Agiliitoa – vkot 1 & 2

Tänä vuonna yritän kirjoittaa treeniblogia agilitytreeneistämme useammin kuin yleensä. Tarkoituksena on pitää päiväkirjaa itseäni varten, mutta yritän jakaa vinkkejä ja ideoita muillekin treenaajille. Lähtökohtahan on, että Piiku aloittaa kisat tänä keväänä ja Likan koulutukseen haluan panostaa alusta asti. Molemmat tytöt ovat innokkaita, osaavia ja valtavan työskentelyhaluisia agilityssa, joka tarjoaa meille vauhtia ja toimintaa arjen puurtamiseen.

4.1 SU Junnukurssi, Sonja Paavola TSAU-halli. Ensimmäinen Sonjan kurssikerta oli meille vähän jännittävä. Kahden viikon treenitauon jälkeen olimme Likan kanssa aivan innoissamme. Saavuin paikalle hyvissä ajoin, mutta jännitti kyllä uusi halli ja kouluttaja. Teimme treenin kahdessa 10min erässä. Likalle uusi paikka ja kouluttaja olivat väsyttäviä, mutta toisaalta se toimi kyllä mielestäni upeasti nuoresta iästään huolimatta. Ensi kerralla tiedän paremmin ja vien sen odottamaan autoon, mutta nyt odotimme vuoroamme hallissa. Teimme pientä rataa, joka osoittautui vähän hankalaksi Likalle ja minunkin oli vaikeaa löytää ns. yhteinen sävel uuden kouluttajan kanssa. Saimme läksyksi valssiharjoitukset, lelun sietämisen mytyssä kädessä ohjauksen aikana sekä katseen kääntäminen lähdöissä esteisiin. Likka hakee hyvin esteitä, mutta ei aina.

13.1 KE Koulutusrumba, Salon koirahalli. Vihdoinkin Susannan treenit alkoivat! Molemmat tytöt on ilmoitettu koko kurssille kevään ajaksi ja koska Susanna on meille jo vanha tuttu, pääsimme heti hyvin alkuun treeneissä. Kuten tavallista, Suskulla oli hauska rata tehtynä. Likalle hyviä irtoamisia, tiukkoja valsseja ja Piikulle suora keppikulma. Piikulla oli intoa, mutta vauhti olisi saanut olla parempi. Keppien menokulma aiheutti ongelmia kun sen hypyn jälkeen oli vaikea koota itsensä. Likka upeasti haki esteitä omalla vuorollaan, mutta jarrut olivat hukassa ja tiukat käännökset valuivat. Palkkaamme Suskun treeneissä yleensä niin, että hän tarjoaa lelun Likalle, sillä Likka edelleen katsoo minua liian paljon radalla. Läksynä tiukkoja valssiharjoituksia ja katseharjoituksia.

16.1 LA Omatoimitreeni, Salon koirahalli. Lähdin koko kolmikon kanssa hallille. Olen päättänyt käyttää hyväkseni omatoimitreenimahdollisuuden Salon koirahallilla, vaikka se on makuuni liian pieni ja pohja on vähän liukaskin. Se on kuitenkin meille juuri sopivan ajomatkan päässä ja yleensä siellä on myös hyvin tyhjiä aikoja treenata myös viikonloppuisin jos jaksaa nähdä vähän vaivaa. Tavoitteena oli treenata perusteita ja saamiamme läksyjä. Hallilla olikin muita tullessani sinne, mutta pieni rata jonka rakensimme soveltui hyvin myös omiin tarpeisiini. Molempien tyttöjen kanssa tein perusjuttuja eli katseen siirtämistä yhdelle esteelle ja irtoamisharjoituksia. Piiku hakee hienosti takakierron, mutta tiukka käännöskäsky eli ”kierrä” ei aina ihan onnistu. Tuntuu että Piiku vain tekee eikä korvat ole aina mukana 😀 Harjoittelin sen kanssa erilaisia yksittäisiä esteitä ja leijeröintiä. Piiku hakee jo hyvin namilelua radalla ja se tuo siihen kivasti vauhtia. Tästä on nyt palkatessa pidettävä kiinni, joskin pitää olla tarkkana, että se oikeasti suorittaa esteen ennen palkan saamista.

Likka puolestaan oli ihan huippuhieno pieni ruskea salama. Yritin rakentaa sille pienen radan pätkän, jossa se pääsisi tekemään kotiläksyjään. Teimme tiukkoja valsseja, eteenmenoja ja katseharjoituksia. Likka tuntuu kehittyvän silmissä, mutta toki sillä on vielä pitkä matka kisavalmiiksi. Likan rimat ovat 15-20cm korkeudella ja monessa kohtaa se on niin nopea, etten aina ehdi ohjaamaan sitä. Susanna lohdutti, että kunhan rimat alkavat nousta, myös sen vauhti hidastuu ja kohdentuu radan kiemuroissa. Olen erittäin tyytyväinen Likan etenemiseen ja uskon, että pääsen sen kanssa hyvien valmentajien avulla vielä pitkälle.

Ai niin! Olihan Ronjakin treeneissä! Se, lähes 9 vuotias mummeli, juoksee Likan rimoilla ihan into piukeena ja syöksyy putkeen ja takakiertoon sellaisella vimmalla, että sydän sulaa. On hauska nähdä miten iloinen se on!! ❤

Nämä vuoden ensimmäiset viikot luovat vahvan motivaation koko vuodelle. Olen huomannut luovani itselleni ja tytöille liiankin suuria odotuksia ja kokevani turhautumista ja pettymystäkin kun emme vielä yllä niihin. Somen ihmeellisessä maailmassa on helppo tuntea epätoivoa, sillä tiedän monia hyviä ja nopeita nahkoja, joiden ketteryyteen Piiku ei millään kroppansa kanssa pysty. Likka puolestaan bortsuna luo myös isosiskolleen odotuksia, vaikka rodut ovat aivan erilaisia. Toisaalta Piiku itse ei tiedä olevansa hitaampi, eikä itse asiassa tiedä mitään muuta kuin sen, miten kivaa agility kanssani on. Likka puolestaan on itsenäisempi ja sen vauhti ja ketteryys saa minut turhautumaan ja pelkäämään, etten ikinä saa siitä ja itsestäni irti sitä potentiaalia, jonka tiedän koirassa olevan. Mutta Likka on agsakentällä äärimmäisen miellyttämisenhaluinen, luopuu lelusta hienosti ja tuntuu oppivan nopeasti erilaisia ohjauksia kuin ne olisivat sille geneettinen taipumus. Minulla on valmentajina huipputyypit, sillä Susanna Koulutusrumbassa ja Petra Malinin yksityistunnit ATT-hallilla tuovat meille juuri sopivasti haastetta ja kotiläksyjä, joita voimme treenata omatoimitreeneissä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: