Meidän Jussi on mennyt agsakisoissa. Yhteensä 8 rataa kolmen koiran kanssa ja 2 tulosta, loput hyllyjä🙈 Lotta jäi tällä kertaa kotiin ja mukaan lähti pikkumakseihin ykkösiin Likka, maksiykkösiin Pimu ja Piiku maksikakkosiin.
Olen ihan super ylpeä sekä itsestäni, että koirista. Jännitin perjataina ihan hulluna, en saanut syötyä mitään koko päivänä. Vaikka jännitys on välillä ennen kisoja ihan järkyttävä, on fiilis kisojen jälkeen niin hyvä, että se motivoi eteenpäin. Olen yrittänyt työstää jännitystä visualisoimalla ja järkeilemällä, mutta todellisuudessa jännitys lientyy vasta kisapaikalla ja rataan tutustumisessa. Jännitän myös paljon uusia kisapaikkoja ja kaikkea muutakin kisoihin liittyviä uusia tilanteita. Jussikisat oli kova tulikaste kolmen koiran kanssa kisaamiseen koska molempina päivinä oli myös ylimääräistä säätöä.
Muistan kuinka Ramseksen ja Meten kanssa kisattiin jussikisoissa joskus yli kymmenen vuotta sitten. Nykypäivänä touhu on monella tapaa vähän erilaista. Perjantaina jännitti niin, että oksetti ja jo aamusta huomasin olevani tästä syystä huonolla tuulella. Ihan typerää menettää kallisarvoisen vapaapäivän hyvä fiilis sen takia, että olin ilmoittanut tytöt kisoihin ja kisat alkoivat meillä vasta illalla! Käytiin metsälenkillä ja upposin reittä myöten mutaojaan. Loistavaa.
Kisapaikkalla olin ajoissa, sillä Pimu ja Likka piti virallisesti mitata. Pimun mittaus oli helppoa, se on selkeä maxi koira 53-54 sentillä, mutta Likka, jonka kanssa kisat aloitettiin viime kesänä, on mitattu kolme kertaa 47-49 korkuiseksi eli pikku maksi luokkaan. Nyt sääntömuutoksen jälkeen piti kuitenkin mitata vielä kansainvälisiä varten. Sain siinä jo melkein vatsahaavan, mutta onneksi lopulta sain kaksi eri tuomaria mittaamaan Likan ja nyt se on kaikin puolin virallisesti pikku maksi ❤️ Tämä on hyvä, sillä sen D/D lonkilla en olisi halunnutkaan kisata korkeammilla maksirimoilla.
Heti kun pääsin näkemään radan, helpotti myös jännitys. Kun tiedän mitä on vastassa, helpottaa myös jännitys ja pystyn jo ajattelemaankin jotain. Likan hyppyrata oli ensimmäinen. Rata oli suoraviivainen, mutta ongelma varsinkin bcn kanssa on niiden kova vauhti. Likka pysyi hyvin lähdössä, otti täydelliset kepit ja irtosi hienosti eteen – käskyllä. Tuijotin sitä suu auki kun se haki esteitä hienosti itsenäisesti. Vain yksi riman tiputus ja tällä saatiin luokkavoitto!! Vitsit, miten ylpeä olin siitä!
Sitten vuorossa Pimun eka hypäri. Se oli ihan hämmentynyt alussa ja varasti renkaalla. Kepit se meni tokaan keppiväliin ja hylly tuli kun se lähti tekemään keppejä takaisinpäin. Keppejen jälkeen lamppu syttyi ja loppu rata mentiin jo tosi hyvällä potkulla ja asenteella. Hieno Pimu ja virallisten korkkaus! Kyseessä oli Pimun ekat viralliset agilitykisat ja vaikka alku oli vähän Jännittävää ja se haahuili melkoisesti, oli radalla hyvä meininki ja hienojakin pätkiä! Kokemuksesta lisää itsevarmuutta vain tähänkin hommaan! Lauantaina Pimu karkasi heti lähdössä moikkaamaan tuomarinpöytää ja yleisöä, mutta kun päästiin vauhtiin, loppurata meni hienosti. Kolme kieltoa kuitenkin, joten toinenkin hyl.
Likka juoksi vuoden tauon jälkeen pikkumakseissa itsensä luokkavoittoon 5virhepisteellä perjantaina ❤️ lauantaina tuli mun virheestä typerä hylly. Likka on kisoissa aivan eri moodissa, se tietää täsmälleen missä ollaan, mitä pääsee tekemään ja millä asenteella. Se tulee ihanasti ohjaukseen, sen kanssa pääsee kokeilemaan jo vaikeampiakin juttuja ja irtoaa eteen käskyllä hienosti. Pirun nopea se on ja mun, ehkä vähän puolueellisesta mielipiteestä, tosi upea bc!
Lauantaina saavuin paikalle juuri puolituntia ennen ilmoitettua rataan tutustumista ja kävi niin, että sain juosta paikalle. Tuli hippaisen kiire tutustua ykkösten hypäriin ja samaan aikaan toisella kentällä aloittivat kakkoset kontaktirataa. Juttelin usean ratahenkilön kanssa ja sain homman jotenkin sujumaan. Tutustuin siis ensin ykkösten rataan, sitten kakkosten rataan, juoksin ensin Likan ja sitten Pimun kanssa ykkösten radat ja lopuksi Piikun radan. Ehdin ihan hyvin, vaikka ensin vähän ahdisti.
Piiku jatkoi kakkosissa sitten tammikuun. Pienestä on kiinni senkin tulokset! Piikanen on ihan luottotykki: lukee mua ja rataa, tulee ohjaukseen, hoitaa tonttinsa. Vauhtia on sen verran, että senkin kanssa ennakoiva ohjaus on valttia. Piikun kanssa juostiin neljä rataa yhteensä, perjantaina paras oli upea kontaktirata 10vp ja 4.sija, muut radat hyllyjä mun pienen pienillä ohjausmokilla.Olisi hienoa alkaa samaa sille enemmän tuloksia kakkosista, mutta liian usein homma kosahtaa johonkin ihan pieneen juttuun. Kuten tänään.
Tämä oli eka kerta kun mulla oli kolme koiraa mukana kisoissa. Olen tosi tyytyväinen siihen, että uskalsin ilmoittaa ja pää pysyi kasassa. Tarkoituksena kun on jatkossakin kisata useamman koiran kanssa,joten kaikenlaiseen säätämiseen on vain totuttava. Yhtään rataa en unohtanut 🤭 tytöt käyttäytyivät todella upeasti kisapaikalla ja olen muutenkin niiden tekemisestä niin super ylpeä!! Kaikkien kanssa radoilla hyviä Flow pätkiä, mutta varsinkin Piikun kanssa meillä on joku ihan oma zentila. Agility on kyllä hauska ja vauhdikas laji, jossa virheet tapahtuu sadasosasekunneissa. Osasin mielestäni suunnitella kaikille tytöille yksilölliset radat, joskin osa niistä oli tosi vaikeita ja siltikin päätin väärin esim Piikun ja Likan radoilla. Mielestäni varsinkin lauantain radat oli todella haastavia, ykkösten radallakin oli vaikeita keppikulmia, houkutusesteitä ja ohjauskulmia, joita sitten porukalla siellä kisaajien kanssa pohdittiin. Videot ovat todistusaineistona.
Mutta tulipa taas tästäkin hyvä fiilis! 🧡
Lifedream 
Jätä kommentti