Treenikiikkuja, motivaatio kohdillaan!

Onko kukaan huomannut miten viimeiset pari vuotta treenikiikkuja on ollut loputtomassa syklissä, ailahdellen huikeasta motivaatiosta sinne aallon pohjaan? Minä olen 😀 Kenties se kuuluu elämään, tiedä häntä, mutta olen lokakuun ajan kovasti pohtinut asiaa ja lukenut vanhoja kirjoituksiani täältä blogista. Kahden vuoden ajan liikkumisen taso on laskenut hurjasti, mutta NYT tähdet näyttävät vihdoin asettuvan jälleen positiiviseen asentoon. Minulla on aktiivinen, nuori koira, jonka kanssa päivittää kävelytreenit entiselle tasolle sekä aikaa ja mahdollisuus kiikkuihin pari kertaa viikossa. Näyttää siis siltä, että ensi vuodelle uskaltaisin asettaa jo jonkinlaisia tavoitteitakin. 

IMG_20191012_180329_994LA 12.10, Salmis. Circuit-treeniä vasemman puoleisella terassilla. Aloitan kiipeämällä 12 x4-6b reittiä putkeen. Aluksi olo on vähän tönkkö, mutta lämpenee nopeasti. Ennin tekemät vitoset todella nihkeitä (2 sormen poketteja??) ja seinää edetessä alkaa vanha into palailla. Ai, että tykkään tällaisesta treenistä! Vaihdettiin vuoroa ja Petra lähtee kirittämään. Epäilee, ettei jaksa yhtä montaa köyttä, mutta hienostihan se menee. Omalla vuorolla jatkan 6b+ yrkkää, mutta jää haaveeksi. Osa reiteistä ei greidattuja, mutta hauskoja. Sininen 6b ei ole mainittu kantin avulla kiivettäväksi, mutta pakkohan sen on olla kun reitillä pelkkiä jaliksia 😀 Pääsen puoleen väliin. 7 reittiä lisää ja lopuksi vikat mehut seinälle kiipeämällä punaisilla vitosen jaliksilla ja kanttia käsiotteina käyttämällä ylös. Hauskaa!

SU 20.10, Salmis. Circuit-treenit jatkuu tällä kertaa oikean puolen partsilla. Otin myös aikaa: 40minuutissa 12x 4-6A reittiä putkeen. Petra tekee saman ajan! Hyvä lämpö päällä ja alan olla valmis tositoimiin. Siirrymme seinän toiselle puolelle mini 3dn kimppuun. Reunasta sininen ja keltainen vitonen. Petra omalla vuorolla vähän jännittää korkeutta, mutta upeasti tsemppaa loppuun asti! Itse siirryn seuraavaan köyteen missä vihreä 5A ja Annan tekemä liila 6b, jonka taistelen loppuun parilla levolla. Kiva reitti, tälle uudelleen yrkkäilemään seuraavalla kerralla! Petra kiipeää myös vihreän ylös ja minä puristan vikat mehut Ennin 5c reitillä, ei mene puhtaasti. Ylläri. Lopuksi pakerran parin jatkon verran sinistä 6btä samassa köydessä, mutta ei enää irtoa ja on aika pakata kamat.

50862989_2064927133798453_6759155162322829312_nPE 25.10, Salmis. Keskustelemme viikolla Petran kanssa siitä, miten voisimme kehittyä. Ensin olemme turhautuneita – oma kuntoni ja tasoni on niin paljon huonompi kuin ennen ja Petra harmittelee, että kiipeää edelleen 6Ata. Toteamme kuitenkin molemmat, että meillä on pitkiä kuukausien taukoja kiikuissa parin viime vuoden aikana ja ilman kiipeilyä ei voikaan kehittyä. Päätämme panostaa myös maksimivoimaan, vaikka se onkin turhauttavaa. Niinpä Petra iskeytyy seinälle 6An ja 6A+n ja minä 6Bn kimppuun.

Aloitamme yläkerran suoralta seinältä bouldertilan vierestä. Aluksi lämppänä Annan hauska 5A x 2 toppiin. Petra jatkaa näiden jälkeen Kuutin valkoisen 6An ja saman köyden harmaa 5bn. Edellisellä kerralla tämä 6A ei mennyt, mutta nyt rauhallisesti kiiveten toppiin. Tästä motivoituneena kiipesin putkeen edellä mainitut ja jatkoin Kuutin pinkille 6blle ja saman köyden vihreälle 6A+lle, jotka menevät puhtaasti. Petrakin kiipeää hienosti vihreän reitin, helppo oli! Pinkki 6b onkin Petralle nihkeämpi, mutta hienosti taistelee alkumuuvejen kanssa! Minä katselen seuraavaksi Samuelin pinkkiä 6btä tuumiskellen, että näyttää nihkeälle ja minulle vaikealle. Lähden yrittämään ja yllätyn kun luen reitin hyvin. Toppauksessa joudun miettimään pitkän aikaa miten ylös pääsee ilman jalkoja, mutta lopulta toppaan puhtaasti mantteloimalla (olkapäät uhkaa haljeta!) ja olo on ihan voittaja! Alhaalla hoksaan mistä reitin nimi ”Jalaton kaveri” tulee 😀 Vaikka tiedostan, että ennen tämä olisi ehkä mennyt paljon vaivattomammin, olen kuitenkin iloinen: osasin lukea reitin ja taistella sen ylös puhtaasti – juuri nyt.

Petra lähtee kokeilemaan hänkin sivussa Jonin sinistä 6A+ ja joudummekin todella pohtimaan sen alkua! Ihme vääntämistä. Pakko luovuttaa ja kiivetä saman köyden Ossin 5b. Itse siirryn kokeilemaan sinistä reittiä ja alkumuuvi onnistuu pohdiskelun jälkeen, kiipeän puhtaasti toppiin. Yritän neuvoa Petraa uudelleen alussa, enkä onnistu uusimaan lähtöä 😀 Kriisi. Kiipeän putkeen valkoisen 5bn. Petra jatkaa sinnikkäästi sinisen reitin alkumuuvin harjoittelua. Kyllä olen bestiksestä niin ylpeä! Siinä se yrkkää ihan tosissaan ja sisulla! Siirrymme takaseinälle ja pienelle hänkille, mikä on aina ollut meille vaikea seinä. Petra taistelee Ossin liilan 6An kanssa, mutta meille molemmille pienen katon ylitys huonoilla käsiotteilla koituu reitin kohtaloksi. Myös saman köyden pinkki Ennin 5c koituu Petralle liian vaikeaksi, minä taistelen ylös. Toppiotetta myöten haastava, enkä siksi pysty puhtaaseen. Enni tekee kyllä rajuja reittejä! Jatkan suoraan mustalle Axelin 6blle, mutta sitä jaksan päkertää juuri ja juuri ekalle jatkolle 😀 Lopuksi Petra tsemppaa Ossin vihreän 6An ja toteamme olevamme valmiita kotiin.

SIMG_20180930_165709_831U 27.10 Konala. Ennen boulderin PM-kisoja, käymme pitkästä aikaa Konalassa kokeilemassa reittejä. Lieneekö kisoista johtuen, paikka on ihan täysi jo jumppatilassa. Lämpän jälkeen aloitan keltaisella vitosella, joka uhkaa heti ampua takaisin. Käsittämätöntä 😀 Pari vitosta alle lisää ja alan taas muistaa miten kuuluu boulderoida. Paikalla tosi paljon väkeä ja vähän ahdistaa. Päivän kokonaissaaliina pari kutosta, muutama vitonen ja släbin 6b, jonka Petrakin puhtaasti taistelee loppuun! Huikeaa! Hänkillä määrällisesti vähän kivoja kutosia, mutta yrkkäillään vuoron perään niitä vähemmän kivoja. 😉 Sitten siirrymme Espoon BKlle seuraamaan jännittävää Boulderoinnin pohjoismaiden mestaruuskilpailua. Siellä kilpailijoita katsellessa todetaan, että kyllä on huikea laji meillä!

Marraskuuhun lähdemme Petran kanssa valtavalla motivaatiolla ja innolla. Tarkoituksena on lisätä treenejä 2 x vko niin usein kuin mahdollista ja tehdä kotona oheistreeninä pitkiä lenkkejä ja corea. Kiikuissa keskitymme turhauttavaan maksimivoimaan ja vastapainoksi ihaniin circuit-treeneihin, jotka ovat lisänneet molempien motivaatiota ja hyvää mieltä seinällä. Älkää kertoko kellekään, mutta Petra on jo pari kertaa varovaisesti ääneen pohtinut liidaamisen mahdollisuuden aloittamista ”sitten joskus” !!! Mihin olen todennut tukevani häntä tässä päätöksessä ja tulevani mielelläni liidikurssille mukaan, sitten joskus, omasta kurssista kun on jo sen verran aikaa, että uusinta olisi aiheellinen. Tähän ei kuitenkaan ole vielä kiire kummallakaan meistä. On ihanaa tsempata toinen toisiamme yhä korkeammalle köyden päässä ja näinä talven pimeinä kuukausina viettää aikaa ylipäätään ihmisten ilmoilla. Suuri merkitys on minulle sillä, että lapsuudesta saakka paras kaverini on myös syttynyt kiipeilyyn lajina. En taida koskaan väsyä olemaan tästä kiitollinen ❤

 

 

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja koiratouhujen lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s