Syksyn viimeiset jäljet ja esinetreeniä

Loka- marraskuun vaihteessa teimme jälkeä oikeastaan siihen saakka kunnes tuli liian pimeää. Myös esinettä treenattiin pari kertaa ja treenit jatkuvat sisällä esineiden nosto- ja noutotreeninä. Ensi vuoden tavoitteena on jäljessä vahvistaa tyttöjen ilmaisua ja varsinkin saada sisäistettyä se Lotalle. Jäljet voisivat pidentyä puolesta kilometristä yli kilometriin. Esineillä tavoite on saada noutaminen ensin vahvaksi ja yhdistellä sitä sitten esineen etsimiseen maastossa. Kun nouto on vahva, on esimerkiksi tippunutta esinettä helppo opettaa myös Likalle ja Lotalle. Verijälkeä pääsimme treenaamaan ensimmäistä kertaa kuun vaihteessa ystäväni Sarin luona ja varmasti tällekin jäljen muunnelmalle on tulossa jatkoa ensi vuonna! Tässä viimeiset treenit lokakuulta.

26.10

Tänään kaksi tuntia jälkeä ja esineitä pitkästä aikaa tyttöjen kanssa. Ensin tallasin Likalle noin 450m jäljen 8 kepillä ja kolmella kulmalla ja Piikulle esineruudun 50mx50m kuudella esineellä. Lotta sai noin 100m.jälkensä kolmella kepillä ja kahdella kulmalla. Lisäksi tallasin pienen esineruudun, 10mx10m Likalle ja Lotalle, joiden kanssa olen tehnyt tällaista tosi vähän.

Piiku pääsi tekemään ruutunsa ensin ja se sujui hyvin puoleen väliin (käysilelu, silmälasikotelo ja lippis), jonka jälkeen tuli vähän edes takaisin juoksentelua ja nenä katosi, kunnes löytyivät silmälasit. Ne eivät ole kivat ottaa suuhun, mutta tuodaan silti minulle hyvin. Lapanen ja kumihanska nousi sitten jo taas tutulla vireellä.

Seuraavaksi Likka pääsi jäljelle. Harmittaa, että ehdin lähteä liikkeelle ennen gpsin laittoa joten en tiedä tarkkaa pituutta. Ajatuksena oli kuitenkin tehdä pitkä jälki ja uskon sen olleen noin 450-500m kolmella kulmalla ja 8 kepillä. Tuttuun tapaan Likka toimi tosi hienosti!

Lotta pääsi harjoittelemaan jälkeä omalla vuorolla. Sen nosti jäljen tosi hienosti ja pysyi sillä hienosti, kepitkin etsittiin keskimmäistä lukuunottamatta. Siinä jouduin odottamaan, että se pääsi taas jyvälle. Kulma vaati vielä vähän työstämistä myös. Mutta jälki tehdään jo ilman makkaraa jäljellä ja kepit löydetään!! Super!!

Sitten tallasin Piikulle jäljen, 350m kolmella kulmalla ja kahdella ojan ylityksellä. Tiesin, että se olisi haastava suopursujen keskellä, mutta merkkasin jäljen hyvin ja toivoin parasta. 8 keppiä.

Otin Likan tekemään esineruutua ja olin tosi iloinen kun se tuo minulle jo luokse esineen. Perusasentoon siirtymistä se ei vielä osaa, mutta minulle riittää tämäkin!

Lotan esineruutu sujui lähes yhtä hienosti, mutta se ei tuonnut esinettä minulle. Aluksi heitin esineen kanervikkoon ja tuolloin se toi hienosti esineen minulle, mutta jo valmiiksi piilottamat esineet eivät olleet niin kiinnostavia.

Lopuksi Piiku omalla jäljellä upeasti! Tehtiin myös muutama tippunut esine ensin lapasella ja sitten pyykkipojalla. Super!

31.10. Tehotyttöjen ensimmäiset verijäljet! Ajelin tänään Somerolle tehotyttöjen kanssa. Olemme puhuneet ystäväni Sarin kanssa jo pitkään siitä, että menisin kokeilemaan verijälkeä hänen luokseen, mutta en ole löytänyt kalenterista yhteistä aikaa. Nyt kuitenkin sellainen löytyi!!

Sari oli vetänyt meille kolme verijälkeä jo edellisenä päivänä ja innostuneena ajelin Somerolle heti puolen päivän jälkeen. Sää oli pilvinen, mutta ei satanut. Otimme ensin jäljelle Lotan, joka on vasta harjoitellut perinteistä pk-metsäjälkeä. Se oli kuitenkin, tai ehkäpä Juuri siksi, tytöistä se, joka ei tuntunut välittänyt veren hajusta. Se haki jälkeä aika-ajoin todella Hienosti, ylitti pari polkua ja yhden kaatuneen puunrungon. Jäljen päästä löytynyt tuore sorkka oli Lotasta tosi herkullinen ja se olisi halunnut vain jäädä järsimään sitä.

Sitten vuorossa oli Piiku. Aika yllättäen se lähti hyvin jäljelle, mutta selvästi jännitti tuoreen veren hajua ja jäi välillä jännittyneenä seisomaan tuijottaen metsään kuin odottaen, että verinen hirvi hyppäisi sieltä esiin hetkellä millä hyvänsä. Jälki oli haastava, sillä se oli paikoin risukkoinen ja kulman jälkeen laskeuduttiin jyrkkää alamäkeä. Aivan lopussa Piiku ehkä suoritti vielä sijaistoimintoa haistellessaan kuusta aivan peuransorkan vieressä ennen kuin uskalsi mennä haistelemaan sitä. Sen jälkeen sitä ei saanutkaan siitä eroon, vaan se kantoi sen autolle saakka varsin polleena ja leikkitaisteli siitä Sarin kanssa ihan vimmaisena. Olen hurjan ylpeä Piikusta ja siitä, että tänään se voitti pelkonsa ja tehtiin se yhdessä!

Likan jälki jännitti ehkä minua eniten, sillä se on arjessa melkoisen riistaviettinen. Pohdin saako tällaisen jäljen tekeminen sen lopullisesti sekoamaan ja mitä mieltä se olisi peuran sorkasta. Oletukseni oli, että se juoksisi jäljen tuli hännän alla ja iskisi kiinni sorkkaan eikä päästäisi irti, vaan yrittäisi haudata sitä vimmana jonnekin sopivaan pusikkoon. No, toisin kävi! Likka aloitti epävarmana ja oikeastaan vasta ensimmäisen kulman jälkeen nenä painui lopullisesti maahan. Sorkka sitä ei kuitenkaan kiinnostanut lähes lainkaan!! Keräsimme Likan kanssa merkkausnauhat pois kaikilta jäljiltä ja Likka intona juoksi tarkkaan jäljet läpi, mutta peuran sorkan sijasta palkkasin sen lihapullalla. En tiedä jännittikö sitä veri ja tuore sorkka niin paljon, ettei sitten oikein rohjennutkaan innostua, vai aiheuttiko juoksun parhaat päivät sille hallaa. Ainakin se on ollut hieman vaisu jo muutaman päivän. Loppujen lopuksi se jäljesti taas kyllä upeasti, vaikka sorkka jäljen lopussa ei motivoinnutkaan.

Kiitos Sarille tuhannesti jälkien teosta ja tästä mahdollisuudesta! Ihan varmasti tullaan uudelleenkin testaamaan kykyjä tyttöjen kanssa!

Marraskuussa treenasimme keittiössä esineitä siten, että levitin esineet lattialle ja Likka sekä Lotta noutivat niitä minulle yksitellen. Molemmille tämä oli hyvä treeni ja ajatus erilaisista esineistä suussa vahvistui. Varsinkin Likasta olin todella ylpeä koska se toi minulle viimeisenä muoviset aurinkolasit, mikä on vaikea esine koirille. Vaihdoin muuten nouto käskyksi ”tuo” perinteisen ”anna” käskyn sijaan ja varsinkin Likka toi esineet tällä uudella käskyllä käteen asti.

Tavoitteet 2022

Ilmaisun parantaminen – toimenpiteet:

  • keittiössä kotona tehtävä erillinen ilmaisutreeni tammi/helmikuu
  • pihalla kotona tehtävä erillinen ilmaisutreeni tammi/helmi
  • ilmaisun vieminen jäljelle

Pidemmät jäljet – toimenpiteet:

  • Lisää pyykkipoikia!!!!
  • Selkeät jäljet ja kulmat
  • Aikaa jälkien tekoon ja ajamiseen

Jäljen nosto janalta – toimenpiteet:

  • jäljen lähestyminen ensin sivusta
  • selkeät jäljet

Motivaatio ja haasteet:

  • osa jäljistä lyhyempiä, jotta mielenkiinto pysyy yllä
  • vieraan tekemiä jälkiä lisää
  • oma eteneminen maastossa, selkeä merkkaaminen
  • treenipäiväkirjan pitäminen edistymisestä

Verijälki:

  • treenataan lisää mahdollisuuksien mukaan

Tippunut esine:

  • Piiku: pidempiä välimatkoja helpoilla esineillä kuten hanskoilla, motivaatiota ei tarvitse rakentaa, mutta sen vahvistamista, että juoksee meidän omia jälkiä myöden. Muista vaihdella välimatkaa
  • Likka: noudon vahvistaminen kotona (tammi/helmikuu) ja sen jälkeen ensin lyhyillä matkoilla ja esine näkyvillä. Vahvistetaan itse toimintaa
  • Lotta: sama kuin yllä

Esineruutu:

  • Piiku: 3-4 esineen etsiminen ruudusta perusasentoon. Sujuu jo hyvin, mutta vahvistetaan mm. vieraan ihmisen esineillä. Vahvistetaan esineen tuomista perusasentoon.
  • Likka: esineen noutaminen ja tuominen perusasentoon. Etsimistä 2-3 esinettä, helppoja ensin, mutta myös vaikeampia. Vahvistetaan ensin noutoa kotitreieneissä usealla esineellä ja viedään sitten maastoon lyhyemmällä välimatkalla. Mahdollisuuksien mukaan vieraan ihmisen esineitä. Pidennetään välimatkaa esineelle pikku hiljaa ja vahvistetaan useamman esineen hakemista.
  • Lotta: esineen noutaminen minulle käteen. 1-3 esinettä. Vahvistetaan noutoa liikkeenä ja yhdistetään maastossa lyhyellä välimatkalla ja sitten piilossa olevalla esineellä.

Jälkeä ja esineitä

6. 9. Tänään tein tytöille jälkeä. Piikulle ja Likalle 200-300m jäljet 6 kepillä ja Lotalle kaksi lyhyempää jälkeä. Ensimmäinen oli makkarajälki, toisessa suurin osa nameista oli jo purkeissa. 🥰 1,5 tuntia siinä meni, mutta oli upea sää ja fiilis itsekseni metsässä!

https://youtube.com/shorts/gq8VX7ZksjM?feature=share

Piikun jälki kulki osittain kalliolla ja korkeassa kanervikossa. Alkuun se juoksi suuna päänä ja jouduin kyllä aikalailla avustamaan, että kepit nousi. Mutta tuon takakaarteen jälkeen homma sujui jo paremmin ja kaikki 6 keppiä löytyi.

Piikun jälki

Likan jäljen alun kämmäsin itse, kun väkisin vedin väärään suuntaan, vaikka Likka hienosti tiesi itse missä jälki kulki. Missattiin tästä syystä eka keppi, mutta jatkettiin sitten todella hienosti ja Likka teki tyylilleen uskollisena todella tarkkaa työtä!! Loput 5 keppiä löytyivät ilman ongelmaa.

Likan jälki

16.9 Tänään tehotytöt tekivät upeasti etsintätöitä!! Kaikki ylittivät itsensä ja päästiin aimo harppauksin eteenpäin! Taisin itse olla monessa kohtaa enemmän innoissani kuin koirat 😂😂🙈

Alla olevalla videolla Lotta harjoittelee ensimmäistä kertaa esineen etsintää maastosta, sitten Piiku tekee tarkkuus etsintää ja lopuksi Likka hakee esinettä.

Ensin tein Lotalle lihapullajäljen, mutta jäljen lopussa lojunut keppi ei oikein innostanut, joten tallasin normi jäljen ja loppuun laitoin sille vieraan lelun. Näitä kaksi todella hienosti. Sitten heitin lelua valmiiksi tallattuun ruutuun, mistä video. Todella upeasti Lotta tajusi homman jujun ja etsii sinnikkäästi! 💗

Likka teki ensin noin 250m jäljen parilla kulmalla ja neljällä kepillä. Jäljellä oli myös tien ylitys, josta oli mennyt juuri kaksi ihmistä ja kaksi koiraa. Likka seurasi jälkeä esimerkillisesti 💗 sitten tein sillekin esineen etsintää. Jätin sen istumaan ja kävelin ruutuun heittämään esineen vähän kauemmaksi. Se etsi upeasti ja toi esineen minulle joka kerta, aikaisemmin kun mielenkiinto esineeseen on lopahtanut sen löytämisen jälkeen heti. Hallinta 100%.🥰

Piiku harjoitteli ensin ekaa kertaa tarkkuusetsintää ja etsi neliön alueelta 1 euron kolikkoa. Halusin sen oppivan, että joskus esine voi olla pieni ja tarkkuus haju työskentelyssä on kaiken a ja o, Piikulla kun on tapana juoksennella todella laajalla alueella. Pari toistoa vaati, ennen kuin se tajusi. Ja voi sitä iloa kun homma selvisi!! Voi Piiku mikä persoona oletkaan!!🥰💗 Ainoa mikä jäi tässä peloksi oli, että se nappaa kolikon suuhunsa ja nielaisee sen, ilmaisu kun on ollut esineen suuhun ottaminen. 🙈 Lopuksi Piiku sai sitten painaa täysiä ja etsiä ruudusta 50×50 kolme esinettä. Se olikin hurjaa, satoi kaatamalla ja tarpeetkin piti kesken kaiken suorittaa, mutta Piiku etsi mielettömän sinnikkäästi 💗🥰🔥

Autossa huomasin vielä, että yksi esine oli taskusta pudonnut ja mentiin vielä uudelleen etsimään se. Vettä satoi kaatamalla, mutta Piiku löysi esineen vaivatta. Kyllä jokaisella pitäisi olla yksi Piiku, se on hirmuisen kätevä olla olemassa 😂

28. 9 Tänään tein pitkästä aikaa jälkeä omien tyttöjen kanssa. Talloin Piikulle ja Likalle ajatuksella selkeän n. 200-300m jäljen kanervikkoon, tiputin 6 keppiä jäljelle. Molemmat tytöt tekivät tosi tarkasti hommia, joskin kulmissa etsittiin oikea suunta pyörähtämällä pieni ympyrä. Piikun kohdalla eksyin itse vähän linjasta ekan kulman jälkeen, mutta Piiku tiesi oikean! Likan keppityöskentelyyn olen super tyytyväinen, tänään malttoi pysähtyä ja etsiä pientä kynän paksuista keppiä kanervikossa.

Piikun jälki

Lotta puolestaan harjoitteli ensimmäistä kertaa jälkiesineillä, joita olivat kolme n. 20cm pituista narulelua. Se teki hienosti hommia, nenä pysyi maassa ja viuhkamaisen työskentelyn lomassa itse jäljellä olo vahvistui koko ajan. Esineellä oli vielä namia, mutta ei muualla (paitsi taskussa toki). Olen super innoissani, sillä tästä on lyhyt matka kepeille! Lotan jäljet olivat noin 10-30m ja yhdellä tosi tarkasti tehdyllä mutkalla. Ihanaa saada tätäkin harrastusta vahvistettua sille! 🤩

Likan jälki

Yritän tyttöjen kanssa vahvistaa myös jäljen nostoa janalta, jolloin janana on hiekkatie ja jälki lähtee sen reunasta. Lähestymme jälkeä aina viistosta ja kaikki poimivat hajun mielestäni aika kivasti.

Lotan esineet

4.10. Reilun tunnin vanhat jäljet tehotytöille. Lotta harjoitteli ensin lyhyen jäljen esineillä ja sitten toisen ihan oikeilla kepeillä. Lotta on nyt 6kk iässä tehnyt muutamia makkarajälkiä ja tänään jäljillä ei ollut lainkaan makkaraa aivan alkua lukuunottamatta. Lotta työskenteli hienosti, vähän viuhkana, mutta yksi mutkakin suoritettiin hienosti. Toisella jäljellä Lotta löysi kaikki neljä keppiä ja ilmaisi nenäkosketuksella. Videoitakin otin, mutta se yhdessä isosiskojen videoiden kanssa katosi kännykän tallennustilaa siivotessa valitettavasti bittiavaruuteen. Harmi! Täytyy alkaa vahvistaa sille keittiössä ilmaisua lisää, mutta olen kyllä huikean tyytyväinen sen edistymiseen! Alla video Lotasta viikon takaa :

https://youtube.com/shorts/RuMI5Fm6w-Y?feature=share

Likka teki 300m suoran jäljen kuudella kepillä. Maasto oli paikoin risukkoinen, mutta se teki hienosti töitä loppuun asti. Sen sijaan jäljen löytäminen janalta oli vähän vaikeampaa tänään, muistin vasta jälkeenpäin, etten heetsannut sitä yksittäisellä kepillä, mikä minulla on aina ollut tapana tehdä ennen jäljelle lähtöä. Likka tekee kyllä todella maltillisesti töitä nykyään ja nostaa kepit esimerkillisesti 💗

Vanha kuva Likasta

Piiku puolestaan.. No jäljellä Piiku on Piiku 😅 se lähti liikkeelle kyllä hyvin, mutta suuntasi heti sivuun ja alun missasinkin itse, koska en ollut merkannut kahta ensimmäistä keppiä tarpeeksi selkeästi (krepit loppuivat kesken) eli siis ihan perinteinen, itseaiheutettu moka! Loppu mentiin sitten hyvällä tempolla ja Piiku löysi kepit hyvin. 300m ja 7 keppiä. Lopuksi mentiin takaisin alkuun ja Piiku löysi kadotetut kepit etsi-käskyllä ja ilmavainulla. Sen koko olemus muuttuu aavistuksen innokkaammaksi saadessaan ottaa hajun ilmasta, ikään kuin sanoen ”Mä hoidan, mä osaan! Tässä oon hyvä!” 💗 ja niinhän se on. Sinnikkäästi etsi noin 30mx30m kanervikossa kaksi 10cm keppiä.

Harmittaa niin paljon, että tältä päivältä ei säilynyt videoita, sillä varsinkin Lotan taidot kasvoivat paljon! Mutta no, ensi kerralla sitten!

Kaisa Hilskan hakukurssi, esineitä ja jälkeä

Likka osallistui rotuyhdistyksen Kaisa Hilskan vetämälle hakukurssille marraskuussa. Lokakuussa kerkesin vielä tekemään tytöille ahkeraan jälkeä ja esineen etsintää, oikeastaan siihen asti kunnes tuli liian pimeää. Marraskuussa ystäväni Sirja innostui piilostelemaan Piikulle ja saimme samalla käyttöömme ensimmäiset meille ihan vieraat esineet!

Likka hakuili marraskuussa Kaisa Hilskan vetämällä hakukurssilla! Tapahtuman järjesti Suomen bordercollie ja Australiankelpie yhdistys ja se oli meidän ihan ensimmäinen yhteinen esiintyminen rotuyhdistyksen tapahtumassa. Halusin myös päästä tutustumaan Kaisaan ja hänen toimintaansa. Hänen kasvatustyötään kelpieiden kanssa olen seurannut mielenkiinnolla. Likka käyttäytyi mielestäni hienosti ja ukkojakin löytyi metsästä kuutisen kappaletta. Likka irtoaa metsään ihan mielettömän hienosti ja taas heräsi into lajiin kun kerran Piikukin on siinä niin pätevöitynyt ja molemmat selkeästi rakastavat hommaa!! Likan kanssa saan tosin olla tarkkana, se haluaisi kovasti lähteä töihin myös omin päin eikä aina haluaisi ottaa minua mukaansa..

Kotimatkalla päättelin, että lajissa eniten kiinnostaa tyttöjen aktivoiminen hajutyöskentelyyn ja niiden puhdas ilo metsässä. Ajanpuute puolestaan johtaa siihen, että omaksi iloksi treenailu jatkukoon ja nenä pidetään auki myös aktiivisilla esineenetsintätreeneillä! 🤩

Tässä videolla vuorostaan Piiku sai treenata henkilöhakua pitkästä aikaa kun ystäväni Sirja oli piilossa suuren kuusen takana. Sanoin kuusen olevan liian kaukana, mutta päätimme silti kokeilla. Vasta Piikun tehtyä löydön ja juostuani lähemmäksi paikalle, tajusin kuusen olevan suuressa vetisessä montussa, mikä teki tästä treenistä Piikun tähän mennessä vaikeimman. Silti, eksynyt Sirja löytyi ja pääsi kotiin märkien kenkien kera! Piikulle olen ajatellut rakentaa haukkuilmaisua. Treenasin pari kertaa kotona ruokakupin kanssa. Sehän siitä vallan innostui ja haukkuu nyt joka paikassa. 🙈

Tyttöjen esineruututreeniä olemme verestäneet noin pari kertaa kuussa. Piikulla oli ekoissa treeneissä lokakuussa alueena hankala hakkuumaa. Kolme ensimmäistä esinettä nousi hyvin, mutta viimeinen, pahamaineinen silmälasikotelo, vaati molemmilta vähän työstöä. En vaatinut sivulletuloa kun huomasin, että vähän oli hankalaa. Piikulla on tapana muutenkin juosta alue sata lasissa ees taas.🙈 Päätin, että seuraava kerta olisi helpommassa maastossa.

Likalla on ihan hyvä into lähteä esineelle, mutta sen tuominen vielä lokakuussa uupui. Yritän ehtiä palkkaamaan jo ilmaisusta, siis siitä että se huomaa esineen. Suht hyvin pysyy kuitenkin ruudussa, mutta selkeää ymmärrystä esineen merkityksestä ei vielä ole. Erityisen hienosti Likka etsi omalla jälkikurssilla, missä opettelimme myös esineruudun alkeita. Likka jaksoi etsiä esineen muutaman kerran, mutta toi takaisin vain kerran.

6.10 jälkikurssi: Koutsi Tea vei patukan ruutuun ja Likka lähti täpönä juoksemaan ruudun reunoja ja irtosi todella hyvin. Haistoi patukan, mutta ei hakenut mulle. Vaihdettiin Tean vanhaan toppahanskaan ja sujui jo paremmin, toi takaisin muutaman metrinkin. Haki hyvin, neljä erillistä lyhyttä muutaman metrin pistoa. Vaikka vieraalle esineelle ei niin tuntenut suurta intoa, niin nenä oli selvästi auki koska pysyi ruudussa. Seuraavaksi omalla lelulla vaikka heitto ruutuun ja hetken odotus ja lähetys. Sitten pikkuhiljaa vaikeutetaan. Ei tarvitse noutaa, kunhan reagoi jotenkin ensi alkuun. Tosin oman lelun varmaan tuo metsästä.. Sain vahvistusta, että suunnitelmat esineen etsintään ainakin selkeät ja oikeat.

Varsinaisella jäljellä Likan pisin ikinä, noin 80m (60m +20m yksi kulma, neljä purkkia ja yksi keppi ilman purkkia. Eka purkki n. 15m, keppi n. 25m, toka purkki 40m, kulman jälkeen n. 60m kolmas purkki ja vika purkki lopussa. Jäljellä ihan älyttömän hienosti meni vauhdilla, alussa vähän haahuili, mutta huomasi (n. 30cm takaisin kääntyen) sen ainokaisen kepinkin. Kulmassa suoritti tosi hyvin, vahvalla draivilla, ilman epäröintiä. Tosi hyvä fiilis!! Seuraavaksi voi tehdä pelkkää keppiä pari per jälki, mutta pidentää matkaa niin että purkkien määrä silti 3-5. Kulmia 1-2. Ehkä ilmaisun alkeita voisi purkilla alkaa opettaa Käy-käskyllä, jolloin käy maahan ennen purkin avaamista. Superia!! On se super likka! 💗🤩

Tässä vuorostaan video Piikun esinetreenistä vierailla esineillä marraskuussa . Aluksi ajattelin, ettei se ollenkaan lähde toimimaan, kun yleensähän se kiertää koko alueen hurjalla laukalla. Mutta loppujen lopuksi esineet löytyivät mielestäni aika systemaattisesti ja nenä oli auki koko ajan! 💗 Kiitos Sirjalle esineistä, treenistä ja tästä videosta!

Likka sai myös etsiä Sirjan esineitä ja valitsimme sille helpon (vanha tumppu). Katsokaa sen iloa lähteä etsimään Sirjan viemää esinettä ja vaikka meni vähän pitkäksi, nenä oli auki koko ajan! Erityisen iloinen olen siitä miten toi esineen myös takaisin minulle!! Samanlaisia lyhyitä yhden tai kahden piston treenejä ollaan tehty nyt omilla sormikkaalla ja leluilla. Likka tuo takaisin kerran tai max kaksi kertaa, mutta sitten sen kiinnostus lopahtaa ja metsän muut hajut houkuttavat liikaa. Se kyllä rakastaa hajuja! Myös niitä, jotka tallon metsään ”harhautukseksi” ja ne pitää kaikki käydä tarkkaan tsekkaamassa.

Tein tytöille myös jälkeä loka/marraskuussa. Piikun ilmatyöskentely on niin vahvaa, että maan haistelu on sille perin outoa hommaa.

8.10 Tänään tein tytöille lyhyet jäljet ennen lenkkiä. Piikulle noin 60m yhdellä kulmalla ja Likalle hitusen pidempi kahdella kulmalla. Molemmilla kolme purkkia (kepit päällä) ja kaksi keppiä ilman purkkia. Tein tunnin lenkin ja sitten innostuneet koirat liinaan. Ei meinannut tulla yhtään mitään kun molemmilla on paljon enemmän intoa kuin taitoa 🙈 välillä oltiin liinan kanssa niin solmussa, ettei eteen päässyt😅 Piiku pyöri todella paljon ja kyseli neuvoa, että mitä tässä oikeen pitää tehdä. Onneksi löysi kaikki kepit kuitenkin ja elämänsä ekan kulmankin suoritti alun pähkäämisen jälkeen. Likka puolestaan meni nenä maassa ihan mielettömän hienosti, mutta olisi halunnut jatkaa hamaan tappiin asti, viis purkeista ja kepeistä! En tiedä mikä motivoisi sitä enemmän (kuin siis itse jälki) jotta voisin opettaa sille varsinaiset kepit jäljellä tarkemmin. Ruoka on hyvää, mutta jos se ei tule heti – on aika jatkaa matkaa! 😅 Videollakin näkyy miten hienosti meni tokan kulman 💗 Video on huonolaatuinen koska kädet oli aika täys 😅 ens kerralla molemmille suora jälki helpossa maastossa. Irtokeppien määrä ehkä 2-3 ja purkkeja 1-2.

Likka puolestaan on jälkikurssin jälkeen keksinyt hajut niin treeni-kuin omaksi huvikseenkin. Olen tehnyt jäljet nyt ilman ruokapalkkaa jäljellä, vaan tytöt ilmaisevat kepit ja saavat namit taskusta. Keppien ilmaisua, eli sen suuhun ottamista, on treenattu kotona myös erikseen ja pikkuhiljaa se alkaa rakentua. Likalla on yleensä jäljellä niin kiire, etten edes ehdi videoimaan niitä. Tässä kuitenkin yksi missä näkyy hyvin sen työskentely myös kulmissa.

Kaiken kaikkiaan olen tyttöjen hajutyöskentelyyn valtavan tyytyväinen!! Vaikka treenejä on ollut suht vähän, on niillä molemmilla vahva motivaatio ja selkeää sinnikkyyttä myös silloin kun homma osoittautuukin hieman vaikeammaksi. Molemmat irtoavat metsään kyselemättä niin ihmis- kuin esineen etsintä treeneissä. Jatkossa aion rakentaa yhä vahvempaa esineen etsintää ihan perus lenkillä tekemällä lyhyitä sormikaan hakupistoja molemmille. Heti kun on aikaa ja valoa, voin taas talloa niille isomman alueen ja lisätä vieraampia esineitä.

Jäljellä pitäisi löytää mukavat ja helpohkot maastot, missä jäljen pituutta voisi lisätä selvästi. Keppien ilmaisu ei tuota ongelmaa kunhan pysyn itse skarppina enkä anna niiden juosta (varsinkaan Likan) kuin tuli hännän alla.

Haku taas on kiinni seurasta. Kuulumme Salon palvelus koiraharrastajien sunnuntai ryhmään eli tapaamme silloin kun kaikilla on aikaa. Näin pimeään talviaikaan sitä ei tunnu olevan. Mutta ei se mitään, ensi vuosi on taas uusi mahdollisuus!!

Tunnaria ja esineitä

Vuoden alussa aloin opettaa Piikulle tunnistusnoutoa. Kyseessä on vaikea temppu, jossa koira hakee omistajalleen oman kapulansa muiden samanlaisten joukosta. Kilpailuissa liike alkaa ja loppuu perusasentoon. Aloitimme tietysti kapulan pidosta, joten kävin ostamassa meille säkillisen tunnari palikoita, joista yhtä Piiku sai pitää suussa ja tuoda minulle noudon tyyppisesti. Pitelin itsekin kapulaa paljon, jotta siihen tarttuisi meidän oma hajumme.

Jotta Piiku oppisi erottelemaan meidän hajun, käytin apuna avoimia lasipurkkeja. Sujautin tutun kapulan lasipurkkiin ja palkkasin Piikun siitä hetkestä kun se tunki nenänsä kuppiin saadakseen kapulan. Vahvistin tätä ilmaisua kauan ja lisäsin treeniin mukaan toisen, tyhjän, lasipurkin. Kun Piiku osasi valita aina sen purkin, jossa oli meidän kapula, oli aika ottaa treeniin mukaan vieras kapula.

Käsittelen tunnarikapuloita aina erityisin pihdein, jotta niissä säilyisi tuntematon haju. Lisäksi ne ovat säilytyksessä kahden erillisen muovipussin sisällä. Piiku oppi nopeasti tunnistamaan meidän kapulan ja lisäsin lasipurkkien määrää jo neljään, kaikissa kapula. Askartelin pahvisista kissanruokalaatikoista kätevän pidikkeen lasipurkeille, jottei ne kaatuneet Piikun tunkiessa kuononsa niihin.

Kun oltiin treenattu lasipurkeilla erehtymättä jonkin aikaa, oli aika kokeilla toimisiko homma ilman purkkeja. Piiku on tottunut tuomaan minulle lattialta kaiken, joten nyt sen piti oppia tuomaan minulle vain se, jonka haisi tutulle. Käytin tässä samaa käskyä Näytä! Kuin purkeilla, sillä noutokäsky Anna! Olisi sekoittanut sen tuomaan minkätahansa palikan. Pidin myös huolen, että toiset palikat jäivät lattialle, ettei se vahingossakaan innostuisi ottamaan niitä suuhunsa.

Aloitimme kolmella kapulalla, joissa oma oli lähempänä kuin kaksi muuta. Aluksi harjoitukset olivat pitkälti sellaisia, joissa vieraat kapulat olin kasannut yhteen paikkaan, ja tutun helposti esille. Pikkuhiljaa Piiku oppi tunnistamaan omansa yhä vaikeampien asetelmista ja jopa muiden alta.

Seuraavaksi on tarkoitus siirtää harjoitus ulos pihalle ja treenihalliin.

 

Esineiden etsiminen lähti hakuharrastuksen esineruudusta, joka tuntui viime kesänä mahdottomalta haaveelta toteuttaa. Ajattelin ensin, että haluaisin Piikun vain oppivan hakemaan esineitä pihalta tai metsästä, jolloin sen virikkeellistäminen olisi minulle suht helppoa. Tämä on edelleen tavoite, mutta toki esineiden etsiminen myös mahdollisissa kisoissa kiinnostaa.

Piiku osasi jo noudon ja noutokapulan pitämisen suussa, joten aloitin tarjoamalla sille erilaisia esineitä suuhun pidettäväksi. Tämä ei ollut Piikusta kovin kivaa, joten satsasin sanalliseen- että ruokapalkkaan. Seuraavaksi pyysin sitä tuomaan esineitä minulle lattialta. Tämä olikin kiva leikki: istuin nojatuolissa ja palkkasin joka kerta kun Piiku toi minulle esineen käteen. Valitsin erilaisia esineitä treenikassiin: puutarhahanskan, vanhan lompakon, silmälasikotelon, muoviset 3dlasit, kynän, hammasharjan, legopalikan, pehmeän vauvanlelun, pehmoesineen jne. Pidän ne tarkasti kassissa aina kun emme treenaa, joten Piiku tietää, ettei niillä leikitä.

Seuraavaksi aloin piilottaa esineitä sisätiloissa. Näytin Piikulle tuttua esinettä portin takana ja vein sen piiloon toiseen huoneeseen. Aluksi esineet olivat aivan näkösällä ja pikkuhiljaa piilotin niitä hieman vaikeammin, myös pois lattiarajasta. Vaihdoin käskysanan noutokäskystä Etsi! Käskyyn.

Loppuvuodesta Piiku etsi pimeällä etupihalla esineitä muutamasta metristä. Seuraavaksi on tarkoitus valjastaa etsintäalueeksi koko takapiha ja suorittaa etsintä yhä enemmän kokeen muotoisesti eli perusasennosta lähtien. Aion piilottaa esineitä myös metsään, mikä sikäli on varmasti Piikulle mukavampi ympäristö, koska on vieraanhajuinen. Oma piha on kuitenkin oma piha.

Tavoitteena olisi, että Piiku oppisi tuomaan tuttuja esineitä kevään aikana noin 50×50 alueelta metsässä. Käytännön syistä alue on todennäköisesti aluksi tallaamaton, mutta ajaa silti alustavana treeninä asiansa. Jatkossa kisoja varten Piikun pitäisi oppia tuomaan myös vieraita esineitä (vieraan ihmisen haju) ja tätä varten harjoitukset on taas aloitettava lähes alusta, mutta pääasia, että meillä riittää tekemistä ja ennen kaikkea hauskaa puuhaa yhdessä! 💞

Ps. Seuraa meidän touhuja instassa tai FB-tilillä!