Agsatiimi epiksissä 5.7


Tassujen epikset järjestettiin Märynummella ja lähdimme sinne isolla porukalla: Maiju, Joanna ja minä sekä  koirat Roki, Leela, Rosie, Mette ja Ramsse sekä piskuinen Ronja. Maiju ilmoitti Rokin mölleihin ja ykkösluokkaan, Joanna Leelan mölleihin uusinnalla ja minä Rosien mölleihin ja Meten sekä Ramseksen ykkösluokkaan. Mölli rata oli hirvittävän vaikea: pitkä monine takakiertoineen. Roki suoritti sen ihan kivasti, mutta sai mm. hyllyn kepeillä kun taas Leela ampui matkaan melkoisen kuumana. Olimme käyneet saman päivänä pari tuntia aikaisemmin hallilla treenaamassa keppejä ja ohjauskulmia sekä irtoamista, mutta se ei ollut väsyttänyt Leelaa yhtään. Alku meni ihan hyvin, mutta takakierrot olivat vielä sen osaamiselle ylitsevoimaisia ja se ”kerääntyi” jalkaoihini haukkua säksättämään.

 

Leelan uusinta rata oli vielä karmeampi kuin ensimmäinen enkä voikaan ihmetellä sen palavaa halua esteille. Eilen agilitytreeneissä Aneten kanssa keskustelimme jälleen Leelasta ja hän pitää sitä kovin hienona agsakoirana. Jahka saamme sen myös kuuntelemaan, tulee siitä tykki sinisenä, uskokaa minua. 🙂 Siinä Mammaa viedään.

Rosie ei odotetusti oikein hiffannut agsaa ollenkaan, aloitti hyvin, mutta sitten veteli rimojen alta oikein urakalla: koira parka, sen kanssa ei ole edes treenattu mitään mutta kisoihin oli vain vietävä 😀 No, eipä tarvii Mamman enää murehtia ettei rata IHAN mene niinkuin pitäisi. Eilisissä treeneissä Rosie loisti, joten pienellä muistuttelulla se taas muisti mistä lajissa on kyse.  Anette näkee siinä enemmän potentiaalia kuin Metessä ja sillä onkin työskentelyyn ollut erilainen vire kuin äidillään, joka ei tosin sekään huono sillä saralla ole.

Ykkösluokka oli paljon helpompi ja arvosteltiin virallisilla säännöillä, Pojat saivat hyllyt, ramu ei hypänyt rengasta, joka minun olisi kyllä pitänyt uusia, ja Roki töppäsi kepeillä. Mette sen sijaan teki ihan kivan radan, 10 virhepistettä ja sijoittui toiseksi kisassa. Olin ihan iloinen.

Tietoa kirjoittajasta

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja koiratouhujen lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s