Huhtikuun treenit

Huhtikuu aloitettiin korkkaamalla Lotan kanssa viralliset agilitykisat! Juoksimme ihan kuun alussa yhdet ja pääsiäisenä parit lisää. Nolla ratoja ei tullut, mutta ei hylsyjäkään ja saimme arvokasta kokemusta yhdessä kilpailuista. Jatkoimme myös omatoimitreenaten agilitya ja silloin tällöin rallya. Hakukausikin korkattiin tyttöjen kanssa pääsiäisenä ja ensimmäiset metsäjäljet ehdin vetää maastoon kuun puolivälissä. Agilityn valmennuksissa oli taukoa, mutta irtotunneilla tokossa ja rallyssa kävimme Aunelin koirakoulussa.

2. 4 lägin agilitykisat Lotan kanssa. Lue uutisista lisää tästä.

4. 4 rallyn irtotreeni Aunelin Koirakoulu. Tänään sainkin äkkilähtönä paikan Aneten rallytokokurssille! Olin juuri aamulla pohtinut, että pitäisi treenata rallya myös nuorempien tyttöjen kanssa, ja tässä tupsahti mahdollisuus! Niinpä lähdin Lotan ja Pimun kanssa Halikkoon. Molemmat tytöt olivat innokkaita ja melko häiriöherkkiä, ainakin aluksi. Seuraamista ja katsekontaktia tulisi treenata ihan tavoitteellisesti, sillä nyt mennään pitkälti vielä imuttamisella. Toisaalta, yksittäiset rallyn kiemurat sujuvat jo paikallaan hyvin. Tämä olikin hyvä treeni häiriön ja etenkin muiden koirien kanssa toimimiseen. Hyviä vinkkejä saatiin kuten katsekontakti liikkeessä ja Lotan innokkaaseen maahanmenoon täsmällisyyttä.

7. 4 TSAUn agilitykisat Lotan kanssa. Lue uutisista lisää tästä.

8. 4 Asiakkaiden hakutreeni en jälkeen lähdin vielä metsään Likan, Pimun ja Lotan kanssa. Tein niille kevään ekan esineruudun neljällä esineellä. Kaikki etsivät tosi hyvin, ja erityisen iloinen olin Pimusta, jonka noutoa on nyt työstetty talven ajan ja saatu se aika hyvään kuntoon. Tänään se etsi ja toi esineitä minulle, mistä viime syksynä saatoin vain haaveilla. 🔥

9. 4 Tänään pääsivät omista tytöistä Likka ja Pimu aloittamaan hakukauden! ❤️🔥 Tein meille hakuradan eilisten asiakastreenien pohjalle, mutta venytin sivulinjaa kauemmaksi, jotta varsinkin Likalle olisi tarpeeksi haastetta. Piilot olivat täydessä syvyydessä verkkojen alla lukuun ottamatta viimeistä, joka oli kaikilla hyvin lähellä, pienen kallion takana. Ekalla pistolla otin ääniavun, muut ilman apuja. Ilmaisua en vielä tänään ottanut mukaan, vaan Likka palkittiin suoraan piiloille päästyään.

Vuoroa odotellessa Likka hakeutui perusasentoon, ei haukkunut tai höseltänyt. Maastossa kuin pieni ohjus, juoksi viivana piilolle ja takaisin luokseni keskilinjalle. Siinä riitti maalimiehillä kiirettä, kun he joutuivat pinkomaan sivulinjaa seuraavalle piilolle😂 tämä tyttö ei nimittäin turhia kiemuroita tee. Jännitin sitä, miten Likan kunto kestäisi, mutta kaikki meni hienosti. Vikalla piilolla rauhoittelin sitä hetken kun odotin, että maalimies ehtisi piiloon.

Likka juoksi sen verran suoraviivaisesti piiloille, että aloin epäillä, josko se näkee piilomerkin ja juokseekin sille 😂 toisaalta se rakastaa nenän käyttöä ja on siinä ihan superhyvä!

Myös Pimu pääsi etsimään ja sille otin enemmän apuja. Meillä oli 7 koiraa treeneissä ja aikaa meni 2,5h! Näissä meidän omissa treeneissä kaikki koirat ovat collieita❤️ Olipas meillä hieno treenipäivä ja kauden avajaisten kunniaksi tarjosin muffinseja kaikille! Kiitos meidän parhaalle treeniporukalle, tästä tämä lähtee taas! 🌞🔥

Illaksi menimme vielä hallille treenaamaan lähinnä Lotan kanssa lyhyesti agilityn keppikulmia. Huomenna meillä on taas kisat!

10. 4 Att agilitykisat Lotan kanssa, lue lisää uutisia täältä.

Paavo lampailla. Kuva: Tea Palander

15. 4 Paavon paimennuspäivä Somerolla. Lähdimme Sirjan kanssa Paavon (Sontikan Liehuva Liputus ikää 8,5kk) isän omistajan Kiiran järjestämään paimennuspäivään Woollandian tilalle. Tämä oli toka kerta kun Paavo näki lampaita, mutta edellinen kerta oli alle 12 viikon iässä, jolloin se katseli lampaita sylistä. Olimme Sirjan kanssa iloisesti yllättyneitä siitä, että Paavo toimi lampailla erittäin rauhallisesti ja fiksusti. Myös kouluttajamme kehui kovin Paavoa ja sen luontaista itsehillintää ja kiinnostusta lampaita kohtaan. Ekalla kierroksella Paavo oli pitkässä liinassa ja toisella kierroksella liina oli vapaana perässä. Paavon kiinnostus lampaisiin pysyi yllä lähes koko ajan, eikä kakkaakaan syöty juurikaan. Tilanteissa, joissa se kohtasi lampaat itsenäisesti, se teki järkeviä päätöksiä. Olemme todella ylpeitä ja otettuja. Henkilökohtaisesti en muista minulla ennen olleen näin fiksua koiraa, joka olisi ollut järkevästi ja kuitenkin lampaiden imussa jo ekalla kerralla.🐑Sirjan kommentti: Paavo on meidän oma kultapoika! Kiitos Kiiralle ja muille läsnäolijoille, meillä oli hauska päivä! Kyllä alkoi taas poltella paimennustreenit myös tyttöjen kanssa, mutta ehkä ensi vuonna olisi aikaa paneutua siihenkin taas tauon jälkeen!

Illaksi metsään jäljestämään omien tyttöjen kanssa ja Ronjan kanssa palauttavalle lenkille. Metsäjälki muistui tytöille hyvin mieleen, mentiin kyllä melkoisella innolla!! Likalle 300m jälki, Lotalle 200m ja Pimun eka metsäjälki 100m. Vähän pitää vielä työstää molemmille tytöille kulmaa, sillä sen kanssa tuntuu olevan ongelmia.

23.4 omat hakutreenit Piiku ja Lotta. Tänään kauden tokat hakutreenit mutta ensimmäiset Piikulle ja Lotalle!! Piiku oli niin valtavan innoissaan ja päästi pienen innostuneen haukun ekalla pistolla 😂 ekalle pistolla ääni ja neloselle myös, muuten sujui hyvin. Vähän on Piikun kunto rapissut, mutta nyt työstetään sitä taas! En ottanut ilmaisua lainkaan nyt ekalla kerralla.

Lotalla oli suurin ongelma perusasennossa, sillä se ei millään olisi malttanut istua, mutta upeasti sekin haki kaikki maalimiehet täydestä syvyydestä. Meillä oli 7 koiraa treeneissä ja yksi jopa ilman omistajaa, joten meidän porukassa ei tarvitse edes omistaja olla mukana 😂

Hullua ehkä, mutta lähdin vielä Lohjalle agilityhallille tyttöjen kanssa treenaamaan kontakteja sekä Lotan viimeisimmistä kisoista saatuja läksyjä kuten renkaan jälkeistä takakiertoa ja eteenmenoa vinottain olevilla hypyillä. Kontakteissa riittää vielä melkoisesti hiomista☺️

25.4 rallytokon irtotreeni. Piiku, Likka ja Lotta. Aneten treeneissä pääsin tekemään kaikille kolmelle hyvät treenit häiriössä. Lotalle kontakti läksyjä ja Piikulle seuruuseen malttia imuttamisella. Likka on hurjan hieno eikä sen kanssa ole ongelmana seuruun paikka, vaan enemmänkin oikea mielentila sillä turhautuu helposti.

29. 4 Tänään ajelin Lohjalle treenaamaan rallytokoa ja tokoa tyttöjen kanssa. Tällä videolla Pimu treenailee erilaisia juttuja. Olen ihan super ylpeä sen seuruun kehittymisestä, enää ei mennä täysin imuttamisella. Tehtiin erilaisia rally liikkeitä, tokon merkin Kiertoa, kapulan noutoa, ruutua ja rallyn avoimen luokan hyppyä. Pimun taidot kehittyy hienosti, vielä kun tulisi tälleen treenattua useammin 🤪

Toukokuussa jatkamme lajitreenejä täydellä tykityksellä, kun Piiku aloittaa BH kurssin, Likka pääsee parille tokon irtotunnille ja Lotta sekä Pimu ahkeroivat rallytokon irtotunneilla. Myös agilityn yksityistunteja jatkamme Timon opeissa ennen kesätaukoa.

Syksyisessä metsässä esine- ja jälkitreenejä

Tänä syksynä ei ehditty treenaamaan tyttöjen kanssa vallan hirmuisesti, mutta kuitenkin sen verran, että hommat etenivät. Piiku ja Likka tekevät sekä esineruutua, että jälkeä omaksi iloksi ja Lotta sekä Pimu opettelivat alkeita. Lotta oppi etsimään ja noutamaan esineitä ja jäljellä ilmaisemaan kepit. Pimun talven tavoite on noudon opettelu, sillä sen opittuaan se kykenee tekemään vaikka mitä temppuja! Jäljellä se oppi tänä syksynä etsimään ja ilmaisemaan kepit, mikä on loistojuttu!

3.9.2022 Eilen tytöillä oli Jälki-ja esinepäivä 2kk tauon jälkeen! Talloin ensin Likalle ja Piikulle 300m jäljet kuudella kepillä, Lotalle 100m neljällä kepillä ja Pimulle pari purkkijälkeä. Sitten tein 30x30m esineruudun 4 esineellä. Videolla Likka etsii esineitä tarmokkaasti, vähän liiankin laajalta alueelta. Sen kanssa tämän työstäminen on kestänyt kauan ja esineen tuominen minulle takaisin ei ole mikään itsestäänselvyys. Se on myös hyvin herkkä muille hajuille, joten vapaaksi päästäminen tehtävää varten on aina vähän jännää. Siispä mieltä lämmittää sen into ja kuuliaisuus!

Lottaa ikävöidessä voin katsella muutaman viikon takaisia jälki- ja esineruutuvideoita siitä Lotan metsäjälki on edistynyt huimasti ja nyt tehdään jo keppien ilmaisua n. 100m jäljillä. Idea on ymmärretty, joten kriteerinä on selkeä ilmaisu nostamalla keppi suuhun. Esineen etsintä on vielä vähän hakusessa ihan siksi, ettei olla paljon treenattu, joten sitä lisää kunhan saadaan Lode kotiin

Pimu harjoittelee jäljestystä nakkipurkeilla. Vähän käytiin Sivuraiteilla, koska en ollut perinteisesti merkannut reittiä kunnolla🙈. Kuitenkin muutamia hyviä lyhyitä pätkiä ja hieno 90 asteen kulma, josta tosin lähdettiin taas sivuun, mutta tästä on hyvä jatkaa! Mulla pieniä vaikeuksia kerätä purkit, merkit ja pitää kännykkää😂 Pitäisi harjoitella myös ilmaisua Pimun kanssa jatkoa ajatellen. 💗

Viime lauantaina talloin tytöille 30×30 esineruudun neljällä esineellä. Piiku löysi hienosti ensimmäiset kaksi, mutta varsinkin neljäs vei jo melkoisesti aikaa. Piiku juoksi ristiin rastiin innokkaana tapansa mukaan höyryissä ja välillä mentiin kunnolla alueen ulkopuolellakin. Mutta löytyi kuitenkin kaikki lopulta. Super aktivointia ja hauskaa!

Videolla Likka tekee jälkeä. Koska edellisestä kerrasta on todella pitkä aika, tein pitkän, mutta suoran jäljen. Kaikilla tytöillä oli pitkän treeni tauon jälkeen melkoisesti intoa, niin myös Likalla. Kuudesta kepistä nousi viisi, mutta varsinkin loppua kohden työskentely tarkentui. Olipa kiva pitkästä aikaa treenailla koiria!

11.9

Kurssin jälkeen talloin Piikulle ja Likalle 500m jäljen, mutta sen verran laiska olin, että ekaa kertaa ajoin saman jäljen ensin Piikun ja sitten Likan kanssa. Sen verran sekaisin olin, että unohdin tyttöjen valjaat ja liinan kotiin,mutta pitkä remmi toimi itseasiassa paremmin kuin hyvin ja jälki oli molemmilla seesteinen, joskin tein siihen tarkoituksella vähän serpenttiinikiemuraa. Keppejä oli peräti 10. Pitkä jälki, mutta molemmat jaksoivat hyvin.

Sitten tein Pimulle ekan metsäjäljen viidellä kepillä. Jäljellä oli kaikkea: vähän nakkia alussa, keppi jonka päällä nakkia, pari keppiä ilman nakkia (palkka siis taskusta), keppi nakilla ja lopuksi purkki märkä ruualla ja keppi sen päällä. Pimun kanssa ei olla tehty juurikaan ilmaisutreeniä, joten tämä oli sellainen perse edellä puuhun malli, mutta Pimu teki hienosti! Oli hienoa nähdä kuinka se ihan itse tajusi etsiä kepin maastosta. Wau! 🔥💗

5. 10.22 treenattiin esineitä Sarin kanssa. Piiku ja Likka treenasivat ihan kivasti ja löysivät neljä esinettä, joista kaikki neljä oli Sarin eli vieraita esineitä tytöille. Vähän tuntui lähtevän alueella pysyminen lapasesta, mutta ainakaan asenteen puuttumisesta ei tyttöjä voi syyttää. Myönnetään, että neljä esinettä on ehkä vähän liikaa, kolme olisi treenin kannalta järkevämpi.

Lotan vuorolla se etsi ensin hienosti 2 tuttua ja sitten yhden vieraan esineen. Sitten se juoksenteli vähän liian kauas ruudusta, palasi ja etsi lopulta neljännen, ihan pikkuisen esineen ruudun Etuosasta. Ihanan sinnikäs Tyttö ja hurja kehitys!

Syksyn aikana treenattiin parikin kertaa Sarin kanssa esineitä, joten tytöt saivat mukavaa toistoa. Nyt talvella esineitä voidaan opetella kotonakin siten, että vahvistan esineen noutoa minulle.

Kesäloma 2022

Työpaikan vaihdon myötä lomaa on kertynyt vain parisen viikkoa. Päätin pitää viikon nyt kesällä ja jättää toisen talvelle. Viikko tuntui ja tuntuu edelleen todella vähäiselle ajalle palautua talvesta, mutta ei voi mitään. Heti päätin, että lomalla keskittyisin treenaamaan tytöille agsaa: Lotalle pitäisi saada kepit kuntoon ja Likalle taitoja ykkösluokkaa varten. Näiden lisäksi tuli treenattua myös rallytokoa, hakua ja metsäjälkeä. Nukuimme pitkään, söimme hyvin ja vietimme aikaa ystävien kanssa. Ja niin, kävimme myös uimassa melkein joka päivä! Mikäs se ihanampaa?

Piikun maanantain treeni

Maanantaina 4.7 kävin hallilla tyttöjen kanssa. Treenasimme erotteluja, keppejä Lotalle sekä Likalle ja sik-sik alkeita. Oli ihanaa treenata ajan kanssa ja rauhassa.

Likka mmaanantain treeni

Tiistaina pakkasin tytöt taas autoon ja ajoin Sarin luokse Somerolle, missä pääsimme uimaan ja treenaamaan rallytokoa. Jokainen koira sai kaksi kierrosta lyhyellä radalla. Olin hämmentynyt siitä, miten hienosti kaikki tytöt viimeistään tokalla kierroksella muistivat talven treenejä! Edellisistä rallytreeneistä on nimittäin jo kotvanen aikaa!

Lotan maanantain treeni

Lottaa olen treenannut rallya ajatellen ehkä eniten koiristani. Vielä pitää treenata erilaisia kiertoliikkeitä ja eteen siirtymistä.

Pimun maanantain treeni

Piiku on rallystä vähän hämillään, se haluaisi tapansa mukaan mennä vaan satasella eikä oikein ymmärrä kaikkia kieputuksia. Uskon kuitenkin, että siitä saisi vallan mainion koiran myös rallyyn😜

Likka on ihan pro. Se tekee todella hienoa seuruuta ja liikkeet on nopeita ja näyttäviä. Likalle varsinkin luuston takia tämä laji voisi tarjota todellisen vaihtoehdon agsalle ja Likka oli tapansa mukaan ihan innoissaan!

Pimun kanssa ei ole tehty kuin keittiötokoa. Siihen nähden Seuruu pätkät imutuksella ja suurin osa liikkeistä sujui hyvin. Ohjaajan kiertämistä pitää vielä vahvistaa, mutta Pimu on oppinut viimeisen parin viikon aikana siirtymään edestä perusasentoon pelkästä suullisesta vihjeestä 💗

Vaikka olen luvannut itselleni, etten treenaa syksyllä tavoitteellisesti kuin agsaa, niin jospa kuitenkin vähän rallyakin?? 🙈😂

Keskiviikkona oli vuorossa taas hallilla agilitya. Otin mukaani Lotan ja Likan, sillä Piiku ja Pimu pääsivät hakuilemaan illalla. Lotan kepit alkavat hahmottuva hyvin. Halusin myös treenata muuria, sillä se on vähemmälle treenille jäänyt ja rengasta. Todella iloinen olin molemmista tytöistä, niin hienosti osasivat! Likalle keppien hakeminen täydessä vauhdissa on vielä vähän haaste, mutta kyllä se sieltä tulee.

Lotan kepit

Illalla Piiku harjoitteli kiinteän rullapannan kanssa ilmaisua. Otettiin neljä pistoa, joista kaksi ensimmäistä mielikuvilla täydessä syvyydessä. Piiku haki hyvin ensimmäisen ukon, mutta Rulla unohtui ottaa suuhun. Siirrettiin ukkoa lähemmäksi ja lisäkäskyllä Rullakin muistui ottaa suuhun. Toka pisto täyteen syvyyteen sujui täydellisesti ilmaisten. Kolmas ukko löytyi pienen lenkin jälkeen, ilmaisu oli täydellinen ja näytöllekin juostiin saman mutkan kautta. Neljäs ukko oli ihan keskilinjan tuntumassa, mutta lieneekö väsymyksestä kun Piiku ei muistanut taaskaan ottaa rullaa, siirrettiin sitten maalimies ihan näkösälle. Tällaisia selkeitä ilmaisuja rullan kanssa olisi hyvä tehdä lisää.

7kk ikäinen Pimu treenasi myös hakumetsässä. Ilta-aurinko alkoi jo laskea kun päästiin hakemaan ukkoja. Ensimmäiset kaksi pistoa oli ajatuksena käyttää mielikuva harjoitusta, jossa Pimu näkee etukäteen maalimiehet keskilinjalta. En kuitenkaan ollut tullut ajatelleeksi, ettei Pimu ole hakuillut pitkään aikaan eikä sen itsevarmuus vielä riitä pitkille välimatkoille (ekoissa pistoissa mm oli noin 50m). Ensimmäinen pisto sujui hyvin, mutta toka meni ihan plörinäksi. Hienosti Pimu juoksi kolme kertaa kauas etsimään, mutta ei saanut hajua. Lopulta pyysin maalimiestä vähän lähemmäksi. Kolmas pisto oli lähemmäs haamuna ja neljäs ilman apuja myös ihan keskilinjan tuntumassa.

Tässä olisi pitänyt ennakoida, ettei Pimun taidot vielä riitä mielikuvien avulla noin pitkälle. Oli kuitenkin kivat treenit ja super ylpeä Pimusta, joka teki parhaansa 💗 kyllä siitäkin hieno hakukoira mulle tulee

Torstaina koirat saivat vapaapäivän, sillä Luokseni saapui ystävä yökylään. Teimme lyhyen palauttelevan lenkin metsässä ja vietimme illan syöden, jutellen ja leffaa katsellen.

Likka treenaa keskiviikkona

Perjantaina iiltapäivällä likka, Piiku ja Lotta pääsivät Suskun, KoulutusRumba, agilityn yksärille ja Pimu Ronjan kanssa remmilenkille. Likalle esitin toiveen päästä treenaamaan ykkösluokan rataa, sillä viralliset kisat lähestyvät. Suskulla olikin hauska, joskin minulle melko rankka rata, jossa sain juosta täysiä pitkiä välimatkoja. Onneksi ykkösluokassa harvoin on näin pitkiä estevälejä. Juuri tällaista olen kuitenkin kaivannut tytöille, jotka tottuneet treenaamaan pienessä hallissa. Siihen nähden Likka ja Piiku irtosivat tosi hyvin! Myös Lotta pääsi treenaamaan eteenmenoa etupalkalla. Oma kunto on kyllä ihan hanurista, pitäisi tehdä asialle jotakin. Syön mielestäni terveellisesti, mutta paino ei vain tipu. Jossakin kohtaa tuntui, että jalat tekivät stopin, ei vain enää pystynyt, vaikka mieli edelleen paineli menemään.Agsa on kyllä niin kivaa, vaikka rankkaa! 😂💗😅

Lauantaina jalat olivat pikkuisen kipeänä, mutta lähdimme silti metsälenkille yhdessä tuttavan ja hänen koiransa kanssa. Erityisen iloinen olin, kun saimme seuraa heistä myös metsäjäljelle, en ole varma olisinko jaksanut lähteä ilman heitä! Tein Lotalle kaksi lyhyttä neliön muotoista jälkeä kolmella Kepillä ja Lode teki ne hienosti!! Pitäisi panostaa oikeanlaiseen palkkaan vielä enemmän, vaikka ihan märkäruokaan purkeissa, jotka tulisivat taskusta. Silti, hienosti se on ymmärtänyt homman jujun! Pari kertaa kävi niin, että en itse muistanut mihin kepin olin jättänyt ja Lotta etsi sen ilman apua.

Pimulle tein ensin lyhyen purkkijäljen, jonka se teki hienosti, joskin purkeilla oli hiukan liian lyhyet välimatkat. Seuraava jälki olikin pitkä ja sisälsi yhden kulman. Laitoin nakkia matkan varrelle kulmaan ja pariin muuhun paikkaan purkkien väliin. Pimu ajoi jäljen hyvin, mutta nenä nousi liiaksi ylös niillä pätkillä, joissa ei ollut nakkia. Niinpä seuraavaksi palaan hieman takaisin opettelussa ja purkkien lisäksi jätän jäljelle muutamia nakkeja, jotta nenä pysyisi paremmin maassa. Lopuksi puoli vahingossa pieni ilmaisutreeni kepillä ja Pimu nosti kepin hienosti!

Sunnuntaina vuorossa oli metsätreenejä Sarin kanssa. Harmittavasti alkoi sataa kesken kaiken, joten ihan kaikkea ei päästy treenaamaan, mutta suurimmaksi osaksi suunnitelman mukaan. Likka sai haun ilmaisu- ja näyttötreeniä ja myös viestitreeniä. Vielä pitäisi päättää kumpi Rulla on sille parempi, i:n mallinen vai norjalainen. Likka pienenä koirana helposti sotkeutuu pantaan juostessaan, joten siinä mielessä pannasta roikkuva i-malli olisi turvallisempi. Näytölle lähtö sujui parin toiston jälkeen pelkästä käskystä, hienoa! Viestiä tehtiin sille neljä toistoa Mäkisellä metsätiellä ja oli ihanaa nähdä sen silmien loistavan, se tietää jo mistä tässä on kyse ja juoksee Sarin luokse erittäin mielellään. Lotta treenasi tippunutta esinettä. Ei ollakaan tehty pitkään aikaan esineiden kanssa treeniä, joten tämä oli tosi kivaa! Lotta teki kaksi hyvää toistoa ja vieläpä ylämäkeen! Piikulle treenattiin ilmaisua näkyvillä olevalle maalimiehelle, ilman siis etsintää, mutta välimatka maalimiehen ja ohjaajan välillä oli suht pitkä. Tämä sujui hyvin. Pari kertaa Piiku tuntui unohtavan rullan tuomisen tai tarjosi sitä myös keskilinjalla, mitä en huomioinut. Lopuksi otimme yhden suorapalkan ja sen jälkeen rullan tuomisen ja sujui mallikkaasti! Pimulle aloitettiin nouto ihan alkeista. Kun sulla on vahvasti noutavat isosiskot, ei oikein oma noutaminen tunnu vahvistuvan! Täytyy jatkaa näitä treenejä mahdollisimman usein. Kiitos taas Sarille seurasta ja treeneistä! Yksin olisi niin paljon tylsempää! Illalla käytiin vielä uimassa ja Lotta sekä Pimu houkuttelivat Elmoa uimasille. Lotta hakee uiden hienosti lelua jo pitkiäkin matkoja silloin kun Likka ei ole mukana 💗😂

Loma oli siis lyhyt, intensiivinen ja aktiivinen. Ei tullut siivottua juurikaan, eikä vietettyä aikaa ravintolassa, terassilla tai hiekkarannalla. Ei matkusteltua tai käytyä konserteissa. Mutta eipä sellainen olekaan minun juttuni, ei ainakaan jos loma on vain viikon mittainen 😂

Metsäjälkeä, taas mennään!

Kausi päästiin aloittamaan tyttöjen kanssa toukokuussa. Asiakkaiden jälkitreeneistä sain vihdoin kimmokkeen tallata omillekin tytöille vihdoin jäljet ja innostuin taas tästäkin hommasta! Jäljen tekeminen on helppoa ja ilmaista puuhaa ja tarjoaa samalla koirille lajityypillistä käyttäytymistä. Viime syksynä tehtiin metsäjälkeä oikeastaan ihan kauden loppuun saakka ja kuluvalla kaudella olisi tarkoitus nostaa Piikun ja Likan jäljen pituutta yli 500metriin ja toisaalta opettaa Lotalle ja Pimulle keppien ilmaisu. Teemme jälkeä ihan omaksi iloksi, aina silloin kun muilta toimilta aikaa jää.

15.5. Viikon täysin vapaa päivä ja vietettiin se tyttöjen kanssa jälkimetsässä! Otin itselleni eväät mukaan ja vietin metsässä kolme tuntia itsekseni. Pakko sanoa, että tuli vähän parempi fiilis ilma oli aika tuulinen, mutta lämmin ja päästiin tekemään kauden ekat jäljet! Pakko taas kehua, että mulla on maailman parhaat tytöt!

Piiku ja Likka saivat noin 200m jäljen parilla kulmalla kuivahkossa kanervikossa. 5 keppiä nousi molemmilta hyvin ja jälki tehtiin hyvällä tempolla. Tuuli aika paljon, ja varsinkin Piiku tuttuun tapaan haravoi vähän enemmän ees taas. Likka videolla korjaa tyylilleen uskollisena todella kauniisti kulman ja ilmaisi hienosti kepit. Seuraavaksi vaan pidempää jälkeä. On hauska huomata, että tytöt tekevät jälkeä hyvin erilailla, Likan ollessa hyvin pedantti ja tarkka ja Piikun tehdessä paljon suupiirteisemmin töitä.

Lotalle tein ensin purkkijäljen, jota se teki ihan valtavalla innolla ja omalle tyylilleen uskollisena sekin kokeilin sen kanssa erikseen kepin ilmaisua pitkän tauon jälkeen ja katsokaa miten hienosti se nostaa kepin!! Ei muuta kuin lyhyt oikea Metsäjälki tulille, 5 keppiä ja noin 20m pituutta. Ja Lotta teki ja ilmaisi ekan metsäjälkensä!! Niin ylpeä tästä tytöstä!!

Pimulle tein ensin sen elämän toisen makkararuudun, makkarajäljen ja lopulta kaksi lyhyttä purkkijälkeä. Se oppii nopeasti ja viimeisellä jäljellä meni luotisuorana nenä maassa purkille, vaikka kallioisessa maastossa oli haastetta.

Jos tämmöinen omatoiminen hauskanpito koiran kanssa luonnossa kiinnostaa, niin seuraava vapaa matalan kynnyksen metsäjälkipäivä on 31.7! Katso lisäinfoa.

20.5 Tänään metsäjälkeä ja sen jälkeen vielä hakua! Piikun ja Likan kanssa tehtiin 400-500m jälki peräti 9 kepillä. Molemmat tekivät hienosti, joskin Likka väsyi lopussa silmin nähden. Pienen levon jälkeen päästiin loppuun. Piiku teki taas alussa tuli pyllyn alla töitä, mutta kun lyhensin liinaa ja ”pakotin” sen pysymään jäljellä, se tekikin tosi tarkasti töitä loppuun asti. Selvästi pitää alkaa tehdä niille pidempää jälkeä, että tottuvat.

Vuoden ikäiselle Lotalle lyhyt metsäjälki neljällä kepillä ja kahdella kulmalla ja on ihana nähdä miten keppien ilmaisu ja idea vahvistuu joka kerta. Lotalle voi alkaa tekemään nyt hieman pidempää, joskin selkeästi tallottua jälkeä. Oli ihana nähdä miten se muisti mikä tässä hommassa on idea. Kepit se osaa ilmaista hienosti erillisenä temppuna, joten käytöksen vieminen jäljelle on meistä molemmista tosi hauskaa ja jännää!

Pimulle lyhyt suora purkkijälki. Pimu tuntuu omaavan tähän luontaista taipumusta, sillä se hoksasi homman idean todella nopeasti. Pimulle pitäisi alkaa opettamaan kotona erikseen keppien ilmaisua, jotta sen voi jossakin vaiheessa myös liittää jäljelle, mutta sen aika ei siis ole vielä. Purkeissa olevat nakit kannustavat sitä jäljen seuraamiseen ja kepit on purkkien päällä ikään kuin näön vuoksi. Ajan puutteen vuoksi ilmaisun opettaminen (ja moni muu koulutus) on jäänyt, mutta ehkäpä me nyt kesällä saamme aikaiseksi jotakin!

Syksyn viimeiset jäljet ja esinetreeniä

Loka- marraskuun vaihteessa teimme jälkeä oikeastaan siihen saakka kunnes tuli liian pimeää. Myös esinettä treenattiin pari kertaa ja treenit jatkuvat sisällä esineiden nosto- ja noutotreeninä. Ensi vuoden tavoitteena on jäljessä vahvistaa tyttöjen ilmaisua ja varsinkin saada sisäistettyä se Lotalle. Jäljet voisivat pidentyä puolesta kilometristä yli kilometriin. Esineillä tavoite on saada noutaminen ensin vahvaksi ja yhdistellä sitä sitten esineen etsimiseen maastossa. Kun nouto on vahva, on esimerkiksi tippunutta esinettä helppo opettaa myös Likalle ja Lotalle. Verijälkeä pääsimme treenaamaan ensimmäistä kertaa kuun vaihteessa ystäväni Sarin luona ja varmasti tällekin jäljen muunnelmalle on tulossa jatkoa ensi vuonna! Tässä viimeiset treenit lokakuulta.

26.10

Tänään kaksi tuntia jälkeä ja esineitä pitkästä aikaa tyttöjen kanssa. Ensin tallasin Likalle noin 450m jäljen 8 kepillä ja kolmella kulmalla ja Piikulle esineruudun 50mx50m kuudella esineellä. Lotta sai noin 100m.jälkensä kolmella kepillä ja kahdella kulmalla. Lisäksi tallasin pienen esineruudun, 10mx10m Likalle ja Lotalle, joiden kanssa olen tehnyt tällaista tosi vähän.

Piiku pääsi tekemään ruutunsa ensin ja se sujui hyvin puoleen väliin (käysilelu, silmälasikotelo ja lippis), jonka jälkeen tuli vähän edes takaisin juoksentelua ja nenä katosi, kunnes löytyivät silmälasit. Ne eivät ole kivat ottaa suuhun, mutta tuodaan silti minulle hyvin. Lapanen ja kumihanska nousi sitten jo taas tutulla vireellä.

Seuraavaksi Likka pääsi jäljelle. Harmittaa, että ehdin lähteä liikkeelle ennen gpsin laittoa joten en tiedä tarkkaa pituutta. Ajatuksena oli kuitenkin tehdä pitkä jälki ja uskon sen olleen noin 450-500m kolmella kulmalla ja 8 kepillä. Tuttuun tapaan Likka toimi tosi hienosti!

Lotta pääsi harjoittelemaan jälkeä omalla vuorolla. Sen nosti jäljen tosi hienosti ja pysyi sillä hienosti, kepitkin etsittiin keskimmäistä lukuunottamatta. Siinä jouduin odottamaan, että se pääsi taas jyvälle. Kulma vaati vielä vähän työstämistä myös. Mutta jälki tehdään jo ilman makkaraa jäljellä ja kepit löydetään!! Super!!

Sitten tallasin Piikulle jäljen, 350m kolmella kulmalla ja kahdella ojan ylityksellä. Tiesin, että se olisi haastava suopursujen keskellä, mutta merkkasin jäljen hyvin ja toivoin parasta. 8 keppiä.

Otin Likan tekemään esineruutua ja olin tosi iloinen kun se tuo minulle jo luokse esineen. Perusasentoon siirtymistä se ei vielä osaa, mutta minulle riittää tämäkin!

Lotan esineruutu sujui lähes yhtä hienosti, mutta se ei tuonnut esinettä minulle. Aluksi heitin esineen kanervikkoon ja tuolloin se toi hienosti esineen minulle, mutta jo valmiiksi piilottamat esineet eivät olleet niin kiinnostavia.

Lopuksi Piiku omalla jäljellä upeasti! Tehtiin myös muutama tippunut esine ensin lapasella ja sitten pyykkipojalla. Super!

31.10. Tehotyttöjen ensimmäiset verijäljet! Ajelin tänään Somerolle tehotyttöjen kanssa. Olemme puhuneet ystäväni Sarin kanssa jo pitkään siitä, että menisin kokeilemaan verijälkeä hänen luokseen, mutta en ole löytänyt kalenterista yhteistä aikaa. Nyt kuitenkin sellainen löytyi!!

Sari oli vetänyt meille kolme verijälkeä jo edellisenä päivänä ja innostuneena ajelin Somerolle heti puolen päivän jälkeen. Sää oli pilvinen, mutta ei satanut. Otimme ensin jäljelle Lotan, joka on vasta harjoitellut perinteistä pk-metsäjälkeä. Se oli kuitenkin, tai ehkäpä Juuri siksi, tytöistä se, joka ei tuntunut välittänyt veren hajusta. Se haki jälkeä aika-ajoin todella Hienosti, ylitti pari polkua ja yhden kaatuneen puunrungon. Jäljen päästä löytynyt tuore sorkka oli Lotasta tosi herkullinen ja se olisi halunnut vain jäädä järsimään sitä.

Sitten vuorossa oli Piiku. Aika yllättäen se lähti hyvin jäljelle, mutta selvästi jännitti tuoreen veren hajua ja jäi välillä jännittyneenä seisomaan tuijottaen metsään kuin odottaen, että verinen hirvi hyppäisi sieltä esiin hetkellä millä hyvänsä. Jälki oli haastava, sillä se oli paikoin risukkoinen ja kulman jälkeen laskeuduttiin jyrkkää alamäkeä. Aivan lopussa Piiku ehkä suoritti vielä sijaistoimintoa haistellessaan kuusta aivan peuransorkan vieressä ennen kuin uskalsi mennä haistelemaan sitä. Sen jälkeen sitä ei saanutkaan siitä eroon, vaan se kantoi sen autolle saakka varsin polleena ja leikkitaisteli siitä Sarin kanssa ihan vimmaisena. Olen hurjan ylpeä Piikusta ja siitä, että tänään se voitti pelkonsa ja tehtiin se yhdessä!

Likan jälki jännitti ehkä minua eniten, sillä se on arjessa melkoisen riistaviettinen. Pohdin saako tällaisen jäljen tekeminen sen lopullisesti sekoamaan ja mitä mieltä se olisi peuran sorkasta. Oletukseni oli, että se juoksisi jäljen tuli hännän alla ja iskisi kiinni sorkkaan eikä päästäisi irti, vaan yrittäisi haudata sitä vimmana jonnekin sopivaan pusikkoon. No, toisin kävi! Likka aloitti epävarmana ja oikeastaan vasta ensimmäisen kulman jälkeen nenä painui lopullisesti maahan. Sorkka sitä ei kuitenkaan kiinnostanut lähes lainkaan!! Keräsimme Likan kanssa merkkausnauhat pois kaikilta jäljiltä ja Likka intona juoksi tarkkaan jäljet läpi, mutta peuran sorkan sijasta palkkasin sen lihapullalla. En tiedä jännittikö sitä veri ja tuore sorkka niin paljon, ettei sitten oikein rohjennutkaan innostua, vai aiheuttiko juoksun parhaat päivät sille hallaa. Ainakin se on ollut hieman vaisu jo muutaman päivän. Loppujen lopuksi se jäljesti taas kyllä upeasti, vaikka sorkka jäljen lopussa ei motivoinnutkaan.

Kiitos Sarille tuhannesti jälkien teosta ja tästä mahdollisuudesta! Ihan varmasti tullaan uudelleenkin testaamaan kykyjä tyttöjen kanssa!

Marraskuussa treenasimme keittiössä esineitä siten, että levitin esineet lattialle ja Likka sekä Lotta noutivat niitä minulle yksitellen. Molemmille tämä oli hyvä treeni ja ajatus erilaisista esineistä suussa vahvistui. Varsinkin Likasta olin todella ylpeä koska se toi minulle viimeisenä muoviset aurinkolasit, mikä on vaikea esine koirille. Vaihdoin muuten nouto käskyksi ”tuo” perinteisen ”anna” käskyn sijaan ja varsinkin Likka toi esineet tällä uudella käskyllä käteen asti.

Tavoitteet 2022

Ilmaisun parantaminen – toimenpiteet:

keittiössä kotona tehtävä erillinen ilmaisutreeni tammi/helmikuu
pihalla kotona tehtävä erillinen ilmaisutreeni tammi/helmi
ilmaisun vieminen jäljelle

Pidemmät jäljet – toimenpiteet:

Lisää pyykkipoikia!!!!
Selkeät jäljet ja kulmat
Aikaa jälkien tekoon ja ajamiseen

Jäljen nosto janalta – toimenpiteet:

jäljen lähestyminen ensin sivusta
selkeät jäljet

Motivaatio ja haasteet:

osa jäljistä lyhyempiä, jotta mielenkiinto pysyy yllä
vieraan tekemiä jälkiä lisää
oma eteneminen maastossa, selkeä merkkaaminen
treenipäiväkirjan pitäminen edistymisestä

Verijälki:

treenataan lisää mahdollisuuksien mukaan

Tippunut esine:

Piiku: pidempiä välimatkoja helpoilla esineillä kuten hanskoilla, motivaatiota ei tarvitse rakentaa, mutta sen vahvistamista, että juoksee meidän omia jälkiä myöden. Muista vaihdella välimatkaa
Likka: noudon vahvistaminen kotona (tammi/helmikuu) ja sen jälkeen ensin lyhyillä matkoilla ja esine näkyvillä. Vahvistetaan itse toimintaa
Lotta: sama kuin yllä

Esineruutu:

Piiku: 3-4 esineen etsiminen ruudusta perusasentoon. Sujuu jo hyvin, mutta vahvistetaan mm. vieraan ihmisen esineillä. Vahvistetaan esineen tuomista perusasentoon.
Likka: esineen noutaminen ja tuominen perusasentoon. Etsimistä 2-3 esinettä, helppoja ensin, mutta myös vaikeampia. Vahvistetaan ensin noutoa kotitreieneissä usealla esineellä ja viedään sitten maastoon lyhyemmällä välimatkalla. Mahdollisuuksien mukaan vieraan ihmisen esineitä. Pidennetään välimatkaa esineelle pikku hiljaa ja vahvistetaan useamman esineen hakemista.
Lotta: esineen noutaminen minulle käteen. 1-3 esinettä. Vahvistetaan noutoa liikkeenä ja yhdistetään maastossa lyhyellä välimatkalla ja sitten piilossa olevalla esineellä.

Jälkeä ja esineitä

6. 9. Tänään tein tytöille jälkeä. Piikulle ja Likalle 200-300m jäljet 6 kepillä ja Lotalle kaksi lyhyempää jälkeä. Ensimmäinen oli makkarajälki, toisessa suurin osa nameista oli jo purkeissa. 🥰 1,5 tuntia siinä meni, mutta oli upea sää ja fiilis itsekseni metsässä!

Piikun jälki kulki osittain kalliolla ja korkeassa kanervikossa. Alkuun se juoksi suuna päänä ja jouduin kyllä aikalailla avustamaan, että kepit nousi. Mutta tuon takakaarteen jälkeen homma sujui jo paremmin ja kaikki 6 keppiä löytyi.

Likan jäljen alun kämmäsin itse, kun väkisin vedin väärään suuntaan, vaikka Likka hienosti tiesi itse missä jälki kulki. Missattiin tästä syystä eka keppi, mutta jatkettiin sitten todella hienosti ja Likka teki tyylilleen uskollisena todella tarkkaa työtä!! Loput 5 keppiä löytyivät ilman ongelmaa.

16.9 Tänään tehotytöt tekivät upeasti etsintätöitä!! Kaikki ylittivät itsensä ja päästiin aimo harppauksin eteenpäin! Taisin itse olla monessa kohtaa enemmän innoissani kuin koirat 😂😂🙈

Alla olevalla videolla Lotta harjoittelee ensimmäistä kertaa esineen etsintää maastosta, sitten Piiku tekee tarkkuus etsintää ja lopuksi Likka hakee esinettä.

Ensin tein Lotalle lihapullajäljen, mutta jäljen lopussa lojunut keppi ei oikein innostanut, joten tallasin normi jäljen ja loppuun laitoin sille vieraan lelun. Näitä kaksi todella hienosti. Sitten heitin lelua valmiiksi tallattuun ruutuun, mistä video. Todella upeasti Lotta tajusi homman jujun ja etsii sinnikkäästi! 💗

Likka teki ensin noin 250m jäljen parilla kulmalla ja neljällä kepillä. Jäljellä oli myös tien ylitys, josta oli mennyt juuri kaksi ihmistä ja kaksi koiraa. Likka seurasi jälkeä esimerkillisesti 💗 sitten tein sillekin esineen etsintää. Jätin sen istumaan ja kävelin ruutuun heittämään esineen vähän kauemmaksi. Se etsi upeasti ja toi esineen minulle joka kerta, aikaisemmin kun mielenkiinto esineeseen on lopahtanut sen löytämisen jälkeen heti. Hallinta 100%.🥰

Piiku harjoitteli ensin ekaa kertaa tarkkuusetsintää ja etsi neliön alueelta 1 euron kolikkoa. Halusin sen oppivan, että joskus esine voi olla pieni ja tarkkuus haju työskentelyssä on kaiken a ja o, Piikulla kun on tapana juoksennella todella laajalla alueella. Pari toistoa vaati, ennen kuin se tajusi. Ja voi sitä iloa kun homma selvisi!! Voi Piiku mikä persoona oletkaan!!🥰💗 Ainoa mikä jäi tässä peloksi oli, että se nappaa kolikon suuhunsa ja nielaisee sen, ilmaisu kun on ollut esineen suuhun ottaminen. 🙈 Lopuksi Piiku sai sitten painaa täysiä ja etsiä ruudusta 50×50 kolme esinettä. Se olikin hurjaa, satoi kaatamalla ja tarpeetkin piti kesken kaiken suorittaa, mutta Piiku etsi mielettömän sinnikkäästi 💗🥰🔥

Autossa huomasin vielä, että yksi esine oli taskusta pudonnut ja mentiin vielä uudelleen etsimään se. Vettä satoi kaatamalla, mutta Piiku löysi esineen vaivatta. Kyllä jokaisella pitäisi olla yksi Piiku, se on hirmuisen kätevä olla olemassa 😂

28. 9 Tänään tein pitkästä aikaa jälkeä omien tyttöjen kanssa. Talloin Piikulle ja Likalle ajatuksella selkeän n. 200-300m jäljen kanervikkoon, tiputin 6 keppiä jäljelle. Molemmat tytöt tekivät tosi tarkasti hommia, joskin kulmissa etsittiin oikea suunta pyörähtämällä pieni ympyrä. Piikun kohdalla eksyin itse vähän linjasta ekan kulman jälkeen, mutta Piiku tiesi oikean! Likan keppityöskentelyyn olen super tyytyväinen, tänään malttoi pysähtyä ja etsiä pientä kynän paksuista keppiä kanervikossa.

Lotta puolestaan harjoitteli ensimmäistä kertaa jälkiesineillä, joita olivat kolme n. 20cm pituista narulelua. Se teki hienosti hommia, nenä pysyi maassa ja viuhkamaisen työskentelyn lomassa itse jäljellä olo vahvistui koko ajan. Esineellä oli vielä namia, mutta ei muualla (paitsi taskussa toki). Olen super innoissani, sillä tästä on lyhyt matka kepeille! Lotan jäljet olivat noin 10-30m ja yhdellä tosi tarkasti tehdyllä mutkalla. Ihanaa saada tätäkin harrastusta vahvistettua sille! 🤩

Yritän tyttöjen kanssa vahvistaa myös jäljen nostoa janalta, jolloin janana on hiekkatie ja jälki lähtee sen reunasta. Lähestymme jälkeä aina viistosta ja kaikki poimivat hajun mielestäni aika kivasti.

4.10. Reilun tunnin vanhat jäljet tehotytöille. Lotta harjoitteli ensin lyhyen jäljen esineillä ja sitten toisen ihan oikeilla kepeillä. Lotta on nyt 6kk iässä tehnyt muutamia makkarajälkiä ja tänään jäljillä ei ollut lainkaan makkaraa aivan alkua lukuunottamatta. Lotta työskenteli hienosti, vähän viuhkana, mutta yksi mutkakin suoritettiin hienosti. Toisella jäljellä Lotta löysi kaikki neljä keppiä ja ilmaisi nenäkosketuksella. Videoitakin otin, mutta se yhdessä isosiskojen videoiden kanssa katosi kännykän tallennustilaa siivotessa valitettavasti bittiavaruuteen. Harmi! Täytyy alkaa vahvistaa sille keittiössä ilmaisua lisää, mutta olen kyllä huikean tyytyväinen sen edistymiseen! Alla video Lotasta viikon takaa :

Likka teki 300m suoran jäljen kuudella kepillä. Maasto oli paikoin risukkoinen, mutta se teki hienosti töitä loppuun asti. Sen sijaan jäljen löytäminen janalta oli vähän vaikeampaa tänään, muistin vasta jälkeenpäin, etten heetsannut sitä yksittäisellä kepillä, mikä minulla on aina ollut tapana tehdä ennen jäljelle lähtöä. Likka tekee kyllä todella maltillisesti töitä nykyään ja nostaa kepit esimerkillisesti 💗

Piiku puolestaan.. No jäljellä Piiku on Piiku 😅 se lähti liikkeelle kyllä hyvin, mutta suuntasi heti sivuun ja alun missasinkin itse, koska en ollut merkannut kahta ensimmäistä keppiä tarpeeksi selkeästi (krepit loppuivat kesken) eli siis ihan perinteinen, itseaiheutettu moka! Loppu mentiin sitten hyvällä tempolla ja Piiku löysi kepit hyvin. 300m ja 7 keppiä. Lopuksi mentiin takaisin alkuun ja Piiku löysi kadotetut kepit etsi-käskyllä ja ilmavainulla. Sen koko olemus muuttuu aavistuksen innokkaammaksi saadessaan ottaa hajun ilmasta, ikään kuin sanoen ”Mä hoidan, mä osaan! Tässä oon hyvä!” 💗 ja niinhän se on. Sinnikkäästi etsi noin 30mx30m kanervikossa kaksi 10cm keppiä.

Harmittaa niin paljon, että tältä päivältä ei säilynyt videoita, sillä varsinkin Lotan taidot kasvoivat paljon! Mutta no, ensi kerralla sitten!

Jäljellä

Kevään ja kesän jälkitreenit ovat menneet hyvin. Keväällä tytöt tekivät jo pari 500m jälkeä, joskin koirista huomasi, että ne tuntuivat pitkiltä. Maasto on osittain ollut haastavaa ja kesän kuumat jaksot olivat jäljenkin kannalta huonot kun maasto oli todella kuivaa. Olen yrittänyt vahvistaa Piikulle jäljen löytämistä janalta ja Likalle keppien ilmaisua. Molempien kanssa pitää vahvistaa myös tarkkuutta jäljelle, varsinkin Piikun kanssa, joka suorittaa varsin suurpiirteisesti. Suurempia tavoitteita ei lajiin ole ollut, mutta kieltämättä nyt kun taidot alkavat olla useammassa sadassa metrissä ja keppien ilmaisukin sujuu aika hyvin, on alkanut tulla haave ainakin Piikun kanssa virallisista kisoista. Katsotaan nyt kuitenkin rauhassa, tottisosuus ja esineruutu ovat jääneet meiltä kesän aikana vähemmälle treenille. Lotta on päässyt tekemään elokuussa ensimmäiset makkararuutunsa ja jälkensä, keppien ilmaisua harjoitellaan leikin varjolla metsälenkeillä.

*Piikun jälki 1.5. Takakaarteessa pientä etsimistä mutkan jälkeen, mutta päästiin takaisin kartalle*.

1.5.21 Tytöt tekivät eilen monen viikon tauon jälkeen jäljet! Ja pisimmät ikinä! Likalle tein epämääräisen, liki 500m jäljen kuudella kepillä ja useammalla mutkalla. Se työskentelee todella upeasti ja tarkasti, mutta tänään alkoi jo vähän väsyttääkin. Teki kuitenkin upeasti loppuun asti ja löysi kepitkin! Piikulla oli enemmän kiemuraa ja yhden kepin kohdalla jouduin pysähtymään ja odottamaan, että se löytäisi sen maastosta. Jälki oli noin 450m neljällä kepillä. Piiku ajautui myös takakaarteessa hieman sivuun Varsinaiselta jäljeltä ja oli menossa taaksepäin kunnes oikaisin sen. Tapansa mukaan se tarvitsi hieman enemmän aikaa koota ajatuksena aina silloin tällöin, mutta löysi kaikki kepit ja suoritti mutkatkin hyvin. Kaiken kaikkiaan tytöille varsin onnistuneet jäljestystreenit ajatellen, ettei olla päästy janan ääreen useampaan viikkoon. Ensi kerralla taas vähän helpompaa, sillä nyt on venytetty ennätyksiä!

15.5.21 Eilen tytöt saivat tehdä täysin vieraan Ihmisen tallaamat jäljet. Maasto oli kuivaa kangasmetsää, jossa paikoin risukkoisia suopursupensaikkoja. Jäljet olivat noin 300m viidellä kepillä ja parilla kulmalla. Piiku nosti jäljen todella hyvin, mutta eka keppi jäi matkan varrelle. Eksyttiin kulmassa hieman jäljeltä, mutta Piiku itse löysi takaisin. Likka puolestaan työskenteli suopursujen keskellä niin innokkaasti, että säikähti pakoon luikahtavaa jäätävän kokoista sisiliskoa, tosin niin säikähdin minäkin! Kiitos Ericalle haastavista jäljistä!

28.5.21 Tehtiin tiistaina jäljet tyttöjen kanssa. Molemmille reilun tunnin vanha n. 500m ja neljä keppiä. Nyt oli kuitenkin molemmille hankala paikka: maasto oli kuivaa kangasmetsää, jossa kasvoi paikoin suopursuja. Jäljen nosto onnistui hyvin, mutta varsinkin Piikulle sain olla tarkkana, että mentiin omaa jälkeä myöden ja, että kepit nousivat. Se on alkanut ilmaisemaan merkkauspyykkipoikia ilmasta, mikä vähän huolestuttava piirre. Molemmat tuntuivat myös väsyvän nopeasti, joten nyt kyllä pitää helpottaa seuraavaksi taas jälkeä.

8.7.21 Tänään käytiin maastotreeneissä pitkästä aikaa tehtotyttöjen kanssa. Tein Piikulle ja Likalle helpot, noin 150m jäljet neljällä kepillä. Ne sujuivat ihan mallikkaasti, Piikulla tosin kulmissa vähän venähti. Lotta harjoitteli esineen etsintää hakemalla kanervikkoon heittämääni lelua ja Likka etsi jo laajemmalta alueelta. Se haki hyvin, mutta pudottaa esineen melkein heti tuodessaan sitä. Niinpä treenattiin vähän sitäkin.

29.7.21 Tänään oli vuorossa jälkeä. Kaikki kolme tehotyttöä työskentelivät kivasti ja saatiin aikaiseksi hyvät treenit. Videot ovat pitkiä, mutta halusin näistäkin realistisia, joista näkee minkä tasoista työtä ne tekee. Lotta harjoitteli alkeita: makkararuutua ja makkarajälkeä. Vähän kesti hoksata homman idea varsinkin kun se voi huonosti autossa eikä makkara ole ekana mielessä. Toisaalta tällaiset kivat treenit ja autossa odottaminen tukevat autoiluun tottumista.

Isot tytöt tekivät molemmat n. 300m.jäljen, jossa kaksi kulmaa ja 5-6keppiä. Halusin tehdä helpon jäljen, sillä aiemmissa treeneissä metsä oli rutikuiva ja jäljestä tuli haastava. Likka työskenteli tosi kivasti, nenä pysyi maassa ja myös kulmat se teki tarkasti. Vain yhden kepin kanssa sain vähän odottaa ja vihjata. Piiku puolestaan työskenteli tyylilleen uskollisena, viuhtoi menemään ja välillä hukkui ohjaajaltakin oikea suunta. Kulmat pyöristettiin nätisti Löydettiin kuitenkin kaikki kepit!

Jälkitreenit alkaneet!

Heti kun metsä oli suinkin niin sula, että sinne pystyi vetämään jäljen, olin tyttöjen kanssa kimpsujen ja kampsujen kanssa valmiina. 🙂 Metsäjälki on hauskaa puuhaa ja tarjoaa ulkona oloa ja mielekästä työskentelyä koiralle. Vaikka haku olisikin minun ehdoton ykkösvaihtoehto maastolajeista, ilman aktiivista ryhmää on vähän hankala lajia harrastaa. Niinpä viime vuonna aloin tallaamaan tytöille jälkeä, harjoittelimme keppien ilmaisuja ja aloin yhdistellä noita palasia aika nopeaan tahtiin. Piikun vahva hakutausta tekee siitä herkästi ilmasta haistelevan, se piiskaa jälkeä kuin viuhka, joten siinä on vielä harjoittelemisen sijaa. Se ilmaisee yleensä kepit hienosti nostamalla ne suuhun ja tuomalla minulle, mutta jäljelle palaaminen on ollut välillä hankalaa. Se on myös liinan kanssa todella usein solmussa kun alkaa juosta ympyrää hajun löytääkseen. Likka puolestaan on jäljellä erittäin järjestelmällinen, mutta samalla vauhdikas. Aluksi se juoksi keppien ohi ja edelleen saan olla varovainen, ettei se ohita niitä ennen aikojaan. Likalle itse jälki on paljon motivoivampi kuin kepit ja Piikulle taas päinvastoin. Itse yritän pitää mielessä sen, että menemme metsään ensi sijaisesti etsimään keppejä, jopa käskysana on nykyään ”missä keppi”.

30.3.21 Tein äsken ensimmäisen metsäjäljen tytöille sitten viime syksyn! Tallasin jäljet neliön muotoon, molemmille neljä keppiä. Pituutta oli vain ehkä noin 50-80m, mutta ajattelin aloittaa rauhallisesti ja maltilla. Halusin nähdä millä tavalla ne lähtevät hommiin ja nostaako Likka keppejä lainkaan, se kun syksyllä juoksi niiden yli usein. Jätin jäljet vanhenemaan ja tein 4km lenkin, n50min. Autolla muistuttelin molemmille keppien hakemista ihan parin metrin välimatkalla (Piiku nostaa ja tuo luo, Likka vain nostaa suuhun) ja kun se heti toimi, lähdettiin tositoimiin. Piikulla on jäljellä ihan yhtä yltööverit linjat kuin mulla agsassa se pyörii ja hyörii paljon, välillä pysähtyy eikä näytä tekevän mitään ja sitten taas äkkiä lähtee tekemään hienoa ja tarkkaa nenätyöskentelyä. Olen aika usein sen kanssa ihan solmussa juurikin tuon pyörimisen takia. Se voisikin olla meidän kevään tavoite, että nenä pysyisi maassa paremmin. Kuitenkin kulmat ja kaikki kepit se tekee ja nostaa hyvin. Ai että miten nautin tästä!!!

Likka työskentelee paljon intensiivisemmin ja tarkemmin, vaivatta kulkee jäljellä ja välillä melkoista vauhtia. Tänään se nosti kaikki kepit hienosti, joten toivon sen jatkavan tällä linjalla! Likka tykkää ihan hirveästi tästä hommasta ja se sopii meille hyvin, sillä se on pitkässä liinassa (ei karkaa) ja kepit tarvitsee vain ilmaista, ei tuoda luo kuten esim. Esineruudussa. Nyt kun ollaan taas muistuteltu mistä hommassa on kyse, yritän seuraavaksi saada tallattua meille selkeästi pitkiä ja suoria jälkiä, joissa pituutta saisi olla jo useamman sata metriä. Maasto on vain täälläpäin todella risukkoista, joten sekään ei tee hommaa helpoksi tytöille.

1.4 Tänään tallasin tytöille 200m (auton tripmittarilla laskettu) jäljen helppoon maastoon, jonka olin pongannut tien laidasta työmatkalla suora jälki, 5 keppiä molemmilla. Sitten tehtiin 6km lenkki luonnonsuojelualueella Halikossa, jonka aikana jälki vanheni reilut 2 tuntia. Tämä on pisin aika ja pisin jäljen pituus, jonka olen tähän mennessä tytöille tehnyt. Likka nosti jäljen janalta (hiekkapolulta) ensimmäisen kerran ja ylitti varsin pontevasti myös leveämmän polun kohdan, videolla. Sillä on menohaluja niin, että liina on melkoisen pitkällä ja vaarana on, että se nostaa kepin kyllä, mutta jatkaa sitten matkaansa kun en heti sitä kauempaa huomaa. Piti jo vähän hannata sitä. Sillä on nenä maassa ja ajatus mukana 100%. Myös siirtymät ilmaisusta takaisin jäljelle sujuu hyvin.

Piiku puolestaan sääti tuttuun tapaansa ympyrää aluksi, oli lopulta aivan solmussa ja jouduin käskemään sen istumaan siksi aikaa, että sain liinan irrotettua puskista. Mutta SITTEN!! Jotakin tuntui napsahtavan ja se hoiti jäljen upeasti. Videollakin näkee miten se ihan oikeasti hakee hajun ja pysyy sillä, jopa syötyään extra herkkuna pupun papanaa. Kaikki kepit löytyy vaihtelevasta aluskasvillisuudesta huolimatta. Liina on kireämmällä kuin yleensä ja se vaikutti auttavan työskentelytarkkuuteen. Myös ilmaisun jälkeen Piiku lähti paremmin takaisin töihin kuin ikinä. Seuraavaksi vähän tiukempaa liinan käsittelyä ja kännykkä pois kädestä, sillä alkaa olla melkoista säätöä sen kanssa. Olen myös pyytänyt, että ystäväni Maiju tekisi meille jäljet, jotta näkisin miten tytöt suhtautuu sellaiseen! Eli tarinamme jälkimetsässä jatkuu!

4.4 Maijun kanssa yhteiset treenit meille uudessa, mutta hyvässä, helponoloisessa maastossa. Olikin huikea päivä, vietimme metsässä kolme tuntia ja Maijun tuomat eväät maistuivat makoisille. Ihana tekemisen fiilis tuli ja aika kului kuin siivillä kun oli seuraa! 🙂 Tallasin ihan aluksi noin 100m suorat jäljet omille tytöille ja jätin sinne 3-4 keppiä. Sitten neuvoin Maijua tekemään pojille lyhyemmät, kahden purkin jäljet. Olin aamulla kysellyt meidän pk-toimistolta Pauliinalta apua tyttöjen ensimmäiselle vieraan (Maijun) tekemälle jäljelle ja päätin käyttää nakkipurkkeja. Maiju sai siis talloa tytöille noin 50m jäljet, joille jätti pari purkkia.

Maijun pojat eivät ole jälkeä juuri tehneet, joten aloitettiin purkkitreenillä. Minä pitelin poikia kun Maiju vei purkin Unton ja Vipun nähden kauemmaksi, sitten he yhdessä kävivät hakemassa sen seuraten Maijun jälkiä. Näitä tehtiin pari. Sitten oli Likan vuoro nostaa Maijun tekemä pitkä jälki. Likka nosti jo janalta jäljen taas kuin vanha tekijä. Se on ihan uskomaton kyllä! Vauhti oli tasaisen varma, ei epäröintiä. Purkki tuntui hämmästyttävän sitä ja mietin jälkeenpäin, että Maijun tekemät kepit olisi ehkä sittenkin voinut ottaa mukaan, Likalla kun ei ollut mitään ongelmia seurata ”vierasta” jälkeä. Lopussa en tiennyt kuinka pitkälle jälki todellisuudessa jatkui, mutta kun Likalla oli selkeä visio, seurasin sitä vielä ja niin löytyi viimeinenkin purkki!

Maiju teki välissä Vipun kanssa oman, hiukan pidemmän jäljen kahdella purkilla ja aluksi Vipu ei oikein tuntunut ymmärtävän, mutta kyllä siellä oli hyviäkin pätkiä joukossa. Untolla selkeästi oli vahvempi visio siitä, mitä tässä haettiin, sillä Unto nappasi nopeasti ideasta kiinni ja ajoi jälkeä nenä massaa. Käveli tosin pari kertaa purkin ohi, mutta pääasia on into jäljelle. Ihan on työstettäviä poikia ja toivon kovin, että Maiju innostuu niiden kanssa jäljestä, silloin voisin saada useammin myös hänen tekemiään jälkiä tytöille.

Piikun vuorolla se ei aluksi tuntunut saavan hajusta kiinni, vaan pyöri hetken jäljen alussa. Selkeästi sen oli vaikeampi hahmottaa, että tällä kertaa pitikin seurata Maijun jälkiä. Jälki oli lyhyt kahdella purkilla, mutta loppupätkä meni jo hyvin. Teimme Piikulle myös lyhyen ilmaisutreenin Maijun kepeillä, eli Maiju näytti sille keppiä, vei sen kauemmaksi ja me ”jäljestimme” sen. Tämä sujui hienosti.

Omilla jäljillä tytöt tekivätkin molemmat hurjan hienosti töitä. Kepin ilmaisusta kehuin hulluna, viljelen makkaraa kepin päälle ja varsinkin Likalla vahvistan ilmaisua vielä uudelleen pyytämällä sitä nostamaan kepin. Se nimittäin sylkäisee sen hyvinkin nopeasti suustaan. Pienellä vahvistamisella tästä tulee tosi hyvä! Takaisin hommiin lähdettiin rauhallisella ”sitten mennään” komennolla, joka toimi molemmilla tytöillä todella hyvin ja niillä oli selkeä kuva siitä, että homma jatkui ja nenät pysyi heti maassa. Molemmilla, mutta varsinkin Piikulla, pidin liinan lyhyenä ja pysähdyin heti jos se alkoi tekemään laajempaa viuhkaa jäljellä. Tämä on selvästi auttanut tarkkuustyöskentelyssä.

Molemmilla tytöillä on nyt todella vahva jälkityöskentely ja suhteellisen varma ilmaisu. Ne ovat erilaisia, mutta molempien kanssa onnistumme 90% varmuudella. Seuraavaksi aion jatkaa tekemällä pidempiä, useamman sadan metrin jälkiä ja lisätä taas pari kulmaa hommaan. Uudet maastot, joissa olemme jäljestäneet nyt pari kertaa, ovat olleet todella hyviä ja helpohkoja. Tyttöjen työskentelytarkkuus on parantunut niissä huimasti. Toivon, että saisin myös lisää vieraiden tekemiä jälkiä ja keppejä, sillä siinä on ihan erilaista haastetta meille kaikille.

Myös esineen etsintää haluaisin taas aloitella. Mietittävää riittää esimerkiksi siinä, miten Piiku yhdistelee asioita toisiinsa, vahvistaako ilmavainulla työskentely taas sen pään, vai osaako se alkaa valita oikean työskentelytavan oikeaan toimintaan. Onko lukijoilla vinkkejä?