Puuma ja Peto lampaiden kimpussa

Tänään pienet ipanani pääsivät ensimmäisen kerran kokeilemaan paimennusta lampailla. Täytyy sanoa, että jo viime viikolla olin niistä Somerolla varsin ylpeä: ne kulkevat nätisti remmissä kuin vanhat tekijät, ovat häntäheiluen tutustumassa niin ihmisiin kuin koiriinkin, eivätkä tunnu pelkäävän yhtään mitään. Kaikkeen suhtaudutaan avoimesti ja rohkeasti. Tänään paikalla oli kaksi traktoria, joita pennut seurailivat tyyninä ja kompurakäyttöinen naulasin, jolla työskenneltiin ihan meidän auton vieressä. Kumpikaan pennuista ei lotkauttanut korvaansakaan. 😛

Lampaita pääsi ensimmäisenä katsomaan Peto. Se juoksi perässäni lähemmäksi ja kun lampaat lähtivät liikkeelle (4kpl) niin se irtosi heti ohitseni ja juoksi kohti lampaita, jotka tietenkin etenivät kauemmaksi. Muutaman kehumisen jälkeen Peto kulki jo kuin vanha tekijä: irtosi minusta laukaten laitsan toiselle laidalle, kiersi lampaat ja alkoi jo tuoda niitä minulle. Selkeää hakukaarta oli siinä jo havaittavissa. Lampaat poukkoilivat sinne tänne kuin isompikin koira olisi ollut niiden takan, eikä kolmikuinen pikkuruinen peto 😀

Mulla jäi suu auki ja nauroin ääneen. Peto piti hakea sieltä lähes väkivalloin, niin innostunut se oli 😀 Siis WAU.

Puuma lähti kanssa reippaasti mukaan ja irtosi sekin monta metriä luotani lampaiden perään. Ihan yhtä rohkea se ei ollut kuin veljensä, mutta kyllä sekin hienosti toimi. Lampaat ei yhtään pelottaneet Puumista, siellä se häntä tötteröllä meni 🙂

Täytyy sanoa, etten ole koskaan nähnyt tai omistanut tuollaisia pentuja 😀 Olen niin ylpeä E2-pentueesta, kun ne kaikki paimentavat voimakkaalla draivilla, joten on ihanaa huomata, että se periytyy nyt jo kolmannessa polvessa! Jatkossa mennäänkin sitten kesällä Pedon ja Pumatsun kanssa laitsalle, muita on vähän turha ottaa kun ne eivät kuitenkaan työskentele siellä kuten toivoisi.

On pelkän paimennusvaiston lisäksi mukavaa huomata, että molemmat pennut uskaltavat irrota jännässä tilanteessa minusta, eivätkä vähästä hätkähdä. Hyvän paimenkoiran kun kuuluisi olla rohkea, omatoiminen, mutta samalla nöyrä ja kuunnella ohjeita.

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s