Keväällä Joanna sai minut ylipuhuttua ilmoittamaan koirat KOKKOLAN näyttelyyn, eli meiltä noin viiden sadan kilometrin päähän. Pidän autolla matkustamisesta, joten sovimme Sirjan kanssa hänen tulevan vahtimaan koiria. Matkaan valmistauduttiin perjantaina pesemällä koiria, ostamalla runsaasta eväitä ja hyvällä mielellä. Itselläni oli perjantaina päivystystyövuoro, joten nukuin iltapäivällä pienet torkut.
Kello herättikin yhden aikaan ja kahdelta yöllä olimme autossa matkalla kohti Poria, joka oli ensimmäinen etappimme.
TÄMÄ JUTTU ON VIELÄ KESKEN.