Aivojen rakenne & eläinten tunteet

Aivojen rakenne & eläinten tunteet

”Mielihyvän tuntemukset voivat jatkua pitkään tuottamatta masennusta, ne päinvastoin kiihottavat koko elimistöä pontevampaan toimintaan. Tästä seuraa, että useimmat tai kaikkikin tuntevat olennot ovat kehittyneet luonnonvalinnassa siten, että miellyttävät tuntemukset johtavat niiden normaalia toimintaa. Näemme tämän ponnistelun tuottamasta mielihyvästä, vaikka ruumiillinen tai sielullinen ponnistus toisinaan olisi suurikin, päivittäisten aterioidemme nautinnosta sekä erityisesti siitä ilosta, jonka saamme hyvästä seurasta ja perheemme rakkaudesta.”

Charles Darwin kirjassaan Tunteiden ilmaisu ihmisillä ja eläimillä.

Eläimen aivojen rakenteen ja toiminnan ymmärtäminen antaa valaisevia näkökulmia sen käyttäytymiseen, koska käyttäytyminen lähtee siitä, mitä tuntemuksia eläin missäkin tilanteessa kokee, eli siihen mitä aivoissa tapahtuu.

Aivojen rakenne selittää myös eri eläinlajien välisiä eroja. Esim. kissan aivoissa kolmiulotteisen tilan hahmottamiseen liittyvät alueet ovat kehittyneempiä kuin koiran, mistä seuraa mm. että paikkojen tuttuudella tai vieraudella on suurempi merkitys kissalle kuin koiralle. Sosiaalisiin suhteisiin liittyvät aivoalueet ovat koiralla, ja kaikilla laumaeläimillä, kehittyneempiä kuin kissalla, mistä seuraa mm. että oman perheen jäsenten läsnäololla on suurempi merkitys koiran turvallisuudentunteelle kuin kissan.

Aivojen rakenteesta löytyvät myös syyt koiran ja suden eroihin: suurin ero seuraa koiran aivojen suhteessa paljon pienemmästä koosta ja siihen kytkettävästä monien käyttäytymismuotojen jäämisestä sudenpennun asteelle.

On monia asioita, joissa kaikkien nisäkkäiden, myös ihmisen, aivot ovat hyvin samankaltaiset. Fyysiset tuntemukset, kuten kylläisyys tai kipu ovat kaikilla nisäkkäillä samantapaisia. Tunteita eli emootioita on tutkittu lyhyemmän aikaa, mutta niistäkin perustunteet eli ilo, suru, aggressio, näyttäisivät olevan koirilla ja muilla nisäkkäillä vastaavat kuin meillä. Samanlaisuuden syy näkyy aivoissa: pelkoon, helpotukseen jne liittyvät hermoradat ja niiden toiminnat ovat varsin samanlaiset kaikilla nisäkkäillä.

Muut tunteet ovat mainittujen perustunteiden yhdistelmiä, jotkin yksinkertaisempia kuten huolestuminen ja jotkin monimutkaisempia kuten syyllisyydentunto. Tässä vaiheessa tullaan alueelle, jossa koiran ja ihmisen erot alkavat.

Kukaanhan ei kiellä, etteikö eläimillä olisi tunteita. Jos kysyt keneltä tahansa koiran omistajalta asiaa, vastaus on varma kyllä. Mutta sitten kun mennään hetkiin ja tilanteisiin onkin paljon vaikeampaa määrittää MITÄ eläin milloinkin ajattelee ja -niin- tuntee. Tieteelliset tutkimukset evoluution, kognitiivisen etologian ja sosiaalisen neurotieteen saralla tukevat näkemystä, jonka mukaan lukuisilla ja erilaisilla eläimillä on rikas ja syvällinen tunne-elämä. Tunteet ovat kehittyneet ns. sosiaaliseksi liima-aineeksi, joka sitoo ja pitää eläimet yhdessä.

Sosiaalinen oppimiskyky ja yhteistyöhalukkuus ovat olleet ominaisuuksia, jotka ovat edistäneet lajin menestymistä evoluutiossa. Jotta eläin kykenisi toimimaan laumassa, sen pitää olla tietoinen itsestään ja teoistaan. Tunteet toimivat jonkinlaisena työkaluna sosiaalisessa kanssakäymisessä, ne auttavat käytöksen hallinnassa. Jakaessaan elintilansa ihmisen kanssa koira on sisäistänyt monia ihmiselle ominaisia toimintamalleja. Eläinten sosiaaliset ja kognitiiviset taidot tulevat esiin muun muassa pyrkimyksessä vuorovaikutukseen, mutta myös kiintymyksessä ja lojaaliudessa.

Suurimmat erot nisäkkäiden aivotoiminnassa liittyvät tietoisuuden tasoihin, mistä seuraa eroja myös siinä, millaisia tunteita minkäkin lajin on mahdollista kokea. Yleisin koirien tunteiden väärintulkinta on koiran huolestuneisuuden tai hermostuneisuuden tulkitseminen niin, että koira tuntee syyllisyyttä tai häpeää aikaisemmasta teostaan. Huolestumiseen ja hermostumiseen koira kykenee, koska niihin riittää kyky tuntea pelkoa ja käsittää mahdollinen vaaran olemassaolo. Syyllisyyden tai häpeän tunteminen sen sijaan edellyttäisi kahta asiaa, joita koiralla ei ole: mielen teoriaa eli kykyä ymmärtää mitä toinen yksilö ko tilanteessa ajattelee, sekä kehittyneempää ajantajua kuin koiran aivot antavat mahdollisuutta.

Aivojen rakenteesta löytyy myös selitys sille, että koiran ja ihmisen kyky itsehillintään ovat erilaisia: ne perustuvat osaksi eri asioihin. Koirakin voi oppia itsehillintää, ja sitä kannattaakin koiran kanssa harjoitella, mutta sen onnistuminen perustuu osaksi vaihtoehtoisten, palkitsevampien toimintatapojen oppimiseen esim. koiran voi johdatella oppimaan kokemuksesta, että jos toisen koiran lähestyminen saa sen tuntemaan olonsa huolestuneeksi, sen ohittaminen ääneti johtaa miellyttävämpiin seuraamuksiin kuin haukkuminen) kun toiminaan tietoiseen suunnitteluun.

Syy tähän on se, että aivojen otsalohko, jossa tapahtuu omien tunnetilojen ja tekojen tietoinen säätely, on ihmisellä paljon suurempi kuin koiralla. Tunteisiin vaikuttavat aivojen osat, kuten mantelitumake ovat sen sijaan hyvin kehittyneet niin koiralla kuin muillakin nisäkkäillä. Ihmiseen verrattuja koira onkin paljon suuremmassa määrin tunteidensa eikä järkensä ohjauksessa.

Tietoisuutta on useita tasoja, ja koko tietoisuuden tutkimus on vielä voimakkaassa muuttumistilassa, tiedeyhteisön sisälläkin näkemykset eläinten tietoisuudesta vaihtelevat. MM siitä kuitenkin ollaan aika yksimielisiä, että tietoisuuden kehittynein taso eli itsetietoisuus – se, että pystyy mielessään katsomaan itseään “ulkopuolelta” ja ymmärtää olevansa yksi erillinen yksilö siinä missä muutkin yksilöt edellyttää suurta otsalohkoa. Itsetietoisuutta on mitattu peilitestillä: jossa katsotaan pystyykö eläin ymmärtämään peilikuvan esittävän sitä itseään: todisteeksi käy, että eläin hoksaa oma-aloitteisesti käyttää peiliä välineenä sellaisten ruumiinosiensa tarkastamiseen, joita se ei mutten itse näe. Vain ihmisapinat, delfiinit ja norsut ovat läpäisseet testin. Koira kuten monet muutkin nisäkkäät tottuu kyllä olemaan piittaamatta omasta peilikuvastaan, mutta tiettävästi ei ymmärrä, että peilikuva esittää sitä itseään.

Kaso youtuben linkki peilitestistä simpansseilla Video

Nykytiedon mukaan koira ei myöskään pysty asettumaan mielessään toisen asemaan kuten ihminen, eli siltä puuttuu mielen teoria – kyky mieltää, että toinen ajattelee eri tavalla kuin itse. Alempia tietoisuuden tasoja koirilla kuitenkin oletetaan olevan mm ongelmaratkaisussa tarvittavia. Eräs mahdollisuus, jota ei ole vielä tutkittu tarkemmin, on että koiran ja monien muiden nisäkkäiden tietoisuuden taso vaihtelee ja on korkeimmillaan uusien ongelmatilanteiden ratkaisemisen aikana.

Tunteen ajatteleminen ja tiedostaminen mahdollistaa joustavuuden siinä reaktiossa, jonka eläin viestittää toiselle vaihtuvissa tilanteissa. Mikä käytös olisi kaikkein paras missäkin tilanteessa: alistuu, hyökkää, ottaa kontaktia.. Joskus, jos joku häiritsee sinua, on parempi vain kävellä pois tilanteesta ja toisessa tilanteessa taas tällainen käytös saattaa aiheuttaa vieläkin pahemman reaktion – riippuen siitä kuka tämä ihminen on ja millaisia seurauksia pelkäät. Vaikkakin suurin osa tunnepohjaisista reaktioista syntyy alitajunnassa – ne siis ilmestyvät ajattelematta – me opimme yrittämään ajatella ennen kuin toimimme. Ajattelu mahdollistaa meille nähdä asioiden syy- ja seuraussuhteita tunteiden saralla. Tämä puolestaan mahdollistaa joustavuutta käytöksessämme niin että, riippuen sosiaalisesta tilanteesta, me aina toimimme oikein.

Eläinten tietoisuuden tutkimisen ja mittaamisen ongelmilla on ollut huomattavan vakavat seuraukset aikamme vallitsevalle eläinkäsitykselle. Siitä, että eläinten tietoisuus on ollut niin vaikea tutkimuskohde, on tehty radikaali päätelmä, ettei sellaista ilmiötä kuin eläinten tietoisuus ole olemassakaan. Tosiasiassa monet ainoastaan inhimillisinä pitämämme ominaisuudet ovat osoittautuneet myös monien eläinten ominaisuuksiksi. Sellaisia ihmislajin ainutlaatuisia ominaisuuksia, jotka kaikilta muilta lajeilta puuttuisivat, ei juurikaan ole löytynyt.

Yllämainitun peilitestin lisäksi tiede on paljastanut miten vanhat uskomukset ihmisten paremmuudesta yksi toisensa jälkeen murenevat. Aivojemme koko ja sisältö ei ole ykinoikeus vain meille. Jos nisäkkäiden aivojen samankaltaisuudet kielivät samanlaisista tehtävistä, mitä merkitsee vaikkapa se, että valailla on paljon isommat, monimutkaisemmat ja syvemmin uurtuneet aivot kuin ihmisillä. Muutama vuosi sitten valailta löydettiin aivoista erityisiä sukkulasoluja, joita on aiemmin kuviteltu olevan vain ihmisillä ja ihmisapinoilla. Niiden on ajateltu olevan yhteydessä tunne-elämään ja sosiaaliseen kanssakäymiseen käyttämiemme aivojen osien kanssa, ja tällä perusteella voitaisiin siis ajatella, että valailla on hyvin kehittynyt sosiaalinen äly, kenties parempi kuin ihmisellä.

Emme ole kädentaidoissa ainutlaatuisia, vaikkakin peukalon kehittyminen voi hyvinkin olla avain ihmisen luomakunnan nykyiseen herruuteen. Monet nisäkäslajit käyttävät työkaluja apunaan ja suunnittelevat niiden käytön jopa etukäteen. Esim. uudenkaledonianvaris kykenee tekemään oksista koukkuja, joilla se nokkansa avulla onkii toukkia esiin koloistaan. Myös kielelliset kykymme on viime vuosina asetettu kyseenalaisiksi, sillä on löydetty ratkaisevia todisteita siitä, että esim. delfiineillä on hyvinkin laaja ja moninainen sanavarasto. Simpanssit ovat oppineet jopa yli 150 eri viittomaa, joita ne käyttävät keskusteluun hoitajiensa kanssa. Papukaija Alex osasi yli 150 englanninkielistä sanaa, ymmärsi kouluttajansa puhetta ja osasi vastata heille oikein. Valitettavasti eläinten omia kieliä on tutkittu vähemmän. Sellaiset uranuurtajat kuten Jane Goodall simpansseilla, Sveitsiläiset eläintieteilijät Peter Enggist-Düblin ja Ueli Pfister variksilla sekä yli 20 vuotta merinisäkkäiden tutkimusta tutkinut Brenda McCowan ovat tutkimuksillaan osoittaneet, että eläimillä on myös keskenään varsin laajoja ja monivivahteisia kieliä, aivan kuin meilläkin.

Oikea kysymys ei olekaan se, miten muka virheellisesti inhimillistämme eläimiä vaan kysymys: Kuinka inhimillisiä eläimet lopulta ovatkaan? Ihmisen ja eläinten eroavaisuuksien ylikorostamisen sijasta pitäisi kiinnittää huomiota samuuksiin, siihen, miten samanlaisia kaikki nisäkkäät, ihminen mukaan lukien, ovat.  Jaamme eläinten kanssa samat fysiologiset prosessit. Ihmisillä käytettävät särkylääkkeet on kehitetty eläinkokein juuri syystä, että eläimet kokevat kipua ja tuskaa yhtälailla kuin ihmisetkin. Mutta miksi eläimen kipu ja kärsimys olisi silloin vähempiarvoista kuin ihmisen? Jos olemme eläinten kanssa fysiologisesti samoin rakentuneita, miten psyykemme voisi olla täysin erilainen kuin kaikilla muilla eläimillä?

Alla on kaksi linkkiä videoihin, joissa haastatellaan Mark Bekoffia, The Emotional Lives of Animals- kirjan kirjoittajaa. Mielenkiintoista asiaa, joista suuresta osasta olen samaa mieltä.

Video 1
Video 2

Lähteet:

Turha ylvästellä taidoilla! Jussi Viitala, Tiede lehti 3/21010

Koiran etologiaa luento, Helena Telkänranta 2010

Emme ole yksin, Helena Telkänranta Tiede-lehti 6/2004
Tunturisusi, Leena Vilkka FT, ympäristöfilosofian dosentti
Mark Bekoff, The Emotional Lives of Animals
Roger Abrantes, The Evolution of Canine Social Behavior

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s