Ekat Dogfrisbee- treenit!

Tänään sitten aloitettiin ihka ekat frisbeetreenit! Ostin aamulla kumisen Kong-frisbeen, koska en kertakaikkiaan enää kyennyt olemaan kokeilematta lajia! 😀 Rahatilanne ei vain juuri nyt anna vielä myöden oikeille kiekoille, joita koirien kanssa on tarkoitus käyttää, joten ajattelin ostaa tuon ns. harjoittelufrisbeeksi. Kyseessä on punainen, vähän lötkö frsibee, joka taittuu tarvittaessa jopa kahtia. Epäilin SUURESTI sen kykyä pysyä koirien hampaissa ehjänä ja sitä kykeneekö se lentämään. No, Kiekon suhteen ei tarvinnut pettyä, ihan oli hintansa arvoinen!

En ole koskaan heittänyt koirille minkäänlaista frisbeetä, mikä sinällään on hassua koska ne tykkää juosta ja hakea ja minä taas etsin aina pitkälle lentäviä leluja. Siis?? Ei ole taas tullut mieleen. Tänään kokeilin frisbeetä Hugon, Lyylin, Meten ja Rosien kanssa ja kaikki neljä rakastuivat siihen täysillä. Tein kaikkien kanssa seuraavat perusjutut:

1. Kiekkoon tarttumista suoraan kädestä käskyllä ota!. Heti kun koira tarttui kiekkoon, irroitin otteen ja sanoin YES! Kun tarttuminen oli varmaa, nostin kiekon välimatkaa maasta. Taisteluleikkiä kiekosta.
2. Lyhyitä heittoja korkealle, ajatuksena saada koira koppaamaan kiekko ilmasta
3. Kiertämistäni vauhdilla ja kiekkoon kiinni käymistä käskyllä kierrä!
3. Pitkiä heittoja ajatuksena saada koira juoksemaan ja kiinniottamaan sekä katsomaan ja lukemaan frisbeetä
4. Kiekkoon tarttumista hypäten ylitseni, jalan alta, jalan yli, selän yli ja rintakehän yli. Lopuksi syliin hyppy.

Aloitin Hugon kanssa. Se oli ihan tohkeissaan ja aloitin sen kanssa heittämällä pari kertaa frsibeen pitkälle, se haki hienosti kiekon ja toi sen minulle. Taistelimme lelusta oikein kivasti ja Kong pysyi ehjänä :O Kuitenkaan Hugo ei tuntunut tajuvat lelun ottamista kädestäni, vaan odotti koko ajan että heitän sen ilmaan. Myöskään kopit eivät onnistuneet, Hugo odotti että lelua laskeutui maahan ennen kuin nappasi sen suuhunsa. Ehkäpä toistolla saan sen hallitsemaan kopitkin? Hugo oli oikein fokusoitunut kiekkoon, ehkä liikaakin, omat sormet oli vaarassa kun se napsi siihen kiinni. Siis potentiaalia on.

Hugon tytär Lyyli oli myöskin ihan intona kiekosta. Se osoittautui varsin samanlaiseksi kuin isänsä, mutta jaksoi pidempään hakea ja tuoda kiekkoa. Harjoitukset kestivät noin 15-20min per koira. Myöskään kädestä nappaamista se ei osannut, kiskoi kyllä mielellään. Lyylin suhteen ajattelin, että kopit tekevät tuloaan. Kenties voisin harjoitella sen kanssa pallolla? Ja tuollaisen lerpun kiekon kopittelu on ehkä vaikeampaa kuin kovemman, ns. oikeamman kiekon?

Seuraavaksi vuorossa oli Mette. Se innostui ja tajusi jutun heti. Voi, että miten rakastan tuota pientä koiraa! Se nappasi kiekon suuhunsa kädestä, kaikista suunnista ja kaikista korkeuksista. Saatoin alkaa sen kanssa melkein samantien harjoitella kaikenlaisia temppuja: hyppyjä ylitseni, jalan yli jne. Vielä kun omat otteet saisi oikeiksi siihen nhäden, että koira hahmottaisi oikean suunnan kiekon kiinni ottoon niin hyvä. Pitää opiskella lisää. Meten kanssa treenattiin muutama kerta myös syliin hyppyä ja se tykkäsi niin 😀 Mette rakastaa läheisyyttä joten se piti hurjasti tästä tempusta. Se oli myös ainoa, joka otti hurjia koppeja. Ehkäpä kova kiekko on helpompi kopittaa. Meten kanssa kiekkojen määrä tekee tempuista vielä näyttävämpiä. Voi, miten ylpeä olin!

Rosie oli paljon samanlainen kuin äitinsä, joskin kiintyi kiekkoon vielä vahvemmin ja napsi sitä kädestä myös temppujen välissä. Se ei saanut koppeja vielä, eikö oikein pitkissä heitoissa hahmottanut kiekon lentosuuntaa, mutta temppuja aloin senkin kanssa jo tehdä. Mielettömän hyvä fiilis tuli!

Kaiken kaikkiaan hyvät ja hikiset treenit, joissa koirat oli vallan innoissaan uudesta lelusta. Tarkoitus on, että tämä lelu on vain kahdenkeskisiin treeneihin ja ihan oikeasti hankin oikeatkin kiekot, useamman, heti tilaisuuden tullen. Saa nähdä miten koirat suhtautuvat siihen kun lentäviä kiekkoja onkin monta. Myös itsenäinen harjoittelu ilman koiraa pitää hoitaa kunnolla, frisbeen käsittely vaatii jonkin verran taitoa. Onneksi tuo alakenttä on ajeltu lyhyeksi juhannuksena, niin siellä on mainio paikka, tasainen ruohokenttä harjoitella. Nyt toivon vain hyviä tyyniä ja sadettomia treenipäiviä!

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s