Kesäloma 2022

Työpaikan vaihdon myötä lomaa on kertynyt vain parisen viikkoa. Päätin pitää viikon nyt kesällä ja jättää toisen talvelle. Viikko tuntui ja tuntuu edelleen todella vähäiselle ajalle palautua talvesta, mutta ei voi mitään. Heti päätin, että lomalla keskittyisin treenaamaan tytöille agsaa: Lotalle pitäisi saada kepit kuntoon ja Likalle taitoja ykkösluokkaa varten. Näiden lisäksi tuli treenattua myös rallytokoa, hakua ja metsäjälkeä. Nukuimme pitkään, söimme hyvin ja vietimme aikaa ystävien kanssa. Ja niin, kävimme myös uimassa melkein joka päivä! Mikäs se ihanampaa?

Piikun maanantain treeni

Maanantaina 4.7 kävin hallilla tyttöjen kanssa. Treenasimme erotteluja, keppejä Lotalle sekä Likalle ja sik-sik alkeita. Oli ihanaa treenata ajan kanssa ja rauhassa.

Likka mmaanantain treeni

Tiistaina pakkasin tytöt taas autoon ja ajoin Sarin luokse Somerolle, missä pääsimme uimaan ja treenaamaan rallytokoa. Jokainen koira sai kaksi kierrosta lyhyellä radalla. Olin hämmentynyt siitä, miten hienosti kaikki tytöt viimeistään tokalla kierroksella muistivat talven treenejä! Edellisistä rallytreeneistä on nimittäin jo kotvanen aikaa!

Lotan maanantain treeni

Lottaa olen treenannut rallya ajatellen ehkä eniten koiristani. Vielä pitää treenata erilaisia kiertoliikkeitä ja eteen siirtymistä.

Pimun maanantain treeni

Piiku on rallystä vähän hämillään, se haluaisi tapansa mukaan mennä vaan satasella eikä oikein ymmärrä kaikkia kieputuksia. Uskon kuitenkin, että siitä saisi vallan mainion koiran myös rallyyn😜

Likka on ihan pro. Se tekee todella hienoa seuruuta ja liikkeet on nopeita ja näyttäviä. Likalle varsinkin luuston takia tämä laji voisi tarjota todellisen vaihtoehdon agsalle ja Likka oli tapansa mukaan ihan innoissaan!

Pimun kanssa ei ole tehty kuin keittiötokoa. Siihen nähden Seuruu pätkät imutuksella ja suurin osa liikkeistä sujui hyvin. Ohjaajan kiertämistä pitää vielä vahvistaa, mutta Pimu on oppinut viimeisen parin viikon aikana siirtymään edestä perusasentoon pelkästä suullisesta vihjeestä 💗

Vaikka olen luvannut itselleni, etten treenaa syksyllä tavoitteellisesti kuin agsaa, niin jospa kuitenkin vähän rallyakin?? 🙈😂

Keskiviikkona oli vuorossa taas hallilla agilitya. Otin mukaani Lotan ja Likan, sillä Piiku ja Pimu pääsivät hakuilemaan illalla. Lotan kepit alkavat hahmottuva hyvin. Halusin myös treenata muuria, sillä se on vähemmälle treenille jäänyt ja rengasta. Todella iloinen olin molemmista tytöistä, niin hienosti osasivat! Likalle keppien hakeminen täydessä vauhdissa on vielä vähän haaste, mutta kyllä se sieltä tulee.

Lotan kepit

Illalla Piiku harjoitteli kiinteän rullapannan kanssa ilmaisua. Otettiin neljä pistoa, joista kaksi ensimmäistä mielikuvilla täydessä syvyydessä. Piiku haki hyvin ensimmäisen ukon, mutta Rulla unohtui ottaa suuhun. Siirrettiin ukkoa lähemmäksi ja lisäkäskyllä Rullakin muistui ottaa suuhun. Toka pisto täyteen syvyyteen sujui täydellisesti ilmaisten. Kolmas ukko löytyi pienen lenkin jälkeen, ilmaisu oli täydellinen ja näytöllekin juostiin saman mutkan kautta. Neljäs ukko oli ihan keskilinjan tuntumassa, mutta lieneekö väsymyksestä kun Piiku ei muistanut taaskaan ottaa rullaa, siirrettiin sitten maalimies ihan näkösälle. Tällaisia selkeitä ilmaisuja rullan kanssa olisi hyvä tehdä lisää.

7kk ikäinen Pimu treenasi myös hakumetsässä. Ilta-aurinko alkoi jo laskea kun päästiin hakemaan ukkoja. Ensimmäiset kaksi pistoa oli ajatuksena käyttää mielikuva harjoitusta, jossa Pimu näkee etukäteen maalimiehet keskilinjalta. En kuitenkaan ollut tullut ajatelleeksi, ettei Pimu ole hakuillut pitkään aikaan eikä sen itsevarmuus vielä riitä pitkille välimatkoille (ekoissa pistoissa mm oli noin 50m). Ensimmäinen pisto sujui hyvin, mutta toka meni ihan plörinäksi. Hienosti Pimu juoksi kolme kertaa kauas etsimään, mutta ei saanut hajua. Lopulta pyysin maalimiestä vähän lähemmäksi. Kolmas pisto oli lähemmäs haamuna ja neljäs ilman apuja myös ihan keskilinjan tuntumassa.

Tässä olisi pitänyt ennakoida, ettei Pimun taidot vielä riitä mielikuvien avulla noin pitkälle. Oli kuitenkin kivat treenit ja super ylpeä Pimusta, joka teki parhaansa 💗 kyllä siitäkin hieno hakukoira mulle tulee

Torstaina koirat saivat vapaapäivän, sillä Luokseni saapui ystävä yökylään. Teimme lyhyen palauttelevan lenkin metsässä ja vietimme illan syöden, jutellen ja leffaa katsellen.

Likka treenaa keskiviikkona

Perjantaina iiltapäivällä likka, Piiku ja Lotta pääsivät Suskun, KoulutusRumba, agilityn yksärille ja Pimu Ronjan kanssa remmilenkille. Likalle esitin toiveen päästä treenaamaan ykkösluokan rataa, sillä viralliset kisat lähestyvät. Suskulla olikin hauska, joskin minulle melko rankka rata, jossa sain juosta täysiä pitkiä välimatkoja. Onneksi ykkösluokassa harvoin on näin pitkiä estevälejä. Juuri tällaista olen kuitenkin kaivannut tytöille, jotka tottuneet treenaamaan pienessä hallissa. Siihen nähden Likka ja Piiku irtosivat tosi hyvin! Myös Lotta pääsi treenaamaan eteenmenoa etupalkalla. Oma kunto on kyllä ihan hanurista, pitäisi tehdä asialle jotakin. Syön mielestäni terveellisesti, mutta paino ei vain tipu. Jossakin kohtaa tuntui, että jalat tekivät stopin, ei vain enää pystynyt, vaikka mieli edelleen paineli menemään.Agsa on kyllä niin kivaa, vaikka rankkaa! 😂💗😅

Lauantaina jalat olivat pikkuisen kipeänä, mutta lähdimme silti metsälenkille yhdessä tuttavan ja hänen koiransa kanssa. Erityisen iloinen olin, kun saimme seuraa heistä myös metsäjäljelle, en ole varma olisinko jaksanut lähteä ilman heitä! Tein Lotalle kaksi lyhyttä neliön muotoista jälkeä kolmella Kepillä ja Lode teki ne hienosti!! Pitäisi panostaa oikeanlaiseen palkkaan vielä enemmän, vaikka ihan märkäruokaan purkeissa, jotka tulisivat taskusta. Silti, hienosti se on ymmärtänyt homman jujun! Pari kertaa kävi niin, että en itse muistanut mihin kepin olin jättänyt ja Lotta etsi sen ilman apua.

Pimulle tein ensin lyhyen purkkijäljen, jonka se teki hienosti, joskin purkeilla oli hiukan liian lyhyet välimatkat. Seuraava jälki olikin pitkä ja sisälsi yhden kulman. Laitoin nakkia matkan varrelle kulmaan ja pariin muuhun paikkaan purkkien väliin. Pimu ajoi jäljen hyvin, mutta nenä nousi liiaksi ylös niillä pätkillä, joissa ei ollut nakkia. Niinpä seuraavaksi palaan hieman takaisin opettelussa ja purkkien lisäksi jätän jäljelle muutamia nakkeja, jotta nenä pysyisi paremmin maassa. Lopuksi puoli vahingossa pieni ilmaisutreeni kepillä ja Pimu nosti kepin hienosti!

Sunnuntaina vuorossa oli metsätreenejä Sarin kanssa. Harmittavasti alkoi sataa kesken kaiken, joten ihan kaikkea ei päästy treenaamaan, mutta suurimmaksi osaksi suunnitelman mukaan. Likka sai haun ilmaisu- ja näyttötreeniä ja myös viestitreeniä. Vielä pitäisi päättää kumpi Rulla on sille parempi, i:n mallinen vai norjalainen. Likka pienenä koirana helposti sotkeutuu pantaan juostessaan, joten siinä mielessä pannasta roikkuva i-malli olisi turvallisempi. Näytölle lähtö sujui parin toiston jälkeen pelkästä käskystä, hienoa! Viestiä tehtiin sille neljä toistoa Mäkisellä metsätiellä ja oli ihanaa nähdä sen silmien loistavan, se tietää jo mistä tässä on kyse ja juoksee Sarin luokse erittäin mielellään. Lotta treenasi tippunutta esinettä. Ei ollakaan tehty pitkään aikaan esineiden kanssa treeniä, joten tämä oli tosi kivaa! Lotta teki kaksi hyvää toistoa ja vieläpä ylämäkeen! Piikulle treenattiin ilmaisua näkyvillä olevalle maalimiehelle, ilman siis etsintää, mutta välimatka maalimiehen ja ohjaajan välillä oli suht pitkä. Tämä sujui hyvin. Pari kertaa Piiku tuntui unohtavan rullan tuomisen tai tarjosi sitä myös keskilinjalla, mitä en huomioinut. Lopuksi otimme yhden suorapalkan ja sen jälkeen rullan tuomisen ja sujui mallikkaasti! Pimulle aloitettiin nouto ihan alkeista. Kun sulla on vahvasti noutavat isosiskot, ei oikein oma noutaminen tunnu vahvistuvan! Täytyy jatkaa näitä treenejä mahdollisimman usein. Kiitos taas Sarille seurasta ja treeneistä! Yksin olisi niin paljon tylsempää! Illalla käytiin vielä uimassa ja Lotta sekä Pimu houkuttelivat Elmoa uimasille. Lotta hakee uiden hienosti lelua jo pitkiäkin matkoja silloin kun Likka ei ole mukana 💗😂

Loma oli siis lyhyt, intensiivinen ja aktiivinen. Ei tullut siivottua juurikaan, eikä vietettyä aikaa ravintolassa, terassilla tai hiekkarannalla. Ei matkusteltua tai käytyä konserteissa. Mutta eipä sellainen olekaan minun juttuni, ei ainakaan jos loma on vain viikon mittainen 😂

Kevätkuulumisia

Kevättä rinnassa? Itselläni ainakin on. Olen aivan kypsä talveen ja lumeen ja pakkasiin! Ihan viime päivinä olemme saaneet nauttia ihanista kevätpäivistä, mutta silti tuntuu, että lumet eivät vain sula – IKINÄ.

Aloitin marraskuussa uuden työn, etänä. Työskentelen kaiken päivää tietokoneella ja nyt on pakko myöntää, että tästä syystä blogin kirjoitus on jäänyt harvinaisen vähiin. Treenipäiväkirjoja on helpompi päivittää someen, mutta tänne blogiin ei enää jaksa illalla askarrella mitään. Koen, että tämä on sääli, sillä Instassa ja FBn puolella treenit ja tarinat katoavat ajan myötä bittiavaruuteen, mutta täällä blogissa ne ovat jäsennellysti löydettävissä vielä vuosienkin päästä. Siispä yritän jatkossakin päivittää treeneistä tännekin ❤ Tsekkaa juttuja tuosta vasemmalta sivun linkeistä.

Kevään suurin asia on tietenkin perheeseen saapunut Pimu (Diamondfox Challenger). Pimun saapuminen tammikuussa ei ollut suunniteltu juttu, mutta jotenkin siinä vain kävi niin, että yhdessä Sarin kanssa haettiin pennut kotiin. Pimu on ihan mielettömän rohkea ja toiminallinen pentu ja olen siihen valtavan tyytyväinen. Se on selkeästi meidän perheen kovapäisin tapaus ja koettelee kyllä tällä hetkellä meidän kaikkien hermoja haukkumalla ja komentelemalla sekä roikkumalla milloin missäkin rievussa. Harrastuksia ajatellen se on erittäin lupaava: on ahne, taisteluhaluinen, ei voi pahoin autossa eikä kaihda mitään alustoja tai ympäristöjä. Siitä tulee vielä hieno koira – jos en tule hulluksi sitä ennen 😀 Pimu on yhteisomistuksessa kasvattajansa Päivin kanssa.

Kevät on lähtenyt harrastusten osalta kohisten liikkeelle: Piiku pääsi Suomen collieyhdistyksen tokorinkiin ja aloitimme virallisen tokouran korkkaamalla alokasluokka. Keväälle on katsottu jo valmiiksi muutamat kokeet. Likan kanssa olen myös innostunut tokosta ja treenaamme tavoitteellisesti viikoittain. Agilityssa Koulutusrumban treeneissä käymme parin viikon välein ja Timo Liuhdon yksityistunneilla 1-2krt kuukaudessa. Koulutusrumban treenit on valikoituneet Lotalle sekä Pimulle kun taas Timon treeneissä juoksee Likka Piikun keskittyessä nyt enemmän tokotreeniin. Myös paimennuksen aloitimme jälleen ja meitä kouluttaa Usvanummentilalla Mervi Asp. Paimennuksessa päätin keskittyä Piikuun ja Lottaan. Piikun kanssa haaveilen esikokeesta ja Lotalle on katsottu valmiiksi taipumuskoe. Pikku hiljaa alkaa siis lajirepertuaari luonnostaan hakemaan omia uomiaan sen suhteen kenen kanssa harrastan mitäkin. Treenipäiväkirjoja on tulossa blogiin, mutta hitaasti.

Myös Lifedream maastokurssit ja irtotunnit pyörähtävät taas käyntiin huhtikuussa.

Sen sijaan haku ja jälki on vielä tuloillaan! EN malta odottaa!!! Niitä treenaamme edelleen omaksi iloksi kaiken muun ohella. Myös Lifedream maastokurssit ja irtotunnit pyörähtävät käyntiin taas huhtikuussa. Tiedän, että kaikki tytöt rakastavat nenätyöskentelyä metsässä ja vaikka meillä ei taida aika riittää touhun viemiseen kisatasolle asti, saan näissä treeneissä ns. kirsikat kakusta kun keskitymme vain maastossa tehtäviin harjoituksiin. Koirat rakastaa sitä! Myös esineen etsintää päästään tekemään taas todenteolla sitten kun lumet sulavat!

Olen ilmoittanut Piikun ja Lotan myös rotuyhdistyksen sivuerikoisnäyttelyyn toukokuussa. On hauskaa mennä jälleen näyttelyyn ja tarkoitus on ilmoittaa vielä muutamaan muuhunkin. Lotta kasvaa pelkkää jalkaa tällä hetkellä ja on muutenkin välillä ihan oikea teini! Energiaa riittää ja olen päättänyt jättää imuroimisen täysin väliin koska tytöt nyhtävät lelujaan, juoksevat matot rullalle ja touhu on muutenkin ihan lastentarhasta. Aina silloin tällöin olen tehnyt sisällä niille noseworkia ja tästä tytöt tykkäävät ihan hirmuisesti! Ilmaisua yritän treenata siten, että haju on vaikeasti lähestyttävässä paikassa, mutta eipä sillä ole meille juurikaan väliä. Tärkeintä on se, että tytöt saavat aivotyötä silloin kun tuntuu, että itsellä ei riitä enää rahkeet tämän porukan kanssa 😀

Olemme myös samasta syystä tavanneet paljon kavereita. Pimun kavereita on veli Elmo, kelpien pentu Räksy ja BC pentu Colt. Lotan kavereita puolestaan on mm. saman ikäiset Saaga ja Diego sekä pitkäkarvaiset colliet Poju sekä Viima. Likka ja Piiku viihtyvät jätkäporukassa: heidän kavereitaan on husky pojat Elmo sekä Gaston ja Maijun pojat Unto, Vipu ja Ventti. On hauskaa päästä painelemaan kavereiden kanssa täysiä ja samalla olen niin onnellinen, että suurimmaksi osaksi tytöt tulevat kaikkien kanssa toimeen.

Lumi on tänä talvena aiheuttanut melkoisesti harmia Siltapeltotilalla. Likka pääsi jo hyppäämään aidan yli traktoreita jahtaamaan kun lunta on kasaantunut aidan viereen melkoiset määrät. Valitettavasti ulkokanalan katto on romahtanut lumen painosta ja saankin miettiä kanoille uudet asumukset sitten kun ne kesäkuussa pääsevät ulos. Pohdinnassa on josko kanojen määrä voisi vielä muutamalla kasvaa… Kenties alan järjestää täällä meillä kanakursseja kaikille kouluttamisen ystäville! 😀 😀 Kun lunta on teillä ja metsissä, on lenkillekin ollut hankalaa päästä. Viime viikolla ostin viimein lumikengät, joiden kanssa on nyt ollut mukavampaa talsia poluttomia metsiä. Siitä lisää myöhemmin.

Merkonomi-opiskeluni alkoivat pari viikkoa sitten ja se uuden työn ohella saa minut ajoittain todella väsyneeksi. Olen ollut turhautunut ja huonolla tuulella enemmän kuin koskaan, vaikka muutokset elämässä ovat olleet erittäin positiivisia. Joudun jatkossa tasapainoilemaan työn, opiskelun ja harrastusten välillä, joten pyydän jo valmiiksi anteeksi jos en ole aina tavoitettavissa tai edes kovin hyvän tuulinen 😀 Mutta laitatte vain rohkeasti uudelleen viestiä jos minusta ei kuulu mitään. Kun on vain yksi pää, on myönnettävä, että se on välillä vähän liian täynnä. Kiirettä on erilaisten harrastusten kanssa ja perus yhteydenpito jää helposti. Toisaalta olen aina rakastanut touhukasta elämääni: jos se ei ole koirat, se on sitten jotakin muuta, kuten kiipeilyä, melontaa, sukellusta… Pahinta on kuitenkin, että luon itselleni ja tytöille odotuksia siitä, mitä pitäisi treenata ja missä kohdin kisata, vaikka todellisuudessa millään niistä ei ole mitään väliä. Vain yhdessä tekemisellä on.

Kevätaurinko paistaa nytkin suoraan silmiin verhojen välistä. Linnut laulavat ja muuttolinnut ovat ilmestyneet pelloille. Kevät ON täällä ja kylläpä sitä on kaivattu!! Ihanaa kun illat pitenevät ja lämpö sulattaa stressin pois. Ei ole kiire minnekään. Kyllä me keretään. ❤ Nautiskellaanhan yhdessä keväästä!!

Motivaatiota lokakuussa

Lokakuu meni ohi hujauksessa! Pitkästä aikaa tämä syksy tuntuu olevan sellainen, jonka ohitan suht nopeasti, ikään kuin olan kohautuksella. Syyt tähän ovat elämänmuutokset työrintamalla ja ihana kahden viikon loma, joka on nyt edennyt hiukan yli puoleen väliin. Lepo on saanut minut löytämään uutta energiaa ja motivaatiota.

Vuosi sitten pääsimme Likan kanssa Suomen agilityliiton TopTeamiin varakoirakkopaikalle. Olin valtavan motivoitunut treenaamaan ja kisaamaan lajissa ja tulevaisuus vaikutti valoisalle. Sitten selvisivät Likan lonkkatulokset ja sen kohdalla kaikki kaatui kuin korttitalo tuulen vireessä. Piikun kanssa nousimme kyllä super nopeasti kakkosiin, mutta äkkiä sekään ei tuntunut miltään kun tavoite oli saavutettu. Ajatuksena kun on ollut, että kaikki on tämän jälkeen plussaa. Agility on ehdottomasti ykköslajimme, joten tuntui äkkiä siltä kuin joku olisi vetäissyt maton jalkojen alta.

Piiku

Työuupumukseni on kestänyt jo vuosia, sillä työnkuvani ei ole enää tuntunut sopivalta. Töitä kyllä teen, vähän liikaakin. Olen jo kolme vuotta tehnyt kahta eri työtä ja sen lisäksi satunnaisia pitkiä päivystysvuoroja. Hassulla tapaa pidän työstäni hammashoitajana ja olen siinä hyvä. Kaipaan kuitenkin samaan aikaan itsenäisyyttä ja vastuullisempaa asiakasvuorovaikutusta työhöni. Työ on täynnä rutiinia ja omat vaikutusmahdollisuudet työhön ovat pienet. Vapaa-ajalla olen aina touhunnut intohimolla ja koirien kanssa harrastaminen on tuonut elämääni toisenlaista motivaatiota. Aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, että olen nyt irtisanoutunut työstäni ja aloitan uudessa toimessa aivan uudella alalla marraskuun alussa, siis ensi viikolla! Kyseessä on perheyrityksemme, joka täyttää ensi vuonna 80v. Olen innoissani, mutta samalla jännittynyt siirtymään yhtiön työntekijäksi ja aloittamaan aivan uuden työelämän kaupan alalla. Suuremmaksi osaksi työ tulee olemaan etätyötä kotoa käsin. Nyt, lomani keskellä, huomaan että alan saada uutta motivaatiota kun olen saanut levättyä kunnolla. Tulevaisuus vaikuttaa pitkästä aikaa innostavalle, vähän pelottavalle, mutta ennen kaikkea avoimelle.

Nyt kun olen saanut levätä, alkaa motivaatio taas rakentua. Loma on tehnyt hyvää monella tapaa. Levon myötä huomaan, että tuttu innostus alkaa palailla: agilitya ollaan käyty treenaamassa noin 2krt viikossa, hakua kerran viikossa ja ilmoitin Piikun myös tokoilemaan. Rallitoko aloitettiin Likan ja Lotan kanssa yksityistunnein lokakuun puolessa välissä. Onpa Lotta menossa jopa paimentamaan Usvanummentilalle vielä tämän vuoden puolella. Samoin se on ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyynsä marraskuussa ja se sekä Piiku ihan viralliseen kehään Lahteen tammikuussa.

Lotta

Syksyllä aloitin toiminimellä pienimuotoisen kurssitoiminnan ja se on tuonut elämään valtavasti uusia ihmisiä ja innostusta! On ihanaa nähdä ihmiset iloisina ja motivoituneita toimimaan omien koiriensa kanssa. Saan myös motivaatiota suunnitellessani ja toteuttaessani asiakaskäynnit itse, ollen samalla vastuussa niiden toteutumisesta niin hyvässä kuin pahassa. Olen saanut valtavasti hyvää, rakentavaa palautetta ja tästä olen kiitollinen. Talven tullessa joudumme kuitenkin jättämään maastoilut tauolle. Tarkoitus on jatkaa irtotreenejä niin kauan kun kelit sen sallivat ja sitten uudelleen ensi keväänä.

Ensi vuodesta on rakentumassa erittäin mielenkiintoinen! Paitsi uudessa työelämässä, myös tehotyttöjen kanssa harrastaessa tavoitteet alkavat jälleen vieriä omiin muotteihinsa. Agilityssa Piikun kanssa tavoitteena on nyt kolmosluokka ja Likan sekä Lotan kanssa ekat viralliset. Lotta vaikuttaa erittäin motivoituneelta lajiin ja se on jo syttynyt putkiin sekä siivekkeiden välistä juoksemiseen. Treenaamme sen kanssa noin joka toinen viikko ohjatuissa treeneissä. Olen alkanut jo työstää ajatusta siitä, että jatkan agilityn parissa collieiden kanssa kun taas Likan kanssa treenataan vain jos se ei siitä kipeydy, eikä tavoite sen kohdalla ole enää muu kuin hauskan pito. Tiedän, että vaikka joutuisin luopumaan lajista sen kanssa kokonaan, Likka kyllä selviää elämästä ilmankin sitä. Se on nautiskelija: rakastaa juosta metsässä, haistella hajuja, uida ja syödä herkkuja. Sen kanssa esimerkiksi tavoitteet haussa ovat kilpailullisesti olemattomat, mutta se rakastaa metsässä toimimista ja ihmisten etsimistä.

Hakua olemme päässeet treenaamaan kerran viikossa koko syksyn ajan ja siitä huolimatta, ettei lajiin ole juurikaan kilpailullisia tavoitteita, metsässä toimiminen on meistä kaikista super hauskaa! Keskilinjatyöskentely on tuonut Likalle ja Lotalle valtavasti hallintaa ja vahvistanut meidän suhdettamme. Molemmat irtoavat minusta reilusti 70m syvyyteen etsimään ja työskentelevät erittäin sinnikkäästi, ilman apuja. Piikun kanssa aloitimme irtorullatreenin ja se on edennyt todella hienosti! Nyt kun rullaa tuodaan varmasti keskilinjalle ja näytölle lähdetään sellaisella innolla, että roikun vaan perässä, tulisi seuraavaksi lisätä kiintorulla, mutta voipi olla, että sen aika on vasta ensi vuonna.

Vähän yllättäen innostuin tokosta Piikun kanssa lokakuun alussa. Huomasin pohtivani ottavani sen mukaan lajirepertuaariimme taas talven ajaksi, kun maastoilu ei kelien vuoksi onnistu. Alkuun katselin jo kisojakin joulukuulle, mutta kun laji nykyään vaatii lisenssin, päätin siirtää kisaamisen ensi vuoteen. Sain pari peruutuspaikkaa Katja Honkasalon tokotunneille ja marraskuussa hallivuoron Turun alaosaston järjestämälle omatoimi toko/tottistreeneihin. Ensimmäinen tunti Katjan kanssa oli viime perjantaina ja se oli pitkästä aikaa niin upeaa, että melkein itku tuli! Äkkiä ajatus BH-kokeesta ja pk lajien tottiksesta ei tunnukaan niin mahdottomalle. Tästä innostuneena aion alkaa treenata Piikulle tottiksen hyppyä ja a:ta. Ihan vain varmuuden vuoksi! 😀

Likan ja Lotan kanssa on puolestaan aloitettu rallitoko. Laji on meille täysin uusi, joten kiitollisena sain agsavalmentajamme Suskun pitämään meille yksityistunteja noin kahden viikon välein. Susku on kisannut ja valmentanutkin lajissa, joten häneltä saan lajiin hyvät opit! Vähän sekavalta se tietysti tuntuu tokoilijan näkökulmasta ja suurin jännitys on siinä osaanko tulkita ne miljoonat kyltit oikein, etten sössisi itse tulevia kisasuorituksia. Siitä huolimatta, ne ovat kuitenkin meillä tähtäimessä. Uusi laji tuo elämään intoa ja kauhua, mutta oikeastaan aika kivalla tavalla ja varsinkin Likan kanssa toivon, että pääsemme muodostamaan kisauran ihan ajatuksella lajissa.

Näiden lisäksi treenataan jälkeä, paimennusta ja esineitä aina kun keretään. Jälkeä tehdään omaksi iloksi pari kertaa kuussa. Lotalle on tarkoitus opettaa keppien ilmaisu, mutta se osaa jo etsiä kepit jäljeltä. Tarvitsee vain lisää kokemusta. Piikun ja Likan kanssa jäljet ovat jo 300-500m ja ajattelin seuraavaksi aloittaa opettamisen jäljen nostamiseen janalta. Lotta on tarkoitus viedä paimennuksen taipumustestiin ensi vuonna ja jos se osoittaa lajiin tarvittavaa intoa enemmän kuin Piiku, voisin ehkä treenata sen kanssa sitä tavoitteellisesti. Käytännössä paimentaminen vie paljon aikaa ja rahaa, joten en tiedä onko minulla siihen mahdollisuutta, mutta toimivalle koiralle sellaista kyllä löytyy. Esineitä ollaan treenattu vähiten, mutta jos Piikun seuraaminen saadaan tokossa kasaan ja BH koe alle, on esineruutukin taas eri tavalla asialistalla. Olen treenannut sen kanssa muutaman kerran lenkillä tippunutta esinettä ja se on tosi hauskaa. Ainakin omaksi iloksi esinetreenit on ehdottomasti kaikilla tytöillä asialistalla!

Lotta 6kk

Ensi vuonna tarkoitus on käydä myös näyttelyissä tehotyttöjen kanssa. Lotan sijoitus-sopimuksen myötä Kehät ovat taas ajankohtaisia ja koska Piikukin on mielestäni ihan mukiinmenevän näköinen rotunsa edustaja otan tietysti senkin mukaan näyttelyihin. Piikulla on vain yksi virallinen näyttelytulos, vuoden 2020 erikoisnäyttelystä nuorten luokasta ERI hyvällä arvostelulla. Piiku oli viimeinen luokasta ulos lentänyt, joten sen sijoittuminen isossa luokassa oli lähellä. Ihan hauskaa on lähteä taas näyttelyihin, tavata tuttuja collieihmisiä ja saada erilaisia arvosteluja tytöille! Lotalla on mielestäni ihan todelliset mahdollisuudet pärjätä, sillä se on kivasti kulmautunut ja kaunisilmeinen. Olen erittäin iloinen ja ylpeä, että sen lisäksi, että tytöt ovat toimivia, ne ovat myös näyttäviä. Ja kumpikaan ei ole siis oma tekele, joten tästä kiitos kasvattajille Suville sekä Tiialle. Ilo on omistaa tällaiset kantanartut!! Myös Likan kanssa on tarkoitus käydä parissa kehässä. Omasta mielestäni se on ihan oikeasti kaunis ja tasapainoisesti kulmautunut, mutta tuomareiden silmissä voi olla liian pieni ja vähäturkkinen??

Syksyn saapuessa olen alkanut jälleen haaveilla peruskunnon nostamisesta niin minulle kuin koirillekin. Uuden etätyön myötä toivon saavani lisää aikaa pitkänmatkan kävelylle ja sillä olen ennenkin onnistunut! Omasta pihasta pääsen tekemään jopa 12-22km remmilenkkejä, joten kunhan Lotta on siinä iässä, että näitä voidaan asteittain alkaa lisätä viikko-ohjelmaan uskon, että onnistumme! Kävely vaatii aikaa, jota minulla ei ole ennen ollut, mutta ehkäpä uusi työ mahdollistaa sen paremmin.

Saa nähdä mitkä kaikki näistä tavoitteista toteutuu ja mitkä ei, mutta juuri nyt tärkeintä on, että ylipäätään minulla on niitä taas! Jee!! 🙏 Eihän elämässä aina voi olla satalasissa, eikä koskaan voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta olen erittäin onnellinen siitä, että innokas tekeminen ja tavoitteiden asettelu kiinnostaa jälleen. Lepo tekee ihmeitä! Blogiin tulossa pian myös tarkempia muistiinpanoja ylläolevista lajeista. ❤

Maailman parhaat tehotytöt!! ❤

SYYSKuulumisia

Syksy on alkanut epävarmoissa fiiliksissä. Piikun juoksu oli ja meni ja yrityksistä huolimatta onnistuimme olemaan liikkeellä väärään aikaan, joten pentue siirtyi ensi kesälle. Piikun seuraavaa juoksua odotellaan huhti/toukokuussa. Tämän pettymyksen lisäksi Likka kävi luustokuvissa elokuun alussa ja sillä todettiin muuten priima luusto, mutta lonkat olivat D/D ja vasemmassa nivelessä on jo lievää nivelrikkoa. Tämä sai minut todella ahdistuneeksi ja rajan veto harrastusten tavoitteellisuuden suhteen alkoi. Jotenkin tuntuu siltä, että kaikki mistä olen viimeisen vuoden ajan haaveillut kariutuu kerta toisensa jälkeen. Onneksi 5kk ikäinen Pikku-Lotta on pysynyt terveenä ja on luonteeltaan super kultainen tapaus, joten kyllä täällä piristäjiäkin riittää. Tämä syksy on kuitenkin täynnä muutosta paitsi näissä koiratouhuissa, myös henkilökohtaisessa elämässä kun pienimuotoinen yritystoiminta käynnistyi kesäkuussa ja myöhemmin tänä vuonna on edessä myös työpaikan vaihto ja aivan uudet kuviot! Lue lisää näistä kuulumisista alta:

Kesä meni todella nopeasti ja töitä tehdessä. Olen ammatiltani lähihoitaja ja viimeiset 15 vuotta olen työskennellyt hammashoitajana. Tuntuu kuitenkin siltä, että työn henkiset vaatimukset alkavat ottaa nyt veronsa. Täytin tänä vuonna 40-vuotta ja ajatus tässä työssä pakertamisesta tauotta eläkeikään asti ahdistaa kovin. Toki työn tauottaminenkin on tärkeää, mutta väsymystäni lisää merkittävästi se, ettei työnkuvani varsinaisesti tarjoa minulle sellaista mielekkyyttä kuin toivoisin. Olen surullinen siitä mistä uutisissakin puhutaan paljon tällä hetkellä: hoitajien palkkataso ei vastaa työn fyysistä ja henkistä kuormittavuutta, omat mahdollisuudet vaikuttaa työn laatuun ja tauottamiseen ovat vähäiset ja jatkokouluttautuminen usein mahdotonta. Olen aina harannut tässä suhteessa vastaan ja pohtinut muita keinoja toteuttaa itseäni. Harrastaminen ja kasvatustoiminta ovat vuosia tarjonneet minulle kiinnostavaa tekemistä ja suhtaudunkin koiratouhuihin intohimolla. Tästä syystä aloitin myös pienimuotoisen yritystoiminnan tänä syksynä. Tämä on jännittävä kokeilu, sillä olen haaveillut yrittäjyydestä lähes koko ikäni. Täyspäiväiseen yrittäjyyteen en kuitenkaan uskalla sitoa itseäni, joten tällainen pienimuotoinen toiminta voisi olla minulle juuri sopivaa pitääkseen elämäni mielekkäänä ja merkityksellisenä.

Palveluni liittyvät koirien koulutukseen ja valokuvaukseen. Järjestän kuvauspäiviä noin kerran kuussa ennalta määrätyssä paikassa, joskin tämä pimeä vuodenaika tuo siihen haasteita. Tulijoita on ollut todella kivasti niin, että päivät ovat olleet täysiä. On ihanaa päästä toteuttamaan luovuuttani linssin takana ja koska kuvani eivät ole kovin käsiteltyjä, yritän panostaa sen sijaan luonnollisuuteen ja näyttävään miljööseen. Valokuvauksesta voi lukea lisää täältä.

Maastolajeihin keskittyviä jokaiselle koiralle avoimia jälki- sekä hakupäiviä pidän niin ikään noin kerran kuussa. On ollut hauskaa huomata, että kiinnostusta myös tällaiselle ei kilpailuihin tähtäävälle toiminnalle on ja onkin ihan mielettömän ihanaa nähdä ihmiset innostuneina omien koiriensa kanssa. Yleensä tulijat ovat saman tien ilmoittautuneet myös jatkotreeneihin ensimmäisen kurssipäivän jälkeen. Lisää matalan kynnyksen maastokursseista löytyy blogista jo tarinaakin, lue lisää täältä.

Aivan uutena palveluna, joskin aika vanhana ideana, olen kehitellyt pentuneuvolaa lähinnä ensimmäistä koiraansa ottaville ihmisille ja pienten pentujen omistajille. Nykypäivänä koiran ottoon liittyy paljon pohdintaa alkaen sopivasta rodusta, harrastustoiminnasta ja vastuukysymyksistäkin. On erittäin hyvä, että koiran hankintaa mietitään monilta eri kanteilta, onhan se toivottavasti seuranasi reilut 10 vuotta! Haluan tuoda tarjolle matalan kynnyksen palvelun, jonka aikana voit kysyä koiran hankintaan liittyviä kysymyksiäsi ja saat neuvoja siitä, mistä saat luotettavaa tietoa lisää. Ikään kuin pennun omistajan oma tukihenkilö 😀 Pennun tultua taloon voi neuvolakäynnit jatkua tapakasvatukseen tai hoitotoimenpiteisiin liittyen ja harrastuskoiran alkeistreeneinä vaikkapa kerran kuussa. Lue lisää pentuneuvolasta.

Yrittäjyyden ohella harrastan koirieni kanssa omaksi iloksi paimennusta, hakua sekä jälkeä ja tavoitteellisemmin agilitya. Piiku nousi peräti kolmessa kisassa kakkosiin agilityssa ja Likan kanssa treenaamme vielä keppejä ja kontakteja kuntoon ennen sen kisauran starttia. Lottakin on aloittanut ohjatut treeninsä. En malta odottaa, että pääsen senkin kanssa vihdoinkin aloittamaan ja kenties oma hukassa ollut asenne agsaan palaa syksyn aikana takaisin. Lisäksi haaveilen tokokokeista Piikun kanssa, se ei edes vaatisi kuin muutaman hyvän treenin ja rohkeaa lähestymistä 😀 Likan suhteen täytyy pitää mieli avoimena ja toivoa, että se pysyy oireettomana mahdollisimman pitkään. Tuen Likan fysiikkaa säännöllisillä hierontakäynneillä sekä nivelvalmisteilla. Olen myös varannut meille ensimmäiset rallitokoyksärit ajatellen, että agilityn rinnalla kulkisi jokin toinen laji, joka ei olisi niin fyysinen. Rallitokoa harrastaisin pääosin Likan ja Lotan kanssa. Jää nähtäväksi innostummeko lajista ja mihin se vie. Hakutreenejä meillä on ollut lähes viikottain. Meillä on koossa erittäin innokas collieporukka ja treenit ovat myös edenneet nopeasti. Päätin opettaa Piikulle rullailmaisun ja se on lähtenyt hienosti käyntiin. Säännöllisten treenien myötä tytöt ovat myös saaneet makua maastolajien itsenäiseen työskentelyyn.

Pakko kuitenkin myöntää, että Likan luustokuvien jälkeen on ollut vaikeaa löytää intoa harrastamiseen uudelleen. Rajan veto harrastusten tavoitteellisuuden suhteen sai minut ahdistuneeksi. Jotenkin tuntui siltä, että kaikki mistä olen viimeisen vuoden ajan haaveillut kariutui kerta toisensa jälkeen. Tuo oikeanlainen asenne on se juttu, jota odottelen vielä saapuvaksi. Piikun pentueeseen olin satsannut niin paljon henkistä momentumia, että kestää hetken päästä yli siitä, ettei pentuja tulekaan. Oli ihanaa saada aktiivisesti pentukyselyjä ja todella mukavilta, potentiaalisilta ihmisiltä! Nyt, kun Piikun pentuetta on odotettu kokonainen vuosi varsin aktiivisesti yhteisten kokoontumisien merkeissä, on pieni joukkomme jo tiivis. Onnekseni heistä osa on kiinnostunut odottamaan Piikun pentua vielä lisää ensi vuoteen. Tästä olen hurjan kiitollinen, joskin ymmärrän hyvin jos joku ei jaksakaan odottaa 😀 Toki pentujen teettäminen kesällä on kaikin puolin helpompaa.

Kaiken tämän henkisen taantuman kruunasi tieto siitä, että lisätyösopimukseni sanottaisiin irti yllättäen nyt syksyllä. Jouduin perumaan kaikki agilityn valmennustunnit, joita olin kovasti odottanut kun ymmärsin, että taloudellinen tilanteeni olisi jatkossa todella tiukka ja joutuisin tarkkaan miettimään mihin ryhdyn.

Juuri kun ajattelin, että tästä olisi tulossa pisin ja kylmin talveni koskaan, soi viime viikolla puhelin. Olin ällistynyt kun minulle tarjottiin vakituista työtä perheyrityksestämme. Kyseessä on sukuni perustama ja omistuksessa jo 1930-luvulta ollut  yritys, joka tarjoaa julkisten tilojen kompakteja valaistus- sekä kalustusratkaisuja. Katso lisää -> WWW.  Koko ikäni olen salaa haaveillut, että saisin kantaa korteni kekoon yrityksessä, jonka käytännön pyörittämisestä en ymmärrä mitään, mutta johon olen aina suhtautunut sellaisella rakkaudella ja hellyydellä, jonka vain toiset perheyrityksessä toimijat ymmärtävät. Lapsuudessani tein Lauttasaaressa sijainneella konttorilla usein kesätöitä, mutta nykyään hoitajan työt ja pitkä välimatka ovat pitäneet minut kaukana yrityksen toiminnasta. Nyt kuitenkin minulle tarjottiin mahdollisuutta hypätä tuntemattomaan, siirtyä kaupan alalle ja mikä parasta – etätöihin!! Pohdin asiaa muutaman päivän, juttelin asiasta perheeni kanssa ja päätin tarttua mahdollisuuteen! Jännittää todella paljon ryhtyä uusiin työhaasteisiin ja aloittaa konkreettisesti työura alusta. Oman suolan tilanteeseen tuo myös se, että työtiimissäni on jatkossa myös läheisiä perheenjäseniä. Aloitan marraskuun alussa, mitä ennen pidän kahden viikon loman.

Mitä tulee harrastamiseen, en uskalla vielä asettaa itselleni tavoitteita puoleen tai toiseen, mutta toivon voivani jatkaa Piikun kanssa kisaamista kakkosissa noin kerran tai kaksi kuussa, ja käyväni myös itsekseni agsahallilla treenaamassa. Aika näyttää miten uudet työkuviot syövät energiaa harrastuskentillä aluksi, mutta uskon tilanteen tasoittuvan nopeasti kunhan pääsen uusiin kuvioihin sisälle. Kiipeily on jäänyt ajan puutteen vuoksi kokonaan, vaikka joskus edelleen haaveilen siitä, että pääsisin seinälle. Olen toisinaan nähnyt jopa unta kiipeilemisestä. Uuden työpaikan konttori sijaitsee Salmisaaressa sijaitsevaa KiipeilyAreenaa vastapäätä, joten eihän sitä koskaan tiedä! 😉 On jännää, miten elämässä tulee erilaisia tilanteita, joiden läpikäyminen vie oman aikansa halusimme tai emme. Niinhän sitä sanotaan, että kun jokin ovi sulkeutuu, jokin toinen avautuu. Tämä tosin vaatii sen, että oppii ylipäätään näkemään ovia ympärillään ja löytämään rohkeutta astua niistä. Odotan mielenkiinnolla millaiseksi työnkuvani ja arkeni jatkossa muodostuu. 20 vuoden hoitotyön jälkeen eroavaisuuksia nykyiseen on niin paljon, etten edes tiedä mistä aloittaa!

Syksyn antoisammat hetken vietän todennäköisesti metsässä, koirien kanssa. Metsässä taivaltaessa lähden suunnistamaan summamutikassa vain johonkin epämääräiseen suuntaan ja tarkistan välillä navigaattorista, etten vallan eksy. Tällainen samoilu on paitsi minulle, myös koirille hyvää liikuntaa. Muistutan aina välillä itseäni, että kävely – siis pitkänmatkan kävely – jota harrastin paljonkin muutama vuosi sitten, on ilmaista ja silti erittäin antoisaa. Vaikka se ei vie mihinkään tuloksellisesti, se kuitenkin pitää meidät kaikki kunnossa ja elämän mielekkäänä. Parhaat ideani olen työstänyt näillä metsälenkeillä! Toiveenani on, että etätyö mahdollistaa myös paremmin pitkät kävelylenkit kun aikaa ei mene työmatkoihin.

Blogiin on tulossa pian lisää treenipäiväkirjoja agilityn ja haun parista!

Oikein hyvää alkanutta syksyä Sinulle, toivotteleepi Hanna ja Tehotytöt,

edelleen täällä, unelman reunalla ❤

Kesäkuulumisia

Niin se kesäkin saapui ja melkoiset helteet! En tiedä teistä muista, mutta meillä viime vuonna hankkimani ilmalämpöpumppu on ollut kullan arvoinen. Tytöt ovat peuhanneet mielellään sisällä nyt kun ulkona on ollut kolmisenkymmentä astetta tai enemmänkin. Viime vuonna tehdyn piharemontin myötä etupiha on kuuma kuin pätsi, sillä sieltä kaadettiin yli 20 puuta. Varjoa ei juurikaan ole. Ei silti, rakastan uutta pihaani! Tuntuu kuin olisin muuttanut unelmieni taloon, vaikka todellisuudessa takana on jo 14 vuotta täällä Kiskossa. Niin suuri oli kuitenkin viime vuonna tehty piharemontti, kuistin uusiminen ja muut muutokset sisällä talossa. Minulla on uusi pieni kasvihuone (tosin jossa kasvaa lähinnä tällä hetkellä nokkosta) ja käyttämättömälle riippukeinullekin on löytynyt oma paikkansa takapihalta! Siinä maatessa vierähtää helposti onnen kyynel, jos ei toinenkin. ❤

Voisi melkein sanoa, että vietämme kesätaukoa kaikista treeneistä, sillä kuumalla ilmalla ei tee mieli tehdä oikein mitään muuta kuin uida. Sitä olemmekin harrastaneet ahkerasti. Ronja on vannoutunut sukeltaja ja hyökkää kuin hai veteen lentäneen lelun perään. Siksipä en uskalla heitellä mitään veteen jos mukana on myös perheen saukko, bordercollie Likka. Myös se nimittäin rakastaa intohimoisesti heitettyjä leluja ja tilanteessa saattaa tunteet kuumeta. Ronja onkin saanut viettää kanssani rannalla aikaa ihan kahden ja toisaalta 9,5vuotiaalle mummokoiralle se sallittakoon ❤

Saukko-Likka (Lutra lutra liccis)

Piiku on tähän mennessä tyytynyt vain kahlailemaan vedessä, mutta nyt keksin laittaa sille valjaat päälle ja remmin kanssa ohjasin sen uimaan namin perässä. Tämä onnistuikin todella hyvin ja hallitun määrätietoisesti olen nyt uittanut sitä namin perässä pari kertaa. Piiku ui hyvällä taktiikalla, mutta ei juurikaan vielä omaksi ilokseen, vaan lähinnä ruuan perässä. Tämä onkin yksi Piikun rakastettavampia piirteitä: se tulee ruuan perässä sinnekin, mikä sitä vähän inhottaa. Luotto minuun on 100% eikä se sille epämukavassa tilanteessa koskaan jäädy niin, etteikö ruoka kelpaisi! Jatkamme uintiharjoituksia!

Likka ei juuri opettelua kaipaa, sen sijaan sitä ei saa vedestä pois! Se ui mielellään ja ihan saukkona käyskentelee vedessä. Sen sijaan suihkusta se ei tykkää lainkaan, vaikka joskus mutaojissa uinnin jälkeen on pakko alentua myös tällaiseen vesileikkiin 😀 Lotta ei ole vielä uskaltautunut edes kahlaamaan, mutta se on käynyt rannalla vasta pari kertaa, joten innolla odotan tuleeko siitä vesipeto kuten isästään! Vertti on suorittanut mm. ensimmäisenä rotunsa edustajana vesipelastuksen soveltuvuuskokeen.

Kesän kuumalla on myös ukkostanut kovin. Ensin ajattelin hieman huolestuneena, että tytöt reagoivat ukkoseen, mutta nyt lauantaina ukkosti todella kovin ja jyrisi aivan talon yläpuolella, eikä kukaan tytöistä reagoinut tähän mitenkään. Olimme käyneet pitkällä lenkillä juuri ennen ukkosen alkamista, joten torkuimme koko muutaman tunnin myrskyn ja seurailin niiden reagointia. Ainoa asia mihin tytöt edelleen reagoivat on mahdollinen sähkökatko, jota ne säikähtivät tammikuussa. Lähinnä bc Likka reagoi tuolloin erittäin vahvasti sähkökatkoon, jonka aikana vanha televisioni todennäköisesti piti korkeaa, jopa ihmisen korvalle kuulumatonta ääntä. Siltä kesti päiviä, jopa viikkoja palautua asiasta ja uskonkin, että korkeat äänet tekevät sille kipeää. Tilanne parani saman tien kun ostin uuden television. Piiku puolestaan on herkkä ottamaan toisista mallia ja siirtämään itseensä muiden tunnetiloja, vaikka sen oma olemus onkin varsin tasapainoinen. Se myös palautuu tilanteesta huomattavasti nopeammin kuin Likka. 10 vkon ikäinen Lotta ei jyrinöistä onneksi vielä ymmärrä sitäkään vähää 😀

Ulkona ukkosen jyrinä ei myöskään tyttöihin vaikuta. Kävimme tutustumassa Raaseporin linnanraunioihin samaan aikaan kun alueella myrskysi. Satoi hieman vettä ja jyrisi voimakkaasti, mutta Piiku tarjosi toimintaa linnan laajassa puutarhassa ja esiintyi tuttuun tapaansa kameralle. Myös pieni Lotta kulki mukana kuin vanha tekijä ja vain kerran hieman kyykistyi kun ukkonen jyrähti aivan päämme yläpuolella. Lotta on muutenkin hurjan reipas tyttö, olemme kulkeneet kaupungissa ja erilaisissa ympäristöissä. Kaikkialla se menee hurjan uteliaana häntä pystyssä. Vaikka se edelleen kuolaa ja joskus oksentaa autossa, se kuitenkin palautuu perille saavuttuamme tilanteesta saman tien ja on ahne, leikkisä oma itsensä. Tämä on äärettömän hyvä piirre harrastuskoiranuraa ajatellen. Se ei jää miettimään automatkan aikana tullutta pahaa oloa, vaan unohtaa sen ja keskittyy touhuamiseen. Myös remmissä se kulkee uskomattoman hienosti, ei ole tarvinnut sitä sille erikseen opettaa.

Kunhan ilmat hieman viilenisivät, voisin tallata tytöille jälleen jälkeä metsään. Myös Lotalle olisi tarkoitus opettaa jäljen alkeet ja sille olenkin tehnyt jo makkarajälkeä. Se myös etsii varsin menestyksekkäästi ruokansa pihalta kuten isot tytötkin. Lotan pentukoulu etenee hitaan varmasti ja arjen perusjuttujen lisäksi sille on opetettu jo naksutin, istuminen, maahanmeno, odottaminen, etujalkatargetti ja nenäkosketus kämmeneen. Lue lisää Lotan pentukoulusta täältä.

Juhannuksena korkkasimme Piikun kanssa ensimmäiset viralliset agilitykisamme ja hyvällä menestyksellä! Ensimmäiseltä agilityradalta nollatulos ja 2, sija! Olen todella ylpeä ja iloinen saavutuksesta ja katselen jo uusia kilpailuja kalenteriin! Juhannuksena myös Piikun sulhaspoika Kelmi kisasi omassa lajissaan (no, yhdessä niistä), nimittäin Collieyhdistyksen pk-mestaruusottelussa ja menestyi huikeasti voittaen koko potin! Kelmi kruunattiin vuoden 2021 hakumestariksi ja pk-lajien Mestareiden mestariksi!! Olisi ollut huikeaa olla katsomassa tuota kisaa ja nähdä omin silmin Kelmin upea suoritus. Kokonaispisteitä tuli 276/300 eli ykköstuloksen verran. Kiira laittoi siis Kelmin käyttövaliokellon tikittämään 😉 Tällaiset tulokset ovat minulle vain päiväunien kohde, mutta ihan mielettömän hienoa on, että rodussamme on ihmisiä, jotka todella tekevät töitä näiden aikaa vievien lajien parissa. Paitsi toki koiralta, ne vaativat myös omistajalta runsaasti paneutumista, aikaa ja vaivaa sillä lajeja treenataan aina porukalla, oli sää mikä vain. Suuret onnittelut siis kaikille kisoissa olleille!! Me muut olemme teistä ylpeitä! ❤

Kesän arki jatkuu työntäyteisenä. Teen edelleen pitkiä työpäiviä, mutta vastapainoksi on suunnitteilla muutakin ohjelmaa. Ensi viikonloppuna on luvassa melontaa saaristossa ja sitä seuraavana meidän tiimiin on saapumassa jälleen uusi jäsen, mutta siitä lisää sitten myöhemmin 😉 Minulla on vielä 4 viikkoa töitä ennen lyhyttä, kahden ja puolen viikon lomaani. Elokuun alussa on vuorossa viikonlopun telttailureissu Liesjärvelle tutulla porukalla. Raskaan kevään jälkeen tänä kesänä ei ole kiire minnekään eikä juurikaan tavoitteita (muita kuin joitakin agilityyn liittyviä) asetettu. Yritän keskittyä vain velttoon olemiseen, talon ja pihamaan ihailuun, ruohon kasvun seuraamiseen riippukeinussa sidukan kanssa maaten, Lotan pentuarkeen ja kesästä nauttimiseen. Toivottavasti tekin maltatte tehdä niin! 🙂

Mamman tehotytöt kotiportaalla: Ronja (Lifedream Yes I Am RN’B Design 9,5v), Lotta (Twilight Moon Unique Unifying 10vko), Piiku (Jucaides Cayla Cahaya 2,5v), Likka (Maple Yard Well Done 1,5v) ja Bestis Böckerman 13v.

Pentublogi käynnistyy taas

Meille on muuttanut jälleen uusi pentu tänä kesänä! ❤ Lotta on sileäkarvaisen ja pitkäkarvaisen collien yhdistelmästä, aivan kuin Piikukin ja toivon siitä itselleni harrastus- ja jalostuskoiraa tulevaisuudessa. Olen niin kiitollinen, että minulle suotu on kaksi erisukuista ja luonteeltaan mielestäni erinomaista narttua. Lotta on sijoituksessa kasvattajaltaan Tiialta ja olikin pentueensa ainoa sileäkarvainen narttu. Se tuntuu varsin lupaavalta monessa mielessä: ulkonäöltään tasapainoinen, ilmeeltään suloinen ja luonteeltaan aika pippurinen termiitti. 😀 Lotta puree huomattavasti enemmän kuin Piiku tai Likka saman ikäisenä ja on muutenkin erittäin rohkea ja samalla sosiaalinen. Likan kanssa niillä on jo kivoja leikkejä niin sisällä kuin ulkonakin.

Lotta 8vko

Pennun saapuminen taloon merkitsee tietenkin aika paljon ylimääräistä työtä, mutta toisaalta sehän on yksi pennuntulon viehätystä. Pääsen tutustumaan ipanaan ja selvittämään mikä siihen iskee ja mikä ei, millaisia avaimia minulla voi olla sen koulutukseen jatkossa ja luomaan pohjan elinikäiselle suhteellemme. Tämä on aina ollut minulle se kaikkein maagisin vaihe. Nämä ensimmäiset päivät olemme leikkineet veto- ja noutoleikkejä, Lotta tuo mielellään palloa ja leluja minulle, ja toisaalta isosiskojen kanssa olemme päässeet jo kolmen lelun leikkiin eli siihen, että heitän kaikille kolmelle omaa leluaan vuorotellen. Lotta syttyy tässä vaiheessa paljon enemmän leluun kuin ruokaan, mutta syökin ihan mielellään. Nukun myös paljon pennun kanssa. Ihan pari ensimmäistä yöstä nukuin patjalla lattialla, mutta sitten siirryin sänkyyn, joskin roikotan kättä patjan yli. Lotta nukkuu onnekseni koko yön ja aamulla herättää pissalle siinä kuuden aikaan. Käytyään pissalla, siirryn lattialle torkkumaan vielä muutamaksi tunniksi, jolloin nousemme viimein ylös isosiskojen kanssa.

Lomapäiviä pötköllään

Yksinoloa on aloitettu opettelemaan siten, että rakensin sille pienen aitauksen sängyn päätyyn. Siellä se nukkuu yönsä ja viettää myös päivällä aikaansa kun isommat saavat riehua rauhassa tai käyn lenkillä. Pidemmäksi aikaa se pääsee pukuhuoneeseen, mistä aidan takaa näkee Likan ja Piikun. Huoneessa on muovimatto, joten mahdolliset pissavahingot eivät tuhoa lattiaa, kuten muualla talossa. Huomenna onkin ensimmäinen kokopitkä työpäivä, joten tästä se arki alkaa sitten pyöriä. Ensimmäiset viisi päivää ovat kuitenkin olleet todella tärkeitä suhteemme luomiselle ja on ollut ihanaa viettää kotona aikaa pennun ja isosiskojen kanssa. Sisäsiisteys on lähtenyt hyvin käyntiin ja sisälle on tullut vain pari vahinkoa.

Ensimmäisen viikon aikana on tullut selväksi, että Lotta voi pahoin autossa. Se kuolaa ja oksentaa, joten hankin sille ystävän neuvosta rauhoittavan feromonisuihkeen. Katsotaan onko siitä apua. Olemme kuitenkin autoilleet lähes joka päivä sinne sun tänne, käyneet kaupassa Salossa, Maijun luona moikkaamassa naapurin poikia ja jopa Liedossa Tsau-hallilla Likan agilitytreeneissä. Pahoinvoinnista huolimatta Lotta reipastuu nopeasti ja kulkee häntä tötteröllä. Remmissäkin se kulkee kuin vanha tekijä.

Varsinaista koulutusta en ole vielä tehnyt, mutta Lotta osasi istua ruokaa odottaen jo kasvattajalta tullessaan ja seuraavaksi olisikin tarkoitus vahvistaa odottamista ja istumista. Myös irrottaminen lelusta tulee pian tarpeeseen, sillä se kiskoo kaikkea kovin antaumuksella, joskus sellaistakin mitä ei saisi, kuten vaatteita tai käsivarttani kuin mikäkin suojelukoira 😀 Myös agilityn alkeita olemme harjoitelleet ihan puolivahingossa kun Lotta juoksi pallon perässä putkeen ja takaisin tai tasapainoilee puomilla, jonka olen asettanut kannon päälle. Lotta rakastaa kiipeilyä ja tasapainoilua ja muistuttaakin siinä mielessä Piikua. Sillä on kuitenkin aimo annos enemmän sisukkuutta ja pippuria luonteessaan. Nöyrä ja kiltti se on, mutta puree kovaa 😀

Lotta ja Vipu

Lotalla tulee olemaan pian paljon saman ikäisiä kavereita, mutta sosiaalistamisesta lisää myöhemmin tässä pentublogissa. Ensimmäisten päivien aikana Lotta on saanut hyvät ystävät Likan ja Piikun lisäksi kissoista, Bestis on juuri saman kokoinen kaveri. Lisäksi Lotta lähestyy rohkeasti kanoja ja myös niiden kakkaa 😀 Ruuaksi se on kyllä saanut lihaa, mahaa ja lohta nappulan lisäksi eikä vatsa ole ainakaan vielä mennyt sekaisin. Lotta syö kolme kertaa päivässä, noin seitsemältä, kahdelta ja yhdeksältä illalla.

Isosiskot ovat ottaneet pikkuisen hyvin vastaan ja varsinkin Likka selkeästi nauttii sen kanssa touhuamisesta. Kunhan kokoero hieman tasoittuu näistä kahdesta tulee varmasti erottamattomat ja pihamaa rullataan juoksuleikeissä mullalle! Ei tunnu juuri Lottaa haittaavan se, että Likka naksuttaa sille hampaitaan ja toisaalta Likka osaa hienosti asettua pennun tasolle. Voimissa se tietenkin peittoaisi pennun mennen tullen, mutta Likka osaa hienosti suhteuttaa toimiaan esimerkiksi kiskomisleikeissä. Pelkoni lelujen omimisesta oli ihan turha ja sydäntä lämmittää kun Likka selkeästi menee ja tarjoaa leluja Lotalle. Kaiken kaikkiaan Lotta tuntuu juuri sellaiselta tapaukselta, jota olen laumaani kaivannut. Se on ketterä, oppii nopeasti yhdellä toistolla ja tuntuu juuri sopivasti pirtsakalta. Katsotaan millaiseksi se kasvaa! Lotasta lisää voi lukea sen omalta sivulta, täältä. Ja seuraa meitä myös Lifedream Colliet insta ja face tileillä!

Treenikevät täydessä vauhdissa

Kevät on lähtenyt jyrinällä käyntiin, myös koiraharrastuksissa. Agility on pyörinyt 1-3 treenin viikkotahdilla, mutta sen lisäksi maaston sulaessa myös jälkitreenit on tulleet ohjelmaan. Paimennus on aloitettu varovaisen vahvasti täällä Salossa molempien tyttöjen kanssa. Kaikista treeneistä on tulossa tarkemmat treenipäiväkirjat myöhemmin ja agilitystä päivitänkin viikkovauhdilla treeniblogia. Näiden lisäksi treenaillaan tokoa ja puuhaillaan pihalla kasveja ja kukkia hoitaen.

Likan agilityn TopTeam lähtee vihdoinkin käyntiin tällä viikolla kun tapaamme ensimmäistä kertaa lauantaina porukalla. Vaikka olenkin vain varakoirakkopaikalla, yritän saada tästä kaiken hyödyn irti. Vähän jännittää miten porukkaan saa yhteyden, olisi niin paljon mukavampi olla paikalla koiran kanssa. Pelkään, että jään ulkopuoliseksi ja leirin anti vajaavaiseksi. Ainakin yksi hyvä asia tässä on: maksoin tämän vuoden lisenssin, joten kaikki on valmista Piikun kisauran aloitukselle!

Piiku ja Bestis

Kevät etenee kohisten ja ihana valo on jo pitkälle iltaan käytössä. Tämä lisää hinkua pitkille lenkeille, joita olisi tarkoitus tehdä pari viikossa. Vaihtoehtoisesti 4km juoksulenkit tekisivät meille kaikille hyvää. Se nostaa peruskuntoa ja voisi vähentää muutaman kilon vyötäisiltä.

Nyt keväällä teen töitä lähes 6pv viikossa, joten rankkaa menoa on luvassa. Koiraharrastus on ihanaa vastapainoa hektiselle työlleni hoitajana ja saan keskittyä ihan muihin juttuihin. Ehkäpä se on yksi syy sille, miksi tulee tehtyä niin paljon tyttöjen kanssa. Toinen syy on yksinkertaisesti se, että nautin koirien innostuksesta ja oppimiskyvyistä. Ne ovat aina innolla mukana, rakastavat touhuta ja niille on helppo tarjota mielekästä tekemistä. Kaikkea värittää kasvatukseen liittyvät tulevaisuudentavoitteet, joiden takia halua myös kartoittaa koirieni kykyjä.

Viime vuoden hurjan talo- ja piha remontin jälkeen tänä kesänä ei ole tarkoitus laittaa rahaa pihan rakennukseen, vaan katselen uteliaana mitä kaikkea viime kevään ja kesän istutuksista alkaa nousta. Kasvihuone on tämän kevään juttu, ja se olisi tarkoitus pihalle pystyttää lähipäivinä. Kasvamassa on jo mansikan, tomaatin, kurkun ja paprikan taimia, joskin emännän kiireinen elämänrytmi on vakava uhka näille pienille elämän aluille. Sääliksi käy jo valmiiksi… 🙈Sisällä talossa haaveilen sisäkattojen maalauksesta vaaleaksi. Hurjan iso työ, jonka ajattelin aloittaa tässä kevään aikana ihan hissukseen, huone kerrallaan.

Espoon Matinkylässä

Tämän vuoden kesälomat ovat minimissään, sillä yritän säästää lomiani Piikun mahdolliseen pentueeseen syksyllä. Piikulle on suunnitteilla ensimmäinen pentue loppuvuoteen ja uroskin on nyt julkaistu. Kannattaa kurkata pentusuunnitelmat. Kyselyjä tulee jatkuvasti, joten ”koronakyselijät” eivät ole ihan tuntematon käsite. Suurimmaksi osaksi ihmiset ovat kuitenkin ajatuksella liikkeellä ja hyviä koteja on laitettu korvan taakse. Kesälle ei ole juurikaan erityisiä tavoitteita, mutta ajatuksena olisi saada Piikulle agilityn lisäksi myös tokon alokasluokan kokeet korkattua. Haaveena on myös saada likalle agilityssä rakennettua vahvat kontaktit sekä kepit kesän aikana. näitä voin treenata ihan kotipihalla, joten tarkoituksena olisi hieman rauhoittaa kesällä maksullisia koulutuksia. Myös syksyn treenejä suunnittelen jo: järkevintä olisi yksityistunnit ja omatoimitreenit.

Myös muita jännittäviä suunnitelmia on, mutta niistä sitten myöhemmin lisää. Kesällä on tarkoitus lähteä ainakin yhdeksi viikonlopuksi melomaan saaristoon. Kanat pääsevät ulos kesäkuun alussa ja tätä odotan jo kovasti! Tytöt ovat jo ihan mökkihöperöitä vietettyään sisätiloissa lähes 7kk. Kesälampaita meille ei tänä vuonna todennäköisesti tulekaan, sillä haluan viime kesänä myllätyn maan saavan aikaa rauhoittua ja kasvattaa vahvan nurmikon. Tämä vaatii sitten aktiivista ruohonleikkuuta ihan omalla lihasvoimalla, mutta ehkäpä pystyn siihen! 💪 mielessä on myös käynyt sellainen tilanne, jossa lampaita ei lainkaan tulisi. Tuolloin takapihallekin voisi ajatella istuttavansa jotakin, kuten esim vuorenkilpeä taloa kiertävään ŕinteeseen.

Kevät on ehdottomasti nykyään lempivuodenaikani! Ensimmäiset lämpimät päivät ja luonnon herääminen kesän loistoon on niin ihanaa seurattavaa talven jälkeen. Muuttolintuja on joka paikassa kun hanhet, joutsenet ja kurjet kerääntyvät pelloille joen uimaan. Silmut alkavat puskeaa puihin ja pensaisiin ja eläimet käyvät yhtä isoilla kierroksilla kuin ihmisetkin. Viimeksi tänään seursin keittiön ikkunasta peräti neljän oravanpoiksen leikkiä puiden oksistossa.

Keittiön ikkunaan lentänyt haukka lepäsi hetken ja lensi sitten pois.

Tänä keväänä taloudelliset huolet ovat ihan yhtä isoja kuin aina ennenkin, joten stressistä huolimatta uskon silti selviäväni niistä. Jos en nyt ihan kunnialla, niin rimaa hipoen kuitenkin 😅 auton huolto, katsastus ja kesärenkaat ovat jokakeväinen stressin aihe. Lisäksi viime sunnuntaina hiirihaukka lensi keittiön ikkunaan, päin niin, että uloin lasi räsähti säpäleiksi. En olisi lainkaan kaivannut tällaista lisämenoja, varsinkin kun totesin, että rakennuksen vakuutuksissa omavastuu on jopa 500e. Kesällä on sitten aikaa rauhoittua ja parannella myös niitä taloudellisia avohaavoja, joita väkisinkin talvi yksin maaseudulla teettää.

Oma koti 💗

Kesäkuun alussa täytän 40 vuotta. Ei tunnu siltä! Tai oikeammin, itse asiassa, koen olevani pitkästä aikaa sinut itseni ja elämäni kanssa. Sen, millaisen vision näen tulevaisuuteen. Vaikka elämä täällä maalla on välillä ahdistavaa ja yksinäistä ja tuntuu, että maailmassani varjot ovat syvempiä, niin myös valo on kirkkaampaa. Elämä virtaa voimakkaana sellaisella, joka on nähnyt myös sen toisen puolen. Olen myös kiitollinen siitä, että olen terve ja minulla on töitä, sillä näinä päivinä sekään ei ole itsestäänselvyys.

Mikä on sinun visiosi tulevaisuudesta? Mistä haaveilet ja mitä aiot tehdä sen eteen? Kevään edetessä ja korona kriisin hiljalleen helpottaessa monelle koittaa uusi alku. Nautitaan lämpenevistä ilmoista ja pitkistä valoisista illoista, niiden äärellä kaikki tuntuu mahdolliselle!

Tavoitteita ja uusia unelmia vuodelle 2021

Vuosi 2020 on ollut monelle raskas ja vaikea. Koen päässeeni helpolla, vaikka surua ja murhetta on minullekin osunut. En olisi uskonut, että koira määrä laskee vuoden aikana neljästä kolmeen, vaikka bordercollie Likkakin saapui perheeseen alkuvuodesta. Vuosi sitten kirjoitin perinteisen uuden vuoden pläjäyksen musertavan työuupumuksen alla, sen voi lukea täältä. Tänään tunnelma on huomattavasti valoisampi. Vuosi on ollut minulle antoisa ja loppujen lopuksi aika mukava, vaikka toki korona on varjostanut kaikkea tekemistä. Täällä maalla sen vaikutus on jäänyt kuitenkin pieneksi ja työn puolesta hoitajana etätyöt eivät ole edes mahdollisia. Tälle vuodelle 2021 satsaan paljon kisatavoitteita. Toivon löytäväni myös jotakin itsestäni, sellaista positiivista voimaa ja rohkeutta, joilla ylittää jälleen oman mukavuusalueeni.

Vuosi sitten palauduin talven väsymyksestä pikku hiljaa kun työkuviot kevään edetessä selkenivät. Tai oikeammin koko maailma meni koronan vuoksi niin sekaisin, että omat sotkut olivatkin äkkiä varsin pieniä. Pidin paljon lomaa keväällä sekä töiden, että uuden pennun vuoksi. Uuden lainan myötä sain raha-asiani pitkästä aikaa järjestykseen ja pystyin panostamaan arkeeni aivan eri tavalla. Hankintoja ja uudistuksia talossa tehtiin urakalla ja ne muuttivat sekä helpottivat arkeani suunnattomasti. Uusi tiskikone, jääkaappi ja ilmalämpöpumppu muun muassa. Elämästäni remonttiritvana kirjoitin oman juttunsa.

Silmäteräni Piiku ja Likka ❤

Yksi tämän vuoden suurimpia hankintoja, onnistumisia ja ystäviä oli bordercollien pentu Likka, joka muutti meille maaliskuun aikana. Se oli liki 3 vuoden toteutunut haave, sillä rotua olen seurannut vierestä sillä silmällä jo ennen Piikun hankintaa. Noita ajatuksia bortsun otosta löytyy täältä. Likka toi elämään jälleen uusia ihmisiä kun kävimme pentukursseilla ja muissa koulutuksissa koko kesän. Kevään verkkokurssit loivat hyvän pohjan harrastuskoiran alulle ja yhdessä Piikun kanssa tytöt polttavat energiaansa arjessa. On ihanaa nähdä miten ne leikkivät ja touhuavat yhdessä. Piiku onkin rauhoittunut vuoden aikana paljon, jopa niin, että olen tässä vuoden vaihteessa pohtinut onkohan se ihan terve.. Kotona kun nukutaan nykyään enemmän kuin koskaan! 🙈Onneksi käynti eläinlääkärissä ultrassa varmisti ainakin sen, ettei kyseessä ole kohtutulehdus. Ehkä se on oikeasti vain kypsymässä aikuiseksi koiraksi!😅 Likka on mitä mainioin pikkusisko ja on sulattanut meidän kaikkien sydämet suloisella olemuksellaan.

Koirani Jukka alkoi helmikuussa oireilla kummallisin oirein, jotka kulminoituivat muutamiin aggressiivisiin hyökkäyksiin ihmisiä kohtaan. Sen raskas, etupainotteinen runko oli usean eläinlääkärin mukaan syy sen käytökseen ja kipuoireisiin aloitettiin vahva neurologinen kipulääke kesäkuussa. Se teki Jukasta tokkuraisen. Päivittäin seurasin sen kuntoa ja pohdin kuinka paljon sillä oli kipuja, mistä ne loppujen lopuksi johtuivat ja miten sen elämän mielekkyys oli vaakalaudalla. Raskain sydämin tein päätöksen sen lopetuksesta syksyllä. Ikävä on kova, mutta en kadu päätöstäni sen jälkeen kun yhdessä luottoeläinlääkärini kanssa sen teimme. Oli suuri apu saada kuulla eläinlääkärin koruton diagnoosi ja ennustus, joka lupasi Jukalle vain kivun täyteistä elämää myös jatkossa vahvojen lääkkeiden lisäksi.

Puuma ja Sirja

Kesä ja syksy meni treenatessa. Koronan takia Piikun kisaura lykkääntyi hieman, mutta se ei ole haitannut. Olen treenannut agilitya useamman kerran viikossa ja tokoakin silloin tällöin. Omaksi iloksi kävimme tekemässä jälkeä, esineruutua ja hakua. Likka osallistui parille haku- ja metsäjälkikurssille. Piiku läpäisi paimennustaipumustestin kirkkaasti, mutta muuten laji on ollut tyttöjen kanssa vähän epämääräistä. Välillä menee hyvin ja usein ei niinkään. Aion kuitenkin jatkaa ensi vuonna. Harrastuksissa olen tutustunut uusiin ihmisiin ja ajatukset tälle vuodelle ovat selkiintyneet.

Tänä vuonna olemme Likan kanssa osa Suomen Agilityliiton valmennusrinkiä TopTeamia. Se tarkoittanee, että agility nousee ykköslajiksemme ja tarkoitus olisi aloittaa kilpailu-ura ainakin Piikun kanssa ennen sen suunnitteilla olevaa syksyn 2021 pentuetta. Tarkoituksena on jatkaa Susannan KoulutusRumban viikkotreeneissä molempien tyttöjen kanssa. Sen lisäksi käymme Petra Malinin yksityistunneilla noin kerran kuussa. Lisäksi Likka juoksee junnukurssilla Sonja Paavolan sekä Petran ja Rita Larjavan valmennuksessa. Syksyllä Piiku jäänee treeenitauolle noin puoleksi vuodeksi, sillä sille odotetaan pentuja. Tuo pentue tulee syntyessään olemaan ensimmäinen 7 vuoden tauon jälkeen ja minua jännittää ja samalla hirvittää. Pentukuume on suuri, mutta samalla arki nykyisten kolmen koiran kanssa on valtavan helppoa ja vaivatonta. Yhtään en toisaalta kaipaa suuren lauman kanssa elämistä, vaikka toiveena onkin Piikun oma pentu. Tänä vuonna toiveissa on päästä kilpailemaan myös tokossa, retkeillä tyttöjen kanssa kesällä ja kiipeillä ystävien kanssa aina kun vain löydämme sille yhteistä aikaa. Kiipeilyä haluaisin harrastaa enemmänkin, mutta totta puhuen siihen ei tunnu löytyvän enää aikaa tai rahaa. Lisäksi olen huomannut mielenkiintoisen seikan: kun kiipeilyssä minua alkoi jossakin vaiheessa painaa yhä enemmän ikäni ja painon kanssa tasapainoilu, agilityssa sellaisilla ei ole juurikaan väliä. Toki hyvä kunto on tärkeää niin koiralle kuin ohjaajallekin, mutta on ihanaa nähdä treeneissä niin paljon eri ikäisiä ja kokoisiakin ihmisiä. Kesällä haaveilen myös melonnasta, joko paikallisen yhdistyksen tai jonkun pakettiratkaisun tarjoamana. Useamman vuoden olen haaveillut melonnasta saaristomerellä ja yöpyminenkin jossakin matkan varrella olisi upea kokemus.

Minä ja tytöt

Somea seuraavat ovat ehkä huomanneet, että Puuma on muuttanut ystäväni ja kasvatinomistajani Sirjan luo. Tätä olemme pohtineet jo monta vuotta, sillä Ronjan ja Puuman tiukka ikäero on aiheuttanut laumassa hankaluuksia siitä lähtien kun ne yhdessä aiheuttivat ison tappelun keväällä 2015. Tytöt ovat rentoutuneet paljon erillään ja niiden luonteenpiirteet ovat pehmentyneet. Ronja on herkkä ja nöyrä koira, joka syö luita nätisti nuorempien kanssa eikä juuri välitä niiden riehumisesta. Vain pallot ovat osoittautuneet sille niin tärkeiksi ja sen noutaminen minulle sen verran pyhäksi toimitukseksi, että silloin tunteet kuumenevat Likan sählätessä ympärillä. Puuma taas on leikkisämpi, mutta myös laumassa tiukempi. Se komensi leikkivää nuorisoa herkästi ja toimi passipoliisina. Puuma pysynee omistuksessani, mutta sen rooli satunnaisia kyläilyjä lukuun ottamatta varmasti pienenee myös somessa. Puuma on jo nyt selkeästi Sirjan oma tyttö ja viettää eläkepäivänsä hänen luonaan varmasti hyvässä hoidossa ❤

Tänä vuonna täytän 40 vuotta. Se herättää sekalaisia tunteita. Koen itseni nuoreksi, ainakin nuoremmaksi kuin keski-ikäinen. Toisaalta olen aina sanonut, että nainen on parhaimmillaan juuri nelikymppisenä ja huomaan toivovani, että se tarkoittaisi myös minua. Yleensä kun tässä iässä nainen tuntuu sekä hyväksyvänsä elämänä realiteetit, että toisaalta myös nauttivansa niiden tuomista eduista. Toisin sanoen, osaa rauhoittua keskittymään ruuhkavuosien jälkeen olennaiseen. Olen asunut suurimman osani elämästäni yksin. Itsellisyys ja naisena perheettömyyden valitseminen herättää edelleen monissa paljon mielipiteitä. Heissäkin, jotka eivät asiasta tai elämästäni mitään tiedä.

Huomasin loppuvuodesta pohtivani mitkä ovat olleet oman elämäni tähän hetkiset huikeat hetket. Sellaiset, joita edelleen muistelen lämmöllä ja joiden aikana olen todella tuntenut eläväni. Keräsin listalle viimeisten viikkojen aikana aikamoisen kattauksen erilaisia juttuja, jotka eivät ehkä ole lajia harrastaville suuren suuria saavutuksia, mutta minulle ikimuistoisia:

Unto, Likka, Piiku ja Vipu tammikuussa 2021

Näistä lähes kaikista voi lukea tästä blogista! Unelmat ja kokemukset eivät tarvitse olla maata mullistavia tai maksaa maltaita. Riittää kuin lähtee oikeaan suuntaan. Toivon, että koronan jälkimainingeissa ihmiset edelleen muistaisivat ilmastonmuutoksen varjon yllämme ja jatkaisivat arkeaan hieman maltillisemmin, periaatteitaan noudattaen. Elämä on toki tässä ja nyt, ja sen kiihtyvästä tahdista on usein vaikeaa pitää kiinni, mutta välillä on hyvä pysähtyä myös miettimään tulevia polvia ja tilanteita, joita he joutuvat kohtaamaan. Muutama idea on tämän vuoden seikkailuille suunnitteilla, odotan niitä jo innolla!

Oikein hyvää ja todellakin _onnellista_ uutta vuotta 2021 sinulle. Tuokoon se iloja ja menestystä, mutta myös kykyä pysähtyä arvostamaan hetkeä.

Unelmat ovat ovellasi. Toteuta ne.

Haluan kiittää yhteistyötahoja vuonna 2020, mukana menossa myös tänä vuonna:

  • Voimaeläin, eläinkauppa Salo
  • Petra Malin agility, Turku
  • KoulutusRumba, Salo
  • Taija Salokannel agility, Salo
  • Usvanummentila, Nummi
  • Koiran Hetki, Turku
  • Eläinlääkäriasema Hirnu ja Haukku, Perniö
  • Fysiomuuvi, Tiina Kuusisto, Turku
  • Hevos- ja koirahieroja Piia Valtonen, Salo