Hui kauhistus mikä Säikähdys!

Tammikuun puolessa välissä talvimyrsky koetteli eteläistä Suomea ja tuulen sekä painavan lumen aiheuttamia sähkökatkoja oli siellä täällä. Meilläkin sähköt räpsyivät sekä päivällä työpäiväni aikana, että eräänä arki-iltana kun katselin rauhassa televisiota sohvalla koirien kanssa maaten. Vanha telkkarini piti jännän naksahdus – äänen ja samassa kaikki koirani juoksivat eteiseen, hyppivät ulko-ovea vasten ja alkoivat läähättää. Olin hämmentynyt, mutta vasta seuraavana päivänä, sähköjen palauduttua ja tvn päälle laittaessani tajusin, että jotakin oli pahasti vialla.

Kaikki koirani reagoivat nyt television päälle laittamiseen, jopa Ronja hyppäsi syliini täristen. Se oli minusta erittäin outoa, sillä vastaavaa reagointia ei koskaan ole ääniin ollut. Aloin pohtia, josko tv olisi sähkökatkon aikaan päästänyt jonkin sähköjännitepiikin ja pidin laitteen viikon verran suljettuna. Colliet palautuivat ensimmäisen viikon aikana tilanteesta hyvin ja alkoivat jälleen oleilla olohuoneessa normaalisti. Mutta bordercollien pentu Likka ei tullut olohuoneeseen lainkaan, vaan oleili sisällä keittiössä tai makuuhuoneessani jopa silloin, kun meillä vierailivat parhaat kaverit Unto ja Vipu.

Viikon jälkeen aloin avata tvn silloin kun koirat olivat ulkona ja vaihdellen koirat tulivat olohuoneeseen vaikka toosa olikin päällä. Mutta Likka tuijotti sitä epäluuloisena ja kun ajatuksissani pari kertaa suljin sen niin, että koirat olivat sisällä, alkoivat voimakkaat pelko reaktiot uudelleen. Silloin hankin elämäni ensimmäisen d. a. p laitteen, eli huonetilaan laitettavan, koiraa rauhoittavaa feromonia vapauttavan laitteen. Hankin luottoeläinlääkäriltämme puhelinreseptillä myös clomicalm lääkityksen, varmuuden vuoksi.

Ongelmana oli, ettei Likka tullut sisälle kuin erilaisilla kepposkonsteilla. Kun sain yhdellä tavalla sen sisälle, toista kertaa sama keino ei toiminut. Bordercollien älykkyys, tiedättehän. Keinoina oli ensin maahan ja kuistille, eteiseen heitetty ruokanappula ja lopulta nakit. Jos olisi ollut kesä, olisin voinut pitää ovea auki ilman huolta ja antaa Likan itse tulla ja mennä ovesta, mutta kovilla pakkasilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin saada koira sisälle. Leikin leluilla yksin ja Piikun kanssa, sisällä ja ulkona ja yritin sillä houkutella Likan lähemmäksi. Ainoa mitä EN tehnyt oli se, etten jahdannut sitä takaa pihalla, vaikka mieli kyllä toisinaan teki. Jahtaaminen ei kuitenkaan auta mitään, vaan pahimmillaan vain lisää koiran pelkoa tilannetta kohtaan.

Sisällä annoin Likan olla omissa oloissaan. Katselin välillä tablettia makkarissa sen kanssa ja lopulta tajusin, että minulla oli vielä yksi keino: uusi tv. Aloitin Likalla hankkimani lääkityksen, mutta en jatkanut sitä kuin viikon koska siitä ei mielestäni ollut apua ja ajatus lääkityksestä ahdisti minua paljon. Kyseessä on mm eroahdistuksen yhteydessä käytettävä lääkitys, joka toimii kuulemma hyvin yhdistettynä käytösterapiaan. Kävin ostamassa uuden tvn toisella viikolla ja kyselin samalla sähkökatkon aiheuttamasta reaktiosta myyjiltä. Hei olivat sitä mieltä, että hyvinkin laite saattoi pitää korkeaa, ihmiskorvalle kuulumatonta ääntä käynnistyessään ja sammuessaan, sillä se oli ikivanha ja valtavan iso. Likka ei ole mielestäni koskaan ollut varsinaisesti ääniarka, mutta se on kyllä reagoinnut huolestumalla korkeisiin ääniin kuten palohälyttimen varoitusääneen. Sen sijaan traktorit ja puimurit, jotka pitävät kovaakin jylisevää ääntä, eivät aiheuta mitään reaktiota. Mielestäni Likka ei reagoi myöskään laukauksiin. Se myös palautuu nopeasti. Tv kuitenkin oli aiheuttanut lievemmät pelko reaktiot myös muissa koirissani ja se on jo paljon se, koska Ronja tai Piiku eivät kumpikaan ole koskaan säikkyneet mitään.

Uusi tv ehti olla paikallaan vain pari päivää kun Likka jo ilmestyi olohuoneeseen ja arki alkoi normalisoitua nopeasti. Pihalle keksin laittaa sille liinan, joka kaulassa se yhä ulkoilee ihan vain siksi, ettei se pääse kehittämään sisälle tulemista eräänlaiseksi peliksi, jonka aikana minä kokeilen eri tapoja sen saamiseksi sisään. Liinan kanssa Likka tulee sisälle ilman mitään ongelmia eikä se häiritse sitä myöskään ulkoillessa mitenkään, päinvastoin Piikulla ja sillä on nyt jatkuvasti mukana lelu, jota repiä 😅

Keskusteltuani muutaman bordercollien omistajan kanssa odotin Likan aloittavan juoksunsa pian. Ja totta, viime viikon perjantaina juoksu lopulta alkoi ja mielessäni ainakin osittain saattoi selittää Likan suhteettoman voimakkaan reaktion. Sukukypsyyden tiedetään aiheuttavan monille koirille eräänlaisen mörköiän, jonka aikana ne voivat reagoida moniin asioihin kummallisesti. Nähtäväksi jää yleistyykö käytös muihin ääniin tai ympäristöihin, sillä koiran luonne muuttuu vielä 1-2 vuoden iässä huomattavasti kun osa käyttäytymismalleista puhkeaa vasta vanhemmalla iällä. Viimeisimpien tieteellisten tutkimusten mukaan on voitu myös selvittää, että ääniarkuuteen liittyvät geenit sijaitsevat lähellä korvan rakenteeseen liittyviä geenejä ja onkin esitetty, että ääniarka koira voisi tuntea kipua kuullessaan korkeita ääniä. Ainakin sen käytös viittaa kipukokemukseen.

Äkillinen säikähdys on aina koiran ja omistajan kannalta harmittava tilanne ja siitä palautuminen on hyvin yksilöllistä. Vaikka collie-sukuisilla koirilla ilmenee keskimääräistä enemmän ääniherkkyyttä, varsinainen arkuus on vakava asia ja myös jalostuksellisesti otettava huomioon. On mielenkiintoista pohtia voiko collien genetiikka vaikuttaa esimerkiksi juuri sen korvan rakenteeseen ja äänien kokemiseen, sillä ääniherkkyyden tiedetään olevan valitettavan vahvasti periytyvä ominaisuus. Ääniarka koira usein pahenee iän myötä ja yleistää pian pelkoaan monenlaisiin ääniin ja tilanteisiin. Kaikenlaiset erilaiset koiran pelkotiloihin kehitetyt lääkitykset kuten Sileo ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Tärkeää on myös omistajan rauhallisuus näissä tilanteissa, joskaan ihminen ei koiraa saa ääniaraksi eikä hän siitä myöskään voi parantaa.

Luonnollisesti olen pohtinut paljon Likan mahdollista Jalostuskoiran ”uraa” tulevaisuudessa. Se on ollut mielestäni todella tasapainoinen ja lupaava narttu ja olen ollut siihen valtavan tyytyväinen. Koska sitä ei ole vielä terveystutkittu, on kuitenkin monta mutkaa vielä muutenkin matkassa ennen kuin voin edes suunnitella sille omia pentuja. Päätinkin siis lähinnä oman mielenrauhani vuoksi seurata rauhassa tilannetta ja toivoa, että tämä oli jokin nyt jo ohi mennyt, yksittäinen, kenties juoksusta johtuva tapaus 🙏 mene ja tiedä.