Pyörälenkillä

Brego ja Mamma pussailee!

Niitettyäni vuohille ensin aamiaisen, päätin tänään piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa lähteä jo heti aamusta pyörän kanssa liikenteeseen. Mukaan otin ekalle reissulle Hugon vapaana ja Mayan sekä Staran valjaisiin. Ounastelin, että Stara saattaisi juosta pyörän edessä, joten siitä syystä ihan oikeat vetovaljaat. Lyylin liilat sopivat sille hyvin ja Maya sai Ellien vanhat. Minulla ei ollut mitään tavoitteita lenkille, halusin vain tehdä jotakin niiden koirien kanssa, jotka ovat nyt joutuneet vähemmälle huomiolle kuten huskyt, brego, lyyli ja missy. Ajattelin, että jos Maya tajuaisi juosta rinnakkain Staran kanssa olisin enemmän kuin tyytyväinen. Mayan kanssahan ei olla harjoiteltu vetoa laisinkaan ja pyörän kanssa se on juossut sivullani löysässä remmissä.

Stara oli aivan intona nähdessään hiekkatien ja tajutessaan, että pääsee juoksemaan. Otin ensin tytöt liinoissa eteeni ja kävelin kymmenisen metriä, Staralla oli melkoinen vauhti päällä! 😀 Sitten nousin pyörän selkään ja kävi juuri kuten odotin, Stara veti itse yli kilsan minua pientä alamäkeä sellaista vauhtia että päätä huimasi, Maya ravasi vierelläni ja Hugoltakin jäi pökäleet kesken kun tuli kiire ottaa meidät kiinni 😀 Uskomaton Stara! IHANA IHANA koira!! Stara kulki hienosti noin kaksi kilometriä, mutta sitten Maya söhelsi jotakin ja piti pysähtyä selvittämään liinoja. Pidin liinaa kädessäni, koska pelkäsin muuten olevani nurin pyörän kanssa. Niinkauan kun kävelin tai juoksin liinat kädessä, Maya juoksi Staran rinnalla liina kireällä. Mutta kun nousin pyörän selkään se noin 6oo metriä lukuunottamatta hakeutui vanhaan paikkaan pyörän viereen.

Ensinnäkin minun olisi pitänyt laittaa tytöille seisinki kaulapantaan. Ja toiseksi tarvitsemme nyt paljon vetotreeniä kahden kesken. Pohdinkin, että laitan tytöt vetämään autonrengasta yhdessä tms. Pääasia, että Maya yhdistäisi valjaat parityöskentelyyn ja vetoon. Ja sitten, ehkä, uskaltaisin nousta uudelleen pyöränselkään. Kickbike olisi ehdoton vehje tällaisiin treeneihin, koska siitä pääsen helposti pois. Tuo Juuson maastopyörä on oikeasti näissä vauhdeissa vaarallinen!

Innostuin kuitenkin ihan mielettömästi taas tästäkin puuhasta ja pohdin, että mulle on kyllä valikoitunut ne juuri mulle parhaat harrastukset: agility, veto+pyöräily ja ehkä tuo dogfrsibeekin voisi olla meidän juttu, se ainakin tuntuu heti omalta. Myös huskeihin rakatuin taas. Staran juoksu alkaa olla ohi ja nyt uskallan pitää sitä jo poikien kanssa – tosin valvottuna. Se tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa ja on niin ihana, ihana, ihana että en enää ikinä halua luopua siitä!!! Se rakastaa syliä ja pussailua, leikkii mielellään kaikkien kanssa – myös Hugon – ja nähtävästi toimii valjaissakin kivasti. Taas innostuin: miten ihanaa olisikaan pistää huskyt kärryn tai mönkijän eteen ja lähteä omasta pihasta koko lauman kanssa lenkille!! Ajatus on niin lumoava, että vähän harmittaa kun on talo täysi nahkoja jo ennestään Wink

No, vetotreenejä siis säiden salliessa lisää. 🙂 Tavoitteena on saada jonkinmoinen valjakko Bregosta, Starasta, Mayasta ja Lyylistä ensi talveksi, joten katsotaan 😀 Ikävä kyllä Staran meno oli tänään sellaista, ettei siinä Bregokaan olisi pysynyt mukana…

Seuraavaksi vein huskyt tarhaan ja Hugo pääsi lepäämään. Pakkasin autoon Bregon ja Lyylin, Bilbon ja Missyn ja lähdettiin uudelleen hiekkateille. Koirat juoksivat vapaana koko 4km matkan. Myös 11v Bilbo pysyi hyvin mukana, vaikka takaisin tulomatkalla se alkoi jäädä jälkeen. Jopa Bregosta sain mehut puristettua: se, Lyyli ja Missy ovat olleet tosi energisiä kun en ole niiden kanssa kummoisemmin puuhaillut. Ainoa, jonka syvää energiatasoa en kykene taltuttamaan on MIssy, tuo mustavalkoinen pökäleeni: se juoksee pyörän edessä pieni yhden nikaman häntä viipottaen. Sillä on järkyttävät reisilihakset, jotka pullistelevat kuin pikaluistelijalla. Ihana, ihana pieni otukseni. Millä ihmeellä sen saisi joskus väsyneseen tilaan?? No, onneksi se kotona rauhoittuu ja on nykyään kasvanut aikuiseksi – ainakin melkein, eikä sen energiankulutukseen tarvitse samalla tavalla puuttua kuin esim. jonkin murrosikäisen ipanan.

Oli ihanaa pitkästä aikaa saada itsekin pyöräilystä hien päälle. Oikean polven tosin loukkasin, se on nyt todella kipeä. Polveni ovat muutenkin sellaiset, että lumpiot paukahtelevat paikoiltaan vähän väliä. Toivottavasti pystyn jatkamaan tätä harrastusta siitä huolimatta, koska on se niin helppo tapa saada mehut irti koirista ja itsekin pääsee hyvin hikeen päälle!

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s