Kuulumisia – Lifedream Colliet

Lifedream Perniön seudun lehdessä

Kevättalvella minuun otti yhteyttä Perniön seudun lehden toimittaja, joka kysyi olisinko kiinnostunut haastateltavaksi. Tottakai olin! Tarkoitus oli myös saada lisää näkyvyyttä ja kenties uusia maastoja asiakastreeneihin, mikäli maanomistajat asiasta kiinnostuisivat. Edelleen hakusessa onkin uusia maastoja varsinkin henkilöhakutreenejä varten, koirat kun kehittyvät sitä enemmän mitä erilaisemmissa maastoissa ne pääsevät harjoittelemaan.

Juttu ilmestyi Perniön seudun lehdessä ja herätti paljon positiivista kannustusta. Otsikko oli ehkä tosin vähän raflaava. En koe olevani ammatiltani koiran kouluttaja, vaan enemmänkin tiimin vetäjä, sillä koiran koulutus on aina myös vahvasti ihmisten kouluttamista. Tekstissä on myös pari pientä asiavirhettä, mutta toisaalta juttu tehtiin painoon alle vuorokaudessa, joten se siitä.

Harrastus muuttui ammatiksi

Neljä koiraa juoksee pihalla ja jokainen tervehtii vuorollaan pihalle saapuvia vierailijoita. Vauhtia riittää, kun koirat leikkivät keskenään. Jos koirat olisivat kaikki samanvärisiä, olisi vaikea arvata, mikä tassupari kuuluu millekin koiralle.

Koirien omistaja, Kiskossa asuva Hanna-Mari Neuvonen rapsuttaa koiria. Samalla hän vaihtaa koirien kanssa päivän kuulumiset. Koirien lisäksi Neuvosen kodissa on vuosien varrella asustanut myös vuohia, kanoja, kissoja, viiriäisiä, marsuja, gerbiilejä ja parta-agama.

Vuonna 2020 Neuvonen päätti ryhtyä osa-aikaiseksi koirien kouluttajaksi. –Olin työskennellyt hammashoitajana jo viisitoista vuotta ja sitten tuli ajatus, että pitäisiköhän sitä tehdä elämässä ehkä jotain muutakin. Suvussani on paljon yrittäjiä ja meillä on kalusteita ja valaisimia maahantuova perheyritys. Hyppäsin pois hoitoalalta ja suuntasin perheyritykseen kaupalliselle alalle. Olin erityisen kiinnostunut markkinointiin ja viestintään liittyvistä tehtävistä ja ryhdyin opiskelemaan merkonomin tutkintoa, Neuvonen kertoo. Kaupanalan työt kiinnostivat Neuvosta, mutta eniten hän rakasti niitä hetkiä, jotka hän sai viettää rakkaiden koiriensa kanssa metsässä lenkkeillen. Koirien kanssa harrastaminen ja niiden kouluttaminen oli jo vuosia kiinnostanut naista, mutta kokemuksen myötä hänelle kertyi rohkeutta ryhtyä itse koirien kouluttajaksi.

– Olin kasvattanut jo pitkään sileäkarvaisia collieita, harrastanut useaa eri lajia ja minua kiehtoi myös palveluskoiratoiminta. Huomasin kuitenkin nopeasti, että usean koiran omistajana ja työtä tekevänä ihmisenä minulla ei riittänyt tarpeeksi aikaa, että olisin voinut käydä pitkiä ja intensiivisiä palveluskoira- tai pelastuskoirakoulutuksia. Lopulta Neuvonen päätti ryhtyä kouluttamaan koiria rennolla otteella. Ydinajatus yritystoiminnassa oli se, että koirat saisivat tehdä niille ominaisia asioita, eli juosta, leikkiä, käyttää nenäänsä ja touhuta omistajan kanssa molemmille mielekkäitä juttuja. Neuvosen kursseilla koirat keskittyvät maastosta ihmisten etsimiseen.

Harrastusta ei kuitenkaan pidä sekoittaa viralliseen pelastuskoiratoimintaan. –Jos puhutaan sellaisista pelastuskoirista, jotka etsivät maastossa oikeasti kadonneita ihmisiä, puhutaan aina ammattilaisista. Tällaiseen pelastustoimintaan osallistuvat ihmiset ja koirat ovat käyneet pitkän koulutuksen ja lisäksi jokaisen koiran on täytynyt läpäistä testi, että pääsee mukaan etsintätyöhön. Minun kursseillani harjoitukset voivat olla osittain samanlaisia, mutta ajatuksena on tarjota koirille mielekästä tekemistä arjessa, ei pyrkiä tavoitteellisesti kohti kilpailu- tai pelastustoimintaa, Neuvonen selventää.

Vaikka Neuvosen ohjaamat kurssit ovat enemmän mukavaa harrastamista kuin totista suorittamista, koirat oppivat harjoitusten avulla paljon tärkeitä taitoja. Yrittäjä kutsuu toimintaa koirien arkiaktivoinniksi. – Kaikki koirat nauttivat etsimisestä, samalla koirat oppivat mm. sosiaalisuutta, omatoimista puuhailua, luoksetuloa ja muiden ohjeiden noudattamista. Harjoituksissa Neuvonen lähtee metsään koirien ja näiden omistajien kanssa. Koirille opetetaan kursseilla hakua ja jäljestystä, eli joko ihmisen tekemän jäljen seuraamista tai hajujäljen avulla ihmisten etsimistä. Koirat harjoittelevat etsimistä rajatulla alueella. Pari ihmistä menee piiloon metsään ja koira saa etsiä, missä kadonnut ihminen on. Harjoitusten alussa ihminen voi olla aika lähellä ja jopa vähän näkyvissä, mutta kun harjoitukset etenevät, välimatkat voivat hieman kasvaa ja piiloutumiseen voidaan käyttää esimerkiksi erilaisia maastoutumiseen tarkoitettuja verkkoja. – Jokainen kurssille osallistuva koira tulee vuorollaan etsimään ihmisiä. Koira palkitaan herkuilla tai leluleikillä, kun hän on onnistunut löytämään kadonneen ihmisen.

Kiskossa asuva Neuvonen harmittelee, että hänellä ei ole tietoa, missä metsissä hän voisi järjestää kurssitoimintaa koirille. Kiskontien varrella sijaitseva metsä on tähän asti ollut yrittäjän luottopaikka, mutta nyt metsän ovat löytäneet muutkin koira-alan toimijat, joten välillä käy niin, että metsä onkin jo koiria täynnä, kun Neuvonen saapuu paikalle kurssilaistensa kanssa. –Toivoisin, että alueen metsänomistajat voisivat ottaa minuun yhteyttä, jos heillä olisi harrastustoimintaan sopivaa metsää. Hyvistä hakumetsistä on pulaa ympäri Suomea. Me emme jätä mitään roskia jälkeemme ja korjaamme koirien kakat pusseihin harjoitusten jälkeen, jos maanomistaja niin toivoo. Ilmoittaisimme aina viikkoja ennen harjoituskertoja, että milloin olisimme tulossa metsään. Parhaimpia etsimiseen sopivia metsiä ovat Neuvosen mukaan esimerkiksi kalliopohjaiset metsät, harvahkot kuusi- tai mäntymetsät, mutta myös muunlaiset metsät sopivat harrastamiseen hyvin. Yksi poikkeus kuitenkin on, sillä liian risukkoiset ja vaikeakulkuiset metsät eivät sovellu etsimiseen. –Olisi tietysti myös hyvä, että metsä ei olisi ihan suuren maantien vieressä, syrjäisempi paikka on paljon parempi. Alueena toivoisin, että sopivia metsiä löytyisi Kiskosta, Kiikalasta, Suomusjärveltä tai Perniöstä.

Kuva treeneistä.

Kun Hanna-Mari Neuvonen puhuu koirista, hänen silmistään paistaa aito ilo ja rakkaus koiria kohtaan. Ei siis ihme, että Neuvonen pitääkin erityisen tärkeänä koiran ja ihmisen välille muodostunutta sidettä. –Minulle koira on aina enemmän kuin lemmikki, se on perheenjäsen ja ystävä. Ihmisillä ja koirilla on pitkä yhteinen historia ja olen onnellinen, että koirien kasvattajana olen saanut kulkea monen koiran kanssa koko heidän elämäntaipaleensa alusta loppuun saakka yhdessä.

Vaikka koirien kanssa työskentely on Neuvoselle rakas työ ja harrastus, päivätyöstä hän ei kuitenkaan ole luopunut. –Kun lähdin hammashoitolasta pois ja suuntasin kaupanalalle, sanoin työkavereille, että enköhän minä tule maitojunalla takaisin. No, niinhän siinä sitten kävi ja ainakin tämän kevään teen taas hoitajan hommia Salossa. Päätoiminen yrittäjyys ei olekaan Neuvosen tavoite. Tällä hetkellä päivätyön ja yritystoiminnan yhdistäminen tuntuu hyvältä yhdistelmältä. Tulevaisuudessa nainen kuitenkin haaveilee, että arkiaktivoinnin lisäksi hän voisi tarjota koirien omistajille erilaisia pentukursseja, tottelevaisuuskoulutuksia tai muuta harrastustoimintaa. –Olen avoin ideoille. Jos koirien omistajilla on toiveita kurssien tai vaikka pentutapaamisten suhteen, aina kannattaa ottaa yhteyttä.

Juttu ilmestynyt Perniön seudun lehdessä keväällä 2023

Kuluneen vuoden tunnelmia

Ensi vuoden tavoitteiden asettelu ei ole tänä vuonna kovin vaikeaa. Tärkeintä on oma jaksaminen. Omaan fyysiseen ja henkiseen jaksamiseen vaikuttaa kuitenkin oleellisesti ainakin minulla talous, työn ja vapaa-ajan sopiva kombo ja mukavat sekä rentouttavat harrastukset.

Halusin tehdä pienen kertauksen tästä kuluneesta vuodesta, jotta näkisin itsekin mitä on tullut tehtyä. Ja onhan tässä melkoinen lista! Isoin elämänmuutos tuli kun vaihdoin työpaikkaa etähommiin vuosi sitten marraskuussa ja alkuvuosi meni vielä uuden oppimisessa ja etätyön rytmiin pääsemisessä. Etätyö on sopinut minulle yllättävän hyvin ja varsinkin maastokauden aikana asiakkaat huolehtivat sosiaalisesta kertymästä hyvin. Itselleni suurena yllätyksenä vuoden alussa elämään asteli myös Pimu (Diamondfox Challenger), joka kiipesi Päivin pentulaatikossa syliin ja valloitti minut asenteellaan. Tuo sama asenne on sillä vieläkin: neiti on varsin itsetietoinen tapaus 😀

Piikun kanssa keskityttiin alkuvuonna tokoon ja kävimme pari koetta sekä yksityistuntia valmennuksessa eri kouluttajilla. Totesin kuitenkin, että paikkis on vielä niin vaiheessa, että kokeisiin menoa piti siirtää. Maaliskuun alussa osallistuimme ensimmäiseen SCYn tokorinkiin Piikun kanssa. Olin valtavan innoissani rinkipaikasta, mutta vuoden aikana pääsimme mukaan vain pari hassua kertaa. Kaikki treenit järjestettiin liki kolmen tunnin ajomatkan päässä ja käytännössä bensanhintojen ollessa sitä mitä on, ei minulla ollut mahdollisuutta osallistua. Ajomatkoineen, bensakuluineen, ringin- valmennusmaksuineen ja majoituskulujen yhtenäinen summa olisi mahdollistanut useamman yksityistunnin täällä lähempänä. Puolen tunnin treeniaika tätä vasten tuntui jotenkin vähäiselle siihen nähden miten paljon aikaa ja ennen kaikkea rahaa rinki vaati. Harmitti koko juttu niin paljon, että toko jäi meillä pitkälle treenitauolle kokonaan. Olen yrittänyt muistuttaa ystäviäni siitä, että kun seuraavan kerran innostun näistä rinkijutuista tai koko vuoden koulutuksista (esim agilityn topteam), he osaavat laittaa minulle jäitä hattuun.

Tammikuussa sähköt katkesivat ja sen myötä varmistui Likan ääniherkkyys ja varsinkin sähkökatkoihin liittyvät pelkotilat, joiden kanssa jouduimme kevättalvella potemaan monta viikkoa. Piiku on valitettavasti näissä tilanteissa alkanut ottamaan Likasta mallia ja tunneherkkyys näkyy selvästi. Käytin molemmat koirat eläinlääkärissä ja saimme Likalle rauhoittavan lääkityksen, jonka kanssa olemme selvinneet kesän ukkosista ja satunnaisista sähkökatkoista.

Agilityssa kävin Likan ja Piikun kanssa Timon yksityistunneilla ja Suskun Koulutusrumban ryhmätreeneissä Lotan ja Pimun kanssa. Keväällä tytöille saatiinkin hyvät perustaidot agilityssa ja pieni Pimu pääsi alusta asti tutustumaan halliympäristöihin, vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Kaikkialle se meni uskomattoman rohkealla ja avoimella asenteella. Keväällä en kisoissa Piikun kanssa kuitenkaan käynyt ja ensimmäiset korkattiinkin vasta heinäkuussa. Kaikkineen kisastartit jäivät koko vuonna muutamaan hassuun. Menestystäkään ei tullut, mutta tämän vuoden tavoite, eli bordercollie Likan virallinen kisaura, saatiin korkattua.

Maaliskuussa sain ostettua tytöille 5 yksityistuntia paimennukseen Usvanummentilalle. Kävimme treenaamassa noin joka toinen viikko ja se oli hyvä rytmi. Sain treenattua sekä Lotalle, että Piikulle taitoja mahdollista esikoetta varten. Toukokuussa Lotta läpäisi kirkkaasti paimennuksen taipumuskokeen ja sai tuomarilta hyvää palautetta. Pimun taippari siirtyi ensi vuodelle.

Maaliskuussa tulin ostaneeksi Suomen kaivohuollolta kaivon huollon ja saneeraustyön. Koko homma meni niin metsään kuin voi asiat mennä: pumppu nosti hienoa hiekkaa kaivosta putkistoon ja kaikki taloni vesihanojen sihdit tukkeutuivat. Asian hoito kesti kauan, kunnes lopulta marraskuussa koko juttu jouduttiin tekemään uudelleen. Onneksi maksettavaa tästä ei minulle tullut muuta kuin alkuperäinen lasku ja esimerkiksi kymmenet putkimiehen käynnit yritys maksoi mukisematta. Kuitenkin yli puolen vuoden ongelmat veden saannissa aiheuttivat lisää työtä (käytännössä jopa vessan vetämiseen tarkoitettu vesi tuli kantaa 10km päästä yleisestä hanasta) ja monet väsyneet itkut.

Huhtikuun alussa pyörähti käyntiin Lifedream-maastotreenit Joka Sessen hauskalla hakukurssilla. Lunta oli metsässä vielä jonkin verran, mutta selvisimme hyvin ja asiakkaille jäi hyvä fiilis. Monet heistä jatkoivat vakitreeneissä, jotka saimme käyntiin kuun lopussa kun lumet metsästä lopulta sulivat. Treenejä on ollut noin 30-40 kauden aikana, joten lähes 2 kertaa viikossa olen ollut metsässä asiakkaiden kanssa. Tämä on ollut erittäin antoisaa! Haluan kiittää asiakkaitani kuluneesta vuodesta. Toivottavasti intoa riittää myös ensi vuodelle!

Kevään juoksut alkoivat tytöillä huhtikuussa. Lotalla oli erittäin vahva valeraskaus, jonka myötä jouduin käyttämään sitä parikin kertaa eläinlääkärissä. Lisäksi Lotan viralliset luustokuvat otettiin ja todettiin tyttö terveeksi! Ensi vuodelle sille onkin erittäin mielenkiintoisia pentusuunnitelmia! Yritin jälleen astuttaa Piikua kevään juoksusta, mutta tämäkään ei onnistunut. Ei, vaikka käytin apuna ensimmäistä kertaa progetestejä. Toiveet Piikun astuttamisesta ovat nyt lähes kadonneet ja tuntuukin, että sitä vastaan puhuu useakin seikka. Tästä syystä olin valtavan innoissani kun kuulin, että Piikun sulhanen Koda saisi pennut norjan tuontinartun kanssa. Varasin yhdistelmästä heti pennun ja ilo on ollut varsin suuri kun syksyllä tiimiin liittyi rohkea ja komea Paavo. Paavo asuu ystäväni Sirjan luona. Lisäksi Lotan tuleva sulhanen Ferro on Piikun velipuoli, joten toiveissa on saada Piikun sukua omaankin käyttöön tulevaisuudessa.

Vuoden aikana kävimme muutamassa näyttelyssä, mutta varsinainen tähti kehissä on ollut Pimu, joka viidessä ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään valioitui junnuvalioksi ja messukeskuksessa voitti kaikki kolme juniorivoittajatitteliä. Se myös valittiin collien erikoisnäyttelyn kauneimmaksi pennuksi syyskuussa. Myös Lotta valioitui junnuvalioksi vain muutaman näyttelyn jälkeen. Yhteistyö tyttöjen kasvattajien/omistajien kanssa on mielestäni ollut todella hyvää ja haluan kiittää Päiviä ja Tiiaa kuluneesta vuodesta! Kiitos näistä tytöistä! ❤

Meidän oma hakukausi alkoi toukokuussa ja olen ollut varsin innoissani, että haussa saimme tämän vuoden tavoitteet kasaan: Piiku oppi kiinteän rullan ja Likka sekä Lotta irtorullan. Vaikkei kisatavoitteita olekaan, tytöt nauttivat metsässä työskentelystä. Jälkeä olemme tehneet vähemmän, mutta Lotta ja Pimu oppivat syksyllä jälkikeppien ilmaisun ja nyt voinkin tehdä kaikille tytöille eripituisia metsäjälkiä omaksi iloksi ja virikkeeksi.

Elokuussa meille muutti kaksi maataisikissanpentua Godis ja Bonbon ❤

Muutamille koira-aiheisille verkkoluennoille osallistuin vuoden aikana ja sain lisää ymmärrystä koirien maailmasta. Tällaisia ovat olleet mm. Claudia Fugazzan language learning and processing in dogs, Miiamaaria Kujalan koiran mieli ja tunnetilat, Katriina Tiiran koiran resilenssi ja elekieli ja sen tulkitseminen-luennot, Emmi Riihikosken koiran ruokinta tutkimusten valossa, Jirka Vierimaan vireen hallinta ja häiriöharjoittelu sekä Sofia Haapasen ongelmallinen käyttäytyminen, miksi sellaista ilmenee-luento. Lisäksi osallistuin helmikuussa Photoshopin käyttöön perehdyttävälle kurssille Muurlan opistolla.

Maaliskuussa aloitin myös merkonomi-opinnot. Koulua olen tehnyt oppisopimuskoulutuksena eli oman työni ohella. Keväällä keskityin työyhteisössä toimimiseen ja asiakaspalveluun ja syksyllä markkinointiviestintään, sisällöntuotantoon ja tulokselliseen toimintaan. Sain kursseista ja näytöistä kiitettävän arvosanan, mihin olen erittäin tyytyväinen se huomioiden miten vähän aikaa ja energiaa oli paneutua kouluhommiin työn ohella. Koulu jatkuu näillä näkymin taas kesällä ja keväällä suoritan yhden näytön.

Syksyä on vahvasti varjostanut taloudellinen ahdinko. Talon ylläpito ja nousevat korkokustannukset lainoissa ovat saaneet minut erittäin huolestuneeksi. Maksettavaksi tulivat myös ennakkoverot, kiinteistöverot ja jäännösverot, kaikki yhtä aikaa elo-marraskuussa. Vakituisten harrastusten puute nyt syksyllä on saanut oman mielen jotenkin ahdistuneeksi. Pidän siitä, että elämässä on tavoitteita – suuria ja pieniä sekä toimintaa. Vakitreenit koirien kanssa tuovat arkeen pientä luksusta sekä sosiaalista kanssakäymistä. Tuntuu, että kevään aktiivisista treeneistä on jo – no, melkein vuosi aikaa! Ensi vuodelle haaveissa onkin keskittyä enemmän omaan tekemiseen ja löytää sopiva tasapaino työn, yrittäjyyden ja oman koiraharrastuksen välillä. Näistä suunnitelmista lisää myöhemmin.

Elokuussa vietettiin pienellä porukalla perinteisiä rapujuhlia ja oli ihana saada paikalle ystäväni ja pikkuveljeni vaimoineen. Lopuksi kiitokset ystävilleni, erityisesti Sirjalle koirien hoidosta ja viikonlopuista yhdessä, Maijulle yhteisistä agsavalmennuksista (sushista!) ja avusta arjessa, Virvalle herkullisista kahvihetkistä, Sarille yhteisistä näyttelyreissuista, lenkeistä ja pakohuonepeleistä aikoina kun ei kyetä mihinkään muuhun ja Petralle puheluista, joita ensi vuonna pitää kyllä soitella enemmän. Kiitos kuluneesta vuodesta ja siitä, että olette aina tukenani. Voin vain yrittää olla yhtä hyvä ystävä. ❤

Kesäloma 2022

Työpaikan vaihdon myötä lomaa on kertynyt vain parisen viikkoa. Päätin pitää viikon nyt kesällä ja jättää toisen talvelle. Viikko tuntui ja tuntuu edelleen todella vähäiselle ajalle palautua talvesta, mutta ei voi mitään. Heti päätin, että lomalla keskittyisin treenaamaan tytöille agsaa: Lotalle pitäisi saada kepit kuntoon ja Likalle taitoja ykkösluokkaa varten. Näiden lisäksi tuli treenattua myös rallytokoa, hakua ja metsäjälkeä. Nukuimme pitkään, söimme hyvin ja vietimme aikaa ystävien kanssa. Ja niin, kävimme myös uimassa melkein joka päivä! Mikäs se ihanampaa?

Piikun maanantain treeni

Maanantaina 4.7 kävin hallilla tyttöjen kanssa. Treenasimme erotteluja, keppejä Lotalle sekä Likalle ja sik-sik alkeita. Oli ihanaa treenata ajan kanssa ja rauhassa.

Likka mmaanantain treeni

Tiistaina pakkasin tytöt taas autoon ja ajoin Sarin luokse Somerolle, missä pääsimme uimaan ja treenaamaan rallytokoa. Jokainen koira sai kaksi kierrosta lyhyellä radalla. Olin hämmentynyt siitä, miten hienosti kaikki tytöt viimeistään tokalla kierroksella muistivat talven treenejä! Edellisistä rallytreeneistä on nimittäin jo kotvanen aikaa!

Lotan maanantain treeni

Lottaa olen treenannut rallya ajatellen ehkä eniten koiristani. Vielä pitää treenata erilaisia kiertoliikkeitä ja eteen siirtymistä.

Pimun maanantain treeni

Piiku on rallystä vähän hämillään, se haluaisi tapansa mukaan mennä vaan satasella eikä oikein ymmärrä kaikkia kieputuksia. Uskon kuitenkin, että siitä saisi vallan mainion koiran myös rallyyn😜

Likka on ihan pro. Se tekee todella hienoa seuruuta ja liikkeet on nopeita ja näyttäviä. Likalle varsinkin luuston takia tämä laji voisi tarjota todellisen vaihtoehdon agsalle ja Likka oli tapansa mukaan ihan innoissaan!

Pimun kanssa ei ole tehty kuin keittiötokoa. Siihen nähden Seuruu pätkät imutuksella ja suurin osa liikkeistä sujui hyvin. Ohjaajan kiertämistä pitää vielä vahvistaa, mutta Pimu on oppinut viimeisen parin viikon aikana siirtymään edestä perusasentoon pelkästä suullisesta vihjeestä 💗

Vaikka olen luvannut itselleni, etten treenaa syksyllä tavoitteellisesti kuin agsaa, niin jospa kuitenkin vähän rallyakin?? 🙈😂

Keskiviikkona oli vuorossa taas hallilla agilitya. Otin mukaani Lotan ja Likan, sillä Piiku ja Pimu pääsivät hakuilemaan illalla. Lotan kepit alkavat hahmottuva hyvin. Halusin myös treenata muuria, sillä se on vähemmälle treenille jäänyt ja rengasta. Todella iloinen olin molemmista tytöistä, niin hienosti osasivat! Likalle keppien hakeminen täydessä vauhdissa on vielä vähän haaste, mutta kyllä se sieltä tulee.

Lotan kepit

Illalla Piiku harjoitteli kiinteän rullapannan kanssa ilmaisua. Otettiin neljä pistoa, joista kaksi ensimmäistä mielikuvilla täydessä syvyydessä. Piiku haki hyvin ensimmäisen ukon, mutta Rulla unohtui ottaa suuhun. Siirrettiin ukkoa lähemmäksi ja lisäkäskyllä Rullakin muistui ottaa suuhun. Toka pisto täyteen syvyyteen sujui täydellisesti ilmaisten. Kolmas ukko löytyi pienen lenkin jälkeen, ilmaisu oli täydellinen ja näytöllekin juostiin saman mutkan kautta. Neljäs ukko oli ihan keskilinjan tuntumassa, mutta lieneekö väsymyksestä kun Piiku ei muistanut taaskaan ottaa rullaa, siirrettiin sitten maalimies ihan näkösälle. Tällaisia selkeitä ilmaisuja rullan kanssa olisi hyvä tehdä lisää.

7kk ikäinen Pimu treenasi myös hakumetsässä. Ilta-aurinko alkoi jo laskea kun päästiin hakemaan ukkoja. Ensimmäiset kaksi pistoa oli ajatuksena käyttää mielikuva harjoitusta, jossa Pimu näkee etukäteen maalimiehet keskilinjalta. En kuitenkaan ollut tullut ajatelleeksi, ettei Pimu ole hakuillut pitkään aikaan eikä sen itsevarmuus vielä riitä pitkille välimatkoille (ekoissa pistoissa mm oli noin 50m). Ensimmäinen pisto sujui hyvin, mutta toka meni ihan plörinäksi. Hienosti Pimu juoksi kolme kertaa kauas etsimään, mutta ei saanut hajua. Lopulta pyysin maalimiestä vähän lähemmäksi. Kolmas pisto oli lähemmäs haamuna ja neljäs ilman apuja myös ihan keskilinjan tuntumassa.

Tässä olisi pitänyt ennakoida, ettei Pimun taidot vielä riitä mielikuvien avulla noin pitkälle. Oli kuitenkin kivat treenit ja super ylpeä Pimusta, joka teki parhaansa 💗 kyllä siitäkin hieno hakukoira mulle tulee

Torstaina koirat saivat vapaapäivän, sillä Luokseni saapui ystävä yökylään. Teimme lyhyen palauttelevan lenkin metsässä ja vietimme illan syöden, jutellen ja leffaa katsellen.

Likka treenaa keskiviikkona

Perjantaina iiltapäivällä likka, Piiku ja Lotta pääsivät Suskun, KoulutusRumba, agilityn yksärille ja Pimu Ronjan kanssa remmilenkille. Likalle esitin toiveen päästä treenaamaan ykkösluokan rataa, sillä viralliset kisat lähestyvät. Suskulla olikin hauska, joskin minulle melko rankka rata, jossa sain juosta täysiä pitkiä välimatkoja. Onneksi ykkösluokassa harvoin on näin pitkiä estevälejä. Juuri tällaista olen kuitenkin kaivannut tytöille, jotka tottuneet treenaamaan pienessä hallissa. Siihen nähden Likka ja Piiku irtosivat tosi hyvin! Myös Lotta pääsi treenaamaan eteenmenoa etupalkalla. Oma kunto on kyllä ihan hanurista, pitäisi tehdä asialle jotakin. Syön mielestäni terveellisesti, mutta paino ei vain tipu. Jossakin kohtaa tuntui, että jalat tekivät stopin, ei vain enää pystynyt, vaikka mieli edelleen paineli menemään.Agsa on kyllä niin kivaa, vaikka rankkaa! 😂💗😅

Lauantaina jalat olivat pikkuisen kipeänä, mutta lähdimme silti metsälenkille yhdessä tuttavan ja hänen koiransa kanssa. Erityisen iloinen olin, kun saimme seuraa heistä myös metsäjäljelle, en ole varma olisinko jaksanut lähteä ilman heitä! Tein Lotalle kaksi lyhyttä neliön muotoista jälkeä kolmella Kepillä ja Lode teki ne hienosti!! Pitäisi panostaa oikeanlaiseen palkkaan vielä enemmän, vaikka ihan märkäruokaan purkeissa, jotka tulisivat taskusta. Silti, hienosti se on ymmärtänyt homman jujun! Pari kertaa kävi niin, että en itse muistanut mihin kepin olin jättänyt ja Lotta etsi sen ilman apua.

Pimulle tein ensin lyhyen purkkijäljen, jonka se teki hienosti, joskin purkeilla oli hiukan liian lyhyet välimatkat. Seuraava jälki olikin pitkä ja sisälsi yhden kulman. Laitoin nakkia matkan varrelle kulmaan ja pariin muuhun paikkaan purkkien väliin. Pimu ajoi jäljen hyvin, mutta nenä nousi liiaksi ylös niillä pätkillä, joissa ei ollut nakkia. Niinpä seuraavaksi palaan hieman takaisin opettelussa ja purkkien lisäksi jätän jäljelle muutamia nakkeja, jotta nenä pysyisi paremmin maassa. Lopuksi puoli vahingossa pieni ilmaisutreeni kepillä ja Pimu nosti kepin hienosti!

Sunnuntaina vuorossa oli metsätreenejä Sarin kanssa. Harmittavasti alkoi sataa kesken kaiken, joten ihan kaikkea ei päästy treenaamaan, mutta suurimmaksi osaksi suunnitelman mukaan. Likka sai haun ilmaisu- ja näyttötreeniä ja myös viestitreeniä. Vielä pitäisi päättää kumpi Rulla on sille parempi, i:n mallinen vai norjalainen. Likka pienenä koirana helposti sotkeutuu pantaan juostessaan, joten siinä mielessä pannasta roikkuva i-malli olisi turvallisempi. Näytölle lähtö sujui parin toiston jälkeen pelkästä käskystä, hienoa! Viestiä tehtiin sille neljä toistoa Mäkisellä metsätiellä ja oli ihanaa nähdä sen silmien loistavan, se tietää jo mistä tässä on kyse ja juoksee Sarin luokse erittäin mielellään. Lotta treenasi tippunutta esinettä. Ei ollakaan tehty pitkään aikaan esineiden kanssa treeniä, joten tämä oli tosi kivaa! Lotta teki kaksi hyvää toistoa ja vieläpä ylämäkeen! Piikulle treenattiin ilmaisua näkyvillä olevalle maalimiehelle, ilman siis etsintää, mutta välimatka maalimiehen ja ohjaajan välillä oli suht pitkä. Tämä sujui hyvin. Pari kertaa Piiku tuntui unohtavan rullan tuomisen tai tarjosi sitä myös keskilinjalla, mitä en huomioinut. Lopuksi otimme yhden suorapalkan ja sen jälkeen rullan tuomisen ja sujui mallikkaasti! Pimulle aloitettiin nouto ihan alkeista. Kun sulla on vahvasti noutavat isosiskot, ei oikein oma noutaminen tunnu vahvistuvan! Täytyy jatkaa näitä treenejä mahdollisimman usein. Kiitos taas Sarille seurasta ja treeneistä! Yksin olisi niin paljon tylsempää! Illalla käytiin vielä uimassa ja Lotta sekä Pimu houkuttelivat Elmoa uimasille. Lotta hakee uiden hienosti lelua jo pitkiäkin matkoja silloin kun Likka ei ole mukana 💗😂

Loma oli siis lyhyt, intensiivinen ja aktiivinen. Ei tullut siivottua juurikaan, eikä vietettyä aikaa ravintolassa, terassilla tai hiekkarannalla. Ei matkusteltua tai käytyä konserteissa. Mutta eipä sellainen olekaan minun juttuni, ei ainakaan jos loma on vain viikon mittainen 😂

Kevätkuulumisia

Kevättä rinnassa? Itselläni ainakin on. Olen aivan kypsä talveen ja lumeen ja pakkasiin! Ihan viime päivinä olemme saaneet nauttia ihanista kevätpäivistä, mutta silti tuntuu, että lumet eivät vain sula – IKINÄ.

Aloitin marraskuussa uuden työn, etänä. Työskentelen kaiken päivää tietokoneella ja nyt on pakko myöntää, että tästä syystä blogin kirjoitus on jäänyt harvinaisen vähiin. Treenipäiväkirjoja on helpompi päivittää someen, mutta tänne blogiin ei enää jaksa illalla askarrella mitään. Koen, että tämä on sääli, sillä Instassa ja FBn puolella treenit ja tarinat katoavat ajan myötä bittiavaruuteen, mutta täällä blogissa ne ovat jäsennellysti löydettävissä vielä vuosienkin päästä. Siispä yritän jatkossakin päivittää treeneistä tännekin ❤ Tsekkaa juttuja tuosta vasemmalta sivun linkeistä.

Kevään suurin asia on tietenkin perheeseen saapunut Pimu (Diamondfox Challenger). Pimun saapuminen tammikuussa ei ollut suunniteltu juttu, mutta jotenkin siinä vain kävi niin, että yhdessä Sarin kanssa haettiin pennut kotiin. Pimu on ihan mielettömän rohkea ja toiminallinen pentu ja olen siihen valtavan tyytyväinen. Se on selkeästi meidän perheen kovapäisin tapaus ja koettelee kyllä tällä hetkellä meidän kaikkien hermoja haukkumalla ja komentelemalla sekä roikkumalla milloin missäkin rievussa. Harrastuksia ajatellen se on erittäin lupaava: on ahne, taisteluhaluinen, ei voi pahoin autossa eikä kaihda mitään alustoja tai ympäristöjä. Siitä tulee vielä hieno koira – jos en tule hulluksi sitä ennen 😀 Pimu on yhteisomistuksessa kasvattajansa Päivin kanssa.

Kevät on lähtenyt harrastusten osalta kohisten liikkeelle: Piiku pääsi Suomen collieyhdistyksen tokorinkiin ja aloitimme virallisen tokouran korkkaamalla alokasluokka. Keväälle on katsottu jo valmiiksi muutamat kokeet. Likan kanssa olen myös innostunut tokosta ja treenaamme tavoitteellisesti viikoittain. Agilityssa Koulutusrumban treeneissä käymme parin viikon välein ja Timo Liuhdon yksityistunneilla 1-2krt kuukaudessa. Koulutusrumban treenit on valikoituneet Lotalle sekä Pimulle kun taas Timon treeneissä juoksee Likka Piikun keskittyessä nyt enemmän tokotreeniin. Myös paimennuksen aloitimme jälleen ja meitä kouluttaa Usvanummentilalla Mervi Asp. Paimennuksessa päätin keskittyä Piikuun ja Lottaan. Piikun kanssa haaveilen esikokeesta ja Lotalle on katsottu valmiiksi taipumuskoe. Pikku hiljaa alkaa siis lajirepertuaari luonnostaan hakemaan omia uomiaan sen suhteen kenen kanssa harrastan mitäkin. Treenipäiväkirjoja on tulossa blogiin, mutta hitaasti.

Myös Lifedream maastokurssit ja irtotunnit pyörähtävät taas käyntiin huhtikuussa.

Sen sijaan haku ja jälki on vielä tuloillaan! EN malta odottaa!!! Niitä treenaamme edelleen omaksi iloksi kaiken muun ohella. Myös Lifedream maastokurssit ja irtotunnit pyörähtävät käyntiin taas huhtikuussa. Tiedän, että kaikki tytöt rakastavat nenätyöskentelyä metsässä ja vaikka meillä ei taida aika riittää touhun viemiseen kisatasolle asti, saan näissä treeneissä ns. kirsikat kakusta kun keskitymme vain maastossa tehtäviin harjoituksiin. Koirat rakastaa sitä! Myös esineen etsintää päästään tekemään taas todenteolla sitten kun lumet sulavat!

Olen ilmoittanut Piikun ja Lotan myös rotuyhdistyksen sivuerikoisnäyttelyyn toukokuussa. On hauskaa mennä jälleen näyttelyyn ja tarkoitus on ilmoittaa vielä muutamaan muuhunkin. Lotta kasvaa pelkkää jalkaa tällä hetkellä ja on muutenkin välillä ihan oikea teini! Energiaa riittää ja olen päättänyt jättää imuroimisen täysin väliin koska tytöt nyhtävät lelujaan, juoksevat matot rullalle ja touhu on muutenkin ihan lastentarhasta. Aina silloin tällöin olen tehnyt sisällä niille noseworkia ja tästä tytöt tykkäävät ihan hirmuisesti! Ilmaisua yritän treenata siten, että haju on vaikeasti lähestyttävässä paikassa, mutta eipä sillä ole meille juurikaan väliä. Tärkeintä on se, että tytöt saavat aivotyötä silloin kun tuntuu, että itsellä ei riitä enää rahkeet tämän porukan kanssa 😀

Olemme myös samasta syystä tavanneet paljon kavereita. Pimun kavereita on veli Elmo, kelpien pentu Räksy ja BC pentu Colt. Lotan kavereita puolestaan on mm. saman ikäiset Saaga ja Diego sekä pitkäkarvaiset colliet Poju sekä Viima. Likka ja Piiku viihtyvät jätkäporukassa: heidän kavereitaan on husky pojat Elmo sekä Gaston ja Maijun pojat Unto, Vipu ja Ventti. On hauskaa päästä painelemaan kavereiden kanssa täysiä ja samalla olen niin onnellinen, että suurimmaksi osaksi tytöt tulevat kaikkien kanssa toimeen.

Lumi on tänä talvena aiheuttanut melkoisesti harmia Siltapeltotilalla. Likka pääsi jo hyppäämään aidan yli traktoreita jahtaamaan kun lunta on kasaantunut aidan viereen melkoiset määrät. Valitettavasti ulkokanalan katto on romahtanut lumen painosta ja saankin miettiä kanoille uudet asumukset sitten kun ne kesäkuussa pääsevät ulos. Pohdinnassa on josko kanojen määrä voisi vielä muutamalla kasvaa… Kenties alan järjestää täällä meillä kanakursseja kaikille kouluttamisen ystäville! 😀 😀 Kun lunta on teillä ja metsissä, on lenkillekin ollut hankalaa päästä. Viime viikolla ostin viimein lumikengät, joiden kanssa on nyt ollut mukavampaa talsia poluttomia metsiä. Siitä lisää myöhemmin.

Merkonomi-opiskeluni alkoivat pari viikkoa sitten ja se uuden työn ohella saa minut ajoittain todella väsyneeksi. Olen ollut turhautunut ja huonolla tuulella enemmän kuin koskaan, vaikka muutokset elämässä ovat olleet erittäin positiivisia. Joudun jatkossa tasapainoilemaan työn, opiskelun ja harrastusten välillä, joten pyydän jo valmiiksi anteeksi jos en ole aina tavoitettavissa tai edes kovin hyvän tuulinen 😀 Mutta laitatte vain rohkeasti uudelleen viestiä jos minusta ei kuulu mitään. Kun on vain yksi pää, on myönnettävä, että se on välillä vähän liian täynnä. Kiirettä on erilaisten harrastusten kanssa ja perus yhteydenpito jää helposti. Toisaalta olen aina rakastanut touhukasta elämääni: jos se ei ole koirat, se on sitten jotakin muuta, kuten kiipeilyä, melontaa, sukellusta… Pahinta on kuitenkin, että luon itselleni ja tytöille odotuksia siitä, mitä pitäisi treenata ja missä kohdin kisata, vaikka todellisuudessa millään niistä ei ole mitään väliä. Vain yhdessä tekemisellä on.

Kevätaurinko paistaa nytkin suoraan silmiin verhojen välistä. Linnut laulavat ja muuttolinnut ovat ilmestyneet pelloille. Kevät ON täällä ja kylläpä sitä on kaivattu!! Ihanaa kun illat pitenevät ja lämpö sulattaa stressin pois. Ei ole kiire minnekään. Kyllä me keretään. ❤ Nautiskellaanhan yhdessä keväästä!!

Motivaatiota lokakuussa

Lokakuu meni ohi hujauksessa! Pitkästä aikaa tämä syksy tuntuu olevan sellainen, jonka ohitan suht nopeasti, ikään kuin olan kohautuksella. Syyt tähän ovat elämänmuutokset työrintamalla ja ihana kahden viikon loma, joka on nyt edennyt hiukan yli puoleen väliin. Lepo on saanut minut löytämään uutta energiaa ja motivaatiota.

Vuosi sitten pääsimme Likan kanssa Suomen agilityliiton TopTeamiin varakoirakkopaikalle. Olin valtavan motivoitunut treenaamaan ja kisaamaan lajissa ja tulevaisuus vaikutti valoisalle. Sitten selvisivät Likan lonkkatulokset ja sen kohdalla kaikki kaatui kuin korttitalo tuulen vireessä. Piikun kanssa nousimme kyllä super nopeasti kakkosiin, mutta äkkiä sekään ei tuntunut miltään kun tavoite oli saavutettu. Ajatuksena kun on ollut, että kaikki on tämän jälkeen plussaa. Agility on ehdottomasti ykköslajimme, joten tuntui äkkiä siltä kuin joku olisi vetäissyt maton jalkojen alta.

Työuupumukseni on kestänyt jo vuosia, sillä työnkuvani ei ole enää tuntunut sopivalta. Töitä kyllä teen, vähän liikaakin. Olen jo kolme vuotta tehnyt kahta eri työtä ja sen lisäksi satunnaisia pitkiä päivystysvuoroja. Hassulla tapaa pidän työstäni hammashoitajana ja olen siinä hyvä. Kaipaan kuitenkin samaan aikaan itsenäisyyttä ja vastuullisempaa asiakasvuorovaikutusta työhöni. Työ on täynnä rutiinia ja omat vaikutusmahdollisuudet työhön ovat pienet. Vapaa-ajalla olen aina touhunnut intohimolla ja koirien kanssa harrastaminen on tuonut elämääni toisenlaista motivaatiota. Aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, että olen nyt irtisanoutunut työstäni ja aloitan uudessa toimessa aivan uudella alalla marraskuun alussa, siis ensi viikolla! Kyseessä on perheyrityksemme, joka täyttää ensi vuonna 80v. Olen innoissani, mutta samalla jännittynyt siirtymään yhtiön työntekijäksi ja aloittamaan aivan uuden työelämän kaupan alalla. Suuremmaksi osaksi työ tulee olemaan etätyötä kotoa käsin. Nyt, lomani keskellä, huomaan että alan saada uutta motivaatiota kun olen saanut levättyä kunnolla. Tulevaisuus vaikuttaa pitkästä aikaa innostavalle, vähän pelottavalle, mutta ennen kaikkea avoimelle.

Nyt kun olen saanut levätä, alkaa motivaatio taas rakentua. Loma on tehnyt hyvää monella tapaa. Levon myötä huomaan, että tuttu innostus alkaa palailla: agilitya ollaan käyty treenaamassa noin 2krt viikossa, hakua kerran viikossa ja ilmoitin Piikun myös tokoilemaan. Rallitoko aloitettiin Likan ja Lotan kanssa yksityistunnein lokakuun puolessa välissä. Onpa Lotta menossa jopa paimentamaan Usvanummentilalle vielä tämän vuoden puolella. Samoin se on ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyynsä marraskuussa ja se sekä Piiku ihan viralliseen kehään Lahteen tammikuussa.

Syksyllä aloitin toiminimellä pienimuotoisen kurssitoiminnan ja se on tuonut elämään valtavasti uusia ihmisiä ja innostusta! On ihanaa nähdä ihmiset iloisina ja motivoituneita toimimaan omien koiriensa kanssa. Saan myös motivaatiota suunnitellessani ja toteuttaessani asiakaskäynnit itse, ollen samalla vastuussa niiden toteutumisesta niin hyvässä kuin pahassa. Olen saanut valtavasti hyvää, rakentavaa palautetta ja tästä olen kiitollinen. Talven tullessa joudumme kuitenkin jättämään maastoilut tauolle. Tarkoitus on jatkaa irtotreenejä niin kauan kun kelit sen sallivat ja sitten uudelleen ensi keväänä.

Ensi vuodesta on rakentumassa erittäin mielenkiintoinen! Paitsi uudessa työelämässä, myös tehotyttöjen kanssa harrastaessa tavoitteet alkavat jälleen vieriä omiin muotteihinsa. Agilityssa Piikun kanssa tavoitteena on nyt kolmosluokka ja Likan sekä Lotan kanssa ekat viralliset. Lotta vaikuttaa erittäin motivoituneelta lajiin ja se on jo syttynyt putkiin sekä siivekkeiden välistä juoksemiseen. Treenaamme sen kanssa noin joka toinen viikko ohjatuissa treeneissä. Olen alkanut jo työstää ajatusta siitä, että jatkan agilityn parissa collieiden kanssa kun taas Likan kanssa treenataan vain jos se ei siitä kipeydy, eikä tavoite sen kohdalla ole enää muu kuin hauskan pito. Tiedän, että vaikka joutuisin luopumaan lajista sen kanssa kokonaan, Likka kyllä selviää elämästä ilmankin sitä. Se on nautiskelija: rakastaa juosta metsässä, haistella hajuja, uida ja syödä herkkuja. Sen kanssa esimerkiksi tavoitteet haussa ovat kilpailullisesti olemattomat, mutta se rakastaa metsässä toimimista ja ihmisten etsimistä.

Hakua olemme päässeet treenaamaan kerran viikossa koko syksyn ajan ja siitä huolimatta, ettei lajiin ole juurikaan kilpailullisia tavoitteita, metsässä toimiminen on meistä kaikista super hauskaa! Keskilinjatyöskentely on tuonut Likalle ja Lotalle valtavasti hallintaa ja vahvistanut meidän suhdettamme. Molemmat irtoavat minusta reilusti 70m syvyyteen etsimään ja työskentelevät erittäin sinnikkäästi, ilman apuja. Piikun kanssa aloitimme irtorullatreenin ja se on edennyt todella hienosti! Nyt kun rullaa tuodaan varmasti keskilinjalle ja näytölle lähdetään sellaisella innolla, että roikun vaan perässä, tulisi seuraavaksi lisätä kiintorulla, mutta voipi olla, että sen aika on vasta ensi vuonna.

Vähän yllättäen innostuin tokosta Piikun kanssa lokakuun alussa. Huomasin pohtivani ottavani sen mukaan lajirepertuaariimme taas talven ajaksi, kun maastoilu ei kelien vuoksi onnistu. Alkuun katselin jo kisojakin joulukuulle, mutta kun laji nykyään vaatii lisenssin, päätin siirtää kisaamisen ensi vuoteen. Sain pari peruutuspaikkaa Katja Honkasalon tokotunneille ja marraskuussa hallivuoron Turun alaosaston järjestämälle omatoimi toko/tottistreeneihin. Ensimmäinen tunti Katjan kanssa oli viime perjantaina ja se oli pitkästä aikaa niin upeaa, että melkein itku tuli! Äkkiä ajatus BH-kokeesta ja pk lajien tottiksesta ei tunnukaan niin mahdottomalle. Tästä innostuneena aion alkaa treenata Piikulle tottiksen hyppyä ja a:ta. Ihan vain varmuuden vuoksi! 😀

Likan ja Lotan kanssa on puolestaan aloitettu rallitoko. Laji on meille täysin uusi, joten kiitollisena sain agsavalmentajamme Suskun pitämään meille yksityistunteja noin kahden viikon välein. Susku on kisannut ja valmentanutkin lajissa, joten häneltä saan lajiin hyvät opit! Vähän sekavalta se tietysti tuntuu tokoilijan näkökulmasta ja suurin jännitys on siinä osaanko tulkita ne miljoonat kyltit oikein, etten sössisi itse tulevia kisasuorituksia. Siitä huolimatta, ne ovat kuitenkin meillä tähtäimessä. Uusi laji tuo elämään intoa ja kauhua, mutta oikeastaan aika kivalla tavalla ja varsinkin Likan kanssa toivon, että pääsemme muodostamaan kisauran ihan ajatuksella lajissa.

Näiden lisäksi treenataan jälkeä, paimennusta ja esineitä aina kun keretään. Jälkeä tehdään omaksi iloksi pari kertaa kuussa. Lotalle on tarkoitus opettaa keppien ilmaisu, mutta se osaa jo etsiä kepit jäljeltä. Tarvitsee vain lisää kokemusta. Piikun ja Likan kanssa jäljet ovat jo 300-500m ja ajattelin seuraavaksi aloittaa opettamisen jäljen nostamiseen janalta. Lotta on tarkoitus viedä paimennuksen taipumustestiin ensi vuonna ja jos se osoittaa lajiin tarvittavaa intoa enemmän kuin Piiku, voisin ehkä treenata sen kanssa sitä tavoitteellisesti. Käytännössä paimentaminen vie paljon aikaa ja rahaa, joten en tiedä onko minulla siihen mahdollisuutta, mutta toimivalle koiralle sellaista kyllä löytyy. Esineitä ollaan treenattu vähiten, mutta jos Piikun seuraaminen saadaan tokossa kasaan ja BH koe alle, on esineruutukin taas eri tavalla asialistalla. Olen treenannut sen kanssa muutaman kerran lenkillä tippunutta esinettä ja se on tosi hauskaa. Ainakin omaksi iloksi esinetreenit on ehdottomasti kaikilla tytöillä asialistalla!

Ensi vuonna tarkoitus on käydä myös näyttelyissä tehotyttöjen kanssa. Lotan sijoitus-sopimuksen myötä Kehät ovat taas ajankohtaisia ja koska Piikukin on mielestäni ihan mukiinmenevän näköinen rotunsa edustaja otan tietysti senkin mukaan näyttelyihin. Piikulla on vain yksi virallinen näyttelytulos, vuoden 2020 erikoisnäyttelystä nuorten luokasta ERI hyvällä arvostelulla. Piiku oli viimeinen luokasta ulos lentänyt, joten sen sijoittuminen isossa luokassa oli lähellä. Ihan hauskaa on lähteä taas näyttelyihin, tavata tuttuja collieihmisiä ja saada erilaisia arvosteluja tytöille! Lotalla on mielestäni ihan todelliset mahdollisuudet pärjätä, sillä se on kivasti kulmautunut ja kaunisilmeinen. Olen erittäin iloinen ja ylpeä, että sen lisäksi, että tytöt ovat toimivia, ne ovat myös näyttäviä. Ja kumpikaan ei ole siis oma tekele, joten tästä kiitos kasvattajille Suville sekä Tiialle. Ilo on omistaa tällaiset kantanartut!! Myös Likan kanssa on tarkoitus käydä parissa kehässä. Omasta mielestäni se on ihan oikeasti kaunis ja tasapainoisesti kulmautunut, mutta tuomareiden silmissä voi olla liian pieni ja vähäturkkinen??

Syksyn saapuessa olen alkanut jälleen haaveilla peruskunnon nostamisesta niin minulle kuin koirillekin. Uuden etätyön myötä toivon saavani lisää aikaa pitkänmatkan kävelylle ja sillä olen ennenkin onnistunut! Omasta pihasta pääsen tekemään jopa 12-22km remmilenkkejä, joten kunhan Lotta on siinä iässä, että näitä voidaan asteittain alkaa lisätä viikko-ohjelmaan uskon, että onnistumme! Kävely vaatii aikaa, jota minulla ei ole ennen ollut, mutta ehkäpä uusi työ mahdollistaa sen paremmin.

Saa nähdä mitkä kaikki näistä tavoitteista toteutuu ja mitkä ei, mutta juuri nyt tärkeintä on, että ylipäätään minulla on niitä taas! Jee!! 🙏 Eihän elämässä aina voi olla satalasissa, eikä koskaan voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta olen erittäin onnellinen siitä, että innokas tekeminen ja tavoitteiden asettelu kiinnostaa jälleen. Lepo tekee ihmeitä! Blogiin tulossa pian myös tarkempia muistiinpanoja ylläolevista lajeista. ❤

SYYSKuulumisia

Syksy on alkanut epävarmoissa fiiliksissä. Piikun juoksu oli ja meni ja yrityksistä huolimatta onnistuimme olemaan liikkeellä väärään aikaan, joten pentue siirtyi ensi kesälle. Piikun seuraavaa juoksua odotellaan huhti/toukokuussa. Tämän pettymyksen lisäksi Likka kävi luustokuvissa elokuun alussa ja sillä todettiin muuten priima luusto, mutta lonkat olivat D/D ja vasemmassa nivelessä on jo lievää nivelrikkoa. Tämä sai minut todella ahdistuneeksi ja rajan veto harrastusten tavoitteellisuuden suhteen alkoi. Jotenkin tuntuu siltä, että kaikki mistä olen viimeisen vuoden ajan haaveillut kariutuu kerta toisensa jälkeen. Onneksi 5kk ikäinen Pikku-Lotta on pysynyt terveenä ja on luonteeltaan super kultainen tapaus, joten kyllä täällä piristäjiäkin riittää. Tämä syksy on kuitenkin täynnä muutosta paitsi näissä koiratouhuissa, myös henkilökohtaisessa elämässä kun pienimuotoinen yritystoiminta käynnistyi kesäkuussa ja myöhemmin tänä vuonna on edessä myös työpaikan vaihto ja aivan uudet kuviot! Lue lisää näistä kuulumisista alta:

Kesä meni todella nopeasti ja töitä tehdessä. Olen ammatiltani lähihoitaja ja viimeiset 15 vuotta olen työskennellyt hammashoitajana. Tuntuu kuitenkin siltä, että työn henkiset vaatimukset alkavat ottaa nyt veronsa. Täytin tänä vuonna 40-vuotta ja ajatus tässä työssä pakertamisesta tauotta eläkeikään asti ahdistaa kovin. Toki työn tauottaminenkin on tärkeää, mutta väsymystäni lisää merkittävästi se, ettei työnkuvani varsinaisesti tarjoa minulle sellaista mielekkyyttä kuin toivoisin. Olen surullinen siitä mistä uutisissakin puhutaan paljon tällä hetkellä: hoitajien palkkataso ei vastaa työn fyysistä ja henkistä kuormittavuutta, omat mahdollisuudet vaikuttaa työn laatuun ja tauottamiseen ovat vähäiset ja jatkokouluttautuminen usein mahdotonta. Olen aina harannut tässä suhteessa vastaan ja pohtinut muita keinoja toteuttaa itseäni. Harrastaminen ja kasvatustoiminta ovat vuosia tarjonneet minulle kiinnostavaa tekemistä ja suhtaudunkin koiratouhuihin intohimolla. Tästä syystä aloitin myös pienimuotoisen yritystoiminnan tänä syksynä. Tämä on jännittävä kokeilu, sillä olen haaveillut yrittäjyydestä lähes koko ikäni. Täyspäiväiseen yrittäjyyteen en kuitenkaan uskalla sitoa itseäni, joten tällainen pienimuotoinen toiminta voisi olla minulle juuri sopivaa pitääkseen elämäni mielekkäänä ja merkityksellisenä.

Palveluni liittyvät koirien koulutukseen ja valokuvaukseen. Järjestän kuvauspäiviä noin kerran kuussa ennalta määrätyssä paikassa, joskin tämä pimeä vuodenaika tuo siihen haasteita. Tulijoita on ollut todella kivasti niin, että päivät ovat olleet täysiä. On ihanaa päästä toteuttamaan luovuuttani linssin takana ja koska kuvani eivät ole kovin käsiteltyjä, yritän panostaa sen sijaan luonnollisuuteen ja näyttävään miljööseen. Valokuvauksesta voi lukea lisää täältä.

Maastolajeihin keskittyviä jokaiselle koiralle avoimia jälki- sekä hakupäiviä pidän niin ikään noin kerran kuussa. On ollut hauskaa huomata, että kiinnostusta myös tällaiselle ei kilpailuihin tähtäävälle toiminnalle on ja onkin ihan mielettömän ihanaa nähdä ihmiset innostuneina omien koiriensa kanssa. Yleensä tulijat ovat saman tien ilmoittautuneet myös jatkotreeneihin ensimmäisen kurssipäivän jälkeen. Lisää matalan kynnyksen maastokursseista löytyy blogista jo tarinaakin, lue lisää täältä.

Aivan uutena palveluna, joskin aika vanhana ideana, olen kehitellyt pentuneuvolaa lähinnä ensimmäistä koiraansa ottaville ihmisille ja pienten pentujen omistajille. Nykypäivänä koiran ottoon liittyy paljon pohdintaa alkaen sopivasta rodusta, harrastustoiminnasta ja vastuukysymyksistäkin. On erittäin hyvä, että koiran hankintaa mietitään monilta eri kanteilta, onhan se toivottavasti seuranasi reilut 10 vuotta! Haluan tuoda tarjolle matalan kynnyksen palvelun, jonka aikana voit kysyä koiran hankintaan liittyviä kysymyksiäsi ja saat neuvoja siitä, mistä saat luotettavaa tietoa lisää. Ikään kuin pennun omistajan oma tukihenkilö 😀 Pennun tultua taloon voi neuvolakäynnit jatkua tapakasvatukseen tai hoitotoimenpiteisiin liittyen ja harrastuskoiran alkeistreeneinä vaikkapa kerran kuussa. Lue lisää pentuneuvolasta.

Yrittäjyyden ohella harrastan koirieni kanssa omaksi iloksi paimennusta, hakua sekä jälkeä ja tavoitteellisemmin agilitya. Piiku nousi peräti kolmessa kisassa kakkosiin agilityssa ja Likan kanssa treenaamme vielä keppejä ja kontakteja kuntoon ennen sen kisauran starttia. Lottakin on aloittanut ohjatut treeninsä. En malta odottaa, että pääsen senkin kanssa vihdoinkin aloittamaan ja kenties oma hukassa ollut asenne agsaan palaa syksyn aikana takaisin. Lisäksi haaveilen tokokokeista Piikun kanssa, se ei edes vaatisi kuin muutaman hyvän treenin ja rohkeaa lähestymistä 😀 Likan suhteen täytyy pitää mieli avoimena ja toivoa, että se pysyy oireettomana mahdollisimman pitkään. Tuen Likan fysiikkaa säännöllisillä hierontakäynneillä sekä nivelvalmisteilla. Olen myös varannut meille ensimmäiset rallitokoyksärit ajatellen, että agilityn rinnalla kulkisi jokin toinen laji, joka ei olisi niin fyysinen. Rallitokoa harrastaisin pääosin Likan ja Lotan kanssa. Jää nähtäväksi innostummeko lajista ja mihin se vie. Hakutreenejä meillä on ollut lähes viikottain. Meillä on koossa erittäin innokas collieporukka ja treenit ovat myös edenneet nopeasti. Päätin opettaa Piikulle rullailmaisun ja se on lähtenyt hienosti käyntiin. Säännöllisten treenien myötä tytöt ovat myös saaneet makua maastolajien itsenäiseen työskentelyyn.

Pakko kuitenkin myöntää, että Likan luustokuvien jälkeen on ollut vaikeaa löytää intoa harrastamiseen uudelleen. Rajan veto harrastusten tavoitteellisuuden suhteen sai minut ahdistuneeksi. Jotenkin tuntui siltä, että kaikki mistä olen viimeisen vuoden ajan haaveillut kariutui kerta toisensa jälkeen. Tuo oikeanlainen asenne on se juttu, jota odottelen vielä saapuvaksi. Piikun pentueeseen olin satsannut niin paljon henkistä momentumia, että kestää hetken päästä yli siitä, ettei pentuja tulekaan. Oli ihanaa saada aktiivisesti pentukyselyjä ja todella mukavilta, potentiaalisilta ihmisiltä! Nyt, kun Piikun pentuetta on odotettu kokonainen vuosi varsin aktiivisesti yhteisten kokoontumisien merkeissä, on pieni joukkomme jo tiivis. Onnekseni heistä osa on kiinnostunut odottamaan Piikun pentua vielä lisää ensi vuoteen. Tästä olen hurjan kiitollinen, joskin ymmärrän hyvin jos joku ei jaksakaan odottaa 😀 Toki pentujen teettäminen kesällä on kaikin puolin helpompaa.

Kaiken tämän henkisen taantuman kruunasi tieto siitä, että lisätyösopimukseni sanottaisiin irti yllättäen nyt syksyllä. Jouduin perumaan kaikki agilityn valmennustunnit, joita olin kovasti odottanut kun ymmärsin, että taloudellinen tilanteeni olisi jatkossa todella tiukka ja joutuisin tarkkaan miettimään mihin ryhdyn.

Juuri kun ajattelin, että tästä olisi tulossa pisin ja kylmin talveni koskaan, soi viime viikolla puhelin. Olin ällistynyt kun minulle tarjottiin vakituista työtä perheyrityksestämme. Kyseessä on sukuni perustama ja omistuksessa jo 1930-luvulta ollut yritys, joka tarjoaa julkisten tilojen kompakteja valaistus- sekä kalustusratkaisuja. Katso lisää -> WWW. Koko ikäni olen salaa haaveillut, että saisin kantaa korteni kekoon yrityksessä, jonka käytännön pyörittämisestä en ymmärrä mitään, mutta johon olen aina suhtautunut sellaisella rakkaudella ja hellyydellä, jonka vain toiset perheyrityksessä toimijat ymmärtävät. Lapsuudessani tein Lauttasaaressa sijainneella konttorilla usein kesätöitä, mutta nykyään hoitajan työt ja pitkä välimatka ovat pitäneet minut kaukana yrityksen toiminnasta. Nyt kuitenkin minulle tarjottiin mahdollisuutta hypätä tuntemattomaan, siirtyä kaupan alalle ja mikä parasta – etätöihin!! Pohdin asiaa muutaman päivän, juttelin asiasta perheeni kanssa ja päätin tarttua mahdollisuuteen! Jännittää todella paljon ryhtyä uusiin työhaasteisiin ja aloittaa konkreettisesti työura alusta. Oman suolan tilanteeseen tuo myös se, että työtiimissäni on jatkossa myös läheisiä perheenjäseniä. Aloitan marraskuun alussa, mitä ennen pidän kahden viikon loman.

Mitä tulee harrastamiseen, en uskalla vielä asettaa itselleni tavoitteita puoleen tai toiseen, mutta toivon voivani jatkaa Piikun kanssa kisaamista kakkosissa noin kerran tai kaksi kuussa, ja käyväni myös itsekseni agsahallilla treenaamassa. Aika näyttää miten uudet työkuviot syövät energiaa harrastuskentillä aluksi, mutta uskon tilanteen tasoittuvan nopeasti kunhan pääsen uusiin kuvioihin sisälle. Kiipeily on jäänyt ajan puutteen vuoksi kokonaan, vaikka joskus edelleen haaveilen siitä, että pääsisin seinälle. Olen toisinaan nähnyt jopa unta kiipeilemisestä. Uuden työpaikan konttori sijaitsee Salmisaaressa sijaitsevaa KiipeilyAreenaa vastapäätä, joten eihän sitä koskaan tiedä! 😉 On jännää, miten elämässä tulee erilaisia tilanteita, joiden läpikäyminen vie oman aikansa halusimme tai emme. Niinhän sitä sanotaan, että kun jokin ovi sulkeutuu, jokin toinen avautuu. Tämä tosin vaatii sen, että oppii ylipäätään näkemään ovia ympärillään ja löytämään rohkeutta astua niistä. Odotan mielenkiinnolla millaiseksi työnkuvani ja arkeni jatkossa muodostuu. 20 vuoden hoitotyön jälkeen eroavaisuuksia nykyiseen on niin paljon, etten edes tiedä mistä aloittaa!

Syksyn antoisammat hetken vietän todennäköisesti metsässä, koirien kanssa. Metsässä taivaltaessa lähden suunnistamaan summamutikassa vain johonkin epämääräiseen suuntaan ja tarkistan välillä navigaattorista, etten vallan eksy. Tällainen samoilu on paitsi minulle, myös koirille hyvää liikuntaa. Muistutan aina välillä itseäni, että kävely – siis pitkänmatkan kävely – jota harrastin paljonkin muutama vuosi sitten, on ilmaista ja silti erittäin antoisaa. Vaikka se ei vie mihinkään tuloksellisesti, se kuitenkin pitää meidät kaikki kunnossa ja elämän mielekkäänä. Parhaat ideani olen työstänyt näillä metsälenkeillä! Toiveenani on, että etätyö mahdollistaa myös paremmin pitkät kävelylenkit kun aikaa ei mene työmatkoihin.

Blogiin on tulossa pian lisää treenipäiväkirjoja agilityn ja haun parista!

Oikein hyvää alkanutta syksyä Sinulle, toivotteleepi Hanna ja Tehotytöt,

edelleen täällä, unelman reunalla ❤

Kesäkuulumisia

Niin se kesäkin saapui ja melkoiset helteet! En tiedä teistä muista, mutta meillä viime vuonna hankkimani ilmalämpöpumppu on ollut kullan arvoinen. Tytöt ovat peuhanneet mielellään sisällä nyt kun ulkona on ollut kolmisenkymmentä astetta tai enemmänkin. Viime vuonna tehdyn piharemontin myötä etupiha on kuuma kuin pätsi, sillä sieltä kaadettiin yli 20 puuta. Varjoa ei juurikaan ole. Ei silti, rakastan uutta pihaani! Tuntuu kuin olisin muuttanut unelmieni taloon, vaikka todellisuudessa takana on jo 14 vuotta täällä Kiskossa. Niin suuri oli kuitenkin viime vuonna tehty piharemontti, kuistin uusiminen ja muut muutokset sisällä talossa. Minulla on uusi pieni kasvihuone (tosin jossa kasvaa lähinnä tällä hetkellä nokkosta) ja käyttämättömälle riippukeinullekin on löytynyt oma paikkansa takapihalta! Siinä maatessa vierähtää helposti onnen kyynel, jos ei toinenkin. ❤

Voisi melkein sanoa, että vietämme kesätaukoa kaikista treeneistä, sillä kuumalla ilmalla ei tee mieli tehdä oikein mitään muuta kuin uida. Sitä olemmekin harrastaneet ahkerasti. Ronja on vannoutunut sukeltaja ja hyökkää kuin hai veteen lentäneen lelun perään. Siksipä en uskalla heitellä mitään veteen jos mukana on myös perheen saukko, bordercollie Likka. Myös se nimittäin rakastaa intohimoisesti heitettyjä leluja ja tilanteessa saattaa tunteet kuumeta. Ronja onkin saanut viettää kanssani rannalla aikaa ihan kahden ja toisaalta 9,5vuotiaalle mummokoiralle se sallittakoon ❤

Piiku on tähän mennessä tyytynyt vain kahlailemaan vedessä, mutta nyt keksin laittaa sille valjaat päälle ja remmin kanssa ohjasin sen uimaan namin perässä. Tämä onnistuikin todella hyvin ja hallitun määrätietoisesti olen nyt uittanut sitä namin perässä pari kertaa. Piiku ui hyvällä taktiikalla, mutta ei juurikaan vielä omaksi ilokseen, vaan lähinnä ruuan perässä. Tämä onkin yksi Piikun rakastettavampia piirteitä: se tulee ruuan perässä sinnekin, mikä sitä vähän inhottaa. Luotto minuun on 100% eikä se sille epämukavassa tilanteessa koskaan jäädy niin, etteikö ruoka kelpaisi! Jatkamme uintiharjoituksia!

Likka ei juuri opettelua kaipaa, sen sijaan sitä ei saa vedestä pois! Se ui mielellään ja ihan saukkona käyskentelee vedessä. Sen sijaan suihkusta se ei tykkää lainkaan, vaikka joskus mutaojissa uinnin jälkeen on pakko alentua myös tällaiseen vesileikkiin 😀 Lotta ei ole vielä uskaltautunut edes kahlaamaan, mutta se on käynyt rannalla vasta pari kertaa, joten innolla odotan tuleeko siitä vesipeto kuten isästään! Vertti on suorittanut mm. ensimmäisenä rotunsa edustajana vesipelastuksen soveltuvuuskokeen.

Kesän kuumalla on myös ukkostanut kovin. Ensin ajattelin hieman huolestuneena, että tytöt reagoivat ukkoseen, mutta nyt lauantaina ukkosti todella kovin ja jyrisi aivan talon yläpuolella, eikä kukaan tytöistä reagoinut tähän mitenkään. Olimme käyneet pitkällä lenkillä juuri ennen ukkosen alkamista, joten torkuimme koko muutaman tunnin myrskyn ja seurailin niiden reagointia. Ainoa asia mihin tytöt edelleen reagoivat on mahdollinen sähkökatko, jota ne säikähtivät tammikuussa. Lähinnä bc Likka reagoi tuolloin erittäin vahvasti sähkökatkoon, jonka aikana vanha televisioni todennäköisesti piti korkeaa, jopa ihmisen korvalle kuulumatonta ääntä. Siltä kesti päiviä, jopa viikkoja palautua asiasta ja uskonkin, että korkeat äänet tekevät sille kipeää. Tilanne parani saman tien kun ostin uuden television. Piiku puolestaan on herkkä ottamaan toisista mallia ja siirtämään itseensä muiden tunnetiloja, vaikka sen oma olemus onkin varsin tasapainoinen. Se myös palautuu tilanteesta huomattavasti nopeammin kuin Likka. 10 vkon ikäinen Lotta ei jyrinöistä onneksi vielä ymmärrä sitäkään vähää 😀

Ulkona ukkosen jyrinä ei myöskään tyttöihin vaikuta. Kävimme tutustumassa Raaseporin linnanraunioihin samaan aikaan kun alueella myrskysi. Satoi hieman vettä ja jyrisi voimakkaasti, mutta Piiku tarjosi toimintaa linnan laajassa puutarhassa ja esiintyi tuttuun tapaansa kameralle. Myös pieni Lotta kulki mukana kuin vanha tekijä ja vain kerran hieman kyykistyi kun ukkonen jyrähti aivan päämme yläpuolella. Lotta on muutenkin hurjan reipas tyttö, olemme kulkeneet kaupungissa ja erilaisissa ympäristöissä. Kaikkialla se menee hurjan uteliaana häntä pystyssä. Vaikka se edelleen kuolaa ja joskus oksentaa autossa, se kuitenkin palautuu perille saavuttuamme tilanteesta saman tien ja on ahne, leikkisä oma itsensä. Tämä on äärettömän hyvä piirre harrastuskoiranuraa ajatellen. Se ei jää miettimään automatkan aikana tullutta pahaa oloa, vaan unohtaa sen ja keskittyy touhuamiseen. Myös remmissä se kulkee uskomattoman hienosti, ei ole tarvinnut sitä sille erikseen opettaa.

Kunhan ilmat hieman viilenisivät, voisin tallata tytöille jälleen jälkeä metsään. Myös Lotalle olisi tarkoitus opettaa jäljen alkeet ja sille olenkin tehnyt jo makkarajälkeä. Se myös etsii varsin menestyksekkäästi ruokansa pihalta kuten isot tytötkin. Lotan pentukoulu etenee hitaan varmasti ja arjen perusjuttujen lisäksi sille on opetettu jo naksutin, istuminen, maahanmeno, odottaminen, etujalkatargetti ja nenäkosketus kämmeneen. Lue lisää Lotan pentukoulusta täältä.

Juhannuksena korkkasimme Piikun kanssa ensimmäiset viralliset agilitykisamme ja hyvällä menestyksellä! Ensimmäiseltä agilityradalta nollatulos ja 2, sija! Olen todella ylpeä ja iloinen saavutuksesta ja katselen jo uusia kilpailuja kalenteriin! Juhannuksena myös Piikun sulhaspoika Kelmi kisasi omassa lajissaan (no, yhdessä niistä), nimittäin Collieyhdistyksen pk-mestaruusottelussa ja menestyi huikeasti voittaen koko potin! Kelmi kruunattiin vuoden 2021 hakumestariksi ja pk-lajien Mestareiden mestariksi!! Olisi ollut huikeaa olla katsomassa tuota kisaa ja nähdä omin silmin Kelmin upea suoritus. Kokonaispisteitä tuli 276/300 eli ykköstuloksen verran. Kiira laittoi siis Kelmin käyttövaliokellon tikittämään 😉 Tällaiset tulokset ovat minulle vain päiväunien kohde, mutta ihan mielettömän hienoa on, että rodussamme on ihmisiä, jotka todella tekevät töitä näiden aikaa vievien lajien parissa. Paitsi toki koiralta, ne vaativat myös omistajalta runsaasti paneutumista, aikaa ja vaivaa sillä lajeja treenataan aina porukalla, oli sää mikä vain. Suuret onnittelut siis kaikille kisoissa olleille!! Me muut olemme teistä ylpeitä! ❤

Kesän arki jatkuu työntäyteisenä. Teen edelleen pitkiä työpäiviä, mutta vastapainoksi on suunnitteilla muutakin ohjelmaa. Ensi viikonloppuna on luvassa melontaa saaristossa ja sitä seuraavana meidän tiimiin on saapumassa jälleen uusi jäsen, mutta siitä lisää sitten myöhemmin 😉 Minulla on vielä 4 viikkoa töitä ennen lyhyttä, kahden ja puolen viikon lomaani. Elokuun alussa on vuorossa viikonlopun telttailureissu Liesjärvelle tutulla porukalla. Raskaan kevään jälkeen tänä kesänä ei ole kiire minnekään eikä juurikaan tavoitteita (muita kuin joitakin agilityyn liittyviä) asetettu. Yritän keskittyä vain velttoon olemiseen, talon ja pihamaan ihailuun, ruohon kasvun seuraamiseen riippukeinussa sidukan kanssa maaten, Lotan pentuarkeen ja kesästä nauttimiseen. Toivottavasti tekin maltatte tehdä niin! 🙂

Mamman tehotytöt kotiportaalla: Ronja (Lifedream Yes I Am RN’B Design 9,5v), Lotta (Twilight Moon Unique Unifying 10vko), Piiku (Jucaides Cayla Cahaya 2,5v), Likka (Maple Yard Well Done 1,5v) ja Bestis Böckerman 13v.

Pentublogi käynnistyy taas

Meille on muuttanut jälleen uusi pentu tänä kesänä! ❤ Lotta on sileäkarvaisen ja pitkäkarvaisen collien yhdistelmästä, aivan kuin Piikukin ja toivon siitä itselleni harrastus- ja jalostuskoiraa tulevaisuudessa. Olen niin kiitollinen, että minulle suotu on kaksi erisukuista ja luonteeltaan mielestäni erinomaista narttua. Lotta on sijoituksessa kasvattajaltaan Tiialta ja olikin pentueensa ainoa sileäkarvainen narttu. Se tuntuu varsin lupaavalta monessa mielessä: ulkonäöltään tasapainoinen, ilmeeltään suloinen ja luonteeltaan aika pippurinen termiitti. 😀 Lotta puree huomattavasti enemmän kuin Piiku tai Likka saman ikäisenä ja on muutenkin erittäin rohkea ja samalla sosiaalinen. Likan kanssa niillä on jo kivoja leikkejä niin sisällä kuin ulkonakin.

Pennun saapuminen taloon merkitsee tietenkin aika paljon ylimääräistä työtä, mutta toisaalta sehän on yksi pennuntulon viehätystä. Pääsen tutustumaan ipanaan ja selvittämään mikä siihen iskee ja mikä ei, millaisia avaimia minulla voi olla sen koulutukseen jatkossa ja luomaan pohjan elinikäiselle suhteellemme. Tämä on aina ollut minulle se kaikkein maagisin vaihe. Nämä ensimmäiset päivät olemme leikkineet veto- ja noutoleikkejä, Lotta tuo mielellään palloa ja leluja minulle, ja toisaalta isosiskojen kanssa olemme päässeet jo kolmen lelun leikkiin eli siihen, että heitän kaikille kolmelle omaa leluaan vuorotellen. Lotta syttyy tässä vaiheessa paljon enemmän leluun kuin ruokaan, mutta syökin ihan mielellään. Nukun myös paljon pennun kanssa. Ihan pari ensimmäistä yöstä nukuin patjalla lattialla, mutta sitten siirryin sänkyyn, joskin roikotan kättä patjan yli. Lotta nukkuu onnekseni koko yön ja aamulla herättää pissalle siinä kuuden aikaan. Käytyään pissalla, siirryn lattialle torkkumaan vielä muutamaksi tunniksi, jolloin nousemme viimein ylös isosiskojen kanssa.

Yksinoloa on aloitettu opettelemaan siten, että rakensin sille pienen aitauksen sängyn päätyyn. Siellä se nukkuu yönsä ja viettää myös päivällä aikaansa kun isommat saavat riehua rauhassa tai käyn lenkillä. Pidemmäksi aikaa se pääsee pukuhuoneeseen, mistä aidan takaa näkee Likan ja Piikun. Huoneessa on muovimatto, joten mahdolliset pissavahingot eivät tuhoa lattiaa, kuten muualla talossa. Huomenna onkin ensimmäinen kokopitkä työpäivä, joten tästä se arki alkaa sitten pyöriä. Ensimmäiset viisi päivää ovat kuitenkin olleet todella tärkeitä suhteemme luomiselle ja on ollut ihanaa viettää kotona aikaa pennun ja isosiskojen kanssa. Sisäsiisteys on lähtenyt hyvin käyntiin ja sisälle on tullut vain pari vahinkoa.

View this post on Instagram

A post shared by Lifedream – Hanna & tehotytöt (@lifedreamcollies)

Ensimmäisen viikon aikana on tullut selväksi, että Lotta voi pahoin autossa. Se kuolaa ja oksentaa, joten hankin sille ystävän neuvosta rauhoittavan feromonisuihkeen. Katsotaan onko siitä apua. Olemme kuitenkin autoilleet lähes joka päivä sinne sun tänne, käyneet kaupassa Salossa, Maijun luona moikkaamassa naapurin poikia ja jopa Liedossa Tsau-hallilla Likan agilitytreeneissä. Pahoinvoinnista huolimatta Lotta reipastuu nopeasti ja kulkee häntä tötteröllä. Remmissäkin se kulkee kuin vanha tekijä.

Varsinaista koulutusta en ole vielä tehnyt, mutta Lotta osasi istua ruokaa odottaen jo kasvattajalta tullessaan ja seuraavaksi olisikin tarkoitus vahvistaa odottamista ja istumista. Myös irrottaminen lelusta tulee pian tarpeeseen, sillä se kiskoo kaikkea kovin antaumuksella, joskus sellaistakin mitä ei saisi, kuten vaatteita tai käsivarttani kuin mikäkin suojelukoira 😀 Myös agilityn alkeita olemme harjoitelleet ihan puolivahingossa kun Lotta juoksi pallon perässä putkeen ja takaisin tai tasapainoilee puomilla, jonka olen asettanut kannon päälle. Lotta rakastaa kiipeilyä ja tasapainoilua ja muistuttaakin siinä mielessä Piikua. Sillä on kuitenkin aimo annos enemmän sisukkuutta ja pippuria luonteessaan. Nöyrä ja kiltti se on, mutta puree kovaa 😀

Lotalla tulee olemaan pian paljon saman ikäisiä kavereita, mutta sosiaalistamisesta lisää myöhemmin tässä pentublogissa. Ensimmäisten päivien aikana Lotta on saanut hyvät ystävät Likan ja Piikun lisäksi kissoista, Bestis on juuri saman kokoinen kaveri. Lisäksi Lotta lähestyy rohkeasti kanoja ja myös niiden kakkaa 😀 Ruuaksi se on kyllä saanut lihaa, mahaa ja lohta nappulan lisäksi eikä vatsa ole ainakaan vielä mennyt sekaisin. Lotta syö kolme kertaa päivässä, noin seitsemältä, kahdelta ja yhdeksältä illalla.

Isosiskot ovat ottaneet pikkuisen hyvin vastaan ja varsinkin Likka selkeästi nauttii sen kanssa touhuamisesta. Kunhan kokoero hieman tasoittuu näistä kahdesta tulee varmasti erottamattomat ja pihamaa rullataan juoksuleikeissä mullalle! Ei tunnu juuri Lottaa haittaavan se, että Likka naksuttaa sille hampaitaan ja toisaalta Likka osaa hienosti asettua pennun tasolle. Voimissa se tietenkin peittoaisi pennun mennen tullen, mutta Likka osaa hienosti suhteuttaa toimiaan esimerkiksi kiskomisleikeissä. Pelkoni lelujen omimisesta oli ihan turha ja sydäntä lämmittää kun Likka selkeästi menee ja tarjoaa leluja Lotalle. Kaiken kaikkiaan Lotta tuntuu juuri sellaiselta tapaukselta, jota olen laumaani kaivannut. Se on ketterä, oppii nopeasti yhdellä toistolla ja tuntuu juuri sopivasti pirtsakalta. Katsotaan millaiseksi se kasvaa! Lotasta lisää voi lukea sen omalta sivulta, täältä. Ja seuraa meitä myös Lifedream Colliet insta ja face tileillä!