Aihearkisto: Metsä- ja verijälki

Syksyn viimeiset jäljet ja esinetreeniä

Loka- marraskuun vaihteessa teimme jälkeä oikeastaan siihen saakka kunnes tuli liian pimeää. Myös esinettä treenattiin pari kertaa ja treenit jatkuvat sisällä esineiden nosto- ja noutotreeninä. Ensi vuoden tavoitteena on jäljessä vahvistaa tyttöjen ilmaisua ja varsinkin saada sisäistettyä se Lotalle. Jäljet voisivat pidentyä puolesta kilometristä yli kilometriin. Esineillä tavoite on saada noutaminen ensin vahvaksi ja yhdistellä sitä sitten esineen etsimiseen maastossa. Kun nouto on vahva, on esimerkiksi tippunutta esinettä helppo opettaa myös Likalle ja Lotalle. Verijälkeä pääsimme treenaamaan ensimmäistä kertaa kuun vaihteessa ystäväni Sarin luona ja varmasti tällekin jäljen muunnelmalle on tulossa jatkoa ensi vuonna! Tässä viimeiset treenit lokakuulta.

26.10

Tänään kaksi tuntia jälkeä ja esineitä pitkästä aikaa tyttöjen kanssa. Ensin tallasin Likalle noin 450m jäljen 8 kepillä ja kolmella kulmalla ja Piikulle esineruudun 50mx50m kuudella esineellä. Lotta sai noin 100m.jälkensä kolmella kepillä ja kahdella kulmalla. Lisäksi tallasin pienen esineruudun, 10mx10m Likalle ja Lotalle, joiden kanssa olen tehnyt tällaista tosi vähän.

Piiku pääsi tekemään ruutunsa ensin ja se sujui hyvin puoleen väliin (käysilelu, silmälasikotelo ja lippis), jonka jälkeen tuli vähän edes takaisin juoksentelua ja nenä katosi, kunnes löytyivät silmälasit. Ne eivät ole kivat ottaa suuhun, mutta tuodaan silti minulle hyvin. Lapanen ja kumihanska nousi sitten jo taas tutulla vireellä.

Seuraavaksi Likka pääsi jäljelle. Harmittaa, että ehdin lähteä liikkeelle ennen gpsin laittoa joten en tiedä tarkkaa pituutta. Ajatuksena oli kuitenkin tehdä pitkä jälki ja uskon sen olleen noin 450-500m kolmella kulmalla ja 8 kepillä. Tuttuun tapaan Likka toimi tosi hienosti!

Lotta pääsi harjoittelemaan jälkeä omalla vuorolla. Sen nosti jäljen tosi hienosti ja pysyi sillä hienosti, kepitkin etsittiin keskimmäistä lukuunottamatta. Siinä jouduin odottamaan, että se pääsi taas jyvälle. Kulma vaati vielä vähän työstämistä myös. Mutta jälki tehdään jo ilman makkaraa jäljellä ja kepit löydetään!! Super!!

Sitten tallasin Piikulle jäljen, 350m kolmella kulmalla ja kahdella ojan ylityksellä. Tiesin, että se olisi haastava suopursujen keskellä, mutta merkkasin jäljen hyvin ja toivoin parasta. 8 keppiä.

Otin Likan tekemään esineruutua ja olin tosi iloinen kun se tuo minulle jo luokse esineen. Perusasentoon siirtymistä se ei vielä osaa, mutta minulle riittää tämäkin!

Lotan esineruutu sujui lähes yhtä hienosti, mutta se ei tuonnut esinettä minulle. Aluksi heitin esineen kanervikkoon ja tuolloin se toi hienosti esineen minulle, mutta jo valmiiksi piilottamat esineet eivät olleet niin kiinnostavia.

Lopuksi Piiku omalla jäljellä upeasti! Tehtiin myös muutama tippunut esine ensin lapasella ja sitten pyykkipojalla. Super!

31.10. Tehotyttöjen ensimmäiset verijäljet! Ajelin tänään Somerolle tehotyttöjen kanssa. Olemme puhuneet ystäväni Sarin kanssa jo pitkään siitä, että menisin kokeilemaan verijälkeä hänen luokseen, mutta en ole löytänyt kalenterista yhteistä aikaa. Nyt kuitenkin sellainen löytyi!!

Sari oli vetänyt meille kolme verijälkeä jo edellisenä päivänä ja innostuneena ajelin Somerolle heti puolen päivän jälkeen. Sää oli pilvinen, mutta ei satanut. Otimme ensin jäljelle Lotan, joka on vasta harjoitellut perinteistä pk-metsäjälkeä. Se oli kuitenkin, tai ehkäpä Juuri siksi, tytöistä se, joka ei tuntunut välittänyt veren hajusta. Se haki jälkeä aika-ajoin todella Hienosti, ylitti pari polkua ja yhden kaatuneen puunrungon. Jäljen päästä löytynyt tuore sorkka oli Lotasta tosi herkullinen ja se olisi halunnut vain jäädä järsimään sitä.

Sitten vuorossa oli Piiku. Aika yllättäen se lähti hyvin jäljelle, mutta selvästi jännitti tuoreen veren hajua ja jäi välillä jännittyneenä seisomaan tuijottaen metsään kuin odottaen, että verinen hirvi hyppäisi sieltä esiin hetkellä millä hyvänsä. Jälki oli haastava, sillä se oli paikoin risukkoinen ja kulman jälkeen laskeuduttiin jyrkkää alamäkeä. Aivan lopussa Piiku ehkä suoritti vielä sijaistoimintoa haistellessaan kuusta aivan peuransorkan vieressä ennen kuin uskalsi mennä haistelemaan sitä. Sen jälkeen sitä ei saanutkaan siitä eroon, vaan se kantoi sen autolle saakka varsin polleena ja leikkitaisteli siitä Sarin kanssa ihan vimmaisena. Olen hurjan ylpeä Piikusta ja siitä, että tänään se voitti pelkonsa ja tehtiin se yhdessä!

Likan jälki jännitti ehkä minua eniten, sillä se on arjessa melkoisen riistaviettinen. Pohdin saako tällaisen jäljen tekeminen sen lopullisesti sekoamaan ja mitä mieltä se olisi peuran sorkasta. Oletukseni oli, että se juoksisi jäljen tuli hännän alla ja iskisi kiinni sorkkaan eikä päästäisi irti, vaan yrittäisi haudata sitä vimmana jonnekin sopivaan pusikkoon. No, toisin kävi! Likka aloitti epävarmana ja oikeastaan vasta ensimmäisen kulman jälkeen nenä painui lopullisesti maahan. Sorkka sitä ei kuitenkaan kiinnostanut lähes lainkaan!! Keräsimme Likan kanssa merkkausnauhat pois kaikilta jäljiltä ja Likka intona juoksi tarkkaan jäljet läpi, mutta peuran sorkan sijasta palkkasin sen lihapullalla. En tiedä jännittikö sitä veri ja tuore sorkka niin paljon, ettei sitten oikein rohjennutkaan innostua, vai aiheuttiko juoksun parhaat päivät sille hallaa. Ainakin se on ollut hieman vaisu jo muutaman päivän. Loppujen lopuksi se jäljesti taas kyllä upeasti, vaikka sorkka jäljen lopussa ei motivoinnutkaan.

Kiitos Sarille tuhannesti jälkien teosta ja tästä mahdollisuudesta! Ihan varmasti tullaan uudelleenkin testaamaan kykyjä tyttöjen kanssa!

Marraskuussa treenasimme keittiössä esineitä siten, että levitin esineet lattialle ja Likka sekä Lotta noutivat niitä minulle yksitellen. Molemmille tämä oli hyvä treeni ja ajatus erilaisista esineistä suussa vahvistui. Varsinkin Likasta olin todella ylpeä koska se toi minulle viimeisenä muoviset aurinkolasit, mikä on vaikea esine koirille. Vaihdoin muuten nouto käskyksi ”tuo” perinteisen ”anna” käskyn sijaan ja varsinkin Likka toi esineet tällä uudella käskyllä käteen asti.

Tavoitteet 2022

Ilmaisun parantaminen – toimenpiteet:

  • keittiössä kotona tehtävä erillinen ilmaisutreeni tammi/helmikuu
  • pihalla kotona tehtävä erillinen ilmaisutreeni tammi/helmi
  • ilmaisun vieminen jäljelle

Pidemmät jäljet – toimenpiteet:

  • Lisää pyykkipoikia!!!!
  • Selkeät jäljet ja kulmat
  • Aikaa jälkien tekoon ja ajamiseen

Jäljen nosto janalta – toimenpiteet:

  • jäljen lähestyminen ensin sivusta
  • selkeät jäljet

Motivaatio ja haasteet:

  • osa jäljistä lyhyempiä, jotta mielenkiinto pysyy yllä
  • vieraan tekemiä jälkiä lisää
  • oma eteneminen maastossa, selkeä merkkaaminen
  • treenipäiväkirjan pitäminen edistymisestä

Verijälki:

  • treenataan lisää mahdollisuuksien mukaan

Tippunut esine:

  • Piiku: pidempiä välimatkoja helpoilla esineillä kuten hanskoilla, motivaatiota ei tarvitse rakentaa, mutta sen vahvistamista, että juoksee meidän omia jälkiä myöden. Muista vaihdella välimatkaa
  • Likka: noudon vahvistaminen kotona (tammi/helmikuu) ja sen jälkeen ensin lyhyillä matkoilla ja esine näkyvillä. Vahvistetaan itse toimintaa
  • Lotta: sama kuin yllä

Esineruutu:

  • Piiku: 3-4 esineen etsiminen ruudusta perusasentoon. Sujuu jo hyvin, mutta vahvistetaan mm. vieraan ihmisen esineillä. Vahvistetaan esineen tuomista perusasentoon.
  • Likka: esineen noutaminen ja tuominen perusasentoon. Etsimistä 2-3 esinettä, helppoja ensin, mutta myös vaikeampia. Vahvistetaan ensin noutoa kotitreieneissä usealla esineellä ja viedään sitten maastoon lyhyemmällä välimatkalla. Mahdollisuuksien mukaan vieraan ihmisen esineitä. Pidennetään välimatkaa esineelle pikku hiljaa ja vahvistetaan useamman esineen hakemista.
  • Lotta: esineen noutaminen minulle käteen. 1-3 esinettä. Vahvistetaan noutoa liikkeenä ja yhdistetään maastossa lyhyellä välimatkalla ja sitten piilossa olevalla esineellä.

Jälkeä ja esineitä

6. 9. Tänään tein tytöille jälkeä. Piikulle ja Likalle 200-300m jäljet 6 kepillä ja Lotalle kaksi lyhyempää jälkeä. Ensimmäinen oli makkarajälki, toisessa suurin osa nameista oli jo purkeissa. 🥰 1,5 tuntia siinä meni, mutta oli upea sää ja fiilis itsekseni metsässä!

https://youtube.com/shorts/gq8VX7ZksjM?feature=share

Piikun jälki kulki osittain kalliolla ja korkeassa kanervikossa. Alkuun se juoksi suuna päänä ja jouduin kyllä aikalailla avustamaan, että kepit nousi. Mutta tuon takakaarteen jälkeen homma sujui jo paremmin ja kaikki 6 keppiä löytyi.

Piikun jälki

Likan jäljen alun kämmäsin itse, kun väkisin vedin väärään suuntaan, vaikka Likka hienosti tiesi itse missä jälki kulki. Missattiin tästä syystä eka keppi, mutta jatkettiin sitten todella hienosti ja Likka teki tyylilleen uskollisena todella tarkkaa työtä!! Loput 5 keppiä löytyivät ilman ongelmaa.

Likan jälki

16.9 Tänään tehotytöt tekivät upeasti etsintätöitä!! Kaikki ylittivät itsensä ja päästiin aimo harppauksin eteenpäin! Taisin itse olla monessa kohtaa enemmän innoissani kuin koirat 😂😂🙈

Alla olevalla videolla Lotta harjoittelee ensimmäistä kertaa esineen etsintää maastosta, sitten Piiku tekee tarkkuus etsintää ja lopuksi Likka hakee esinettä.

Ensin tein Lotalle lihapullajäljen, mutta jäljen lopussa lojunut keppi ei oikein innostanut, joten tallasin normi jäljen ja loppuun laitoin sille vieraan lelun. Näitä kaksi todella hienosti. Sitten heitin lelua valmiiksi tallattuun ruutuun, mistä video. Todella upeasti Lotta tajusi homman jujun ja etsii sinnikkäästi! 💗

Likka teki ensin noin 250m jäljen parilla kulmalla ja neljällä kepillä. Jäljellä oli myös tien ylitys, josta oli mennyt juuri kaksi ihmistä ja kaksi koiraa. Likka seurasi jälkeä esimerkillisesti 💗 sitten tein sillekin esineen etsintää. Jätin sen istumaan ja kävelin ruutuun heittämään esineen vähän kauemmaksi. Se etsi upeasti ja toi esineen minulle joka kerta, aikaisemmin kun mielenkiinto esineeseen on lopahtanut sen löytämisen jälkeen heti. Hallinta 100%.🥰

Piiku harjoitteli ensin ekaa kertaa tarkkuusetsintää ja etsi neliön alueelta 1 euron kolikkoa. Halusin sen oppivan, että joskus esine voi olla pieni ja tarkkuus haju työskentelyssä on kaiken a ja o, Piikulla kun on tapana juoksennella todella laajalla alueella. Pari toistoa vaati, ennen kuin se tajusi. Ja voi sitä iloa kun homma selvisi!! Voi Piiku mikä persoona oletkaan!!🥰💗 Ainoa mikä jäi tässä peloksi oli, että se nappaa kolikon suuhunsa ja nielaisee sen, ilmaisu kun on ollut esineen suuhun ottaminen. 🙈 Lopuksi Piiku sai sitten painaa täysiä ja etsiä ruudusta 50×50 kolme esinettä. Se olikin hurjaa, satoi kaatamalla ja tarpeetkin piti kesken kaiken suorittaa, mutta Piiku etsi mielettömän sinnikkäästi 💗🥰🔥

Autossa huomasin vielä, että yksi esine oli taskusta pudonnut ja mentiin vielä uudelleen etsimään se. Vettä satoi kaatamalla, mutta Piiku löysi esineen vaivatta. Kyllä jokaisella pitäisi olla yksi Piiku, se on hirmuisen kätevä olla olemassa 😂

28. 9 Tänään tein pitkästä aikaa jälkeä omien tyttöjen kanssa. Talloin Piikulle ja Likalle ajatuksella selkeän n. 200-300m jäljen kanervikkoon, tiputin 6 keppiä jäljelle. Molemmat tytöt tekivät tosi tarkasti hommia, joskin kulmissa etsittiin oikea suunta pyörähtämällä pieni ympyrä. Piikun kohdalla eksyin itse vähän linjasta ekan kulman jälkeen, mutta Piiku tiesi oikean! Likan keppityöskentelyyn olen super tyytyväinen, tänään malttoi pysähtyä ja etsiä pientä kynän paksuista keppiä kanervikossa.

Piikun jälki

Lotta puolestaan harjoitteli ensimmäistä kertaa jälkiesineillä, joita olivat kolme n. 20cm pituista narulelua. Se teki hienosti hommia, nenä pysyi maassa ja viuhkamaisen työskentelyn lomassa itse jäljellä olo vahvistui koko ajan. Esineellä oli vielä namia, mutta ei muualla (paitsi taskussa toki). Olen super innoissani, sillä tästä on lyhyt matka kepeille! Lotan jäljet olivat noin 10-30m ja yhdellä tosi tarkasti tehdyllä mutkalla. Ihanaa saada tätäkin harrastusta vahvistettua sille! 🤩

Likan jälki

Yritän tyttöjen kanssa vahvistaa myös jäljen nostoa janalta, jolloin janana on hiekkatie ja jälki lähtee sen reunasta. Lähestymme jälkeä aina viistosta ja kaikki poimivat hajun mielestäni aika kivasti.

Lotan esineet

4.10. Reilun tunnin vanhat jäljet tehotytöille. Lotta harjoitteli ensin lyhyen jäljen esineillä ja sitten toisen ihan oikeilla kepeillä. Lotta on nyt 6kk iässä tehnyt muutamia makkarajälkiä ja tänään jäljillä ei ollut lainkaan makkaraa aivan alkua lukuunottamatta. Lotta työskenteli hienosti, vähän viuhkana, mutta yksi mutkakin suoritettiin hienosti. Toisella jäljellä Lotta löysi kaikki neljä keppiä ja ilmaisi nenäkosketuksella. Videoitakin otin, mutta se yhdessä isosiskojen videoiden kanssa katosi kännykän tallennustilaa siivotessa valitettavasti bittiavaruuteen. Harmi! Täytyy alkaa vahvistaa sille keittiössä ilmaisua lisää, mutta olen kyllä huikean tyytyväinen sen edistymiseen! Alla video Lotasta viikon takaa :

https://youtube.com/shorts/RuMI5Fm6w-Y?feature=share

Likka teki 300m suoran jäljen kuudella kepillä. Maasto oli paikoin risukkoinen, mutta se teki hienosti töitä loppuun asti. Sen sijaan jäljen löytäminen janalta oli vähän vaikeampaa tänään, muistin vasta jälkeenpäin, etten heetsannut sitä yksittäisellä kepillä, mikä minulla on aina ollut tapana tehdä ennen jäljelle lähtöä. Likka tekee kyllä todella maltillisesti töitä nykyään ja nostaa kepit esimerkillisesti 💗

Vanha kuva Likasta

Piiku puolestaan.. No jäljellä Piiku on Piiku 😅 se lähti liikkeelle kyllä hyvin, mutta suuntasi heti sivuun ja alun missasinkin itse, koska en ollut merkannut kahta ensimmäistä keppiä tarpeeksi selkeästi (krepit loppuivat kesken) eli siis ihan perinteinen, itseaiheutettu moka! Loppu mentiin sitten hyvällä tempolla ja Piiku löysi kepit hyvin. 300m ja 7 keppiä. Lopuksi mentiin takaisin alkuun ja Piiku löysi kadotetut kepit etsi-käskyllä ja ilmavainulla. Sen koko olemus muuttuu aavistuksen innokkaammaksi saadessaan ottaa hajun ilmasta, ikään kuin sanoen ”Mä hoidan, mä osaan! Tässä oon hyvä!” 💗 ja niinhän se on. Sinnikkäästi etsi noin 30mx30m kanervikossa kaksi 10cm keppiä.

Harmittaa niin paljon, että tältä päivältä ei säilynyt videoita, sillä varsinkin Lotan taidot kasvoivat paljon! Mutta no, ensi kerralla sitten!

Jäljellä

Kevään ja kesän jälkitreenit ovat menneet hyvin. Keväällä tytöt tekivät jo pari 500m jälkeä, joskin koirista huomasi, että ne tuntuivat pitkiltä. Maasto on osittain ollut haastavaa ja kesän kuumat jaksot olivat jäljenkin kannalta huonot kun maasto oli todella kuivaa. Olen yrittänyt vahvistaa Piikulle jäljen löytämistä janalta ja Likalle keppien ilmaisua. Molempien kanssa pitää vahvistaa myös tarkkuutta jäljelle, varsinkin Piikun kanssa, joka suorittaa varsin suurpiirteisesti. Suurempia tavoitteita ei lajiin ole ollut, mutta kieltämättä nyt kun taidot alkavat olla useammassa sadassa metrissä ja keppien ilmaisukin sujuu aika hyvin, on alkanut tulla haave ainakin Piikun kanssa virallisista kisoista. Katsotaan nyt kuitenkin rauhassa, tottisosuus ja esineruutu ovat jääneet meiltä kesän aikana vähemmälle treenille. Lotta on päässyt tekemään elokuussa ensimmäiset makkararuutunsa ja jälkensä, keppien ilmaisua harjoitellaan leikin varjolla metsälenkeillä.

Piikun jälki 1.5. Takakaarteessa pientä etsimistä mutkan jälkeen, mutta päästiin takaisin kartalle.

1.5.21 Tytöt tekivät eilen monen viikon tauon jälkeen jäljet! Ja pisimmät ikinä! Likalle tein epämääräisen, liki 500m jäljen kuudella kepillä ja useammalla mutkalla. Se työskentelee todella upeasti ja tarkasti, mutta tänään alkoi jo vähän väsyttääkin. Teki kuitenkin upeasti loppuun asti ja löysi kepitkin! Piikulla oli enemmän kiemuraa ja yhden kepin kohdalla jouduin pysähtymään ja odottamaan, että se löytäisi sen maastosta. Jälki oli noin 450m neljällä kepillä. Piiku ajautui myös takakaarteessa hieman sivuun Varsinaiselta jäljeltä ja oli menossa taaksepäin kunnes oikaisin sen. Tapansa mukaan se tarvitsi hieman enemmän aikaa koota ajatuksena aina silloin tällöin, mutta löysi kaikki kepit ja suoritti mutkatkin hyvin. Kaiken kaikkiaan tytöille varsin onnistuneet jäljestystreenit ajatellen, ettei olla päästy janan ääreen useampaan viikkoon. Ensi kerralla taas vähän helpompaa, sillä nyt on venytetty ennätyksiä!🙏🥰

15.5.21 Eilen tytöt saivat tehdä täysin vieraan Ihmisen tallaamat jäljet. Maasto oli kuivaa kangasmetsää, jossa paikoin risukkoisia suopursupensaikkoja. Jäljet olivat noin 300m viidellä kepillä ja parilla kulmalla. Piiku nosti jäljen todella hyvin, mutta eka keppi jäi matkan varrelle. Eksyttiin kulmassa hieman jäljeltä, mutta Piiku itse löysi takaisin. Likka puolestaan työskenteli suopursujen keskellä niin innokkaasti, että säikähti pakoon luikahtavaa jäätävän kokoista sisiliskoa, tosin niin säikähdin minäkin! Kiitos Ericalle haastavista jäljistä!

28.5.21 Tehtiin tiistaina jäljet tyttöjen kanssa. Molemmille reilun tunnin vanha n. 500m ja neljä keppiä. 🌞 Nyt oli kuitenkin molemmille hankala paikka: maasto oli kuivaa kangasmetsää, jossa kasvoi paikoin suopursuja. Jäljen nosto onnistui hyvin, mutta varsinkin Piikulle sain olla tarkkana, että mentiin omaa jälkeä myöden ja, että kepit nousivat. Se on alkanut ilmaisemaan merkkauspyykkipoikia ilmasta, mikä vähän huolestuttava piirre.🙄 Molemmat tuntuivat myös väsyvän nopeasti, joten nyt kyllä pitää helpottaa seuraavaksi taas jälkeä.

8.7.21 Tänään käytiin maastotreeneissä pitkästä aikaa tehtotyttöjen kanssa. Tein Piikulle ja Likalle helpot, noin 150m jäljet neljällä kepillä. Ne sujuivat ihan mallikkaasti, Piikulla tosin kulmissa vähän venähti. Lotta harjoitteli esineen etsintää hakemalla kanervikkoon heittämääni lelua ja Likka etsi jo laajemmalta alueelta. Se haki hyvin, mutta pudottaa esineen melkein heti tuodessaan sitä. Niinpä treenattiin vähän sitäkin.

29.7.21 Tänään oli vuorossa jälkeä. Kaikki kolme tehotyttöä työskentelivät kivasti ja saatiin aikaiseksi hyvät treenit. Videot ovat pitkiä, mutta halusin näistäkin realistisia, joista näkee minkä tasoista työtä ne tekee. Lotta harjoitteli alkeita: makkararuutua ja makkarajälkeä. Vähän kesti hoksata homman idea varsinkin kun se voi huonosti autossa eikä makkara ole ekana mielessä. Toisaalta tällaiset kivat treenit ja autossa odottaminen tukevat autoiluun tottumista.

Isot tytöt tekivät molemmat n. 300m.jäljen, jossa kaksi kulmaa ja 5-6keppiä. Halusin tehdä helpon jäljen, sillä aiemmissa treeneissä metsä oli rutikuiva ja jäljestä tuli haastava. Likka työskenteli tosi kivasti, nenä pysyi maassa ja myös kulmat se teki tarkasti. Vain yhden kepin kanssa sain vähän odottaa ja vihjata. Piiku puolestaan työskenteli tyylilleen uskollisena, viuhtoi menemään ja välillä hukkui ohjaajaltakin oikea suunta. Kulmat pyöristettiin nätisti😂 Löydettiin kuitenkin kaikki kepit!

Jälkitreenit alkaneet!

Heti kun metsä oli suinkin niin sula, että sinne pystyi vetämään jäljen, olin tyttöjen kanssa kimpsujen ja kampsujen kanssa valmiina. 🙂 Metsäjälki on hauskaa puuhaa ja tarjoaa ulkona oloa ja mielekästä työskentelyä koiralle. Vaikka haku olisikin minun ehdoton ykkösvaihtoehto maastolajeista, ilman aktiivista ryhmää on vähän hankala lajia harrastaa. Niinpä viime vuonna aloin tallaamaan tytöille jälkeä, harjoittelimme keppien ilmaisuja ja aloin yhdistellä noita palasia aika nopeaan tahtiin. Piikun vahva hakutausta tekee siitä herkästi ilmasta haistelevan, se piiskaa jälkeä kuin viuhka, joten siinä on vielä harjoittelemisen sijaa. Se ilmaisee yleensä kepit hienosti nostamalla ne suuhun ja tuomalla minulle, mutta jäljelle palaaminen on ollut välillä hankalaa. Se on myös liinan kanssa todella usein solmussa kun alkaa juosta ympyrää hajun löytääkseen. Likka puolestaan on jäljellä erittäin järjestelmällinen, mutta samalla vauhdikas. Aluksi se juoksi keppien ohi ja edelleen saan olla varovainen, ettei se ohita niitä ennen aikojaan. Likalle itse jälki on paljon motivoivampi kuin kepit ja Piikulle taas päinvastoin. Itse yritän pitää mielessä sen, että menemme metsään ensi sijaisesti etsimään keppejä, jopa käskysana on nykyään ”missä keppi”.

30.3.21 Tein äsken ensimmäisen metsäjäljen tytöille sitten viime syksyn! 🤩 Tallasin jäljet neliön muotoon, molemmille neljä keppiä. Pituutta oli vain ehkä noin 50-80m, mutta ajattelin aloittaa rauhallisesti ja maltilla. Halusin nähdä millä tavalla ne lähtevät hommiin ja nostaako Likka keppejä lainkaan, se kun syksyllä juoksi niiden yli usein. Jätin jäljet vanhenemaan ja tein 4km lenkin, n50min. Autolla muistuttelin molemmille keppien hakemista ihan parin metrin välimatkalla (Piiku nostaa ja tuo luo, Likka vain nostaa suuhun) ja kun se heti toimi, lähdettiin tositoimiin. Piikulla on jäljellä ihan yhtä yltööverit linjat kuin mulla agsassa 😅😅🙈 se pyörii ja hyörii paljon, välillä pysähtyy eikä näytä tekevän mitään ja sitten taas äkkiä lähtee tekemään hienoa ja tarkkaa nenätyöskentelyä. Olen aika usein sen kanssa ihan solmussa juurikin tuon pyörimisen takia. Se voisikin olla meidän kevään tavoite, että nenä pysyisi maassa paremmin. Kuitenkin kulmat ja kaikki kepit se tekee ja nostaa hyvin. Ai että miten nautin tästä!!!

Likka työskentelee paljon intensiivisemmin ja tarkemmin, vaivatta kulkee jäljellä ja välillä melkoista vauhtia. Tänään se nosti kaikki kepit hienosti, joten toivon sen jatkavan tällä linjalla! Likka tykkää ihan hirveästi tästä hommasta ja se sopii meille hyvin, sillä se on pitkässä liinassa (ei karkaa) ja kepit tarvitsee vain ilmaista, ei tuoda luo kuten esim. Esineruudussa. Nyt kun ollaan taas muistuteltu mistä hommassa on kyse, yritän seuraavaksi saada tallattua meille selkeästi pitkiä ja suoria jälkiä, joissa pituutta saisi olla jo useamman sata metriä. Maasto on vain täälläpäin todella risukkoista, joten sekään ei tee hommaa helpoksi tytöille.

1.4 Tänään tallasin tytöille 200m (auton tripmittarilla laskettu) jäljen helppoon maastoon, jonka olin pongannut tien laidasta työmatkalla 🤣 suora jälki, 5 keppiä molemmilla. Sitten tehtiin 6km lenkki luonnonsuojelualueella Halikossa, jonka aikana jälki vanheni reilut 2 tuntia. Tämä on pisin aika ja pisin jäljen pituus, jonka olen tähän mennessä tytöille tehnyt. Likka nosti jäljen janalta (hiekkapolulta) ensimmäisen kerran ja ylitti varsin pontevasti myös leveämmän polun kohdan, videolla. Sillä on menohaluja niin, että liina on melkoisen pitkällä ja vaarana on, että se nostaa kepin kyllä, mutta jatkaa sitten matkaansa kun en heti sitä kauempaa huomaa. Piti jo vähän hannata sitä. Sillä on nenä maassa ja ajatus mukana 100%. Myös siirtymät ilmaisusta takaisin jäljelle sujuu hyvin.

Piiku puolestaan sääti tuttuun tapaansa ympyrää aluksi, oli lopulta aivan solmussa ja jouduin käskemään sen istumaan siksi aikaa, että sain liinan irrotettua puskista. Mutta SITTEN!! Jotakin tuntui napsahtavan ja se hoiti jäljen upeasti. Videollakin näkee miten se ihan oikeasti hakee hajun ja pysyy sillä, jopa syötyään extra herkkuna pupun papanaa. Kaikki kepit löytyy vaihtelevasta aluskasvillisuudesta huolimatta. Liina on kireämmällä kuin yleensä ja se vaikutti auttavan työskentelytarkkuuteen. Myös ilmaisun jälkeen Piiku lähti paremmin takaisin töihin kuin ikinä. Seuraavaksi vähän tiukempaa liinan käsittelyä ja kännykkä pois kädestä, sillä alkaa olla melkoista säätöä sen kanssa.🙈 Olen myös pyytänyt, että ystäväni Maiju tekisi meille jäljet, jotta näkisin miten tytöt suhtautuu sellaiseen! Eli tarinamme jälkimetsässä jatkuu!

4.4 Maijun kanssa yhteiset treenit meille uudessa, mutta hyvässä, helponoloisessa maastossa. Olikin huikea päivä, vietimme metsässä kolme tuntia ja Maijun tuomat eväät maistuivat makoisille. Ihana tekemisen fiilis tuli ja aika kului kuin siivillä kun oli seuraa! 🙂 Tallasin ihan aluksi noin 100m suorat jäljet omille tytöille ja jätin sinne 3-4 keppiä. Sitten neuvoin Maijua tekemään pojille lyhyemmät, kahden purkin jäljet. Olin aamulla kysellyt meidän pk-toimistolta Pauliinalta apua tyttöjen ensimmäiselle vieraan (Maijun) tekemälle jäljelle ja päätin käyttää nakkipurkkeja. Maiju sai siis talloa tytöille noin 50m jäljet, joille jätti pari purkkia.

Unto jäljellä

Maijun pojat eivät ole jälkeä juuri tehneet, joten aloitettiin purkkitreenillä. Minä pitelin poikia kun Maiju vei purkin Unton ja Vipun nähden kauemmaksi, sitten he yhdessä kävivät hakemassa sen seuraten Maijun jälkiä. Näitä tehtiin pari. Sitten oli Likan vuoro nostaa Maijun tekemä pitkä jälki. Likka nosti jo janalta jäljen taas kuin vanha tekijä. Se on ihan uskomaton kyllä! Vauhti oli tasaisen varma, ei epäröintiä. Purkki tuntui hämmästyttävän sitä ja mietin jälkeenpäin, että Maijun tekemät kepit olisi ehkä sittenkin voinut ottaa mukaan, Likalla kun ei ollut mitään ongelmia seurata ”vierasta” jälkeä. Lopussa en tiennyt kuinka pitkälle jälki todellisuudessa jatkui, mutta kun Likalla oli selkeä visio, seurasin sitä vielä ja niin löytyi viimeinenkin purkki!

Maiju teki välissä Vipun kanssa oman, hiukan pidemmän jäljen kahdella purkilla ja aluksi Vipu ei oikein tuntunut ymmärtävän, mutta kyllä siellä oli hyviäkin pätkiä joukossa. Untolla selkeästi oli vahvempi visio siitä, mitä tässä haettiin, sillä Unto nappasi nopeasti ideasta kiinni ja ajoi jälkeä nenä massaa. Käveli tosin pari kertaa purkin ohi, mutta pääasia on into jäljelle. Ihan on työstettäviä poikia ja toivon kovin, että Maiju innostuu niiden kanssa jäljestä, silloin voisin saada useammin myös hänen tekemiään jälkiä tytöille.

Piikun vuorolla se ei aluksi tuntunut saavan hajusta kiinni, vaan pyöri hetken jäljen alussa. Selkeästi sen oli vaikeampi hahmottaa, että tällä kertaa pitikin seurata Maijun jälkiä. Jälki oli lyhyt kahdella purkilla, mutta loppupätkä meni jo hyvin. Teimme Piikulle myös lyhyen ilmaisutreenin Maijun kepeillä, eli Maiju näytti sille keppiä, vei sen kauemmaksi ja me ”jäljestimme” sen. Tämä sujui hienosti.

Omilla jäljillä tytöt tekivätkin molemmat hurjan hienosti töitä. Kepin ilmaisusta kehuin hulluna, viljelen makkaraa kepin päälle ja varsinkin Likalla vahvistan ilmaisua vielä uudelleen pyytämällä sitä nostamaan kepin. Se nimittäin sylkäisee sen hyvinkin nopeasti suustaan. Pienellä vahvistamisella tästä tulee tosi hyvä! Takaisin hommiin lähdettiin rauhallisella ”sitten mennään” komennolla, joka toimi molemmilla tytöillä todella hyvin ja niillä oli selkeä kuva siitä, että homma jatkui ja nenät pysyi heti maassa. Molemmilla, mutta varsinkin Piikulla, pidin liinan lyhyenä ja pysähdyin heti jos se alkoi tekemään laajempaa viuhkaa jäljellä. Tämä on selvästi auttanut tarkkuustyöskentelyssä.

Molemmilla tytöillä on nyt todella vahva jälkityöskentely ja suhteellisen varma ilmaisu. Ne ovat erilaisia, mutta molempien kanssa onnistumme 90% varmuudella. Seuraavaksi aion jatkaa tekemällä pidempiä, useamman sadan metrin jälkiä ja lisätä taas pari kulmaa hommaan. Uudet maastot, joissa olemme jäljestäneet nyt pari kertaa, ovat olleet todella hyviä ja helpohkoja. Tyttöjen työskentelytarkkuus on parantunut niissä huimasti. Toivon, että saisin myös lisää vieraiden tekemiä jälkiä ja keppejä, sillä siinä on ihan erilaista haastetta meille kaikille.

Myös esineen etsintää haluaisin taas aloitella. Mietittävää riittää esimerkiksi siinä, miten Piiku yhdistelee asioita toisiinsa, vahvistaako ilmavainulla työskentely taas sen pään, vai osaako se alkaa valita oikean työskentelytavan oikeaan toimintaan. Onko lukijoilla vinkkejä?

Kaisa Hilskan hakukurssi, esineitä ja jälkeä

Likka osallistui rotuyhdistyksen Kaisa Hilskan vetämälle hakukurssille marraskuussa. Lokakuussa kerkesin vielä tekemään tytöille ahkeraan jälkeä ja esineen etsintää, oikeastaan siihen asti kunnes tuli liian pimeää. Marraskuussa ystäväni Sirja innostui piilostelemaan Piikulle ja saimme samalla käyttöömme ensimmäiset meille ihan vieraat esineet!

Likka hakuili marraskuussa Kaisa Hilskan vetämällä hakukurssilla! Tapahtuman järjesti Suomen bordercollie ja Australiankelpie yhdistys ja se oli meidän ihan ensimmäinen yhteinen esiintyminen rotuyhdistyksen tapahtumassa. Halusin myös päästä tutustumaan Kaisaan ja hänen toimintaansa. Hänen kasvatustyötään kelpieiden kanssa olen seurannut mielenkiinnolla. Likka käyttäytyi mielestäni hienosti ja ukkojakin löytyi metsästä kuutisen kappaletta. Likka irtoaa metsään ihan mielettömän hienosti ja taas heräsi into lajiin kun kerran Piikukin on siinä niin pätevöitynyt ja molemmat selkeästi rakastavat hommaa!! Likan kanssa saan tosin olla tarkkana, se haluaisi kovasti lähteä töihin myös omin päin eikä aina haluaisi ottaa minua mukaansa..

Kotimatkalla päättelin, että lajissa eniten kiinnostaa tyttöjen aktivoiminen hajutyöskentelyyn ja niiden puhdas ilo metsässä. Ajanpuute puolestaan johtaa siihen, että omaksi iloksi treenailu jatkukoon ja nenä pidetään auki myös aktiivisilla esineenetsintätreeneillä! 🤩

Tässä videolla vuorostaan Piiku sai treenata henkilöhakua pitkästä aikaa kun ystäväni Sirja oli piilossa suuren kuusen takana. Sanoin kuusen olevan liian kaukana, mutta päätimme silti kokeilla. Vasta Piikun tehtyä löydön ja juostuani lähemmäksi paikalle, tajusin kuusen olevan suuressa vetisessä montussa, mikä teki tästä treenistä Piikun tähän mennessä vaikeimman. Silti, eksynyt Sirja löytyi ja pääsi kotiin märkien kenkien kera! Piikulle olen ajatellut rakentaa haukkuilmaisua. Treenasin pari kertaa kotona ruokakupin kanssa. Sehän siitä vallan innostui ja haukkuu nyt joka paikassa. 🙈

Tyttöjen esineruututreeniä olemme verestäneet noin pari kertaa kuussa. Piikulla oli ekoissa treeneissä lokakuussa alueena hankala hakkuumaa. Kolme ensimmäistä esinettä nousi hyvin, mutta viimeinen, pahamaineinen silmälasikotelo, vaati molemmilta vähän työstöä. En vaatinut sivulletuloa kun huomasin, että vähän oli hankalaa. Piikulla on tapana muutenkin juosta alue sata lasissa ees taas.🙈 Päätin, että seuraava kerta olisi helpommassa maastossa.

Likalla on ihan hyvä into lähteä esineelle, mutta sen tuominen vielä lokakuussa uupui. Yritän ehtiä palkkaamaan jo ilmaisusta, siis siitä että se huomaa esineen. Suht hyvin pysyy kuitenkin ruudussa, mutta selkeää ymmärrystä esineen merkityksestä ei vielä ole. Erityisen hienosti Likka etsi omalla jälkikurssilla, missä opettelimme myös esineruudun alkeita. Likka jaksoi etsiä esineen muutaman kerran, mutta toi takaisin vain kerran.

6.10 jälkikurssi: Koutsi Tea vei patukan ruutuun ja Likka lähti täpönä juoksemaan ruudun reunoja ja irtosi todella hyvin. Haistoi patukan, mutta ei hakenut mulle. Vaihdettiin Tean vanhaan toppahanskaan ja sujui jo paremmin, toi takaisin muutaman metrinkin. Haki hyvin, neljä erillistä lyhyttä muutaman metrin pistoa. Vaikka vieraalle esineelle ei niin tuntenut suurta intoa, niin nenä oli selvästi auki koska pysyi ruudussa. Seuraavaksi omalla lelulla vaikka heitto ruutuun ja hetken odotus ja lähetys. Sitten pikkuhiljaa vaikeutetaan. Ei tarvitse noutaa, kunhan reagoi jotenkin ensi alkuun. Tosin oman lelun varmaan tuo metsästä.. Sain vahvistusta, että suunnitelmat esineen etsintään ainakin selkeät ja oikeat.

Varsinaisella jäljellä Likan pisin ikinä, noin 80m (60m +20m yksi kulma, neljä purkkia ja yksi keppi ilman purkkia. Eka purkki n. 15m, keppi n. 25m, toka purkki 40m, kulman jälkeen n. 60m kolmas purkki ja vika purkki lopussa. Jäljellä ihan älyttömän hienosti meni vauhdilla, alussa vähän haahuili, mutta huomasi (n. 30cm takaisin kääntyen) sen ainokaisen kepinkin. Kulmassa suoritti tosi hyvin, vahvalla draivilla, ilman epäröintiä. Tosi hyvä fiilis!! Seuraavaksi voi tehdä pelkkää keppiä pari per jälki, mutta pidentää matkaa niin että purkkien määrä silti 3-5. Kulmia 1-2. Ehkä ilmaisun alkeita voisi purkilla alkaa opettaa Käy-käskyllä, jolloin käy maahan ennen purkin avaamista. Superia!! On se super likka! 💗🤩

Tässä vuorostaan video Piikun esinetreenistä vierailla esineillä marraskuussa . Aluksi ajattelin, ettei se ollenkaan lähde toimimaan, kun yleensähän se kiertää koko alueen hurjalla laukalla. Mutta loppujen lopuksi esineet löytyivät mielestäni aika systemaattisesti ja nenä oli auki koko ajan! 💗 Kiitos Sirjalle esineistä, treenistä ja tästä videosta!

Likka sai myös etsiä Sirjan esineitä ja valitsimme sille helpon (vanha tumppu). Katsokaa sen iloa lähteä etsimään Sirjan viemää esinettä ja vaikka meni vähän pitkäksi, nenä oli auki koko ajan! Erityisen iloinen olen siitä miten toi esineen myös takaisin minulle!! Samanlaisia lyhyitä yhden tai kahden piston treenejä ollaan tehty nyt omilla sormikkaalla ja leluilla. Likka tuo takaisin kerran tai max kaksi kertaa, mutta sitten sen kiinnostus lopahtaa ja metsän muut hajut houkuttavat liikaa. Se kyllä rakastaa hajuja! Myös niitä, jotka tallon metsään ”harhautukseksi” ja ne pitää kaikki käydä tarkkaan tsekkaamassa.

Tein tytöille myös jälkeä loka/marraskuussa. Piikun ilmatyöskentely on niin vahvaa, että maan haistelu on sille perin outoa hommaa.

8.10 Tänään tein tytöille lyhyet jäljet ennen lenkkiä. Piikulle noin 60m yhdellä kulmalla ja Likalle hitusen pidempi kahdella kulmalla. Molemmilla kolme purkkia (kepit päällä) ja kaksi keppiä ilman purkkia. Tein tunnin lenkin ja sitten innostuneet koirat liinaan. Ei meinannut tulla yhtään mitään kun molemmilla on paljon enemmän intoa kuin taitoa 🙈 välillä oltiin liinan kanssa niin solmussa, ettei eteen päässyt😅 Piiku pyöri todella paljon ja kyseli neuvoa, että mitä tässä oikeen pitää tehdä. Onneksi löysi kaikki kepit kuitenkin ja elämänsä ekan kulmankin suoritti alun pähkäämisen jälkeen. Likka puolestaan meni nenä maassa ihan mielettömän hienosti, mutta olisi halunnut jatkaa hamaan tappiin asti, viis purkeista ja kepeistä! En tiedä mikä motivoisi sitä enemmän (kuin siis itse jälki) jotta voisin opettaa sille varsinaiset kepit jäljellä tarkemmin. Ruoka on hyvää, mutta jos se ei tule heti – on aika jatkaa matkaa! 😅 Videollakin näkyy miten hienosti meni tokan kulman 💗 Video on huonolaatuinen koska kädet oli aika täys 😅 ens kerralla molemmille suora jälki helpossa maastossa. Irtokeppien määrä ehkä 2-3 ja purkkeja 1-2.

Likka puolestaan on jälkikurssin jälkeen keksinyt hajut niin treeni-kuin omaksi huvikseenkin. Olen tehnyt jäljet nyt ilman ruokapalkkaa jäljellä, vaan tytöt ilmaisevat kepit ja saavat namit taskusta. Keppien ilmaisua, eli sen suuhun ottamista, on treenattu kotona myös erikseen ja pikkuhiljaa se alkaa rakentua. Likalla on yleensä jäljellä niin kiire, etten edes ehdi videoimaan niitä. Tässä kuitenkin yksi missä näkyy hyvin sen työskentely myös kulmissa.

Kaiken kaikkiaan olen tyttöjen hajutyöskentelyyn valtavan tyytyväinen!! Vaikka treenejä on ollut suht vähän, on niillä molemmilla vahva motivaatio ja selkeää sinnikkyyttä myös silloin kun homma osoittautuukin hieman vaikeammaksi. Molemmat irtoavat metsään kyselemättä niin ihmis- kuin esineen etsintä treeneissä. Jatkossa aion rakentaa yhä vahvempaa esineen etsintää ihan perus lenkillä tekemällä lyhyitä sormikaan hakupistoja molemmille. Heti kun on aikaa ja valoa, voin taas talloa niille isomman alueen ja lisätä vieraampia esineitä.

Jäljellä pitäisi löytää mukavat ja helpohkot maastot, missä jäljen pituutta voisi lisätä selvästi. Keppien ilmaisu ei tuota ongelmaa kunhan pysyn itse skarppina enkä anna niiden juosta (varsinkaan Likan) kuin tuli hännän alla.

Haku taas on kiinni seurasta. Kuulumme Salon palvelus koiraharrastajien sunnuntai ryhmään eli tapaamme silloin kun kaikilla on aikaa. Näin pimeään talviaikaan sitä ei tunnu olevan. Mutta ei se mitään, ensi vuosi on taas uusi mahdollisuus!!

Osa 4: rusinat eli Pk-lajit, (haku ja metsäjälki) ja vepe

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisempänä harrastusten listalla, ovat satunnaiset rusinat! Tänä syksynä ollaan päästy pitkästä aikaa hakuilun makuun kun Salon oma palveluskoirayhdistys järjesti tutustumispäivän lajiin. Likka pääsi siis kokeilemaan ensi kerran ukkojen etsintää ja myöhemmin syksyllä pääsimme myös metsäjälkikurssille. Uutena jäsenenä tämän aktiivisen yhdistyksen leivissä into pk-lajeihin on suuri. Surullisena tosiasiana on kuitenkin se, että kisatavoitteelliseen treenaamiseen ei aika mitenkään riitä. Kasvattajana minulle varsinkin haku ja siinä edistyminen kertoo koiran luonteesta paljon ja haluaisinkin pystyä pitämään nämä lajit mukana harrastuslistalla ihan tästäkin syystä nyt ja tulevaisuudessa. Olemme kuitenkin pakon sanelemina enemmän sunnuntaitreenaajia kuin aktiivisia.

Likka metsässä

Likan hakupäivä oli meille molemmille jännittävä. Päivä oli ihan täynnä ja meitä uusia hakuilijoita oli paikalla noin kahdeksan. Päivän vetivät yhdistyksen omat lajivastaavat. Likka haukkui aluksi autosta metsään tullessaan, karvat pystyssä ihan, mutta kuten tavallista, jo toisella kerralla veti metsään kuin hinaaja ja häntä heilui kaikille. Luojan kiitos se ei näissä tilanteissa ole koskaan joutunut altavastaavaksi vaan tilanteet ovat olleet turvallisia. Pidin siitä kiinni kun ensimmäinen ukko juoksi metsään, eikä Likkaa tarvinnut kahta kertaa käskeä perään. Se rakastaa hakua!! Ihan mielettömän ylpeä olen pienestä supervauvastani🤩 isojen saksanpaimenkoirien, rotikoiden jne keskellä. Tästä poikii toivon mukaan vakitreenejä molemmille tytöille Salon palveluskoiraharrastajien remmissä.

Toisella kierroksella pyysin neljä pistoa, joista kaksi tehtiin jo haamuna eli Likka näki heidät vain keskilinjalta. Likka tuntui heti ymmärtävän idean. Oli ihanaa päästä tekemään pitkästä aikaa hakua ja odotan innolla pääseväni metsään myös Piikun kanssa. Tiedän, että se menee siitä ihan sekaisin!! Piikuhan hakuilin koko viime syksyn varsin potentiaalisesti ja viimeisissä treeneissään nosti kuusi maalimiestä hämärtyvässä metsässä risteillen luokseni keskilinjalle. Olen kaivannut hakua paljon, mutta ajallisesti se on kieltämättä hankala yhdistää kaikkeen muuhun mitä teemme.

Myös metsäjälkeä pääsimme tekemään kun tuttavani tuli näyttämään meille miten sellainen tehdään! Hän koiransa Tedin kanssa harrastaa pk-lajeja ja Susanna osasi hyvin neuvoa yksinkertaisen tavan opettaa meille harrastuksen alkeet. Makkarajälkeä olenkin tytöille pari kertaa tehnyt, mutta nyt käytiin läpi keppien ilmaisu ja käyttö jäljellä. Kiitos tuhannesti!

Likka liinassa

Heti seuraavalla viikolla tein tytöille itse ekat lyhyet metsäjäljet. Tekaisin kepit omppupuun oksista ja yhden nappasin joukkoon metsästä. Kauniita eivät ole, mutta ajoivat asiansa. Lyhyet jäljet ensin molemmille, liian lyhyet, sillä osa 5 kepistä jäi kun koirat innoissaan kävelivät yli. Ajoin uudelleen niin nousi loputkin. Piikulle suora jälki oli ensin vaikea, koska tottunut haku- ja esinetreeneissä ilmavainulla risteilemään, mutta tuntui tajuavan välähdyksenlailla äkkiä senkin. Tämähän on helpompaa!! Likka ei ensin tajunnut keppejä, Mutta tokalla pidemmällä jäljellä löysi jo kuudesta viisi ja jäi väkisin etsimään vikan vaikka oltiin siinä jo tallottu ees taas. Sillä on takana yksi hyvin heppoinen esineen etsintätreeni. Vitsi mikä likka!!! Piiku ilmaisi ottamalla kepin suuhun ja likka taas käymällä maahan ja koskemalla keppiin. Kummallekaan ei erikseen opetettu mitään. Mieletön buusti!! Tytöt ovat kyllä huippukavereita ihan kaikkeen mitä keksii. Oppivat nopeasti ja rakastavat työskennellä, nytkin palkkana pelkkä ruoka nappula.

Likka hakupäivässä

Likka jatkaa oppeja jälkikurssilla, jossa olemme edenneet puoliväliin. Tarkoituksena on tehdä tytöille jatkossa jälkeä ihan omaksi iloksi ja silloin kun on aikaa. Myös haku jäänee meille satunnaiseksi extra lajiksi, jota toki yritän harrastaa niin usein kuin mahdollista. Varsinkin haku kertoo mielestäni koiran käyttöominaisuuksista aivan eri tavalla kuin agility tai toko. Siksi koen tämän tärkeäksi myös omien taitojeni osalta. Haluan pystyä ymmärtämään lajin vaatimia ominaisuuksia myös kasvattajana ja toivon mukaan siten vaalimaan niitä omassa työssäni rodun hyväksi. Tytöille hauskaa treeniä on myös esineen haku tai ruutu. Sitä treenailen itsekseni tallomalla ensin alueen (ruudussa) ja lähettämällä koiran hakemaan esineitä. Tämän varsinkin Piiku osaa hyvin, mutta ehditään treenailemaan harvoin. Esineet ovat sille tuttuja. Lisäksi voisin harjoitella molempien kanssa jäljen alkeita viemällä lelun lyhyen jäljen päähän. Kaikenlaisia hauskoja ideoita on, joten katsotaan mitä keksitään!

Likka vepeilee. Kuva Elisa Pekki

Vepeä eli vesipelastusta pääsin kokeilemaan tänä kesänä parikin kertaa. Laji kiinnostaa minua lähinnä siksi, että useampi koiristani ui mielellään. Toisaalta opin sen mikä ero on sillä, että koira hakee vedestä lelua ja oikeasti ui. Ensimmäiseen päivään otin mukaan urokseni Jukan. Emme ole juurikaan puuhastelleet yhdessä päivittäisiä lenkkejä kummempaa, joten halusin viettää sen kanssa hauskan päivän collieyhdistyksen omassa vepe päivässä. Jukka olikin komea seistessään kumiveneen keulassa. Se hyppäsi veneestä pari kertaa, mutta sen jälkeen tekeminen hyytyi. Kuulemma se näytti ihan Leonardo Dicapriolta siinä veneen kokassa seistessään. Kieltämättä komeus on Jukan paras valtti 😅

Jukka vepeilee

Likan vepe-päivästä tuli tosi kivoja kuvia, vaikka itselleni jäi siitäkin vähän turhautunut fiilis. Olen työstänyt Likan noutoa alusta asti, eikä se ole vieläkään valmis. Olisi pitänyt tajuta, että tämä laji, jossa kaikki liikkeet perustuvat esineen tuomiseen tai viemiseen ihmiseltä ihmiselle veneeseen tai rannalle ei vielä onnistu ja voi pahimmillaan tuoda takapakkiakin . Onneksi Likalle päivä oli uusi mielenkiintoinen kokemus veneineen, ihmisineen ja ehkä innostuneen ohjaajan on vain todettava, ettei mun koirista ainakaan vielä ole tähän lajiin. Ja toisaalta sekin, että onhan tässä muitakin lajeja jo repertuaarissa muutama 😅🙈

Piiku treenasi hakua vuoden tauon jälkeen syyskuussa

Satunnaiset haku- ja jälki treenit jatkuvat syksyllä. Alla video Piikusta jäljellä, johon kokeilin kylvää makkaraa saadakseni sen nenän maahan. Toimi niin hyvin, että kepit se unohti ilmaista siinä hässäkässä. Likka puolestaan unohtaa kepit ja makkaratkin kun se ryntää halki pusikon viimeiselle kepille, jonka alta löytyy namipurkki. Oli liian kiire videolle 😅 Jatkossa vähennän makkaran määrää ja teen pidemmät jäljet. Keppien ilmaisua treenataan molempien kanssa myös erikseen (jotenkin) . 🙈😅