa, tästä ihan erilainen reitti taas takataskuun! Itse jätän loput mehut negatiivisen seinän 5b:lle.
Että sellaiset kiikut tähän vaiheeseen! Paljon ajatuksia herättävää äherrystä, vähän vaivoja ja sitäkin enemmän turhaumaa. Joka treenin jälkeen innostus, että kiipeily on ihan mielettömän KIVAA, mutta samalla aleneva taso ärsyttää. Mutta fakta on, että missään lajissa ei kehity ilman treeniä, treeniä treeniä.. Jos kiikuilla käy vaan kerran viikossa (jos sitäkään) niin eihän siinä kehity. Kun aikaisemmin kävin kiikuilla jopa 3-4krt viikossa on tämä ihan naurettava suoritus. Totuus kuitenkin on, että aika ei millään riitä kaikkeen ja että tänä syksynä taloudellinen tilanteeni on tiukempi kuin koskaan. Se ei juuri anna myöden useammille kiikuille viikossa. Toisaalta pitkät kävely- ja juoksulenkit tukisivat kiipeilyjä loistavasti ja toimisivat helpotuksena siihen aikaan kun todella pääsen useammin seinälle. Joten ei saa luovuttaa!!
Lifedream Colliet 